Sunnuntaipäivän tuotoksia

Käytiin Tipun kanssa kävelyllä hakemassa kanervia. Pihassa pyörittelin niistä kranssin.

Kranssin teko on sitten ärsyttävää: Mukamas helppo homma, kunhan vaan pyörittelen, vähän rautalankaa käyttöön. Mutta yleensä nämä ei täysin onnistu: liian harvoja, liian tuuheita, liian paksuja, liian ohuita, liian säntillisiä, liian epäsäännöllisiä... Taitaa olla harjoituksen puutetta. Ihan tyytyväinen en siis tähänkään ole. Täytyy varmaan joskus hakea uusi pussillinen kanervia. Niitä riittää tuolla tien varrella.

Vauvan tilkkupeitto onnistuikin sitten jo paljon paremmin. Peiton koko on suunnilleen 100 x 75 cm. Laitoin väliin ohuen vanun, joten tästä tuli mukavan notkea. Ei ole liian tönkkö taiteltavaksi vaikka vaunuihin. Tykkään tästä! Peitto ei jää meille, vaan muuttaa uuteen kotiin pikkuisen pojan ristiäisissä.
Innostuin tikkailemaan pientä ja helposti käsiteltävä peittoa aika tiukkaan. Jälki on kyllä vaivan väärtti.
Takapuolikin näyttää hauskalta tikkausten ansioista.
Tässä sitten kuva tikrupuvusta pipoineen Vauvan päällä. Eihän tästä ikiliikkujasta meinaa saada kuvaa. Kun otan kännykän ja rupean tähtäilemään, Vauva tuumaa, että onpa kiva kun äiti tuo kännykän tuohon lähelle, että voin ottaa sen.
Isäntä kaivoi eilen kätköistään sopivan riman kannattamaan kirjahyllyn taustan yläpäätä. Tänään paukutin sen sitten niittipyssyllä kankaan paikoilleen. Tässä ensin Tipun puoli:

Pojan puolella on vähän viidakkotunnelmaa:

Peitto oli täsmälleen oikean kokoinen ja Pojan kirjahyllyn väliseinä osui peitossa justiin siihen, mihin olin suunnitellutkin. Kerrankin niin päin!