sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Lintuja, peittoja ja sukkia

Pujotin kokeeksi syksyllä, omena-aikaan, omenaliuttuja rautalankaan kuivumaan. Omenapötkö kuivui huoneenlämmössä hitaasti, kokonaan kuivuminen kesti pari viikkoa. Sen jälkeenkin pötkö sai roikkua paikoillaan, taisi vähän unohtua.
 Tällaiselta pötkö näytti joulun alla, kun lopulta otin sen pois kuivumasta. Juu, on varmasti ehtinyt kuivua tarpeeksi kauan.
 Kiepautin pötkön rautalangallaan kiepiksi ja vein sen roikkumaan vanhaan omenapuuhun lintulautojen ja lyhteiden viereen. Viime talvena tällainen omenakranssi päätyi muutamassa viikossa parempiin suihin. Pihapiirissä pyöriville närhille tuntui ainakin kelpaavan.
 Närhien lisäksi lintupuussa viihtyvät erilaiset tiaiset, keltasirkut ja punatulkut. Punatulkuista tykkään! Ne tuntuvat tänä vuonna olevan vähemmän arkoja kuin aikaisemmin. Viitsivät lennähtää maasta vain omenapuun oksille, kun pihassa kuljetaan. Ilosilmukan joululinnut.
 Joulun aikaan pihapiirissä nähtiin harvinaisempiakin vieraita, kun pihakoivuihin pelmahti teeriparvi. Isäntä jo haikaili asetta, mutta sellaista ei meiltä löydy.
 Ilosilmukan mummu nukkui pois elokuussa. Äiti otti talteen mummun jäämistöstä tilkkutöihin sopivat vaatteet ja muut tekstiilit. Niistä leikattiin urakalla suikaleita, jotka ommeltiin pitkiksi kaistaleiksi ja edelleen blokeiksi. Minulle jäi blokkeja yhden torkkupeiton verran. Joulunpyhinä oli aikaa yhdistää blokit peitoksi ja ommella peitto muutenkin valmiiksi.
 Peitossa on käytetty ainakin vaatteita, lakanoita, pöytäliinoja ja nenäliinoja. Äiti ompeli peittoja useampia, tilkkuja taisi riittää yhteensä kuuteen peittoon.
 Ruskearuudullinen kangas on leikattu flanellilakanasta ja sitä on myös peiton vuorina. Laitoin peiton täytteeksi fleecepeiton. Muistopeitosta tuli mukavan lämmin ja notkea. Yhden blokin koko on 20x20 cm ja koko peiton 150x130 cm.

Nämä hassut kirjoneulesukat tein ihan omaksi ilokseni. Kaikki kirjoneulemallit ovat Eeva Haaviston kirjasta.
 Varren takapuolelle tein tuollaisen viiden silmukan levyisen "sauman". Sauman ansiosta pystyin kaventamaan sukan vartta välittämättä kirjoneuleen mallikerran silmukkamäärästä. Kirjoneule loppuu aina symmetrisesti sauman molempiin laitoihin. Ja tykkään, että tällainen sauma on kivan näköinen.
Kirjoneuleita on tulossa lisää, nyt tuntuu olevan niiden aika. Mitään välttämätöntä tarvista ei nyt ole, saan tehdä vaihteeksi ihan sitä, mitä huvittaa!

torstai 20. joulukuuta 2012

Hyvää joulua!

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky,
että kaikki maailma oli verolle pantava.
Tämä verollepano oli ensimmäinen
ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.
Ja kaikki menivät verolle pantaviksi,
kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista,
ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin,
jonka nimi on Beetlehem,
hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua verolle pantavaksi
Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.
Niin tapahtui heidän siellä ollessaan,
että Marian synnyttämisen aika tuli.
Ja hän synnytti pojan, esikoisensa,
ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen,
koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
vartioimassa yöllä laumaansa.
Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli,
ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään,
ja he peljästyivät suuresti.
Mutta enkeli sanoi heille:
"Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon,
joka on tuleva kaikelle kansalle:
teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja,
joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.
Ja tämä on teille merkkinä:
te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
 
Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
 
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
 
Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen,
niin nämä puhuivat toisillensa:
"Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä,
mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti".
Ja he menivät kiiruhtaen
ja löysivät
 
Marian
ja Joosefin
ja lapsen, joka makasi seimessä.
 
Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan,
joka oli puhuttu heille tästä lapsesta.
Ja kaikki, jotka sen kuulivat,
ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.
 
Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat
ja tutkisteli niitä sydämessänsä.
 
Ja paimenet palasivat
kiittäen
ja ylistäen Jumalaa kaikesta,
minkä olivat kuulleet ja nähneet,
sen mukaan kuin heille oli puhuttu.
Luuk. 2:1-20
Oikein ihanaa, siunattua joulunaikaa Sinulle!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Omaan käyttöön

Ilosilmukan joululahjapaja on jo urakkansa tehnyt tältä vuodelta. Tällä kertaa syntyi myös aika kasa joulukoristeita: sydämiä ja joulupalloja. Tuumasin, että nyt on aika tehdä välillä jotain ihan itselle.
Mitä pitää tehdä ensimmäisenä, kun saa uuden puhelimen?
 Suojapussukka puhelimelle, tietenkin! Lankana on raitaseiskaveikkaa, ja taisihan tässä mennä ihan melkein tunti illalla telkkua katsellessa. Halusin pussista napakan, koska se venyy kuitenkin käytössä. En ehkä ihan näin napakkaa kuitenkaan. Jos pussukka ei tästä pikapuoliin venähdä, taidan tehdä uuden.

Meilläpäin avattiin lähitori kylälle tässä joulun alla. Lähitorilta sain lopulta kauan himoitsemaani naapuritilan suomenlampaan lankaa. Yksi iso vyyhti punaoranssia halusi välttämättä tuubihuiviksi. Vyyhdissä ei ollut painoa, enkä punninnut, mutta hihaa pikkuisen ravistaen voisin sanoa, että vyyhti painoi 180 grammaa.
 Vähän aikaa etsiskelin taas valmista ohjetta, mutta tein lopulta omasta päästä. Huivi on tehty ainaoikeinneuleella niin, että kavensin toisessa reunassa ja lisäsin toisessa reunassa yhden silmukan joka toisella kerroksella. Näin sain värin vaihtumaan tuolla tavalla vinosti. Tykkään kovasti.
 Ensimmäisen version aloitin 6 mm:n puikoilla, isoimmilla, mitkä omistan. Huivista tuli liian jäykkä ja lankakin kului liian nopeasti. Purin pois ja kokeilin uudelleen anopilta lainatuilla 10 mm:n puikoilla. Ne olivat oikeastaan liian paksut tälle langalle, mutta tähän käyttöön ihan passelit. Neulepinnasta tuli harvaa ja notkeaa. Juuri sopivaa tällaiseksi huiviksi. Vyyhdistä riitti n. 30 cm leveään ja 150 cm pitkään kaitaleeseen.
Näiden pikkuneuleiden jälkeen aloitin ihan omaksi huvikseni kirjoneulesukkia. Eeva Haaviston "Sata kansanomaista kuvioneuletta" -kirja on neulenurkkauksessa apuna ja inspiraationa. Ja lankavärejä piti käydä jo tänä aamuna hakemassa lisää. En meinannut malttaa mennä illalla nukkumaan, kun oli niin hauskaa tämän sukan kanssa. Voimavärejä ja kauniita kuviota!

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Kaitaliina

Tässä syksyllä Ilosilmukan piti saada pikaisesti napattua joku käsityö mukaan. Silloin oli työn alla näitä sydämiä, ja ne eivät oikein sovellu reissuneuleeksi. Ensimmäisenä käteen osui kerä punaista virkkauslankaa ja virkkuukoukku. Eikä tietenkään ollut aikaa etsiä ohjetta. Äidiltä perittyä pyyhepitsiä osaan tehdä ilman ohjettakin. Sillä tavalla punainen pitsiliina sai alkunsa.
 Päädyin lopulta tekemään kaksi reunapitsiä ja mallia soveltaen kaksi välipitsiä. Seuraavaksi piti keksiä punaisiin pitseihin sopiva kangas. Tämän verran kangasta täytyy löytyä tilkkuilijan varastosta, kauppaan en tämän takia lähtenyt. Aikani tilkkukankaita pengottuani meinasin jo luopua toivosta. Sitten muistin, että minulla on läjä vanhoja kirjailtuja tyynyliinoja jossain jemmassa. Minä jopa muistin, mihin olin tyynyliinat tallettanut. Tyynyliinakasasta löysin kaksi punaisilla kirjailuilla koristeltua. Sopii täydellisesti!
 Kahdesta tyynyliinasta tuli tietysti neljä kappaletta, joten jouduin tekemään vielä yhden välipitsin, jotta sain kaikki tyynyliinankappaleet menemään. Nimikoidut kappaleet laitoin keskelle ja nimikoimattomat päähän.
 Liinasta tuli lopulta reilusti kaksi metriä pitkä. Tällä mitalla käy tällaiselle normaalikokoiselle pöydälle mutta ei ole liian lyhyt meidän pitkälle tuvan pöydällekään. Sillä liinan päät eivät jää roikkumaan.
Välipitsin sovelsin tällaiseksi. Hyvin yksinkertainen malli, eikä täysin vastaa reunapitsiä, mutta en osannut parempaakaan keksiä. Liina pääsee koekäyttöön viikonloppuna, kun juhlitaan Pupun 5-vuotissyntymäpäiviä. Onnea Pupu!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Valoja ulos ja sisälle

Talven valkeus piristää mieltä kummasti. Kylällä talvi tuntuu pimeältä. Kirkkaat sähkövalot peittävät luonnon omat valot ja niiden valopiirin ulkopuolelle ei näe. Täällä maalla ei kaupungin valoja näy. Ulkona ei silti ole pimeää. Kuun ja tähtien valossa näkee kulkea pihassa ja pienen kynttilä valo riittää valaisemaan kuistin ympäristön. Vähän valoa onkin paljon.
 Ilosilmukalla on vanhassa navettarakennuksessa pihasauna. Kesällä pihasaunalle tulee vesi pumpulla läheisestä lähteestä, talvella vesi tuodaan paljulla vanhalla vesikelkalla. Kesäaikaan saunaa lämpiää viikoittain, talvella lämmittäminen on sen verran työläämpää, että Ilosilmukkakin tarvitsee hyvän syyn saunan lämmitykseen. Viikko sitten syy oli pikkujoulut, viime viikonloppuna saunan pesu. Jouluna lämmitetään tietenkin pihasaunaa.
 Pakkanen maalaa käytön kosteuden kuvioiksi ikkunaan. Toisessa ikkunassa höyheniä, toisesta tällainen näkymä pihalammelle.
 Ilosilmukalla on ollut jemmassa kaksi kaunismuotoista lampunvarjostimen kehikkoa. Jalkalamppu ei ollut turvallinen ja piti hävittää, mutta varjostimet laitoin talteen. Tässä kehikot on jo maalattu mustiksi. Lisäksi helmiä, rautalankaa ja pari valosarjaa.
 Pujotin helmet rautalankaan ja kieputin rautalangat kehikkoihin. Punaisia läpinäkyviä helmiä ja pieniä harmaita helmiä.
 Lopuksi vielä ledivalosarjat molempiin ja ikkunan eteen roikkumaan.
 Tähän malliin. Nyt minullakin on jouluvalot.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Joulumieltä etsimässä

Ilosilmukan jouluvalmistelut alkavat viimeistään alkusyksystä. Silloin alkaa joululahjoja kertyä pikkuhiljaa jemmaan. Samalla alkaa yleensä myös hidas ja pitkä laskeutuminen joulua kohti. Mieli rauhoittuu ja ajatus alkaa hapuilla hiljaa kohti joulun ydintä, hakeutuu pikkuista hämärää tallia kohti, kohti vaatimatonta seimeä, johon kerran syntyi maailman pelastus.
 
Tänä vuonna joulumieli on antanut odottaa itseään. Johtuuko lienee pitkästä ja märästä syksystä vai siitä, että lasten kasvamisen myötä elämä on käynyt kovin kiireiseksi, en osaa arvata. Koko ajan pitää olla menossa jonnekin, joku pitää hakea jostain ja toinen viedä. Joulukuun alkamisen myötä on onneksi saatu lunta ja pakkasta, lasten harrastukset alkavat jäädä joulutauolle ja ensimmäinen adventtikynttilä on poltettu. Ja jouluseimi on etsitty kaapista tupaan. Mieli alkaa kääntyä kohti joulun lämpöä ja rauhaa.
Joulukoristeita on sentään tuvan pöydällä kulhollinen, joulupalloja nimittäin.
Tämä läjä taitaa mennä pikkujoululahjoiksi, jotenkin en itse ole näistä niin innoissani. Hauska näitä palleroita on tosin tehdä. Parin pallon ajan kokeilin, ennen kuin löysin sopivan langan ja levennys- ja kavennustahdin. Kirjoneulemallit on omasta päästä ja Eeva Haaviston "Sata kansanomaista kuviokudinmallia"-kirjasta.
Sain syksyllä äidiltä nipun pellavia. Edellisenä vuonna minulla oli pellavanippu aitassa käärittynä sanomalehtipaperiin. Kun availin paketti ottaakseni pellavat käyttöön, huomasin, että pellavat olivatkin jo käytössä: hiiret olivat nakerrelleet kaikki pellavien pompulat rikki.Tällä kertaa pellavat olivat ulkoeteisessä ja säästyivät tuholta.   
Maalasin pellavat spraymaalilla valkoisiksi ja ripottelin päälle vähän kimalletta. Tykkään!