Kansanperinnettä

Tein kesällä itselleni feresin, siitä löytyy oma postauksensa tuolta alempaa. Se oli niin hauska tehdä, että kun Tipu vinkkasi haluavansa myös feresin, niin näinhän siinä sitten kävi. 

Tipu alkaa olla jo naisen mittainen, en olisi muuten viitsinyt tähän urakkaan ryhtyäkään. Feresin helmassa on leveä päärme, josta voi tarvittaessa jatkaa helmaa. Tein lisäksi yläreunaan pari helposti avattavaa laskosta, niin että leveyttäkin mekkoon saa helposti lisää.

Tipu valitsi itse asunsa kankaat. Mekkokangas on pystyraidallista, paitakangas pilkullista ja essu- ja kanttauskangas yksivärisiä. 

Sain päähäni laskostaa mekkokankaan raitojen mukaan niin, että toinen väri peittyy näkyvistä. Siinä olikin melkoinen urakka, kun raitojen leveys oli alle puoli senttiä. Lopputulos on kuitenkin kivannäköinen, jospa vaivannäkö kannatti. Näin se vaan laskostuu vajaa neljä metriä kangasta hoikankin varren ympärille. Reilut 200 laskosta se vaati.

Meillä on piharakennuksissa kaikenlaista vanhaa roinaa, jota jännästi kulkeutuu sisälle aika ajoin. Tällä kertaa haaviin tarttui vanha ikkunanpoka, josta on lasi kadonnut jo aikaisemmin. Kiinnitin pokaan katiskaverkon ja pujottelin verkonsilmiin ledivalosarjan.

Ikkunanpokan puu on kauniisti harmaantunutta eikä vaatinut muuta kuin puhdistuksen.

Toin talveksi sisälle myös leipähäkin, jonka ripustin tupaan pöydän yläpuolelle. Myös leipähäkki sai ledivalot. 

Häkki on varmaan saanut vuosikymmenten aikana patinaansa savusta, sen verran tummapintainen se on. Kaikki toisen pään piikit on uusittu jossain vaiheessa.

Tältä tuvassa näyttää nyt. Jossain vaiheessa virittelen leipähäkkiin varmaan jotain muutakin. Minusta se näyttää olevan vielä jotain vailla.

Ja vielä yksi kuva Tipusta feresissään, ihan vaan koska se on niin ihana!

Kisalapaset

En päässyt vieläkään eroon lapasista ja Eeva Haaviston kirjoneuleista. Nämä lapaset olen tehnyt kutakuinkin ohjeen mukaan. Silmukkamäärää lisäsin vähän ja kerrosmäärää vähensin. Tämä pari tulee omaan käyttöön ja näillä mitoilla on minun pikku kätösiin sopiva. Peukalo on yksivärinen ja ilman kiilaa. Tähän malliin ei minusta kiilapeukalo sovi. Tein toisen lapasen peilikuvaksi. Tykkään lujaa! (Tipu ei tykkää, ja avoimena lapsena muisti myös sanoa sen.)

Mihin minä sitten lapasia tarvitsen? Meiltä kun ei pääse oikein mihinkään ilman omaa autoa, autolla ajaminen on hankalaa lapaset kädessä, kun ote ratista ei oikein pidä ja jos ulkoilemaan lähdetään, minusta reilut rukkaset on paremmat. Olen lähdössä pariksi viikoksi reissuun, nimittäin tänne:

Pyeongchangissa, Etelä-Koreassa on Special Olympics talvimaailmankisat ja Ilosilmukka lähtee kannustusjoukkoihin! Keksin yhtäkkiä, että tuolla reissussa tarvitsen välttämättä uusia, kauniita, suomalaiskansallisia kirjoneulelapasia. Isäntä jää pitämään kotilinnoitusta pystyssä pariksi viikoksi yksin, joten tiedossa on molemmille rajojen rikkomista ja uusia kokemuksia. Ja kun palaan, olenkin sitten ihan virallisesti rakennusinsinööri ja täten lopetan - ainakin toistaiseksi - postaamisen tunnisteella "opiskelu".

Heppalapaset ja rasia

Puikoiltani ilmaantui vielä yhdet kirjoneulelapaset, tällä kertaa Tipulle. Tipu itse suunnitteli heppakirjoneuleen ja sanoi, että niiden lisäksi pitäisi saada sydämiä. Myös värit on tyttö valinnut itse. Nyt näkyy olevan vaihteeksi vaaleanpunainen kausi. 

 Neuloin lapaset vaaleanpunaisella ja mustalla, valkoiset osat lisäsin myöhemmin silmukoita jäljittelemällä. Heppakirjoneuleen kanssa sain kyllä kiertää langanjuoksuja toisiinsa oikein urakalla.

 Päällystin vanhan puhelinlaatikon ensin valkoisella kopiopaperilla, sen jälkeen tein tilkkupinnan lautasliinoista leikatuista neliöistä. Lopuksi vedin pintaan vielä kerroksen valkolakkaa. Lakkoja ja maaleja löytyy meiltä ihan mukavasti varastosta raksan jäljiltä. Pintaan liimasin vielä Hello Kitty -tarran.

Tipu oli jo omimassa rasiaa, olen kuulemma luvannut hänelle sen rasian, johon liimaan tuon tarran. Voi ollakin, en yhtään muista. Tyttö saa rasian kyllä, mutta ei ihan vielä.

Ilosilmukan rakennusinsinöörin opinnot alkavat olla valmiina. Kaikki suoritukset on tehty, odottelen vielä byrokratian rattaiden pyörähtämistä. Todistus tulee päivätyksi tälle kuulle. Myös talo alkaa olla valmiina, lopputarkastus tuli pidettyä viime viikolla. Talo ja opiskelu alkoivat ja loppuivat liki samaan aikaan. Nyt on vähän outo olo: mitäs sitten?

Tilkkupajalla tapahtuu

Sain viimein valmiiksi keväästä asti tekeillä olleen tilkkupeiton. Tämän projektin aikaisempia vaiheita löytyy linkkiä seuraamalla. Ensin ajattelin tehdä peitosta tuon keskusta kokoisen. Tai oikeastaan ihan ensin leikkelin vain tilkkuja sen kummemmin laskematta ja sitten rupesin katsomaan, miten ne saisi yhdistettyä. Ei aina jaksa suunnitella niin tarkkaan. Käsityöt ovat minulle kuitenkin hupihommaa. Joka tapauksessa, ensin oli keskusta. Niin kuin kuvastakin näkee, keskustassa on tuollaisia simppeleitä blokkeja 48 kpl.

Keskustablokkien sivutuotteena valmistui satakunta tuollaista pienempää kahdesta kolmiosta muodostuvaa blokkia. Vähän aikaa ihmeteltyäni ompelin kaikki kolmioblokit pitkäksi nauhaksi ja reunustin keskustan sillä. Tässä vaiheessa mittasin peiton, sillä oli kokoa sellaiset 130x180 cm. 150x200 cm on normi-nukkumapeiton mitat, mistä syystä lisäsin peittoon vielä 10 sentin keltaiset reunukset joka puolelle. Näin siitä tuli fiksumman kokoinen. Riittää tarvittaessa vaikka päiväpeitteeksi.

Reunukseen meni kolmioblokkeja kuutisenkymmentä. Koska ompelin ne kaikki nauhaksi sen kummemmin laskematta, minulla on nyt nelisen metriä ko. nauhaa jemmassa. Lisäksi keskustan blokkeja jäi yli jokunen. Niistähän saisi kasattua vaikka pikkupeiton. Täytyys kattoo nyt.

Työrintamalla kesäpesti loppui ja koulu alkoi. Ilosilmukan opiskelu on monimuotoista, koululla menee suunnilleen viikko kuukaudessa. Lopun ajan ehdin sitten olla töissä, niissä vakitöissä, jotka jäivät kesäpestin ajaksi odottelemaan. Nyt on syksyn ensimmäinen kouluviikko, ja jälki sen mukaista: tähän mennessä on saatu kolme ryhmätyönä tehtävää laajaa harjoitustyötä, yksi parityönä tehtävä esitelmä ja lisäksi kolme henkilökohtaista harjoitustyötä. Mistään näistä ei ihan muutaman tunnin työllä selvitä. Tämän viikon jälkeen minulla on parin viikon loma, joka tässä tilanteessa näyttäisi tarkoittavan tiukkaa tasapainoilua koulutöiden, Pupun kotihoidon (en varmasti lähde raahaamaan tyttöä hoitoon, kun itse kerran olen kotona), kaikkien rästiin jääneiden kotitöiden, muutaman raksahomman sekä käsitöiden välillä. Ja kyllä, kaikesta huolimatta aion ehtiä tehdä myös niitä käsitöitä. Tuntuu siltä, että nyt on lisää tilkkutöitä tulollaan!

Lisää sukkia

Eilen illalla tuli tehtyä viimeiset opintoihin kuuluvat harjoitustyöt. Olotila on perin kummallinen: töiden jälkeen voi tehdä mitä haluaa, ei tarvitse huolehtia kuin kotitöistä. Ehtii tehdä vaikka mitä! Niin kuin vaikka askarrella tai leikata tilkkuja tai kehrätä tai vaikka katsella telkkua ja neuloa. Niin kauan kuin koivut pölisevät tuohon malliin, ei varmaankaan tule hirmuisesti vietettyä aikaa ulkona. (Voi harmi, kun ei kärsi olla pihalla, täytyy vaan tehdä käsitöitä sisällä...)

Tein Tipulle vielä toisenkin sukkaparin. Luulisin, että näillä pärjätään syksyyn asti. Nalle Kukkakedon uusissa väreissä oli pari niin herkullista, että niitä tarttui mukaan väkisin. Ensimmäinen kerä pääsi jo sukiksi, toinen vielä odottelee.

Tipu leikkii villasukkamallia. Tähän pariin tein tiimalasikantapään, ihan vaihteen vuoksi. Pitsineule on Neulojan käsikirjasta, pienin muutoksin.  

 Pupu tahtoi barbilleen hameen. Pikaisesti välityönä virkkasin hameen, sen jälkeen oli pakko tehdä myös toppi. Eihän neitokainen toki yläosattomissakaan voi olla! Arvaas, montako kertaa piti purkaa, ennen kuin sain värit osumaan näin kohdalleen. No joo, en tasan purkanut. Sattuipas kerrankin vahingossa.

 Topin etumus on muotoiltu lyhennetyillä kerroksilla. Sen verran muodokashan tämä neiti on, että jonkinlaiset muotoilut ovat tarpeen.

Takapuoli onkin sitten kelta-oranssi. Näinhän se menee. Sekä hame että toppi on kiinnitetty yhdellä napilla. Ei luulisi olevan liian haasteellista näppärän nelivuotiaan sormille.

Hyödytöntä puuhastelua

Vaihdoin tässä pari kuukautta sitten puolipäivätyöt kokopäivätöihin, sillä puheella, että sitten en enää kanna koulutöitä kotiin, vaan teen ne töissä. Eikö kuulostakin hyvältä suunnitelmalta? Opintojen suhteen tämä kevät on hyvinkin tehokas: 9 eri kurssia, joista kertyy 30 opintopistettä. Lähiopetustunteja näin aikuisopiskelijalle tulee suunnilleen viisi per opintopiste, etätöitä puolestaan ihan tarpeeksi tähän muun homman lisäksi. Suunnitelma toimii hienosti. Tai toimi siihen asti, kunnes satuin saamaan kesäksi uusia töitä. Olisin halunnut aloittaa kesän pätkän toukokuussa, mutta kun ei. Pitää aloittaa jo huhtikuussa. Uudet työt ovat ihan jotain muuta, kuin mitä nyt teen, paremmin opintojani vastaavia, ja olen kyllä innoissani. Mutta koulutöitä en toki pysty siellä enää työaikana tekemään. Normaalit kokopäivätyöt vaihtuivat siihen, että töissä teen niin paljon koulutöitä, kun ehdin ja kehtaan, ajelen kotiin, ruokin lapset ja jatkan siitä, mihin työaikana jäin. Isännältä ei tähän aikaan vuotta tarvitse juurikaan kotona apua odottaa, sen verran työkiireitä tahtoo olla hänelläkin. Tässä menossa takki on tyhjentynyt yllättävänkin nopeasti. Ensi viikolla on taas lähiopetusviikko, siellä aloitetaan maanantaina tehokkaasti esitelmän pidolla ja rakennusfysiikkaan liittyvällä kokeella. Viikonloppuna olisi pitänyt opiskella ja katsella vielä sitä esitelmää. En vain ole saanut nenää kiinni kirjaan ja esitelmäaineistonkin unohdin töihin. Isäntä lupasi sentään hakea aineistoni, kun kuitenkin ajelee tänään työpaikan ohi. Eilinen räntäsateinen lauantaipäivä meni kokonaan kotona hissutellessa, edes ulos ei viitsitty lähteä. Mitään hyödyllistä ei tullut tehtyä. Tipun kanssa näperreltiin tällaisia lintumökkejä vuoden takaisen Taikalehden pääsiäisnumeron ohjeilla.

 Mökit menevät Tipun synttäreille ongintapalkinnoiksi. Niin söpöä, niin hyödytöntä ja niin terapeuttista. Unohdin muuten kameran purkujohdonkin töihin, ja näppäsin kuvat kännykällä. Ja sen kyllä huomaa, sorry... Mökit saa katosta auki ja tarranauhan kappaleella taas kiinni. Tänne on tarkoitus laittaa jotain pientä sisälle ongintaan. Mökin korkeus on 10 senttiä, joten sisälle sujahtaa kätevästi vaikka suklaamuna.

Vielä tämänkin aamupäivän suurin saavutus on ollut näiden näpertely. Nyt on suunnitelma sellainen, että kohta syödään, sitten mennään muksujen kanssa vähän pihalle saamaan aurinkoa, ja sen jälkeen jaksan lopulta katsella vielä huomiseen kokeeseen rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeita ja rakentamismääräyksiä. Suunnitelma on hyvä, saa nähdä, kuinka käy toteutuksen kanssa.

Joulu tulla jollottaa

Tuleehan se joulu sieltä kuitenkin, vaikka kelit nyt ovat mitä ovat. Itsestäni huomaan, miten pakkanen ja lumi ja niiden mukana tuleva valo piristävät mieltä. Tänä vuonna, kun maa oli pitkään musta, joulu tuntui kaukaiselta, vaikka ihan lähellähän se jo on. Nyt ollaan sentään saatu lunta tänne Keski-Suomeen. Tosin viime päivien suojakelit ovat siitä osansa verottaneet, mutta maa on vielä enimmäkseen valkoinen. Nyt sääkartoilla on enemmän lunta kuin vettä ja pikkupakkastakin näyttää olevan luvassa.

Viime viikko vierähti taas koulussa, koepainotteinen viikko näin lukuvuoden lopussa olikin. Kummasti se aina vie naisesta mehut, ei tule blogattua, ei. Nyt alkaa kuitenkin olla koulutyöt tehtynä, ainakin muutamaksi päiväksi. Yksi koe siirtyi tammikuulle, joten kyllä tässä joulun jälkeen saa taas painaa nenää kirjaan. Mutta näiden joulunaluspäivien ajaksi aion unohtaa koulun tyystin. Nyt on joulusiivousten, -askartelujen ja -leipomisten vuoro! Käsi-ihottuma vaivaa tosin vielä niin, että eiköhän siivoilut ja leipomiset jää vähiin. Jos nyt jotain kuitenkin. Kummaa muuten, kun koulu loppuu, tuntuu siltä, että loma alkaa, vaikka työt toki jatkuvat vielä pari päivää ennen joululomaa. Osa-aika opiskelu taitaa kuormittaa enemmän kuin osa-aika työ.

Yhdet sukat tein vielä pukinkonttiin, nämä taisivat jo omistajansa löytää, terveisiä vaan isä-T:lle! Minä kyllästyin jo vuosia sitten pähkäilemään, mitä kukin haluaa/tarvitsee, mistä väristä pitää ym. Aloin tehdä sekalaisen kokoelman kaikenlaisia käsitöitä, mitä minäkin vuonna sattuu tulemaan. Tänä vuonna on tullut enimmäkseen jalkineita: sukkia ja tossuja. Laitan kokoelman koriin, josta sukulaiset saavat joulun alla valita mieleisensä. Pyrin tekemään pari ylimääräistäkin lahjaa, olisi sitten viimeisilläkin lahjottavilla vähän valinnanvaraa. Reilu viikko sitten juhlittiin Pupun nelivuotissynttäreitä ja lahjojen jakelu alkoi silloin. Isäntä on leiponut uuteen kotiin muuton jälkeen melkein kaiken talossa syötävän ruisleivän - mummonsa reseptillä - ja leipiä on lähtenyt myös joululahjoiksi. Ostolahjoja on hankittu lähinnä omille ja sukulaislapsille.

Sukkasia

Pupun sukat on tehty sateenkaariseiskaveikasta, Tipun siitä samasta ja nallesta ja minun sukkani tico ticosta. Harjoittelin sitten urakalla tiimalasikantapäätä vaihteen vuoksi. Ihan hyvän mallisia näistä tuli, kun sisäsin muutaman silmukan ennen kantapäätä ja kavensin pois kantapään jälkeen. Muuten ihan peruskamaa, paitsi tytöille laitoin pikkupalmikot tuohon molempiin sivuihin. Koulutöiden parissa riittää töitä sinne toukokuun lopulle asti. Tämän tyyppisen aikuisopiskelun huonoja puolia: porukat on pitkin poikin Suomea, joten vertaistuki on aina sähköpostin tai puhelinsoiton päässä. Opettajia näkee suunnilleen kerran kuukaudessa, joten apua saa sieltäkin lähinnä sähköpostilla. Paljon joutuu pähkimään ihan itsekseen ongelmakohtia. Toki hyviäkin puolia on: jotenkin kuitenkin onnistuu töissä käynti ja koti- sekä raksatyöt tässä opintojen ohella. Ensi viikoksi Ilosilmukka ja perhe suuntaa Enontekiölle. Isäntä ja lapset aikovat olla lomalla, minun täytyy kyllä ottaa muutama kouluprojekti mukaan, jotta kuukauden päästä ei sitten tarvitse tehdä yötä myöten töitä. Käsityöt jäävät taatusti vähälle, kun "lomalla" pitäisi ehtiä tehdä paitsi niitä koulutöitä, myös leikkiä ja pelailla lasten kanssa ja kämpällä on sen verran alkeellinen huusholli, että siinäkin menee aikaa - lunta sulatellessa ja puita kantaessa ja vettä lämmitellessä. Rohkeasti aion kuitenkin pakata muutamia Mary Oljen lapasohjeita sekä puikkoja ja lankoja mukaan!

Nyt se alkoi!

Nimittäin joululoma. Tänään oli viimeinen koe ja viimeinen koulupäivä. Nyt laitan koulupaperit laatikkoon, enkä etsi niitä sieltä ennen loppiaista! Kaupassa käynti kotimatkalla muuttuikin tunnin pakkoshoppailuksi, kun autosta oli tyhjentynyt rengas. Kauppakeskuksen parkkipaikalla. Mitäs muuta siinä pystyi tekemään, kuin kiertelemään kaupoissa odotellessa, että Isäntä tulee pelastamaan ja vaihtamaan renkaan yli 20 asteen pakkasessa. Voi harmi. En kyllä ostanut muuta kuin nämä:
Eihän näitä silkkivilloja voinut jättää sinne hyllyyn, kun olivat vielä tarjouksessakin. Olkoon nyt sitten vaikka oma joululahja. Taas.

Leikkelin sisustuslevystä lisää sydämiä. Tipun kanssa koristeltiin. Vasemmanpuoleiset on minun ja oikeanpuoleiset Tipun suunnittelemia. Neulojen työntäminen levyyn oli kyllä sen verran kovaa hommaa, että se ei Tipulta onnistunut. Sormenpäät oli kipeinä minullakin. Siis ylijäämä sisustuslevyä, seinämaalia, paljetteja ja pieniä nuppineuloja.

Tämä rouvasihminen raksuttelee nyt tuvannurkassa. Anoppi lupasi tällaisen joskus taannoin tuparilahjaksi, ennen kuin tarkisteli hintaa. Jotain kumman rauhoittavaa rouvan raksutuksessa on.

Minun päiväni meni koulussa ja Isäntä oli tyttöjen kanssa kotona tänään. Tipu sai eilen oikomiskojeen suuhunsa. Sellaisen, joka laitetaan ylätakahampaisiin kiinni ja asettuu kitalakeen. Takahampaat olivat aamulla kipeät ja puhuminen hankalaa, kun kieli ei vielä oikein osaa muodostaa kirjaimia uudessa ympäristössä. Eskaripäivä jäi väliin. Kätevästi Isäntä leipoi ruisleivät leivinuunissa siinä tyttöjä vahtiessa. Ja kävi sitten vielä vaihtamassa minulle ehjän renkaan alle. Ihana mies!

Kiireessä...

Nyt seuraa pikainen päivitys ilman kuvia. Kuvien puuttumiselle on kolme syytä, jotka listaan tähän insinöörimäisen selkeästi.
1. Valmistuneet työt käsityöt kuuluvat joulun hyshys -sarjaan. Ei kuvia niistä vielä!
2. Postaan koululta ja kuvat ovat kamerassa kotona. Sattui opelle pieni kämmi, minkä seurauksena meille opiskelijoille jäi luppoaikaa.
3. Muuton kanssa on ollut kotona niin kiire, että en ole ehtinyt blogaamaan.

Uusi koti alkaa siis olla siinä mallissa, että lauantaina pitäisi kantaa kalusteet sisään. Meillä on sisä-WC, keittiö, eteisen ja kodinhoitohuoneen kaapit, kaikki seinät tasoitettu ja maalattu, samoin lattiat, sisäkatot, portaat kellariin, väliovet, keskuslämmitys ja ulkovaloja. Sen sijaan meiltä puuttuu hurja määrä listoja ja sokkeleita, WC:n peili, yläkerran portaat, sisäkylppäri ja -sauna sekä yläkerrasta kaikki pinnat ja osa eristyksestäkin. Muun muassa.

Lauantaiksi on kuitenkin pyydetty porukkaa auttamaan muutossa. Kamala hässäkkä päällä, perjantaina on vieläpä rakennussuunnittelun koe, johon lukeminen on kyllä jäänyt lapsipuolen asemaan. Kunpa menisi edes läpi!

Maalia lattioihin

Lattioiden maalaus alkaa olla loppusuoralla. Tänään vetelin tummempaa harmaata tuvan puolelle. Tähän malliin:
Tuvasta puuttuu vielä vähän sablonikuvia ja eteisestä ja kammarista nämä reunukset. Pitäisi varmaan yrittää tänä iltana väkertää sabloni, niin saisin huomenna sitten töpätä ne. Tähän mennessä tuoreeseen lattiamaaliin on tarttunut neljä kärpästä. Luulisi kärpästen kohta loppuvan... Ai niin: Ilosilmukan isä oli tänään asentamassa Isännän kanssa alakerran portaita. Elämä sen kuin helpottuu!

Olen minä käsitöitäkin tehnyt, tällä blogilla vaan on sama vaiva kuin monella muullakin näin joulun pikkuhiljaa lähestyessä: ei tänne viitsi kuvata käsitöitä, kun sukulaiset käy kuitenkin katsomassa, vaikka eivät uskalla kommentteja jättääkään. Teidät on nähty! Laitetaan sitten joulun jälkeen pläjäys. Sen verran voin paljastaa, että edellisen postauksen langoista on jäljellä enää harmaankirjava ja vähän ruskeankirjavaa. Muut meni jo.

Koulusta sain tänään tiedon, että viestinnän opinnot hyväksyttiin hyväksiluettavaksi. Vähän arvelin, että niistä voi tulla lisätöitä, ennen kuin saan kurssin suoritetuksi, mutta ei tullutkaan. Hyvä näin. On tässä muutakin tekemistä.

Mekko ja tossut Pupulle

Ostin kirppikseltä tyttöjen farkkumekon, koko oli siinä 150 cm. Mekon kauniista helmasta leikkasin Pupulle mekon. Helman reunoista riitti vielä olkaimiinkin. Ommeltavaksi jäi sivusaumat, yläpään huolittelut, olkainten reunat sekä olkainten kiinnitys ja kaksi napinläpeä nappeineen. Sen verran maltoin minäkin istua ompelukoneen ääressä. Hame maksoi alle kaksi euroa, napit löytyivät nappilaatikosta. Mekosta tuli suloinen, kyllä kannatti nähdä vaiva!
Pupu sai myös vanhan mallin mukaiset palatossut. Ohje löytyy ainakin käspaikan sivuilta.

Lankana on Nalle, puikot 2,5 mm ja silmukoita on 14. Justiin mahtuu Pupun pikkuiseen jalkaan.

Tässä vielä toisesta suunnasta. Pupu poseeraa pötköllään. Tossuista tuli mieleiset. Aamulla päättelin langat ja Pupu on liukastellut koko päivän tossuillaan.

Huomenna ja ylihuomenna kouluun ja sitten taas kolmen viikon tauko. Olen yrittänyt kahlata koemateriaalia läpi. Kun Pupun päikkäriaikaan pitäisi olla raksalla, lukuaika jää vähiin. Illalla, kun lapset menee nukkumaan on pää jo niin tiltissä, että lukeminen ei oikein suju. Onneksi on lastenohjelmat...

Villatakki tarpeeseen ja jotain tarpeetontakin

Opintojen toinen lähiviikko on nyt takana. Sain selviteltyä, mitä kursseja saan korvattua vanhan tutkinnon perusteella ja näyttää siltä, että tässä vaiheessa lukujärjestykseen jää sellainen 10 tuntia / lähiviikko. Tunteja voi tosin tulla vielä tänä syksynä lisää. Opiskelu on kivaa, porukka alkaa käydä vähän tutuksi. Rakentaminen sen sijaan ei ole aina kivaa. Aina pitää mennä, Isännän ja minun. Aina pitää sahata, naulata, asentaa, hankkia laattoja, hioa, tasoittaa, maalata, mitata, tehdä päätöksiä. Tuntuu että homma ei etene ollenkaan. Aina on mielessä, että kun nyt saadaan tämä kohta tehtyä, niin sitten helpottaa, jos ei muuten, niin edes pään sisällä. Eikä kuitenkaan helpota, aina on edessä seuraava vaihe. Olisiko pientä rakennusväsymystä liikkeellä...

Neuloin villatakin Rose Mohairista. Mohairlangat on kyllä tyhmän karvaisia, tämä lanka ei onneksi ollut ihan pahimmasta päästä. Rose Mohairiahan pystyi jopa purkamaankin! Ainakin sileää neuletta.
Malli on omasta päästä. Hihansuista aloitin ja miehustan ylhäältä alas päin. Tekemisen mukaa sävelsin. Hihat ei ole ihan täyspitkät.

Vyötärön kohta kaipasi pientä muotoilua, joten tein siihen pätkän palmikoita. (Ei tarvinnut laskeskella kavennuksia ja levennyksiä.) Palmikot piristävät muuten pelkistettyä neuletta kivasti.

Silmukoita olisi saanut olla enemmänkin. Jostain syystä minulla tahtoo nykyään tulla mallitilkkuun löysempää kuin varsinaiseen työhön. Pitäisi varmaan ottaa käyttöön jonkunlainen korjauskerroin silmukoiden laskemiseen. Tai jättää mallitilkut tekemättä. Joka tapauksessa tykkään villatakista. Se on mukavan kevyt ja lämmin, mutta ei liian kuuma. Se oli jo koekäytössä eilen.

Tuhosin laatikkoon jääneen vaaleanpunaisen virkkauslangan lopun. Ensin oli meininkin tehdä Tipulle pikkukassi, mutta eihän lanka siihen riittänyt. Mikäs sitten neuvoksi? Virkkasin yläreunan ks-kerroksen sisään rautalangan, niin että reunusta pystyy muotoilemaan ja annoin tekeleen Tipulle. Mikä tämä nyt sitten lieneekään... kuppi? Kori? Nuken hattu? Ja Pupu ehti taas tyrkätä sormensa kuvaan. Syyttäkää sitä epätarkasta kuvasta.

Nyt vähäksi aikaa käsityön kanssa telkun eteen, sitten laittamaan ruokaa ja sen jälkeen taas työmaalle. Huokaus.

Kuivaa kuvatonta

Ei kuvan kuvaa tässä postauksessa. (Kuvien purkaminen kamerasta ei ole niin yksinkertainen juttu kuin äkkiseltään luulisi...)

Koulu pyörähti käyntiin. Näyttää siltä, että tämä syksy todellakin menee melko kevyesti. Lähitunteja on joka neljäs viikko muutamana päivänä muutama tunti, vähän vaihdellen. Isäntä meinasi, että kyllä sen verran ehtii lapsia katsoa, niin että hoitopaikkaakaan ei vielä tarvita. Katsotaan nyt, mistä löytyy aikaa etätehtäville, sitten kun niitä alkaa tipahdella.

Tipu askarteli eilen iltapuhteeksi minulle kortin. Kortti on koristeltu kukkasin, perhosin ja vauvan kuvin. Sisällä lukee:
NÖYT TYNHET TELO
ÄSÄT OIKLAP
NOJLAP
ATSOKIT
ELUUS
ITIÄ
AAULH (huilaa?)
UPIT
ATOUV6
Kun hoksaa, että tällä kertaa Tipu on kirjoittanut oikealta vasemmalle, tekstistä tulee ymmärrettävää. Meinasi äidin silmät kostua, kun tänä aamuna (vielä vähän unenpöpperössäkin) tätä luin. Kulta Tipu!

On mulla muuten valmiita käsitöitäkin, niistä enemmän jahka saan ne kuvat purettua kamerasta.

Kaikenlaista projektia

Menin sitten hankkiutumaan kouluun. Tänne. Syksyllä nähdään, miten sovitetaan yhteen lasten hoito, rakentaminen ja opiskelu. Ja tietenkin käsityöt. Ei tule ainakaan aika pitkäksi.

Lähetin Taika-lehden kilpailuun Tipun "kyllä käsityöihmisenä on mukavampaa kuin tavallisena ihmisenä"-kommentin höystettynä lyhyellä kehyskertomuksella. Juttu julkaistiin muiden ohessa Taika-lehdessä ja arpakin läiskäisi kohdalle pienen palkinnon. Hauskaa! Sen verran harvoin sitä mitään voittaa.

Poika on sairastellut. Korkeaa kuumetta ja kaulalla kumma patti. Terveyskeskuksessa käytiin pariinkin kertaan. Nyt näyttää siltä, että kyseessä on (vain) ärhäkänpuoleinen virusinfektio. Kuume ei ole tänään enää noussut, toivotaan, että tilanne ei huonone. Lauantaina oli nimittäin tarkoitus mennä Suolahden Wanhalle asemalle ihmettelemään höyrylaivoja ja vanhoja junia.

Virkkasin kameralle pussukan ja huovutin sen sitten pyykinpesukoneessa.

Neulottu pinta näyttää menettävän pintarakenteensa helpommin kuin virkattu, kun sitä huovutetaan. Molempia tapoja olen kokeillut tämän langan kanssa. Tykkäisin kyllä, että pinta saisi huopua niin, että silmukoita ei näkyisi. Puikot käteen siis!

Raksalla nakerrellaan pikku hiljaa. Alakerran lattiat on valettu, siis keittiö, khh, kylppäri, sauna, tuulikaappi ja WC. Ja lattialämmitysputket tietenkin paikallaan niiltä osin.