Syksyisiä juttuja

Pitkän aikaa on taas päässyt vierähtämään ilman yhtään postausta. Työn ja lapsiperheen arjen yhdistäminen tekee elämästä kovin hektistä. Nyt tuli pakostakin pieni hengähdystauko. Ilosilmukka on sairastanut rintatulehdusta kesäkuusta asti. Sen tarkemmin verisiin yksityiskohtiin tässä menemättä totean, että tulehdus päätettiin hoitaa leikkauksella. Leikkauksesta on nyt kaksi viikkoa ja töihin palaan reilun viikon päästä. Sen verran leikkausalue vielä aristaa, etten ole saanut vielä harrastettua liikuntaa tai touhuttua muutenkaan mitään raskaampaa. Pihan haravointi saa nyt odottaa. Käsitöitä sen sijaan saan kyllä tehtyä. Kaikenlaista onkin valmistunut, osa näistä toki jo aikaisemmin. Ensin on kuvia kutileista ja virkkuista, postauksen hänniltä löytyy kokeiluja minulle vähän erikoisemmilla tekniikoilla. 

Lapaset, naisten kokoa. Lankana Novitan Wool ja ohje Novitan lapaslehdestä.

Toiset lapaset, myös naisten kokoa, Lankana myös näissä Wool ja ohje näihinkin Novitan lapaslehdestä.

Lapaset miesten kokoa, Lankana näissä Novitan Nalle, ja ohje edelleen samasta lapaslehdestä. Värit on oikeasti tumman harmaa, valkoinen ja punainen. Pahoittelen huonoa kuvaa.

Läjä eri kokoisia lasten lapasia, joissa tupsunyöri ranteessa. Hauskan näköinenhän tuollainen tupsujuttu on, mutta sen käytännöllisyydestä en ole niinkään varma. Saahan sen helposti saksilla pois, jos se on hankala käytössä. Näissä lankana Wool.

Kaikkein pienimpiä lukuun ottamatta lasten lapasissa on intialainen peukalokiila, jonka ohje Novitan lapaslehdestä. (Alkaa jo tuntua toistolta...) Tuo kiila on helppo tehdä, mutta muuten en ole aivan vakuuttunut siitä. Pitäisi tehdä yhdet lapaset aikuisten koossa samalla tekniikalla, niin voisin mallailla niitä omaan käteen.

Sitten vähän isompi neule. Kaarrokevillapaitaan katsoin mallia parikymmentä vuotta sitten Islannista tuodusta neulelehdestä. Lehden malleissa on tosin käytetty paljon paksumpaa lankaa kuin minulla oli. Silmukkamäärä oli suunnilleen kaksinkertainen. Samoin lehden mallit ovat leveitä, halusin paidasta vähän kapeamman ja reilusti pidemmän.

Kaarrokkeen kirjoneulekaavion suunnittelussa oli vähän haastetta kaikkinen kavennuksineen. Lopputulos on kuitenkin ihan onnistunut. Villapaidasta tuli kaikin puolin sellainen kuin etukäteen ajattelin. Lankana villapaidassa on Norjasta ostettu villa-alpakka-sekoite ja 3,5 mm:n puikoilla neuloin.

Tipun pontson ohje on Teeteen verkkoneulelehden uusimmasta numerosta. Tein vähän paksummasta langasta ja muutenkin muokkasin ohjetta aika paljon. Lehdessä helman muotoilut oli tehty lyhennetyillä kerroksilla ja kavennukset olivat kappaleiden reunoissa. Minä jätin lyhennetyt kerrokset pois ja tein kavennukset palmikon vieressä, jolloin helmaa ei tarvinnut erikseen muotoilla. Henkari on leveämpi kuin pontso. On se myös Tipun hartioita leveämpi. Kehno kuva.

Toinen kuva ilman henkaria ja pontso omenapuun oksalla ei juuri tilannetta paranna. Höh.

Tipun virkattu pinkki olkalaukku valmistui kesällä. Ohjetta ei laukkuun ollut, kunhan vaan koitin saada aikaan Tipun toiveiden mukaisen laukun.

Tässä vielä toinen kuva, jossa laukun rakenne erottuu paremmin.

Lasten vanha pallo löytyi pihasta lutussa. Liekö pihassa pyörinyt ketunpoika sen hajottanut, vai onko sillä vain tullut ikä täyteen. Juuri tällaistahan minä olen odottanut. Rikkinäistä palloa tai jotain.

Palloon saksilla reikä. Sehän on sisältä ihan puhdas ja liukkaan kiiltävä.

Pihassa on rakenneltu vähän yhtä ja toista tänä kesänä. Korjattu vanhaa navettarakennusta ja tehty savusaunan pohjaa. Yhtenä valupäivänä Poika lotrasi pallon täyteen betonia. Koska massa on tietysti löysää, pallolle tehtiin pesä sorakasaan.

Seuraavana päivänä revittiin pallo pois päältä, ja tällainen siitä sitten tuli. Betonipallohan se. Vähän tuo on muhkurainen, pesän olisi pitänyt olla sileämpi. Eipä haittaa, kiva kokeilu kaikesta huolimatta. Seuraavasta pallosta tulee sitten tasaisempi.

Äiti toi ison kurpitsan, josta koversin sisukset pois ja Pupun toimiessa konsulttina kaiversin kurpitsalle kasvot. Kurpitsaukko sain nimekseen Jaska. Ihka ensimmäinen kokeiluni tätä sorttia. Sisuksista keitin hilloa, niin etteivät nekään hukkaan menneet. Kolme ja puoli kiloa syötävää Jaskasta lähti.

Tässä Jaska vielä valaistuna. Halloweeniin on vielä tietystin vielä aikaa. Saa nähdä, pärjääkö Jaska pihalla sinne asti. Pikkulintuja näyttää kurpitsakin kiinnostavan, Jaskaa on jo nokittu.

Elämä täällä maalla on käynyt tänä syksynä mielenkiintoiseksi. Aamulla ei tiedä, mitä yön aikana pihassa on tapahtunut. Aikaisemmin mainitsemani ketun poikanen on tähän mennessä kuljetellut kenkiä kuistilta pitkin pihaa, Isännän lenkkikengästä oli purtu nauhat pätkiksi. Hanskat ja rastasverkot kulkeutuvat myös pitkin pihaa. Kuistille jäänyt roskapussi on levitelty pihan nurkalle, voirasiat ja viilispurkit putsattu. Talitiaisille näkyy myös kelpaavan kurpitsan lisäksi ainakin oasissieni, se sellainen, johon voi tyrkkiä kukkia. Välillä ihmettelen, onko piha enemmän ihmisten vai eläinten valtakuntaa. 

Pieniä neuleita

 Syksy tuli taas. Tällä viikolla on pihalampi ollut parina aamuna jo jäässä. Kelit ovat tänä syksynä hemmotelleet ainakin meitä keskisuomalaisia. On saatu paljon aurinkoa ja vähän sadetta. Ilosilmukan päivät tosin menevät töissä ja illat ja viikonloput sitten pääosin kotitöissä ja lapsia kuljetellessa. Nyt tosin tuli minullekin pieni rauhoittumisen hetki. Olen koittanut hoidella flunssaa viikon verran. Yhden päivän olen käynyt tällä viikolla töissä, minkä seurauksena menetin ääneni lähes kokonaan. Kuumetta ei ole ollut, paitsi taudin ihan ensimmäisinä päivinä ja eilen illalla. Ei ole vielä asiaa töihin. Tänään olisi sitten ohjelmassa lääkärireissu.

 Virkattu pitsitakki valmistui jo loppukesästä, en vain saanut aikaiseksi kostuttaa ja muotoilla sitä. Takki on tehty Novitan uudesta Bambu-langasta Novitan ohjeella. Miehustan ja kauluksen jälkeen loppui usko langan riittävyyteen ja tein hihoista lyhyet. Pitsitakki jää nyt odottelemaan lämpimämpiä päiviä.

Tein miesten perussukat tumman harmaasta ja punakirjavasta seiskaveikasta. Tuon kantapään nimeä en muista. Se on malliltaan vähän pyöreämpi kuin ihan perinteinen kantapää. Sukan kärjen tein Ullan tiimalasikantapään ohjeella. Sauman laitoin varpaiden yläpuolelle, päättelin vain kärjen ja sukkaosan silmukat kolmen puikon päättelyllä yhteen. Parin vuotta sitten Ravelryssä pyörineen mysteerisukkatempauksen sukat tehtiin muistaakseni suunnilleen samoilla spekseillä.

Tässä syksyn lehtien päällä köllöttelee kaksi Gafsa-myssyä. Malli on julkaistu neulelehti Ullassa. Molemmat myssyt on tehty Woolista, sininen ohjeen mukaisella silmukkamäärällä, ruskea on vähän isompi.

 Gafsan mallineule on varsin mielenkiintoinen. Verkkomainen neulepinta muodostuu neulomalla yhtä väriä kerrallaan ja käyttämällä vain oikeita ja nurjia silmukoita. Usko pois, kokeile vaikka itse!

 Tein samalla vauhdilla vielä kolmannenkin pipon Woolista, tällä kertaa kaksinkertaisella langalla. Malli on "hat and scarf with rhombuses" ja sen on kirjoittanut Nadya Kalakina. Wool kaksinkertaisenakin oli ohuempaa kuin mallipipon lanka, joten lisäsin pipoon yhden mallikerran. Samalla jouduin tietenkin lisäämään myös kerroksia, jotta pipon mittasuhteet säilyvät. Lisättyjen kerrosten myötä jouduin muokkaamaan vähän mallineuletta.

Tuubihuivin tein alennusmyynnistä ostetusta Novitan Silmusta. Samalla mallilla olen tehnyt aikaisemmin itselleni huivin. Viidestä kerästä puolet meni tuubihuiviin.

 Toisesta puolesta tein kaulaliinan ihan perus 2 o 2 n joustinneuleella. Mitään kovin kummallista mallineuletta ei tällaisen langan kanssa kannata käyttääkään. Silmu ei ollut mitenkään mukava neulomiskokemus. Isot puikot ja muovinen lanka eivät kumpikaan tuntuneet hyvältä. Valmista tuli sentään nopeasti.

Tämän postauksen kellonaika selittyy sillä, että yskä ajoi minut ylös tänä aamuna jo viideltä. Työaamuina lähden näihin aikoihin ajelemaan työpaikkaa kohti, vapaapäivinä käännän yleensä vain kylkeä vielä seitsemältä.

Lintuja, peittoja ja sukkia

Pujotin kokeeksi syksyllä, omena-aikaan, omenaliuttuja rautalankaan kuivumaan. Omenapötkö kuivui huoneenlämmössä hitaasti, kokonaan kuivuminen kesti pari viikkoa. Sen jälkeenkin pötkö sai roikkua paikoillaan, taisi vähän unohtua.

 Tällaiselta pötkö näytti joulun alla, kun lopulta otin sen pois kuivumasta. Juu, on varmasti ehtinyt kuivua tarpeeksi kauan.

 Kiepautin pötkön rautalangallaan kiepiksi ja vein sen roikkumaan vanhaan omenapuuhun lintulautojen ja lyhteiden viereen. Viime talvena tällainen omenakranssi päätyi muutamassa viikossa parempiin suihin. Pihapiirissä pyöriville närhille tuntui ainakin kelpaavan.

 Närhien lisäksi lintupuussa viihtyvät erilaiset tiaiset, keltasirkut ja punatulkut. Punatulkuista tykkään! Ne tuntuvat tänä vuonna olevan vähemmän arkoja kuin aikaisemmin. Viitsivät lennähtää maasta vain omenapuun oksille, kun pihassa kuljetaan. Ilosilmukan joululinnut.

 Joulun aikaan pihapiirissä nähtiin harvinaisempiakin vieraita, kun pihakoivuihin pelmahti teeriparvi. Isäntä jo haikaili asetta, mutta sellaista ei meiltä löydy.

 Ilosilmukan mummu nukkui pois elokuussa. Äiti otti talteen mummun jäämistöstä tilkkutöihin sopivat vaatteet ja muut tekstiilit. Niistä leikattiin urakalla suikaleita, jotka ommeltiin pitkiksi kaistaleiksi ja edelleen blokeiksi. Minulle jäi blokkeja yhden torkkupeiton verran. Joulunpyhinä oli aikaa yhdistää blokit peitoksi ja ommella peitto muutenkin valmiiksi.

 Peitossa on käytetty ainakin vaatteita, lakanoita, pöytäliinoja ja nenäliinoja. Äiti ompeli peittoja useampia, tilkkuja taisi riittää yhteensä kuuteen peittoon.

 Ruskearuudullinen kangas on leikattu flanellilakanasta ja sitä on myös peiton vuorina. Laitoin peiton täytteeksi fleecepeiton. Muistopeitosta tuli mukavan lämmin ja notkea. Yhden blokin koko on 20x20 cm ja koko peiton 150x130 cm.

Nämä hassut kirjoneulesukat tein ihan omaksi ilokseni. Kaikki kirjoneulemallit ovat Eeva Haaviston kirjasta.

 Varren takapuolelle tein tuollaisen viiden silmukan levyisen "sauman". Sauman ansiosta pystyin kaventamaan sukan vartta välittämättä kirjoneuleen mallikerran silmukkamäärästä. Kirjoneule loppuu aina symmetrisesti sauman molempiin laitoihin. Ja tykkään, että tällainen sauma on kivan näköinen.

Kirjoneuleita on tulossa lisää, nyt tuntuu olevan niiden aika. Mitään välttämätöntä tarvista ei nyt ole, saan tehdä vaihteeksi ihan sitä, mitä huvittaa!

Pikkutalvi ja verhoja

Meille saatiin lunta. Semmoinen mukava rapiat 15 senttiä ja muutama aste pakkasta. Lapset pääsivät mäenlaskuun ja tekemään jälkiä hankeen. Ihana, aurinkoinen pikkutalvi kesken pimeimmän syksyn. Ilosilmukka tykkää!

 Pihalampi on saanut jääkuoren. Lohet jäivät tällä kertaa saamatta lammesta pois. Ovat mokomat niin varovaisia tänä vuonna. Söivät huonosti koko kesän ja syksyllä ei kelvannut viehe. Suunnitelmissa on laittaa pumppu laiturin päähän pitämään avantoa auki ja hapettamaan lammen vettä, niin että kalat säilyvät hengissä talven yli. Ja me päästään pilkille. Avanto pitää kyllä aidata, että lapset pysyvät poissa heikoilta jäiltä.

 Talvi pääsi tällä kertaa yllättämään ainakin Ilosilmukan. Kukkapenkin lasikukkanen sai lumikuoren.

 Kesäkukkaruukut on vielä purkamatta. Toivottavasti pakkanen ei ole halkonut niitä.

 Ompelin Tipun huoneeseen uusia verhoja. Tipu valitsi Ikean sivulta mieleisen kankaan ja minä hain kangasta Ikealla käydessä. Joko arviointi tai mittavirhe tässä on sattunut. Verho on liian lyhyt. Vähän kyllä harmittaa. Jossain vaiheessa teen jatkon verhoon jostain toisesta kankaasta.

Kun ripustelin verhoa sängyn päälle, tytöt olivat Pupun huoneessa leikkimässä. Kun Tipu tuli katsomaan, hän kiljaisi ja meni verhon alle pyöriskelemään ympyrää. Siinäpä kommenttia! Taisi olla mieleen.

 Poika meni syksyllä erikoislukioon toiselle paikkakunnalle. Alkusyksyn Poika kulki moottoripyörällä, nyt pyöräkelit loppuivat. Poika muutti omaan pikkuyksiöön. Ei onneksi kuitenkaan kauas, Pojan kämpille on vain puolen tunnin ajomatka kotoa. Pojan verhokankaan olen ostanut kirppikseltä joskus aikaisemmin. Kangasta oli kolme metriä, viisi kuvion mallikertaa. Siitä riitti yhteen pitempään verhoon olohuoneeseen ja kappaan keittiöön.

Yksi mallikerta jäi vielä yli, kun nuukailin päärmeissä. Parvekkeen oven eteen on vielä laitettava verho. Minulla oli siihenkin verho mukana, kun kävin ripustelemassa näitä, mutta kämpässä on sen verran suuri huonekorkeus, että verho oli liian lyhyt. Viimeinen mallikerta kävisi hyvin siihen jatkoksi, mutta ehdin jo leikata siitä vähän tilkuiksi, kun tuli sellainen tarvis. Höh. Tyhmä minä, tämän olisi voinut ennakoida.

Parit tiskirätit ja muita höpinöitä

Pikaisena välityönä virkkasin Lidlin puuvillalangasta pari tiskirättiä. Päällimmäisen rätin aaltokuvio on virkattu kiinteillä silmukoilla ja eri pituisilla pylväillä. Alimmaiseen upotin useamman lankanöttösen. Jospa sekin pöydän pyyhkimiseen kelpaisi, vaikka hassu onkin.  

 Kuvassa rätit on jo pesty kertaalleen pyykinpesukoneessa 60 asteessa muun pyykin seassa. Rättien koko on vajaa 20 senttiä kantilleen.


Haettiin vene kotiin. Eipä se ollut vielä tässä pihassa käynytkään. Muutaman vuoden tauon jälkeen nyt oli aika huoltaa moottorit käyttökuntoon ja pestä paatti. Jospa Isäntä edes ehtisi mökkeillä ja kalastella lasten kanssa tänä kesänä. Ilosilmukka kulkee töissä koko kesän, joten mökkeily jää väkisinkin vähiin.

 Venetraileri on kuitenkin katsastettava ennen kuin sitä uskaltaa käyttää. Siispä vene pois kärryn päältä ja pihalampeen. Siinä saa ohikulkijat hieraista silmiään, vene ei nimittäin mahdu lammessa edes kääntymään omalla koneellaan. Kuvan kävin ottamassa lammen vastarannalta, siitä leveimmältä kohdalta.

Pihan ruusupensaat innostuivat kukkimaan tänä kesänä ensimmäistä kertaa kunnolla. En tiedä, missä ruusut ovat alunperin kasvaneet, vanhan talon purun ja purkujätteen polton jälkeen niitä kuitenkin alkoi putkahdella ihan uuteen paikkaan. Siellä niitä nyt rehottaa hyvinkin parin neliömetrin alalla. Lajista en tiedä, jokin pimpinella-ruusu tämä varmaankin on. "Vaaleanpunainen juhannusruusu" -hakusana antaa ainakin kovin tutunnäköisiä kuvia. Vanhasta pihasta löytyy erilaisia puutarhakasveja yllättävistäkin paikoista. Rakentamisen yhteydessä on kaivettu paljon ja varmastikin osa lajeista on siirtynynyt ja levinnyt siinä rytäkässä. Ukonhattua löytyy pitkin pihaa, vahvavartista maatiaislajiketta, ja kerrottua valkoista narsissia, joka vasta nyt lopettelee kukiintaansa. Ilosilmukka vain kiertelee katselemassa ja ihmettelemässä kaikkea sitä kauneutta, jota Luoja on pihalle ripotellut!

Kaksi tervettä kättä

Ilosilmukka on käsi-ihottuman onnellinen omistaja. Ihottuma on vaivannut aika-ajoin jo pitkään, viime talvena se äityi ihan uusiin mittasuhteisiin. Pitkän odottelun jälkeen pääsin lopulta ihotautipoliklinikalle ja testeihin. Brick-testien lisäksi selkään tehtiin lappu- eli epikutaanitestit. (Googlatkoon, jota kiinnostaa.) Lopputulos oli minun näkövinkkelistäni paras mahdollinen: löytyi allergian aiheuttajia ja ne olivat sellaisia, että niiden välttäminen onnistuu melko pienin ponnistuksin. Pienempi paha oli luonnonhartsi ja se isompi paratertiäärinen butyylifenoliformaldehydihartsi. Mistä näitä sitten löytyy? Luonnonhartsia valmistetaan pihkasta ja sitä käytetään mm. mäntynestesaippuassa ja Tolussa. Juu, siivouskaapin sisältö meni uusiksi. Ja minä haluan sitten tästä eteenpäin lehtipuiset saunapuut. Tuota toista hartsia käytetään mm. nahka- ja puuliimoissa ja maalarinteipeissä. Nahkalompakon vaihtaminen kankaiseen oli yksi urakka. Niitä kankaisia ei ihan joka kaupasta löydykään. Maalarinteippejä on tullut käytettyä paljonkin raksa-aikaan. Selvää on, että näiden käsittelyä pyrin välttämään. Kun tähän lisätään käsi-ihottuman perussabluuna: shampoihin ja saippuoihin paljain käsin koskemisen välttäminen (käsien pesu saippuan sijaan siihen sopivalla rasvalla), käsien tunnollinen suojaaminen hanskoilla sekä kunnon rasvaus ja puuvillahanskat päälle vähintään kerran päivässä, lopputulos näkyy alla.  

Terveen näköinen, eikös vain? Ja todellakin, pidän itsäni onnellisena nyt, kun ihottuma on saatu näinkin hyvin kuriin.
Hanskoja kuluu, paljon. Laskin tässä, että minulla on kymmenkunta paria hanskoja aktiivisesti käytössä eri puolilla huushollia eri tarkoitusta varten. Hyvä esimerkki on pikku maalaushomma, jonka sain äsken valmiiksi: Ensin tarvitaan ohuet, hyvin istuvat vinyylihanskat, saman tyyppiset, joita lääkärit ja hoitajat käyttävät. Niillä onnistuu teippaaminen juuri sillä allergisoivalla maalarinteipillä, kömpelömmillä hanskoilla ei siitä hommasta tule muuta kuin itkua ja hammasten kiristystä. Teippaamisen jälkeen vaihdoin hiostavat vinyylihanskat maalaushanskoihin ja niihin puuvillaiset aluskäsineet. Sitten olikin vuorossa pensselin pesu, sitä varten tarvitsin paksummat siivoushanskat (ei tietenkään kumiset) ja niihin alushanskat. Maalarinteippien pois repiminen ei onnistu ilman kynsiä, joten lopulta jouduin kuitenkin käsittelemään teippiä ilman suojaa ja sotkemaan käteni maaliin. Parin päivän päästä nähdään, seuraako tätä toimenpidettä kortisonikuuri.

Näillä käsillä kuitenkin mennään eteenpäin. Villa ei onneksi ollut allergisoivien aineiden joukossa, joten käsitöitä teen entiseen malliin. Tyttöjen huoneiden siivoamiseen liittyen vaihdon Pupulle isomman kirjahyllyn. Pupun vanhan kirjahyllyn toin käsityönurkkaukseeni ja uuteen käyttöön.

Tässä ei tosiaankaan ole kaikki, mitä siinä sohvan ja kaukosäätimen vieressä tarvitaan. Seuraavaksi pitäisi hommata hyllyyn sopivia koreja. Kiva tähän on lankakeriä läjätä, ihan noin silmän iloksi ja  inspiraatioksi.

Tekeillä oleva tilkkupeitto otti taas askeleen eteenpäin. Blokit on nyt sommiteltu ja neulattu aina kaksi vastakkain. Tällaista hassun väristä. Näyttää ihan minun suunnittelemalta!

Ja tässä sitten: Ilosilmukka perheineen muutti maalle muutama vuosi sitten. Olisipa se näky, jos tämä kalusto ajettaisiin keskusta-alueen pihaan.

Kaksi autoa on välttämättömyys, jos meiltä meinaa kaksi aikuista päästä töihin. Poika vaihtoi äskettäin moponsa kevytmoottoripyörään, jotta pääsee kulkemaan valitsemaansa lukioon. Muuta tarpeellista kalustoa kuvassa ovat traktori ja mönkijä peräkärryineen, päältäajettava ja pienempi ruohonleikkuri ja auton peräkärry. Lisäksi kuvasta löytyy raivaussaha ja kaksi muuta peräkärryä, kun osaa tarkasti katsoa. Juu, kyllä meidän porukalle ehdottomasti on oikea paikka asua maalla!



Mitä äiti tekee, kun lapset ovat poissa kotoa?

Viime kevään kova loppurutistus uuden työpaikan ja koulun kanssa aihetti sen, että pariin kuukauteen ei kukaan juurikaan kerennyt siivota. Ihan minimiponnistuksilla mentiin sillä saralla. Kevään karvaita hedelmiä korjataan edelleen. Tipun ja Pupun huoneet ovat olleet melkoisessa kunnossa. Ei tytöistä oikein ole itse järjestyksen pitäjiksi. Jonkun täytyy välillä käydä paikat läpi ja arkistoida valmiit taideteokset ja hävittää roskat, paperisilput ja rikkinäiset lelut. Tytöt menivä viime viikolla mummolaan, ja minä käytin heti tilaisuutta hyväkseni. Tipun huone näyttää nyt tältä: 

 Ja Pupun huone tältä:

Kaikki paikoillaan, pölyt pyyhittynä ja kaapit järjestyksessä. Tipun huoneesta löytyi kaikkea kummaa: tyhjiä keksilaatikoita, karamellipapereita, kammarin kristallikruunun puuttuva kristalli, ihan vain muutamia mainitakseni. Saas nähdä, mitä tyttö tuumaa, kun tulee kotiin. Pupun huone olikin sitten paljon helpompi nakki. Niin ja tämä lasten huoneiden siivoaminen heidän poissaollessaan on kyllä täällä ihan yleisesti äitien käyttämä kikka. Siinä säästää hermoja sekä lapsilta että äideiltä, kun ei tarvitse käydä loputtomiin keskusteluja siitä, mikä paperipala on tarpeellinen ja missä sen paikka sitten on.

Kaiken tämän siivoamisen lisäksi ei ihan kauheasti ole jäänyt aikaa käsitöille. Jotain vihreää tässä on kuitenkin tuloillaan. Jostakin syystä matematiikka on ottanut koville tämän työn kanssa ja olen joutunut purkamaankin aika paljon. Sen siitä saa, kun yrittää suunnitella neuletta televisiota katsoessa. Joihinkin asioihin kannattaisi keskittyä, säästäisi aikaa sitten myöhemmin. Ehkä minä joskus tästä viisastun. Epäilen kylläkin.

Vihdoinkin saatiin kirjolohen poikasia. Ei osaa kuvitella, miten vaikea näitä on löytää. Tuntuu siltä, että tässä olisi jollekulle markkinarako. Lopulta poikasia kuitenkin saatiin. Siellä ne nyt polskivat pihalammessa kasvamassa. Onhan näistä kamala riesa, niitä pitäisi välillä käydä syöttämässä. Kuvittelehan: ilta-auringon paistaessa selän takana seistä laiturilla, kun pääskyset suhahtelevat lammen päällä ja lohet mulahtelevat lammessa hakemassa ruokaa. Aika ikävää hommaa, vai mitä?