Kisalapaset

En päässyt vieläkään eroon lapasista ja Eeva Haaviston kirjoneuleista. Nämä lapaset olen tehnyt kutakuinkin ohjeen mukaan. Silmukkamäärää lisäsin vähän ja kerrosmäärää vähensin. Tämä pari tulee omaan käyttöön ja näillä mitoilla on minun pikku kätösiin sopiva. Peukalo on yksivärinen ja ilman kiilaa. Tähän malliin ei minusta kiilapeukalo sovi. Tein toisen lapasen peilikuvaksi. Tykkään lujaa! (Tipu ei tykkää, ja avoimena lapsena muisti myös sanoa sen.)

Mihin minä sitten lapasia tarvitsen? Meiltä kun ei pääse oikein mihinkään ilman omaa autoa, autolla ajaminen on hankalaa lapaset kädessä, kun ote ratista ei oikein pidä ja jos ulkoilemaan lähdetään, minusta reilut rukkaset on paremmat. Olen lähdössä pariksi viikoksi reissuun, nimittäin tänne:

Pyeongchangissa, Etelä-Koreassa on Special Olympics talvimaailmankisat ja Ilosilmukka lähtee kannustusjoukkoihin! Keksin yhtäkkiä, että tuolla reissussa tarvitsen välttämättä uusia, kauniita, suomalaiskansallisia kirjoneulelapasia. Isäntä jää pitämään kotilinnoitusta pystyssä pariksi viikoksi yksin, joten tiedossa on molemmille rajojen rikkomista ja uusia kokemuksia. Ja kun palaan, olenkin sitten ihan virallisesti rakennusinsinööri ja täten lopetan - ainakin toistaiseksi - postaamisen tunnisteella "opiskelu".

Lapaset

En nyt tunnu pääsevän eroon lapasista. Aloittelin jo ihan toista työtä, nimittäin liivihametunikajutskaa Pupulle, mutta sen kohtalo oli surkea: ensin laskin silmukkamäärän väärin ja jouduin purkamaan koko homman. Sen jälkeen tuumasin, että vaikka silmukoita oli oikea määrä, leveys on väärä ja purin taas. Aloitin uudelleen uudella silmukkamäärällä ja neuloin taas, kunnes vaate oli tarpeeksi pitkällä sovitettavaksi ja huomasin, että leveys on edelleen väärä.  Tässä vaiheessa kyllästyin koko hommaan ja purin pois. Näin aina välillä käy, kun teen juttuja omasta päästä ja suunnittelen yleensä siinä tekemisen myötä. Toisaalta, ei tämä ole niin vakavaa. Langoille löytyy varmasti jotain muuta käyttöä jossain vaiheessa, enkä osaa harmitella hukkaan mennyttä aikaakaan. Neulominen kun on enemmän hupia kuin työtä. 

Päädyin sitten lopulta tekemään vielä yhdet kirjoneulelapaset, tällä kertaa naisten kokoa. Tämäkin kirjoneulemalli on Eeva Haaviston kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia". Aika monta mallia olen jo kokeillut, mutta kyllä tuossa kirjassa vielä tekemistä riittää. Tähän parin tein tuollaisen tylpän kärjen. Aika mukavantuntuinen kärki. Lasten lapasiin olen tehtyn peukalon apulankaa käyttäen ja ilman kirjoneuletta. Tällä kertaa tein kiilapeukalon kirjoneuleena. Kiilapeukalo on hölmön näköinen, jos kirjoneule päättyy siihen mihin kiilakin. Peukalon teko kirjoneuleena muistutti heti mieleen, miksi olen pyrkinyt tekemään peukalon yksivärisenä. En tykkää. Kolmella puikolla ja pienellä silmukkamäärällä jo kolmen silmukan mittainen langanjuoksu tahtoo vetää ikävästi.

Heppalapaset ja rasia

Puikoiltani ilmaantui vielä yhdet kirjoneulelapaset, tällä kertaa Tipulle. Tipu itse suunnitteli heppakirjoneuleen ja sanoi, että niiden lisäksi pitäisi saada sydämiä. Myös värit on tyttö valinnut itse. Nyt näkyy olevan vaihteeksi vaaleanpunainen kausi. 

 Neuloin lapaset vaaleanpunaisella ja mustalla, valkoiset osat lisäsin myöhemmin silmukoita jäljittelemällä. Heppakirjoneuleen kanssa sain kyllä kiertää langanjuoksuja toisiinsa oikein urakalla.

 Päällystin vanhan puhelinlaatikon ensin valkoisella kopiopaperilla, sen jälkeen tein tilkkupinnan lautasliinoista leikatuista neliöistä. Lopuksi vedin pintaan vielä kerroksen valkolakkaa. Lakkoja ja maaleja löytyy meiltä ihan mukavasti varastosta raksan jäljiltä. Pintaan liimasin vielä Hello Kitty -tarran.

Tipu oli jo omimassa rasiaa, olen kuulemma luvannut hänelle sen rasian, johon liimaan tuon tarran. Voi ollakin, en yhtään muista. Tyttö saa rasian kyllä, mutta ei ihan vielä.

Ilosilmukan rakennusinsinöörin opinnot alkavat olla valmiina. Kaikki suoritukset on tehty, odottelen vielä byrokratian rattaiden pyörähtämistä. Todistus tulee päivätyksi tälle kuulle. Myös talo alkaa olla valmiina, lopputarkastus tuli pidettyä viime viikolla. Talo ja opiskelu alkoivat ja loppuivat liki samaan aikaan. Nyt on vähän outo olo: mitäs sitten?

Yksi, kaksi... viisi paria lapasia

Pojan jokajouluinen lahjapossu näytti tänä vuonna tältä. Sillipurkki mallaa kokoa possun vieressä. 

 Possun malli on omasta päästä. Alapäästä aloitin ja päälaelle lopetin. Kärsän ja korvat neuloin, silmät ja suun virkkasin. Kärsään leikkasin tyhjän muovipullon suorasta kyljestä kiekon pitämään kärsän pään litteänä.

Kirjoneulepuolella homma meinaa karata lapasesta. Lasten lapasia on nimittäin syntynyt jo melko monet. Kaikki kirjoneulemallit ovat Eeva Haaviston kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia".

 Vaaleanpuna-harmaat tytölle ja musta-harmaa-ruskeat pojalle.

 Puna-kelta-mustat tytölle.

 Sitten vähän pienemmät. Näitä olen ajatellut yksivuotiaalle.

 Hännänhuippuna pikkuruiset vauvan lapaset. Vauva asustaa vielä masussa useamman viikon ajan, mutta en malttanut olla tekemättä <3 lapaset="lapaset" muut="muut" nallesta.="nallesta." nbsp="nbsp" on="on" p="p" tehty="tehty" vauvan="vauvan" woolista="woolista">

 Tässä koko potretti. Näitä on ollut kyllä hauska tehdä. Harmi vaan, nyt alkaa olla suvun pikkuväki lapastettu. Tipun lapaset ovat seuraavana vuorossa, mutta ne ovat jo vähän isompaa kokoa ja kirjoneuleen Tipu on suunnitellut itse.

Innostuin taas vaihteeksi askartelemaan. Olen joskus laittanut jemmaan kivan, magneeteilla sulkeutuvan laatikon. Mitähän lie mainoksia siinä aikoinaan tullut. Päällystin laatikon vanhan kirjan sivuista revityillä kappaleilla. Kirjan ostin joskus pari vuotta sitten kirppikseltä 20 sentillä askartelumateriaaliksi. Valitsin sen kaikista kellastuneimman.

Kiinnitin paperikappaleet vedellä ohennetulla Erikeeperillä serviettitekniikalla. Päällystyksen kuivuttua sivelin samaa lientä vielä kerroksen rasian pintaan. Rasian kanteen tein paperinarua parista kirjan sivusta kiertämällä kapeaa suikaletta kierteelle. Tuputin vähän mustaa leimasinväriä rasian reunoihin patinaksi, samaa laitoin myös paperinarukiemuroiden päälle.

Tein kanteen myös kolme ruusua uusimman Taikalehden ohjeella. Kiva, helppo ohje ja ruusuista tulee sieviä. Lehdessä ruusut oli tehty valkoisesta kopiopaperista ja niitä oli sitten värjätty leimasinvärillä eri värisiksi. Minä käytin kirjan sivuja ja mustaa väriä. Koristeet kiinnitin kuumaliimalla rasian kanteen.