tiistai 17. heinäkuuta 2012

Lisää pikkuvirkkuita ja askarteluja

Keittiön pöydällä korppupurkin virkaa hoitaa vanha, kahden litran vetoinen lasitölkki. Tölkki on sen niin mukavan kokoinen, että oikean merkkiset korput mahtuvat sinne poikittain, reilu puoli pussillista kerrallaan. Tölkistä puuttuu kansi, olisikohan ruostunut ja heitetty pois. Korppupurkissa kannen puuttuminen ei niin nuukaa ole, korput pitävät ilmavasta säilytyksestä.
Virkkasin ohuehkosta virkkauslangasta pikkuliinan purkin kanneksi. Malli on tuttu tähtimalli, tähän otin ohjeen Mary Oljen kauneimmat käsityöt -kirjasta, käyttötarkoituksen mukaan soveltaen.
Tarkoitus oli, että keskiosa olisi niin tiivis, että ei kärpäset pääse lentämään purkkiin ja reuna taas niin löysä, että liina asettuu kauniisti purkin päälle. Pujotin lankaan helmiä, jotka sitten sirottelin reunukseen painoksi. En vain osannut päättää, laittaisinko vihreitä, turkooseja vai ruskeita helmiä. Näin siinä sitten kävi.
Liina istuu purkin päälle hyvin, se on juuri sopivan kokoinen ja helmet pitävät reunan hyvin alhaalla. Onhan tämä yltiöromanttinen, mutta menköön nyt. Ei näitä kovin montaa ole tarkoitus keittiöön sirotella.
Edellisen postauksen pahvipurkit saivat nurkkiinsa vähän lisää väriä. Nyt ne taitavat olla valmiita, luulisin ainakin.

Purkit saivat kaverikseen kenkälaatikon.
Laatikko on maalattu sillä samaisella seinämaalilla. Kannen päällystin decoupagelakalla ja serveteistä revityillä suikaleilla. Ja tämä oli sitten ensimmäinen kerta, kun käytin ko. lakkaa servetteihin, mihin se on tarkoitettu. Aikaisempia projekteja löytyy täältä ja täältä.
Samalla tekniikalla kiinnitin kanteen vanhan kiiltokuvan. Pariskunnan isäntä oli jo vähällä menettää päänsä, nyt pää ainakin pysyy paikallaan. Ei enää giljotiini uhkaa. Kenkälaatikoiden tuunaaminen on sen verran mukavaa hommaa, että voisin vaikka Tipun kanssa tuunata vielä loputkin nurkissa pyörivät laatikot paraatikuntoon. Ja saahan noita laatikoita lisää hakemalla kenkäkaupasta, jos omat nurkat tyhjenee.

Puikoilla on jotain isompaa, moneen kertaan purettua ja taas uudelleen aloitettua. Saas nähdä, montako välityötä vielä ehdin tehdä ennen kuin se varsinainen keskeneräinen käsityö valmistuu.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Pikkuvirkkuita ja askarteluja

Laitoin tässä vähän aikaa sitten itselleni pienen hyllykön käsityötarvikkeille. Etsiskelin muutamasta paikasta hyllykköön sopivia koreja tai rasioita, mutta en löytänyt mieleisiä. Päädyin etsimään kotoa tarkoitukseen sopivia laatikoita tuunattavaksi. Ensimmäinen pari uunista ulos!
 Nämä rasiat on tehty maitopurkista. Maalasin purkit pariin kertaan raksalta ylijääneellä seinämaalilla. (Juu, meiltä löytyy tätä nykyä ihan mukava varasto erilaisia maaleja.) Bonuksena seinämaalin käytössä on sekin, että rasiat ainakin sopivat sisustukseen.
 Pitsit virkkasin Suuren Käsityölehden heinäkuun numeron ohjeilla. Lehdessä näitä oli ommeltu kankaisten huivien reunoihin. Sitten vain reilusti decoupage-lakkaa pitsin alle ja varsinkin päälle. Olisihan nämä voinut ihan vain liimata, mutta tykkään nyt tällä kertaa tästä lakkapinnasta. Pitsin rakenne näkyy mukavasti lakasta läpi. Vahva lakkakerros myös tukevoittaa rasian reunaa huomattavasti.
 Toiseen rasiaan on meininki laittaa akuutisti käytössä olevat puikot ja koukut ennen kuin lajittelen ne taas paikoilleen. Toinen saa toimia roskiksena. Minähän en viitsi joka langanpätkää kiikuttaa roskiin sitä mukaan kuin niitä tulee.

Tyttöjen kanssa askarreltiin taas. Tai oikeastaan minä askartelin Tipun kanssa ja Pupu touhusi omiaan siinä vieressä. Taikalehden ideoilla mentiin tälläkin kertaa.
 Pupulle hämähäkki. Tipu ompeli tässä taannoin Pupulle punaisen hämähäkin. Hämähäkki kulkee nimellä Hämppis ja se kulkee myös Pupun mukana melkein joka paikassa. Pupun mielestä hämähäkin on nykyään muutenkin niin ihania, niin ihania. Meillä ei uskalla enää edes litata lattialla juoksevaa hämähäkkiä, jos Pupu on näkemässä. Päällystin pari kertakäyttölautasta silkkipaperiympyröillä, leikkasin kartongista yhden ison ja monta pientä ympyrää vartaloksi ja jaloiksi. Sen jälkeen kaikki osat liimalla yhteen ja hämähäkki roikkumaan seitistä. Pupu piirsi itse silmiin mustat osat.
 Tästä kuvasta näkee hämähäkin rakenteen paremmin. Hämähäkki laitettiin roikkumaan Pupun sängyn jalkopään päälle. Siinäpähän killuu. Niin ja Taikalehdessä oli kyllä tehty ihan muita eläimiä kuin hämähäkkejä.
Tipu teki itselleen turkoosin kalan. Yhden lautasen päällystäminen oli tytölle tarpeeksi. "Mä voisinkin laittaa tämän uimaan siihen turkoosille seinälle", tuumasi tyttö. Siinä se nyt uiskentelee.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Länkipeilin kunnostus

Mökillä on ollut vanha länkipeili. En tiedä, mistä tämä on sinne kulkeutunut, siellä se roikkui entisen saunan pukuhuoneen seinällä, kun minä ensi kerran mökille tulin. Tänä kesänä sillä ainoalla kerralla, kun mökillä olen käynyt, nappasin peilin mukaan.

Tällaisessa kunnossa se oli. Huomaa erityisesti tyylikkäät oranssit muoviköydet peilin ylä- ja alareunassa. Längissä oleviin reikiin on lyöty tapit, joista pidempien päässä on ruuvit. Isännän mukaan niistä on joskus roikkunut hylly.
 Ei sitten muuta kuin peili kappaleiksi ja kuumailmapuhallin ja pakkelilasta käteen. Alapuolella olevassa kuvassa vasen puoli on kuumailmakäsittelyn jäljiltä, oikea puoli jo hiottu. En halunnut hioa länkiä aivan puhtaiksi, koska se olisi samalla poistanut niistä eletyn elämän jäljet, jotka minusta ovat olennainen osa vanhaa esinettä.
 Öljysin länget parafiiniöljyllä. Varsinaiset huonekaluöljyt ovat usein sen verran tömäkkää tavaraa, että niihin en halunnut länkiä sotkea. Sitten vain palapeli uudelleen kasaan. Tälleen.
 Ylä- ja alapäähän tein nahasta siteet, nahan leikkasin loppuun pidetystä nahkatakista. Jemmasin takin talvella askartelumateriaaliksi. Takkinahka oli sen verran ohutta, että parin yrityksen jälkeen päädyin kiertämään nahkasuikaleet nyöriksi. Nyt kestää.
Länget jatkavat elämäänsä edelleen peilinä. Minä talletan ne omalta osaltani tällä tavalla, tehköön jälkipolvi taas omat ratkaisunsa.

Nyt kun peili vielä löytäisi paikkansa seinältä. Pikku homma, eikös vain? Homma vain kasvaa vähän isommaksi, kun muistaa, että meillä on kaikki taulut sun muut tuvan puusohvan mahassa odottamassa ripustamista. Pitäisi ottaa koko läjä esille ja miettiä, mihin huoneeseen ja mille seinälle kuuluu mikin kuva. Pikku homma...

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Tunika Miamista

Novitan Miami-langan herkullinen värikartta  houkutteli tuomaan lankaa kaupasta kotiin. Novitan nettisivuilla Miamia luonnehditaan "puuvillaiseksi". Langassa on 50 % puuvillaa ja saman verran akryyliä. Jotenkin puuvillan tuntu on onnistuttu peittämään akryylihöttöön ja lanka tuntuu erinomaisen keinokuituselta. Värit ovat kuitenkin kauniita.
Aikani suunniteltuani päädyin tekemään langasta pitsihelmaisen tunikan. Valitsin vyötteen isomman puikkokoon, 4,5 mm, koska halusin neuleesta laskeutuvan. Aloitin yläpäästä, niin ei tarvinnut suunnitella kovin tarkkaan ennen aloittamista. Suunnittelu eteni käsi kädessä neulomisen kanssa, kuten minulla yleensäkin. Väri on oikeasti kirkkaampi kuin valokuvassa. Langan keinokuituisesta tunnusta huolimatta tunikaa tulee ihan varmasti pidettyä. Tykkään sekä mallista että väristä. Lankaa jäi yli pari kerää, niin tuppaa käymään, kun ostaa langan ennen neuleen suunnittelua. Jämäkerille löytyy varmasti  jotain käyttöä.