lauantai 25. kesäkuuta 2016

Perinnemalleja

Satuin löytämään kirpputorilta pilkkahintaan muutaman metrin käyttämätöntä 90 cm leveätä puuvillakangasta. Samalla olen kiinnostuneena seurannut kokeneempien nettikeskusteluja kansan- ja kansallispuvuista. Niinhän siinä kävi, että tulin ommelleeksi kirppiskankaista itselleni feresin. Ohoh, hups.

Feresin kaavan löysin Suuren Käsityölehden numerosta 2004/5. Ihan sinällään en kaavaa kelpuuttanut, vaan yhdistelin sitä Kansallismuseon sivulta ladattavissa olevaan ohjeeseen ja muuttelin vielä yksityiskohtia mieleni mukaiseksi Sarafaanit ja feresit -kirjan perusteella. Essu on tässä kuvassa vielä vähän liian pitkä. Tarkoitus on korjata mitta oikeaksi, kunhan pääsen tästä vatsakummusta eroon. Tai sitten teen kokonaan uuden essun vähän fiinimmästä kankaasta, tämä on nimittäin tehty vanhasta, hyväkuntoisesta päällyslakanasta.

Olisin oikeastaan halunnut helmaan vielä kolme senttiä lisää pituutta, mutta kankaasta ei nyt riittänyt yhtään pitempään helmaan. Laskin kappaleiden pituudet niin, ettei kankaasta jäänyt yli käytännössä mitään. Koekäytön ja muutaman kerrosvälin portaiden kapuamisen myötä alan kyllä ajatella, että tässä saattaa sittenkin olla riittävästi mittaa.

Takapuoli näyttää tältä. Laskoksia riittää...

Feresin takapuoli vielä lähikuvassa, on se vaan niin kaunis. Olkainten alle, noin kahdeksan sentin matkalle, on laskostettu 90 cm kangasta.

Etupuolelle halusin tehdä halkion vasempaan laitaan kansallismuseon ohjeen mukaisesti. Yleensä olkaimet ommellaan kiinni, minä tein etukappaleen yläreunaan nappisilmut ja ompelin olkaimiin napit, koska - jos kaikki menee hyvin - lähiaikoina on edessä pitkä imetys. Olisi vähän tylsää, jos hameen käyttö olisi siitä syystä rajoitettua seuraavan vuoden ajan. Nappisilmut ja napit saan purettua pois myöhemmin, kun pääsen taas omiin mittoihini ja säädän olkaimet sen mukaan. Paitana palvelee tällä hetkellä aikaisemmin ostamani valkoinen paita. Voi tosin olla, että löydän jossain vaiheessa itseni tekemästä rätsinääkin.

Tämän feresin tarvikkeet maksoivat jotain kahdenkymmenen euron luokkaa, kiitos kirppikseltä löydetyn puuvillakankaan ja lakanakankaisen essun. Huolettomuutta tekemiseen toi se, että tällä hinnalla on helppo kuvitella tekevänsä harjoituskappaletta. Sitten myöhemmin tulee ehkä sen "oikean" feresin vuoro.

Kun nyt sitten sain itselleni liki asianmukaiset kamppeet, ompelin Isännälle kauan kaivatun riihipaidan. Paidan kaavaksi otin ihan tavallisen miesten kauluspaidan, josta poistin miehustan muotoilut, jätin kauluksesta pois alas taittuvan osan, tein muutoksia helmaan, kavensin vähän rannekkeita ja olkakaarroketta ja muutin alas asti napitetun etumustan napitushalkiolla toteutetuksi.

Kuvassa Isäntä lämmittelee juhannukseksi savusaunaa.

Takakappaleelle lisäsin laskokset. Kangaskin erottuu paremmin tässä kuvassa .

Ajattelin virkata muutaman erivärisen kukkasen liimattaviksi hiuspinneihin. Yhtäkkiä kukkaisia olikin yli kaksikymmentä. Tästä kasasta Tipu on jo ehtinyt jokusen kukkasen viedä. Pupu vei myös muutaman heti kuvauksen jälkeen. Ihan kaikkea en sentään jätä itselle käyttöön, ystävillekin näitä on tarkoitus jaella. Toivottavasti kelpaa.

Taisin jo edellisessä postauksessa mainita Tipulle tekemäni kesähousut. Tipu on venähtänyt aikuisen pituiseksi, edellisessä mittauksessa neitokainen oli kaksi senttiä minua lyhempi. Tosin sen verran kapeampi Tipu on, ettei sentään lainaile minun kaapistani kuin kenkiä ja huiveja.

Mutta siis, Tipun kesähousut äitini Afrikanmatkalta tuliaisiksi tuomasta kankaasta. Hyvinhän nuo leveät housut hoikalle Tipulle sopivat.

Ja tässä vielä tukkakukkaset tositoimissa. Tipu ja Tipun siniset kukat.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pitsineuletta ja kukkatilkkuja

Ehdin lopulta ulos sellaisena hetkenä, kun ei sada vettä tai ole pimeää, ja sain edellisessä postauksessa vilahtaneen huivin kuvattua. Savusaunan räystään alla oli tosin nytkin vähän turhan hämärää. 

Huivin malli on Knitted Lace of Estonia -kirjasta ja lankana käytin samaa Holstgarnin villa-puuvillaa kuin aikaisemmin esitellyssä neuletakissa. Huiviin kului lankaa vajaa 100 grammaa. 

Alla vielä tarkempi kuva huivin kuviosta. Tämä on ihka ensimmäinen neulomani tämän tyyppinen pitsihuivi ja neulominen oli kyllä pahemman kerran koukuttavaa. "Minäpä teen vielä tämän kerroksen loppuun." Aina uudelleen. 

Löysin kirppikseltä pari kukallista verhokangasta, jotka halusivat päästä peitoksi. Siihen lisäksi vanhaa varastoa, reunusta lukuun ottamatta kukkakankaita kaikki. Tämä malli on kyllä helppotekoinen. Ruudullisissa blokeissa voi hyvin käyttää pikatekniikkaa ruutublokkien välissähän on vain kangasneliöitä. Peiton koko on noin 170 x 170 cm. 

Tässä toisessa kuvassa näkyy peiton rakenne ehkä paremmin kuin ylemmässä kuvassa. Kokeilin ruutublokkien väleissä ompelukoneen vapaaompelua.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Ja taas jatkuu

Elämäntilanteen muuttumisen myötä nyt on hyvä hetki puhallella jälleen henkeä tähän blogiinkin. Käsityöt ovat Ilosilmukalle tärkeä henkireikä lapsiperheen arjen keskellä ja niitä onkin valmistunut tasaisesti. Läheskään kaikkea ei ole tullut kuvattua ja yhtä ja toista on jo lähtenyt maailmallekin. Joitain kuvia menneen vuoden ajalta kuitenkin löytyy. Juostaanpa niiden avulla pikaisesti viime talvi läpi.

Syksy 2015: Ompelin Pupulle huolisyöpön varastosta löytyvistä tilkkukankaista. Pupu antoi syöpölle nimeksi Baa-baa ja aika monta lappusta se on jo syötäväkseen saanut. Pikkukoululaisen elämä on välillä kovaa.

Joulu 2015: Tipun pipo. Tein lyhennetyillä kerroksilla takaosasta vähän pitemmän kuin etuosasta, jotta pipo suojaisi paremmin korvia ja neuloin pipoon vuorin. Palmikkokuvion otin Tipulla käytössä olleista lapasista. Piposta tuli todella mieluinen ja se oli ahkerassa käytössä kevääseen asti.

Huhtikuu 2016: Pupun kevätpipo. Hämähäkkejä rakastava Pupu näki Ravelryssä kuvia hämähäkkipipoista, joilla on silmät otsalla ja jalat. Virkkasin sellaisen tyttären toiveiden mukaisesti pinkistä langasta. Ei ainakaan sekaannu koulussa toisten pipojen kanssa...

Vappu 2016: Pupu on nyt ihastunut Soturikissat-kirjasarjaan. Koulun vappunaamiaisiin Pupu tahtoi mennä Korppitassuna. Ompelin mustaan T-paitaan palan valkoista fleeceä, jalkaan vedettiin mustat farkut, hännän ompelin itse, se on kiinnitetty paidan alle vyötärölle kuminauhalla ja päähän korvapanta. Hyvin kohtuullisella vaivalla ja hinnalla saatiin Pupulle mieluinen asu.

Toukokuu 2016; Neuletakki itselle. Malli on itse suunniteltu ja lankana on Holstgarnin villa-puuvillalanka. Tähän neuletakkiin lankaa kului vajaa 200 grammaa! Kovin on riittoisaa. Ihanan kevyt ja pehmeä neuletakki on, taitaa olla Ilosilmukan uusi lempikesäneule.

Pitsimalli on pihlajanmarjamalli Knitted lace of Estonia -kirjasta. 

Koulujen kevätjuhla 2016: Tipun viimeisen kyläkoulun kevätjuhlan kunniaksi päätimme panostaa asuun tavallista enemmän. Ompelin nettikaupasta tilatun mekon kaveriksi tyllialushameen helmaa kohottamaan ja rusetin päähän sidottavaksi. Käteen aikaisemmin virkkaamani pitsihanskat, harteille pitsihuivi ja jalkaan pitsisukkahousut ja mustat kengät. Tipun kiinnostus cosplayhin näkyy asussa. Pupu sai mennä vanhassa mekossa, mutta omi sentään edellisen kuvan neuletakin ylijäämälangoista neulomani pitsihuivin lisälämmikkeeksi. Huivi odottelee vielä kuvaamista, niin että ehkä siitä enemmän seuraavalla kerralla.

Ilosilmukan äiti toi ulkomaanmatkalta tuliaisiksi pitkän pätkän kangasta. Ensin tein Tipulle kesähousut (jotka ovat vielä kuvaamatta, 13-v. neitokainen kun ei aina ole kovin innokas auttamaan äidin käsityöhömpötyksissä) ja lopusta kankaasta tein Pupulle niin pitkän täyskellon hameen kuin kangasta riitti. Pupu pitää sinisestä ja hulmuavista helmoista. Kevyttä hamosta on hyvä hulmutella.

Paljon muutakin on tehtynä ja tekeillä. Katsotaan niitä porukalla sitten myöhemmin.