maanantai 28. syyskuuta 2009

Juhannuskokko :/

Muistatteko vielä juhannuksen? Minäpä muistan. Pidettiin Isännän kanssa sen verran vapaata rakennuksesta, että käytiin katkomassa mökiltä vedet ja lämmöt. Samalla tuli tarkastettua savusaunanraato. Tällaiselta siellä näyttää.
Palo on ilmeisesti alkanut tuosta kiukaan päältä. Olisiko tullut vuokralaisella vähän iso valkea pesään... Seinät ovat hiilellä joka puolelta. Saunan viereisessä varastossakin on ollut niin kuuma, että lattialla olleet muoviset uimavehkeet ovat osittain sulaneet. Kaatopaikkatavaraa.Surkean näköinen ilmestys. Ei tarvitse ainakaan harkita, saisiko tämän vielä korjattua. Uusiksi menee. Kunhan nyt päästään vakuutusyhtiön kanssa yksimielisyyteen korvauksista ja niiden maksuaikataulusta.

On mulla iloisempiakin kuvia:
Tadaa! Keittiössä on lattia! Nyt meillä on huone, jossa on valmiit seinä-, katto- ja lattiapinnat. Ja tämähän ei sitten ole mitään laminaattia, vaan korkkia. Lattian ei pitäisi kolhiintua, se on mukavan pehmeä jalan (ja putoavien astioiden) alla ja helppo pitää puhtaana. (Tykkään silti enemmän lankkulattiasta. Se kun tuntuu luonnollisemmalta.)

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Miksi, niin miksi?

Pupu alkaa olla siinä iässä, että "lasten suusta" -juttuja saa kuulla aina silloin tällöin. Tässä pari esimerkkiä:

Pupu löysi kuolleen kärpäsen lattialta ja tuumasi: Kääpänen, yäk! EN syö kääpästä NYT!

Pupu rupesi heilumaan mukin kanssa ruokapöydässä. Nappasin siltä mukin pois ja Pupu sanoi: Miks, äiti miks?
Minä: Miks mitä?
K: Miks minä puotan mukin lattialle?
Minä: En minä tiiä. Miks sinä puotat mukin lattialle?
K: Hähähähähääääää!

lauantai 26. syyskuuta 2009

Villatakki tarpeeseen ja jotain tarpeetontakin

Opintojen toinen lähiviikko on nyt takana. Sain selviteltyä, mitä kursseja saan korvattua vanhan tutkinnon perusteella ja näyttää siltä, että tässä vaiheessa lukujärjestykseen jää sellainen 10 tuntia / lähiviikko. Tunteja voi tosin tulla vielä tänä syksynä lisää. Opiskelu on kivaa, porukka alkaa käydä vähän tutuksi. Rakentaminen sen sijaan ei ole aina kivaa. Aina pitää mennä, Isännän ja minun. Aina pitää sahata, naulata, asentaa, hankkia laattoja, hioa, tasoittaa, maalata, mitata, tehdä päätöksiä. Tuntuu että homma ei etene ollenkaan. Aina on mielessä, että kun nyt saadaan tämä kohta tehtyä, niin sitten helpottaa, jos ei muuten, niin edes pään sisällä. Eikä kuitenkaan helpota, aina on edessä seuraava vaihe. Olisiko pientä rakennusväsymystä liikkeellä...

Neuloin villatakin Rose Mohairista. Mohairlangat on kyllä tyhmän karvaisia, tämä lanka ei onneksi ollut ihan pahimmasta päästä. Rose Mohairiahan pystyi jopa purkamaankin! Ainakin sileää neuletta.
Malli on omasta päästä. Hihansuista aloitin ja miehustan ylhäältä alas päin. Tekemisen mukaa sävelsin. Hihat ei ole ihan täyspitkät.

Vyötärön kohta kaipasi pientä muotoilua, joten tein siihen pätkän palmikoita. (Ei tarvinnut laskeskella kavennuksia ja levennyksiä.) Palmikot piristävät muuten pelkistettyä neuletta kivasti.
Silmukoita olisi saanut olla enemmänkin. Jostain syystä minulla tahtoo nykyään tulla mallitilkkuun löysempää kuin varsinaiseen työhön. Pitäisi varmaan ottaa käyttöön jonkunlainen korjauskerroin silmukoiden laskemiseen. Tai jättää mallitilkut tekemättä. Joka tapauksessa tykkään villatakista. Se on mukavan kevyt ja lämmin, mutta ei liian kuuma. Se oli jo koekäytössä eilen.
Tuhosin laatikkoon jääneen vaaleanpunaisen virkkauslangan lopun. Ensin oli meininkin tehdä Tipulle pikkukassi, mutta eihän lanka siihen riittänyt. Mikäs sitten neuvoksi? Virkkasin yläreunan ks-kerroksen sisään rautalangan, niin että reunusta pystyy muotoilemaan ja annoin tekeleen Tipulle. Mikä tämä nyt sitten lieneekään... kuppi? Kori? Nuken hattu? Ja Pupu ehti taas tyrkätä sormensa kuvaan. Syyttäkää sitä epätarkasta kuvasta.
Nyt vähäksi aikaa käsityön kanssa telkun eteen, sitten laittamaan ruokaa ja sen jälkeen taas työmaalle. Huokaus.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Ruusuja... ja lisää ruusuja

Isäntä on raivaillut työmaalla pihaa. Talvella kaadetun sireeninoksakasan alla olikin löytöjä. Tämä on juhannusruusu.
Tämä taas näyttää kurttulehtiruusulta.
Mutta mikä tämä mahtaa olla? Lehdet ovat paljon suurempia kuin vieressä kasvavalla juhannusruusulla ja erimalliset kuin kurttulehtiruusulla.
Ruusut kasvavat ihan lähellä sitä paikkaa, josta vanha talo poltettiin viime kesänä. Niiden juuret ovat säästyneet poltolta tai sitten ne ovat tulleet siirretun maan mukana. Ainoastaan juhannusruusu ehti tehdä muutaman kukan kuluneena kesänä, vaaleanpunaisin kukin. Jospa noista muistakin ruusuista alkaisi saada selvää, kunhan ne ehtivät kukkia.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Harmaa kausi!?

Minulla? Jo on omituista...

Puikoilla on kuitenkin tällaista:
Ja työmaalla taas näyttää tältä:
Keittiön seinään vedin eilen harmaan maalin.
Alakerran "elokuvahuoneen" seinää. Vasemman puoleinen on ihan vaan tavallista harmaata, oikeanpuoleinen on Tikkurilan Harmonyn sävyä H499, joka eräiden lähteiden mukaan toimii videotykin kanssa jopa paremmin kuin varsinaiset valkokangasmaalit. Toistokyky nähdään sitten aikanaan.
Saman huoneen toisesta päästä löytyykin sitten jo neljättä harmaan sävyä, tuota tummempaa. Onko tylsää?! Sen verran voin itseäni puolustella näistä oudoista värivalinnoista, että koristemaalaukset puuttuu vielä.

torstai 10. syyskuuta 2009

Pipo ja kaulaliina etsivät kotia!

Tein ajankulukseni lankavaraston kätköistä löytyneestä vaaleanliilasta Palma-kerästä pipon ja lopusta pikkuisen kaulaliinan. Reunaan virkkasin ryhdistämään sekä visuaalisesti että ihan käytännössä kaaria kirjavasta Nallesta. Tämä setti etsii kotia, voisin vaikka vaihtaa lankoihin tai mihin vain. Laittakaa kommenttia tai sähköpostia, jos kiinnostaa. Koko ei ole liian iso 6 v. Tipulle ja mahtuu varmaan vielä muutaman vuoden isommallekin.
Virkattu pöytäliina valmistui jo kesällä. Se jäi silloin lankakirstuun odottamaan, josko tekisin siihen vielä pari palaa jatkoa. Ei ole tullut tehtyä. Malli on Kauneimmista käsitöistä 2/2009. Ohjeessa oli tehty vain yksi pala ja paksummasta langasta. Minä käytin Kotiväki-lankaa ja koukkua nro 2,5. Kyllä vielä tekisi mieli tehdä pari palaa lisää, niin saisin koko pöydän peittävän suorakaiteen muotoisen liinan. Ehkä sitten joskus.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Liiviä ja pussukkaa

Pienten töiden sarja vain tuntuu jatkuvan. Jonkinlaisessa mielenhäiriössä ostin keväällä alennuskorista kolme kerää Kaarnaa. Tämä lanka on oikeastaan minulle ihan liian paksua, tykkään tehdä ohuemmista, enkä edes pidä tällaista möykkyisistä langoista. No, syksy kuitenkin tuli taas ja käytin Kaarnat pois pyörimästä. Liivistä tuli langasta huolimatta kiva. Ja lämmin. Se muuten näyttää paljon paremmalta päällä kuin tuossa henkarissa tyhjiltään. Tässä se näyttää tasapaksulta pötkelöltä, mutta päällä se on mukavan tyköistuva, vaikka paksu onkin. Aloitin yläpäästä ja tein niin pitkästi kuin lankaa riitti. Tässä tapauksessa 75 cm. Ihan sopivasti!
Poika sai uuden pussin kännykälleen. Vanha oli muuttunut muutamassa kuukaudessa napakasta liian löysäksi. Sen verran tein tuotekehittelyä, että laitoin reunaan kiristysnarun. Pysyypähän ainakin puhelin pussissa, vaikka pussi vähän venyisikin. Sain tähän menemään kolme jämälankanökköstä. Tehokasta, vai mitä?
Tämä muutti meille:
Sehän on tietysti menossa tuvan seinälle omalle hyllylleen, kunhan saadaan tupa valmiiksi. Työmaan pölyihin tätä neitokaista ei viedä. Putkiradiota on etsiskelty jo muutama kuukausi. Viikonloppuna sattui kohdalle tämä yksilö, joka on kaunis, sopivan kokoinen ja sopivan hintainen. Ja toimiva. Omalla antennilla kuuluu tuossa pianon päällä jopa Radio Dei (jos on kirkas keli).

tiistai 8. syyskuuta 2009

Tulipesiä ja muutakin raksalta

Kamariin on muuttanut tällainen kaunotar. Luukut on otettu talteen vanhasta tontilla olleesta talosta ennen purkua.
Maalasin puuhellan punaiseksi. Siitä tuli aika hellyttävän näköinen. Sievä kuin karamelli. Osa näistäkin luukuista on vanhan talon peruja.Etupuolen kuisti alkaa saada muotoaan. Timpuri on taas töissä :)
Tänään saadaan varmaankin pihasaunalle valot ja ehkä sisällekin joihinkin huoneisiin. Helpottaa kummasti saunomista ja iltatöitä, kun valo tulee katkaisijasta!

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Liian pieniä käsitöitä?

Vai kenties liian laiskaa blogaamista? Pieniä teknisiä hankaluuksia meillä tahtoo aina olla: nettiyhteys tökkii, kun on märkää pihalla, (ei ne bititkään taida viitsiä sateella juosta pihalla...) kotiverkko pätkii tyystin, vanha läppäri ajaa päivityksiä puoli tuntia ennen kuin pääsee töihin tai on työmaalla, kun tarvitsisin kotona.

Nalle Marjaretkeä piti tietenkin kokeilla. Aloe vera- ja jojobaöljy-käsittelyn teho nähdään ajan myötä, kunhan ehdin sukkia testailla. Punaiset on mulle ja siniset Isännälle. Sinisessä kerässä oli tyhmästi solmu ihan lopussa ja jouduin vähän sumplimaan, että sain raidat likipitäin järjestykseen. Lankaakaan ei jäänyt yhtään yli, että olisin voinut jättää välistä melkein mallikerran pois. Vyötteessähän tietenkin lukee, että lanka saattaa sisältää solmuja ja kehotetaan purkamaan lankaa kerältä, niin että raidoitus jatkuu samanlaisena. Toinen vaihtoehto Novitalla tietenkin olisi jo tehtaalla purkaa langan epäsäännöllinen osuus pois, niin että kuluttaja saisi solmitun, mutta kokonaan käytettävissä olevan lankakerän. Mutta ilmeisesti Novita haluaa jättää hävikin kuluttajalle eikä itselleen. Enpä minäkään sitä haluaisi :(
Akryylisestä (siis muovisesta) Novitan tekemästä Halpa-Hallin 40-v. juhlalangasta nirskuttelin urheasti tytöille pipot ja Tipulle vielä kaulaliinan. Sain kaikki menemään (onneksi... eipähän jää nurkkiin pyörimään). Ei ainakaan kutita, varsinkin Tipu tahtoo olla vähän herkkähipiäinen villalle. Puikot taisi pipoissa olla kuusi ja kaulaliinassa ohjeen mukainen kahdeksan. Toimii ihan hyvin, pipo saa napakampi ollakin.
Pupu toi vähän aikaa sitten mulle oranssi Malibua tuliaisiksi mummolasta. Oli ostanut sellaista, mitä arveli äidin pitävän kauneimpana: lempiväriä ja kimaltavaa. (Kimallus on kyllä enemmän Tipun kuin äidin mieleen.) Virkkasin Malibusta syksyn lehtiä Virkkausringin syystempaukseen. Ohje oli ihan omasta päästä, tekemisen mukaa sävelsin. Jokainen on siis erilainen, niinhän ne ovat oikeatkin lehdet. Niin monta lehteä tein, kuin kerästä tuli. Ripustaisinkohan nämä ikkunaan roikkumaan?
Rakennuksella on nyt jotenkin vähän väsähtänyt tunnelma. Tai minulla on. Timpuri on ollut kipeänä koko viikon eikä minunkaan työt oikein tunnu edistyvän. Joka paikassa tuntuu olevan joku pikku kohta, missä tasoite on vielä märkää tai joku kotelo, mikä pitää tasoittaa ennen kuin voi maalata. Olisin aivan onnellinen, jos ei tarvitsisi ikinä enää tasoittaa yhtään mitään.