keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Sohvia

Raahattiin mökiltä puusohva, ajatuksena tehdä siitä telkunkatselupaikka kotiin. Haluan niiiin kovasti päästä eroon noista nykyisistä tummanruskeista sohvista. Vaahtomuovipehmusteille tein päälliset tähän malliin:
 Toisella puolella on jo joitakin vuosia kaapissa marinoitunut Pentikin kangas. Ei ole omia ostoksia, tämä(kin) on meille jostain kulkeutuneita. Toisen puolen kasasin tilkuista. Selkänojassa tuollainen summassa kaitaleista yhteen ommeltu simppeli malli.
 Istuinosan tein tällaisella mallilla. Ulkomuistista tapailin tätä Amerikan perinneblokkia, ei näköjään osunut ihan maaliin... Sohvalle pitää hankkia vielä tarpeeksi tyynyjä, jotta itse kukin saa tehtyä siihen mieleisensä pesän.
 Laitoin tyttöjen sängyt kiertoon: Tipulle hankittiin uusi runkopatja ja Pupu sai Tipun vanhan sängyn. Sänky on ihan väärän värinen Pupun huoneeseen, mutta ei nyt välitetä siitä. Päiväpeite oli alunperin kirjahyllyyn kiinnitetty tilanjakaja Tipun ja Pojan huoneiden välillä. Tämä on siis toiselta puolelta vaaleanpunainen ja kukallinen. Pupulle vaan sopii paremmin tämä safariteema kuin kukkaset. Lipaston on Lundian kirjakaapista Isännän nuoruudesta. Sen pinta on niin kulunut, että sen voisi vaikka joskus maalata. Tulisi kalusteen muotokin paremmin esiin.
Pupun vanha pinnasänky taas kierrätettiin sohvaksi Pupun huoneeseen. Tässä on hyvä istua lukemassa iltasatua tytöille. Ja maalaamista odottelee tämäkin.
 Toinen puoli on jotain ikivanhaa Tampellan kangasta, jonka olen ostanut joltain kirppikseltä jo vuosia sitten. En vain ole hennonut käyttää sitä vielä. Nyt tuli käyttöön. Toinen puoli on hiljattain myös kirppikseltä ostamastani lasten huoneen verhosta. Safariteemalla mennään edelleen. Niin ja tämä on se arkipuoli, Pupulle mieleen ja ei niin harmita, jos (tai kun) tulee sotkuja. Tässä sohvalla normaali miehitys :)
 Kun nyt kerran Pupun huoneeseen päästiin, vilkaistaan vielä ympärillemme. Seinällä käyskentelevä kirahvi on saanut selkäänsä Tipun tekemän kuvan safariasuisesta Pupusta. (Se on siis tuo epämääräinen tuhru tuolla kamelin kyydissä.) Kampauspöytä on puuseppäisäni äidilleni tekemä joskus 70-luvun alussa. Muksuna tämä oli tietysti minulla, ainoa tytär kun olen, ja nyt tuotiin se Pupulle. 
Semmoisia tällä kertaa. Huomasitteko, en puhunut kehräämisestä mitään!

maanantai 26. syyskuuta 2011

Rukkini ja minä

Rukkini ja minä olemme yrittäneet tehdä tuttavuutta. Vanha rouva on osoittautunut luonteeltaan varsin temperamentikkaaksi. Ja kun minun kokemukseni kehräämisestä on täysi nolla, lopputuloksen voitte arvata. 

Ensimmäiseen pulmaa törmäsin välittömästi. Rukin pitäisi vissiin vetää lanka rullalle. Ei vedä. Kierrettä kyllä tulee. Kun hoksasin kääntää ruuvista ämmää kauemmaksi, sain lopulta langan kiertymään rullalle. No hyvä!

Ensi hätään hain kehruuvillaksi Novitan hahtuvaista. Vanhan rouvan kärsivällisyys oli koetuksella, kun minä räpelsin hahtuvaisen kanssa. Lopputulos näkyy tästä:
Ei tätä lankaa sentään neuloa voi. Taidan jättää vyyhdin muistoesineeksi. 

Kehruuvillan saatavuus näyttää olevan heikkoa. Netistä sitä saa, mutta eipä juuri muualta. Satuin sitten kysäisemään muutaman kilometrin päässä olevasta lampolasta, olisiko heillä villaa. Olihan siellä. Muutama lava väreittäin lajiteltua raakavillaa. Ei muuta kuin pahvilaatikko mukaan ja Isännän leipoma ruisleipä kainaloon viemisiksi. Kotiin tulin ilman leipää, pahvilaatikko täynnä villaa ja karstatkin sain lainaan. Villoissa on sen verran tuhti lampaan tuoksu, että päätin ensimmäiseksi pestä ne. 

Siispä pihasaunalle tulet padan alle. Siellä on touhu vähän huolettomampaa kuin sisällä kylppärissä. Sekoitin käden lämpöisen pesuveden 80 litran saaviin ja annostelin siitä pesuvatiin. Näin lämpötilakin pysyi tasaisena. 

Villojen kuivuttua pääsin karstaamaan. Karstat ovat vanhat, mutta ehjät ja toimivat. Tässä pahvilaatikossa sitä tuotosta. Työn alla ensimmäisenä musta lammas.
Hahtuvaisen jälkeen oman karstavillan kehrääminen tuntui paljon helpommalta. Vanha rouvakin tuntuu käyneen vähän kärsivällisemmäksi opettajaksi, kun pääsi käsittelemään vanhaa, tuttua tavaraa. Kehräsin kaksi rullallista ja kertasin ne sitten yhteen. Lopputuloksena oli kaksi n. 50 gramman vyyhtiä ihanaisen pehmeää luonnonmustaa suomenlampaanlankaa! Olo on luottavainen: eiköhän me vanhan rouvan kanssa vielä opita tulemaan toimeen keskenämme.
Neulelankana tykkään kyllä ohuemmasta ja onhan tämä hurjan möykkyistä. Kuvittelisin kuitenkin käyttäväni nämä johonkin huovutettavaan. Tipu yritti olla kannustava ja tuumasi: "Et sää äiti ole kovin hyvä kehräämään, mutta kyllä sää vielä opit!" Naulankantaan! Hyvä Tipu!

Ruskea villa on kylppärin lattialla odottamassa kuivumista ja karstaamista, sen jälkeen pääsen taas kehräämään. Näyttää siltä, että joudun hakemaan vielä lisää raakavillaa, terveisiä vain lampolaan! Vieläkö edelliskertaisella leivällä heltiää toinen pahvilaatikollinen vai tuonko lisää leipää tullessani? Nyt olisi tuoretta...

Tämä postaus lipsahti taas kehruun puolelle. Seuraavaksi kerraksi lupaan sitten jotain muuta: kutileita, virkkuita tai tilkkutöitä.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Tunnustus

Aava lähetti tällaisen:
Kaunis kiitos Aava!

Tunnustukseen kuuluu viisi tiukkaa kysymystä. Tässäpä tentti minun osaltani:

1. Lempiruokani: Ihan lyhyesti lohi. Monessa eri muodossa: uunilohi on hyvää, medaljongit myös, savustettu lohi on tosi hyvää, loimulohi vielä parempaa. Ja siihen sitten tietysti sopivat lisäkkeet ja salaatit. Nam!
2. Lempimakeiseni: Yleisesti suklaa, jos pitää valita parhaat sanoisin... hmm... Pakko sanoa kaksi, kun en osaa valita: Fazerin sininen ja Pandan suklaakonvehdit. Suomilinjalla mennään siis edelleen!
3. Lempiluettavani: Kirjapuolelta lukeminen keskittyy nykyään enimmäkseen noihin koulukirjoihin, joten pitänee sanoa käsityö- ja askartelulehdet. Silloin, kun koulu ei kuormita, tulee kyllä lueskeltua romaanejakin.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Minä, sohva, telkku ja käsityö. Ja mieluiten vielä ihana rauha yksin. Siinähän se!
5. Lempielokuva: Mitähän tähän? Tykkään monesta, mutta semmoista yhtä ylitse muiden en osaa valita. Menisi varmaan scifi-fantasiapuolelle.

Nyt en ehdi laittaa tätä eteenpäin, enkä taida viitsiä enää palata asiaan. Laiska minä, hyi!

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kertausharjoituksia

Viime viikolla kannoin aitasta tupaan vanhan rukin. Rukki on myös niitä vehkeitä, jotka olivat aitassa, kun tämä paikka ostettiin. Mitään tietoa sen historiasta ei ole. Minähän en tiedä mitään kehräämisestä, joten ei muuta kuin surffaamaan. Käspaikan sivuilta löytyy selkeä kuva, jossa on nimetty rukin osat. Näyttäisi, että kaikki on tallella, naruja lukuunottamatta, ne ovat tainneet vuosien saatossa lahota. Pari rullaa kehrättyä lankaa rukin mukana on ja kolmas rulla paikoillaan. Vähän lisää neuvoja Ravelrystä, pari päivää kuivumista sisällä ja vähän öljyä muutamaan paikkaan, niin johan alkoi pyöriä. Ainoa kehräämiseen mitenkään käyvä materiaali sattui olemaan Tiimarin huovutusvillaa, mutta pakkohan tätä oli päästä kokeilemaan. Lopputulosta en taida viitsiä esitellä täällä!
 Toinen juttu onkin sitten nuo rukin mukana tulleet valmiiksi kehrätyt langat. Rullat olivan sen verran likaisia, että purin niistä suosiolla päällimmäiset kerrokset pois. Sitten kertaamaan, jotta saan rullat tyhjiksi. Pienen säätämisen jälkeen homma alkoi sujua jotenkin. Yhden aamupäivän jälkeen langat oli kerrattu. Vähän ylikierteistä tästä tuli, mutta ihan hyvä noin ensi kokeiluksi. Tässä yksi rullallinen vyyhdinpuilla ja toinen odottamassa vyyhtimistä.
 Tämän verran siitä tuli. Isommat vyyhdit on siinä 50 grammaisia, pienempi alle puolet siitä. Ihmettelin vähän näitä käsitellessäni, että onpa tämä lanka kumman tuntuista. Ei oikein tuntunut villalta. Päätin pestä vyyhdet.
 Villanpesuainetta, lämmintä vettä ja langat sekaan. Lopputulos näytti tältä. Huhhuh! Tässä vaiheessa tuntui, että saako näitä puhtaiksi ikinä. Muutaman huuhteluveden jälkeen tilanne näytti kuitenkin jo paljon paremmalta. Semmoinen toistakymmentä kertaa taisin langat huuhdella, ennen kuin niistä lähti kirkas vesi.
 Pesun jälkeen langat näyttävät tältä. Väri on aivan eri kuin tuolla ylempänä. Nyt nämä näyttävät rakenteeltaankin jo villalangalta.
Kummasti nämä langat olivat likaisia läpensä. Tokihan pintakerrokset ovat voineet likaantua vuosikymmenten aikana aitassa, mutta silloin langan olisi pitänyt olla rullan sisältä puhtaampaa. Tuntuu, että nämä on kehrätty likaisesta villasta tai sitten ne ovat likaantuneet kehrätessä rukista. Epäilen tuota ensimmäistä, niistähän se rukkikin likaantuu. Ja likainen se on, pahimmillaan lyhdyssä oli kolmen millin kerros mustaa, kovettunutta töhnää siinä, mistä lanka juoksee yli. Enimmät rapsin puukolla pois, loput täytyy vielä putsata. Nyt pitäisi hommata jostain kehräämiseen soveltuvaa villaa, sormia syyhyttää jo!

perjantai 9. syyskuuta 2011

Parsitut verhot ja hiirensyömä matto

Edellisessä postauksessa viittasin jo verhojen parsimiseen. Tästähän tässä oli kyse:
Varastossani oli kaksi tällaista kummallista kangasta. Yläpäässä näissä on kuja, joten ilmeisesti näitä on käytetty verhoina. Kankaat on kudottu todella ohuesta villalangasta, leveys jotain vähän ale metrin luokkaa.
 Toisessa verhoista oli suunnilleen sentti kertaa kaksi kokoinen reikä. Kas tässä.
 Verhojen alapäät on tällaiset hapsukkaat ja huolittelemattomat. Purin alapäästä kudelankaa sen verran, että pääsin parsimaan sillä. Väri sattui olemaan tummanruskea, joka on tietysti ihan eri, kun parsittavassa kohdassa, mutta onhan materiaali kuitenkin oikea.
 Ja tässä valmis parsinta. Juu ei ole kovin siisti, mutta näin ensiyrittämällä ihan jees. Kangas on rakenteeltaan kuitenkin sen verran hienoa, että tarkkaan kuteen jäljittelyyn olisi pitänyt olla suurennuslasi. Päätin tulla toimeen omilla silmilläni ja tyytyä vain kursimaan reikä kasaan. Ei tämän luulisi tästä ihan ensimmäisenä liestyvän.
 Parsimisen jälkeen työnsin verhot pyykinpesukoneeseen, lämpöä 30 astetta, villa/käsinpesuohjelma ilman linkousta. Tämän lähemmäs käsinpesua en pääse, siihen on nimittäin vielä pitkä aika, että minä rupean pesemään pyykkiä ihan oikeasti käsin. Ja nämä verhot haisivat sen verran tunkkaiselle, että pestävä ne oli. Silittäessä huomasin, että verhoissa on useita pienenpieniä reikiä, joissa on lanka tai kaksi poikki. Niitä reikiä ei tosin ihan helposti huomaa, joten ei muuta kuin verhot ikkunaan.
Ja tässä paikoillaan! Kaksi verhoa, kaksi ikkunaa. Ei näistä oikein näkösuojaksi ole, kudos on sen verran harvaa. Ei täällä maalla tosin näkösuojaa tarvitakaan, lähin naapuri on jossain puolen kilometrin päässä.

Aitasta löytyi myös vanha villamatto. Ei mitään muistikuvaa siitä, mistä tämä on meille tullut. Pohjassa lukee "Oy Plyyshi ja Villa Ab" sekä "Täbriz". Matton on muuten todella hyväkuntoinen, mutta hiiret mokomat ovat tehneet tuhojaan kanttausten kanssa. Toisesta päästä on viety osa tupsuistakin. Täytyy selvittää, missä tähän saisi uusittua kanttaukset ja mitä maksaa.
Matto haisi tunkkaiselle kylmässä varastossa säilytyksen jälkeen. Tyttöjen kanssa varisteltiin maton päälle ruokasoodaa ja harjattiin se sisään. Tänään taitaa olla aika imuroida ruokasooda pois. Haju on selvästi vähentynyt, toivottavasti selvitään ilman pesulareissua.
Tälläkin kertaa puhe lipsahti ihan pois pääasiasta, siis käsitöistä. Ehkä ensi kerralla sitten niistä!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Kammari

Saatiin Pojallekin huone yläkertaan ja alakerran varahuone tyhjäksi. Pintaremonttiinhan siinä piti ruveta. Uskomatonta muuten, miten paljon vaaleat pinnat ehtivät kulua teini-ikäisellä puolessatoista vuodessa! Seinät maalasin paikoitelen uudelleen. Onneksi vanhassa maalipöntössä oli vielä tarpeeksi jäljellä. Tästä sitten lähdettiin: tyhjä seinä. Tällehän täytyy tehdä jotain!
 Teippailin seinille nelisen rullaa maalarinteippiä. Muutama tunti tässä vierähtikin. Ilman ristiviivalaseria olisi mennyt vielä kauemmin, se kun näyttää kuitenkin vaaka- ja pystylinjat halutulle kohdalle.
 Seuraavaksi maalasin pensselillä nuo teipillä rajatut alueet tumman vihreiksi. Sen jälkeen tein kehyksiin maalipesun samalla vihreällä, ohennettuna Laseralla ja vedellä. Tässä kuvassa ollaan siinä vaiheessa.
 Alareunaan tein maalipesun siten, että siitä tuli pystyraidallinen. Lopuksi töppäsin nuo sablonikuviot keskelle kehyksiä. Sabloniin löysin mallin Maire Heikkisen Suomalaisesta tapettikirjasta, jostain 1800-luvun tapetista.
 Anopilla on ollut vanha kalusto jemmassa tulossa meille, kunhan saadaan tiloja valmiiksi. Isäntä kyyditsi eilen kaluston kotiin ja illalla raahasivat sen sitten Pojan kanssa sisälle. Mennäänpä kurkistamaan!
 Kahdenistuttava sohva, kaksi nojatuolia, mahalipasto ja pöytä kuuluvat kalustoon. Kankaat ovat paikoitellen kuluneet ja nappejakin puuttuu. Kunhan tästä rikastun, niin raahaan istuimet uudelleen verhoiltaviksi. Vuodelta 1927 peräisin oleva Singer 66 kannettiin myös kammariin.
 Myös piano tuotiin pois tuvasta. Nyt sekin pääsi paikoilleen.
Semmoinen kammari siitä tuli. Keskenhän se vielä on, ikkunalaudat odottavat vielä maalin kuivumista ja verhot parsimista ja pesua. (Ja tämä onkin sitten oman postauksensa arvoinen juttu.) Muutenkin kammarista tuntuu puuttuvan vielä jotain, siellä on nyt vähän liikaa kiemuraisia jalkoja ja hempeitä värejä. Huone kaipaa jotain tasapainottavaa. Katsotaan nyt, mitä keksitään.