tiistai 18. syyskuuta 2012

Reissuneuleita ja vähän muitakin

Ilosilmukka kävi pesueineen ruskaretkellä Enontekiöllä. Ruska oli ihan hyvä tänä vuonna ja kelitkin kohtuulliset. Sateli vähän vettä, välillä rakeitakin, mutta saatiin myös auringonpaistetta.
 
 Olimme kämpällä viikon, tössöteltiin pihassa ja köllöteltiin mökissä. Isäntä kopisteli pihaan tällaisen pöntön. Mikä se siinä?
 Sehän on kiuas, sauna puuttuu vielä ympäriltä. Kiukaan lämmetessä Isäntä kopisteli saunaan kehikon ja lauteet. Sitten vain pressu koko komeuden päälle ja saunomaan. Tällä kertaa löylyt jäivät vähän vaisuiksi, seuraavalla kerralla tiedetään lämmittää kiuasta kovemmin. Tässä kunnossa sauna jäi odottamaan talvea. Toivottavasti löytyy samassa kunnossa, kun seuraavan kerran mennään kämpälle.
 Reissuevääksi otin pari kerää seiskaveikkaa, ajatuksena saada aikaan edes yhdet miesten sukat. Ja valmistuivathan ne. 100 gramman kerä riitti justiin, aivan pieni nökkönen jäi yli.
 Kirjoneulekuvio on muokattu vanhan kirjontakirjan kirjontakuvioista.
 Harmaat naisten sukat valmistuivat jo ennen reissua. Punainen lintukuvio on samasta kirjontakirjasta. Tumman harmaat kirjoneuleraidat on omasta päästä. Nämä sukat saivat nimekseen Lintuset.
 Pojalle tein pikaisesti pipon, väri on riittävän ei-värikäs, malli ihan simppeli 2o 2n -joustinneule ja kavennukset loppuun. Lanka on jotain nirskin-narskin-akryyliä, puikot taisi olla 3,5mm. 50 rgamman kerä riitti melkein, pari viimeistä kerrosta jouduin tekemään muulla langalla. Se ei onneksi erotu pahasti. Tarkoitus oli tehdä sellainen pipo, joka mahtuu tarvittaessa kypärän alle.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Valkoinen tilkkupeitto

Olipa kerran perheenäiti, joka halusi sänkyynsä uuden päiväpeitteen, koska vanha alkoi olla jo kovin kulunut. Koska hän harrasti tilkkutöitä, hän päätti tehdä peitteen itse. Hän leikkasi tilkkuja ja ompeli niitä yhteen. Peitto jäi kuitenkin kesken, unohtui kaiken muun työn ja tohinan alle, eivätkä väritkään tainneet olla ihan sitä, mitä perheenäiti halusi. Kuinka ollakaan, perheeseen syntyi kolmas lapsi, ja talo alkoi käydä ahtaaksi. Makuuhuone meni myyntiin muun talon mukana, eikä sellaisessa tilanteessa toki kannata hankkia uutta päiväpeitettä, sehän ei ehkä käy uuden makuuhuoneen sisustukseen. Perhe muutti vuokra-asuntoon rakennusajaksi, eikä sinnekään toki kannata hankkia peitettä. Aikanaan talo valmistui sen verran, että perhe pääsi muuttamaan uuteen kotiin. Talo oli vielä kovasti kesken, eikä perheenäiti päässyt vielä sisustamaan uutta makuuhuonettaan. Perhe nakerteli taloa valmiiksi siinä muun toimen ohella, ja lopulta, puolentoista vuoden aherruksen jälkeen kaikki pääsivät muuttamaan omiin makuuhuoneisiinsa. Monen vuoden käytön jälkeen perheen vanhempien sänky alkoi olla siinä kunnossa, että se pitäisi uusia. Sänky oli kärsinyt kovia varsinkin viimeisessä siirrossa kellarista yläkertaan, se oli nimittäin niin suuri, että se ei mahtunut purkamatta portaita ylös. Alas se oli mahtunut vallan hyvin, koska silloin ei talossa vielä ollut ollut yläkertaan vieviä portaita siinä alakerran portaiden päällä. Suunnitelmissa oli vähän suuremman sängyn hankkiminen. Ei sellaisessa tilanteessa toki kannata hankkia uutta päiväpeitettä. Kului vuosi, vähän toistakin, ja lopulta vanhemmat kävivät ostamassa itselleen uuden sängyn. Vihdoin viimein, monen vuoden odottelun jälkeen, kulunut vanha päiväpeite pääsi eläkkeelle ja perheenäiti ompeli uuden tilkkupeiton sängyn päälle. Sen pituinen se.
 
Sellainen tarina :) Uskomatonta, miten joskus tulee venytettyä asioita pitkään, syystä jos toisestakin. Uusi sänky on 180 cm leveä. (Nyt loppui tyttöjen narinat viikonloppuaamuina: "mee sinne päin, mä en mahdu tänne".)
 En viitsinyt yrittääkään tehdä koko sängyn kokoista peittoa. Tällä on kokoa 220*140 cm, ja senkin tikkaaminen oli ihan tarpeeksi hankalaa. Keräsin peittoon erilaisia valkoisia kankaita. No, onhan siellä muitakin vaaleita värejä seassa, ruskeaa, harmaata, lilaa ja muitakin.
 Pari käsinkirjottua kakkoslaadun pöytäliinaa leikkasin myös peittoon. Sinisellä langalla ristipistoin kirjottu oli puolikas liina, en yhtään tiedä, mihin toinen puoli lie joutunut. Kukkakuvioinen oli kahvitahrainen ja reikäinen.
 Peite riittää sängyn jalkopään peitoksi. Joskus voin tehdä toisen, värikkäämmän peiton pääpuoleen, ehkä, jos viitsin. Ajatus on, että värikkäämpää peittoa voisi sitten vaihdella vaikka vuodenajan mukaan. Valkoinen peite toimii melkein minkä kanssa vaan. Mutta toistaiseksi mennään näin, lakana saa näkyä peiton alta.
Valkoinen peite on ommeltu samanlaisista blokeista kuin tämä vaaleista kukkakankaista joskus vuosia sitten Tipulle ompelemani peitto. Blokki on hyvin yksinkertainen ja helppo ommella. Eri tavoin yhdistelemällä saa aikaan erinäköisiä pintoja. Valkoisessa peitossa blokkeja on vaikea hahmottaa, koska niiden välissä ei ole kaitaleita ja tikkaukset eivät korosta blokkien reunoja.

Tilkkupaja toimii vielä, vielä on suunnitelmia ja aloitettuja peitteitäkin. Neulepuolellakin on valmistunut parikin isompaa työtä. Kun nyt vain saisin ne kuvattua ja postattua.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Linna paperirullista

Sain käsiini ison tulostimen tyhjiä paperirullia. Mitähän niistä voisi tehdä? Rullat ovat todella tukevaa pahvia, pistosahalla, kuviosahalla ja reikäporalla saatiin rullat pätkiksi ja rei'ittyä. Ensimmäinen askartelu paperirullista on tällainen linna. Männynkävyt ovat kuvissa mukana ilmentämässä linnan kokoa.
 Tai kaksihan noita linnoja sitten lopulta tuli. Pupu päätti, miten mikin torni päällystetään. Neljässä on paperi päällä, yksi on maalattu. Pupu päätti myös, minkäväriset katot mihinkin torniin laitetaan ja miten tornit yhdistetään toisiinsa. Ja tietenkin myös koristeluista.
 Ovi linnaan piti saada. Päällystin rullasta irti leikatun kappaleen paperilla ja liimasin siihen pallon nupiksi.
 Ovi on teipattu niin paikoilleen, että se aukeaa ulospäin. Yhteen torniin piti tehdä kattoluukku ja lopuksi vielä köysitikkaat varrastikun pätkistä ja narusta, jotta asukkaat pääsevät kiipeämään kattoluukulle.
Tipulla on samanlainen linna tulollaan, vielä vähän vaiheessa. Pupun kanssa näperreltiin linna valmiiksi, kun Tipulla oli kaveri yökylässä ja Pupu tunsi itsensä yksinäiseksi, kun ei mahtunut koululaisten porukkaan.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Pieniä väkerryksiä

Mökillä on ylitarjontaa männynkävyistä. Tyttöjen kanssa kerättiin enimmät kävyt pihasta pois. Kuljetin yhden sangollisen kotiin askartelumateriaaliksi. Kotona ympäristön metsät ovat kuusivaltaisia, männynkäpyjä ei noin vain ole tarjolla. Ensimmäisestä käpyaskartelusta tuli tällainen:
 Pohjaksi kieputin muutamasta pajunvarresta ohuen kranssin. Sitten vaan kävyt kuumaliimalla kiinni kranssiin, ja lopuksi kerros valkoista spraymaalia. Useammalla kerroksella kranssista olisi saanut valkoisemman, mutta tämän ensimmäisen jätän näin.
 Viime silaukseksi suihkutin kranssin päälle sprayliimaa ja ripottelin valkoista kimalletta. Vähän piti saada glitteriä tähän työhön. Kranssi roikkuu nyt tuolla etuoven vieressä koekäytössä. Jos se kestää ulkoilmaa hyvin, teen näitä vielä lisää. Arvelisin, että heikoin kohta on joko kuumaliiman tarttuvuus pajuun tai pajun kuori. Tähän aikaan vuodesta kun pajun kuori ei ole kovin lujasti kiinni. Nythän ei ole mikään pajunkorjuuaika.
 Pupu sai pari viikkoa sitten sukat tunikasta ylijääneestä Miamista.
Samalla vauhdilla tein sukat myös Pupun kahdelle serkkutytölle. Pienimmät on tarkoitettu yksivuotiaalle, isommat neljä- ja viisivuotiaille.

Ensimmäinen lomaviikko on mennyt liesutessa pitkin kyliä. Kesän työputken jälkeen on ollut hoitamattomia asioita melkein koko viikoksi. Tilkkupajalla olen sentään ehtinyt istua, koulutyöt taas ovat jääneet luvattoman vähiin. Hyi, tuhma Ilosilmukka. Yritän parantaa tapani ensi viikolla.