sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tarkka pitää olla

Reilun kolmen viikon sairaslomalla ehtii näköjään saada aikaan  yhtä ja toista. Varsinkin loman loppupäässä, kun vointi paranee. Vielä parit lapaset, ohjeet samasta Novitan Lapaslehdestä kuin edellisenkin postauksen lapasissa. 
 Naisten kirjoneulelapaset on tehty Woolista, miesten nostetuilla silmukoilla tehdyt kuviolapaset ovat Nallea. Lehti kovasti väittää näitä jälkimmäisiä kirjoneulelapasiksi, minä olen kyllä eri mieltä. Kivan näköistä neulepintaa silti, ja todella helppotekoista.

Olen leikannut viime vuosina kaikki tilkkutöistä yli jääneet, pienet kangaskappaleet määrämittaisiksi pikkutilkuiksi. Tilkkuja oli kertynyt siististi pakattuna kenkälaatikollinen. Nyt ompelin tilkut yhteen ja tällainen peitto niistä tuli.
Tämä on siis tilkkutöistä yli jääneistä tilkuista tehty peitto. Peiton koko on suunnilleen kaksi kertaa puolitoista metriä ja tilkkuja siinä on vähän toista tuhatta. Työtunteja en viitsi edes arvailla. Jämätilkkuja on ainakin tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä ja tästä peitosta. Aika monta peittoa on pajalta maailmalle lähtenyt, aika monta on omaan käyttöönkin jäänyt. Tämä peitto uusi peitto roikkuu nyt yläkerran aulan TV:n katselutilan seinällä.
 Tässä uusi peitto Pupulla käyttötestissä. Uusin näkyy aina olevan paras, ei nuo vanhat oikein jaksa kiinnostaa. Koska tarkka pitää olla, eikä tilkkuja saa laittaa hukkaan, ompelin isosta peitosta yli jääneistä paloista pikkupeiton. Ja koska paloja jäi niin vähän yli, kasvatin peiton kokoa reiluilla reunuksilla. Tässä siis tilkkutöistä yli jääneistä tilkuista tehdystä tilkkutyöstä yli jääneistä tilkuista tehty pikkupeitto. Tällä pikkupeitolla on kokoa vajaa metri kantilleen. Sopii pöytäliinaksi tai lasten leikkeihin, tai ihan vaan koristeeksi sisustukseen.
 Sain äidiltä vielä toisen kurpitsan, vähän pienemmän kuin ensimmäinen. Pupu halusi siitä uuden kurpitsapään, ja Poika kaiversi siitä tällaisen. Taustalla oleva Kurpitsa-Jaska sai kaverikseen pikkusisko-Oonan. Ikävä kyllä Jaska heitti henkensä viime päivien pakkasten aikaan, Oona selvisi paremmin. Pikkupakkasilla poltin sisällä kynttilää, kylmimmäksi yöksi nostin Oonan sisälle.
Ja koska tarkka pitää olla, Oonan sisältä kaiverrettua kurpitsaa ei tietenkään heitetty pois. Siitä keitettiin hilloa sitruunan ja inkiväärin kanssa. Resepti on ystävältä saatu ja alunperin kesäkurpitsalle tarkoitettu. Kesäkurpitsasta tulee todella hyvää sitruunamarmeladia, ei tästä keltaisesta kurpitsastakaan hullumpaa.
 Syksyn tullen sytykkeitäkin taas tarvitaan enemmän. Tosin meillä syttyjä tarvitaan kesälläkin, koska sauna ja käyttövesi lämpiävät puulla. Kananmunakennoista ja kynttilänpätkistä tehdyt syttyruusut toimivat loistavasti. Minä sulatan kynttilänpätkät vanhassa kattilassa, joka ei - tietenkään - toimi keittiön induktioliedellä. Tuvan puuhellalla se sen sijaan toimii loistavasti. Syttyruusuja tehdään siis rattoisasti tuvassa puuhellaa samalla lämmitellen. Näitä ruusuja on 120 kappaletta ja niihin on käytetty 12 tavallista 10 munan kennoa. Siis ruusu per kananmuna. Koko iltapäivä näissä menikin, toisaalta kauan näillä saadaan nyt sytytellä, vaikka varmaan jonkin verran annan poiskin.
 Pupu innostui keräämään ison kasan vaahteranlehtiä. Tässä on vain yksi kimppu, niitä kiikutettiin auton konttiin useampia.
 Lehdille piti tietysti keksiä jotain käyttöä. Ripustin ne pieninä nippuina tuvan katossa roikkuvaan, valkoiseksi maalattuun oksankänkkyrään. Lehdet saivat rauhassa käpristyä kuivaessaan. Oksa näyttää kotiutuneen tupaan, koristeet vaan vaihtuvat vuodenajan mukaan. Tosin ensimmäisen pitemmän, pimeään aikaan ajoittuvan sähkökatkon aikaan vaihdan oksan tilalle kynttiläkruunun.
 Syksyisen luonnon antimet ovat houkutelleet Pupun lisäksi myös minua. Pihlajanmarjoja on tänä vuonna runsaasti. Kävin keräämässä pihan laitamilta marjoja ja pyörittelin niistä tällaisen simppelin kranssin.
Ja näin kranssi syntyy. Tarvitaan kranssipohja, rautalankaa ja tietysti pihlajanmarjaterttuja. Minä kävin harventamassa koripajupuskaa kranssipohjaa varten, mutta mikä vaan käy. Minun kranssipohjani on halkaisijaltaan noin 25 cm ja marjoja meni reilu puoli sangollista.
 Sitten vaan marjaterttuja kranssiin ja rautalangalla ympäri kranssista. Tertut saa hyvin kiinni varrestaan, mutta rautalanka sujahtaa tarvittaessa helposti myös marjojen välistä. Loppuvaiheessa kannattaa leikata terttujen pitkiä varsia poikki, ettei varsia jää töröttämään kranssista.
 Ripustuslenkki kannattaa kiepauttaa rautalangasta jossain välissä, niin sitä ei tarvitse kiinnittää erikseen. Tässä valmis kranssi alapuolelta.
 Kuva vähän lähempää. Takapuolella rautalanka näkyy, etupuolella se jää marjojen peittoon.
 Ja tässä valmis kranssi etupuolelta. Kranssi on todella helppotekoinen, minulta yhden pyörittelyyn meni kymmenisen minuuttia.
 Tein kaksi kranssia, toisen ripustin kuistille oven pieleen, toinen jäi sisälle kuivumaan. Tarkoitus on ripustaa se lintupuuhun jouluna, siis siihen omenapuuhun, jossa talvikaudella roikkuvat myös lintulaudat. Vähän niin kuin lintujen joululahja siis. Saa nähdä, kuinka marjat pysyvät kuivuessaan kiinni. Pianhan se selviää.

Syksyisen ikkunoiden pesun kunniaksi tein myös uudet koristeet aulan ikkunaan. Näiden paperitähtien perusmuotona on vuoden takaisessa Taikalehdessä ollut kellokoriste. Liimasin vain kuumaliimalla kuusi kelloa yhteen. Vähän näissä on näpräämistä, ja taitosten kanssa saa olla tarkkana, että kellosta tulee siisti, mutta muuten näitä on helppo tehdä.
 Huomenna on ensimmäinen työpäivä leikkauksen ja sairasloman jälkeen. Arki alkaa tsäpäkästi: maanantai-iltana on Pupun satujumppa lähikoululla ja tiistaina molempien tyttöjen pianotunnit keskustassa. Siitä se taas lähtee.

torstai 9. lokakuuta 2014

Syksyisiä juttuja

Pitkän aikaa on taas päässyt vierähtämään ilman yhtään postausta. Työn ja lapsiperheen arjen yhdistäminen tekee elämästä kovin hektistä. Nyt tuli pakostakin pieni hengähdystauko. Ilosilmukka on sairastanut rintatulehdusta kesäkuusta asti. Sen tarkemmin verisiin yksityiskohtiin tässä menemättä totean, että tulehdus päätettiin hoitaa leikkauksella. Leikkauksesta on nyt kaksi viikkoa ja töihin palaan reilun viikon päästä. Sen verran leikkausalue vielä aristaa, etten ole saanut vielä harrastettua liikuntaa tai touhuttua muutenkaan mitään raskaampaa. Pihan haravointi saa nyt odottaa. Käsitöitä sen sijaan saan kyllä tehtyä. Kaikenlaista onkin valmistunut, osa näistä toki jo aikaisemmin. Ensin on kuvia kutileista ja virkkuista, postauksen hänniltä löytyy kokeiluja minulle vähän erikoisemmilla tekniikoilla. 
Lapaset, naisten kokoa. Lankana Novitan Wool ja ohje Novitan lapaslehdestä.
Toiset lapaset, myös naisten kokoa, Lankana myös näissä Wool ja ohje näihinkin Novitan lapaslehdestä.
Lapaset miesten kokoa, Lankana näissä Novitan Nalle, ja ohje edelleen samasta lapaslehdestä. Värit on oikeasti tumman harmaa, valkoinen ja punainen. Pahoittelen huonoa kuvaa.
Läjä eri kokoisia lasten lapasia, joissa tupsunyöri ranteessa. Hauskan näköinenhän tuollainen tupsujuttu on, mutta sen käytännöllisyydestä en ole niinkään varma. Saahan sen helposti saksilla pois, jos se on hankala käytössä. Näissä lankana Wool.
Kaikkein pienimpiä lukuun ottamatta lasten lapasissa on intialainen peukalokiila, jonka ohje Novitan lapaslehdestä. (Alkaa jo tuntua toistolta...) Tuo kiila on helppo tehdä, mutta muuten en ole aivan vakuuttunut siitä. Pitäisi tehdä yhdet lapaset aikuisten koossa samalla tekniikalla, niin voisin mallailla niitä omaan käteen.
Sitten vähän isompi neule. Kaarrokevillapaitaan katsoin mallia parikymmentä vuotta sitten Islannista tuodusta neulelehdestä. Lehden malleissa on tosin käytetty paljon paksumpaa lankaa kuin minulla oli. Silmukkamäärä oli suunnilleen kaksinkertainen. Samoin lehden mallit ovat leveitä, halusin paidasta vähän kapeamman ja reilusti pidemmän.
Kaarrokkeen kirjoneulekaavion suunnittelussa oli vähän haastetta kaikkinen kavennuksineen. Lopputulos on kuitenkin ihan onnistunut. Villapaidasta tuli kaikin puolin sellainen kuin etukäteen ajattelin. Lankana villapaidassa on Norjasta ostettu villa-alpakka-sekoite ja 3,5 mm:n puikoilla neuloin.
Tipun pontson ohje on Teeteen verkkoneulelehden uusimmasta numerosta. Tein vähän paksummasta langasta ja muutenkin muokkasin ohjetta aika paljon. Lehdessä helman muotoilut oli tehty lyhennetyillä kerroksilla ja kavennukset olivat kappaleiden reunoissa. Minä jätin lyhennetyt kerrokset pois ja tein kavennukset palmikon vieressä, jolloin helmaa ei tarvinnut erikseen muotoilla. Henkari on leveämpi kuin pontso. On se myös Tipun hartioita leveämpi. Kehno kuva.
Toinen kuva ilman henkaria ja pontso omenapuun oksalla ei juuri tilannetta paranna. Höh.
Tipun virkattu pinkki olkalaukku valmistui kesällä. Ohjetta ei laukkuun ollut, kunhan vaan koitin saada aikaan Tipun toiveiden mukaisen laukun.
Tässä vielä toinen kuva, jossa laukun rakenne erottuu paremmin.

Lasten vanha pallo löytyi pihasta lutussa. Liekö pihassa pyörinyt ketunpoika sen hajottanut, vai onko sillä vain tullut ikä täyteen. Juuri tällaistahan minä olen odottanut. Rikkinäistä palloa tai jotain.
Palloon saksilla reikä. Sehän on sisältä ihan puhdas ja liukkaan kiiltävä.
Pihassa on rakenneltu vähän yhtä ja toista tänä kesänä. Korjattu vanhaa navettarakennusta ja tehty savusaunan pohjaa. Yhtenä valupäivänä Poika lotrasi pallon täyteen betonia. Koska massa on tietysti löysää, pallolle tehtiin pesä sorakasaan.
Seuraavana päivänä revittiin pallo pois päältä, ja tällainen siitä sitten tuli. Betonipallohan se. Vähän tuo on muhkurainen, pesän olisi pitänyt olla sileämpi. Eipä haittaa, kiva kokeilu kaikesta huolimatta. Seuraavasta pallosta tulee sitten tasaisempi.
Äiti toi ison kurpitsan, josta koversin sisukset pois ja Pupun toimiessa konsulttina kaiversin kurpitsalle kasvot. Kurpitsaukko sain nimekseen Jaska. Ihka ensimmäinen kokeiluni tätä sorttia. Sisuksista keitin hilloa, niin etteivät nekään hukkaan menneet. Kolme ja puoli kiloa syötävää Jaskasta lähti.
Tässä Jaska vielä valaistuna. Halloweeniin on vielä tietystin vielä aikaa. Saa nähdä, pärjääkö Jaska pihalla sinne asti. Pikkulintuja näyttää kurpitsakin kiinnostavan, Jaskaa on jo nokittu.
Elämä täällä maalla on käynyt tänä syksynä mielenkiintoiseksi. Aamulla ei tiedä, mitä yön aikana pihassa on tapahtunut. Aikaisemmin mainitsemani ketun poikanen on tähän mennessä kuljetellut kenkiä kuistilta pitkin pihaa, Isännän lenkkikengästä oli purtu nauhat pätkiksi. Hanskat ja rastasverkot kulkeutuvat myös pitkin pihaa. Kuistille jäänyt roskapussi on levitelty pihan nurkalle, voirasiat ja viilispurkit putsattu. Talitiaisille näkyy myös kelpaavan kurpitsan lisäksi ainakin oasissieni, se sellainen, johon voi tyrkkiä kukkia. Välillä ihmettelen, onko piha enemmän ihmisten vai eläinten valtakuntaa.