tiistai 28. helmikuuta 2012

Sisä- ja ulkotöitä

Tipu rakastaa delfiinejä. Tämän virkatun delfiinin ohje löytyi Ravelrystä, ohje näkyyy olevan Jennifer Down Underin käsialaa. Oli muuten hyvä, selkeä ohje. En juuri ole englanninkielisiä ohjeita tavannut, mutta tätä pystyin seuraamaan helposti telkkaria katsellessa.
 Tipu antoi delfiinille nimen Zii (tai miten tuo nyt kirjoitettaisiin), koska se kuulostaa englannin sanalta sea, meri. Zii on nukkunut Tipun sängyssä valmistumisestaan asti.

Pihamaalle ilmaantui pari viikkoa sitten tällainen:
 Isäntä ja Poika tamppasivat hangen ensin lumikengillä kovettumaan ja parin päivän päästä siitä pystyi lohkomaan lapiolla ja sahalla kuutioita. Parin illan aherruksen jälkeen iglussa oli katto päällä. Kuvaushetkellä iglu oli jo saanut kerroksen uutta lunta päälleen.
Sisäpuolella näyttää tältä. Jos et ole koskaan maannut iglun lattialla katselemassa kattoon, sitä kannattaa kyllä kokeilla!

maanantai 20. helmikuuta 2012

Pieni tilkkuliina

Nyt näyttää siltä, että tiedossa saattaa olla tilkkutöitä. Olen etsiskellyt helppoja ja nopeita tilkkutöitä, sellaisia, jotka sopisivat aloittelijalle ja valmistuisivat parissa tunnissa. Siihen liittyen olen lainannut kirjastosta muutaman tilkkukirjan ja selaillut omastakin kaapista löytyviä opuksia. Tämä taitaa vaikuttaa tilkkukuumeeseen suunnilleen yhtä hyvin kuin autokauppojen sivuilla surffaaminen autokuumeeseen... Tilkkukuume on onneksi halpa tauti autokuumeeseen verrattuna.

Ensiavuksi ompelin pienen tilkkuliinan. Liinan koko on suunnilleen 60 senttiä sivu. Juu, ei ihan mennyt putkeen, mallineet olisi olleet tarpeen, kun leikkasin keskikuviota. Liina on tehty ilman täytevanua, hirsimökkitekniikkaa mukaillen. Kaitaleet on siis ommeltu suoraan kiinni pohjakankaaseen. Tekniikka on siitä kiva, että liinasta tulee kerralla valmis. Sitä ei tarvitse erikseen tikata. Kankaat ovat kierrätyskankaita, jotain olen saanut, suurimman osan olen ostanut kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista. Kun en oikeastaan pidä sinisestä, liina muuttaa varmaan jossain vaiheessa meiltä pois.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Aurinkoa odotellessa

Tähän aikaan vuodesta Ilosilmukkaa tuppaa vaivaamaan valonkaipuu. Jotkut lähtevät etelänmatkalle hoitamaan tätä vaivaa, minä etsin voimavärejä käsitöihin. Kun aurinkoa ei kerran oikeasti näy, kompensoidaan sitä värikkäillä materiaaleilla!
 Näpräsin pari tähteä aulan ikkunaan, siihen auringonpuoleiseen, roikkumaan. Tähdet on tehty samalla Taikalehden mallilla, kuin aikaisemmin tekemässäni onnittelukortissa, vain isommista helmistä.
 Kolmaskin tähti odottelee viime silausta ja ripustamista.

Tilkkutyöt sopivat täydellisesti tällaiseen valonkaipuun itsehoitoon. Värejä saa yhdistellä ihan oman mielensä mukaan, pieni työ valmistuu nopeasti, ja sitten voi taas valita uudet värit. Ja ostaa kirppiksiltä lisää kankaita ;)
 Ompelukoneen päällä oleva liina on kasattu jojo-tekniikalla tehdyistä ympyröistä.
 Ympyrät tehdään leikkaamalla kankaasta pyöreä kappale, jonka reunoihin ommellaan rypytyslanka ja kiristetään. Minä käytin kattilan kantta kaavana ympyröitä piirtäessäni. Onnistuu muuten myös lapsilta. Tipu teki muffinin vaaleanpunaisesta kankaasta laittamalla vähän vanua täytteeksi ja liimaamalla punaisen napin koristeeksi.
Lopuksi ompelin yksittäiset ympyrät käsin yhteen. Jossain kirjassa olen nähnyt tällä tavalla tehdyn peiton. Eipä sellainen taida juuri lämmittää... Mutta onhan se toki kaunis! Tässä vielä kuva koko liinasta.
Tässä sitä suttaantuikin muutama tunti hyvää neulomisaikaa. Se täällä jo moneen kertaan mainittu isompi neuleprojekti on edelleen työn alla. Nyt ei ole suunnitelmissa enää välitöitä, jospa ensi viikoksi saisin senkin jo valmiiksi ja esittelyyn tänne. Katsotaan, katsotaan!

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Risuja

Kylätalolla kuukausittain pyörivässä askartelupiirissä oli helmikuun aiheena risutyöt. Tällä kertaa aihe oli Ilosilmukalle uusi, joten neuvoja jakeli ihan joku muu.
Operaatio risutyön vaihe 1: Sopivan, kaadettavaksi joutavan koivun valinta pihasta. Ojanpenkan risukosta valitsin uhrin. 

Vaihe 2: koivu nurin. Tämä oli Isännän heiniä. 
Vaihe 3: risut kasaan. Tämän kokoinen risukasa melko pienestä koivusta tuli.
 Risunhankinnan sivutuotteena myös polttopuukauppialle myytävä puukasa kasvoi vähän.
 Vaihe 3: risujen niputus. Kasaan jäi vielä, en toki aikonut koko koivullista risuja käyttää kerralla.
 Vaihe 4: risutyöt. Riittävästi rautalankaa, niin koivunrisut ovat yllättävänkin sopuisaa porukkaa. Tämä alla oleva työ on tehty näin: sullotaan lasipurkkiin niin paljon risuja kuin mahtuu, sidotaan nippu rautalangalla purkin suun läheltä kiinni ja jaetaan osiin ja muotoillaan oman maun mukaan.
 Tässä vielä lähikuva yläpään kiemuroista. Hauskoja pikku töitä! Meikäläisen makuun vähän liiankin helppoja: justiin, kun pääsee mukavasti vauhtiin, työ tulee valmiiksi ja lysti loppuu siihen.
 Iltapäivän askartelupiirissä pyöräytin vielä tällaisen kranssin, tai miksi tätä nyt sanoisikaan.
Alareuna kaipaa jonkinlaista isompaa koristehässäkkää, siitä ei ole vielä tullut selvää visiota. Odottelen ideaa...

Maaliskuussa piirin aiheena on neulahuovutus, sitäkin olen tehnyt sen verran vähän, että toimin apuopena, jos sitäkään. Kaupoille joudun kyllä ennen sitä: Tipu on koulun jälkeen yksin kotona ollessaan huovutellut villat vähiin. Taitava tyttö!

torstai 9. helmikuuta 2012

Pupu ja sakset

Sain lopulta vihon viimein aikaiseksi hommattua kehruuvillaa. Vanha rouva tuntuu olevan pakkasella tavallista nirsompi: yksi kolmesta rullasta on niin jäykkä, että kehruu ei onnistu sillä ollenkaan, toisaalta se sama nyöri, jota piti kosteammalla kelillä kiristää, tuntuu nyt olevan vähän liiankin kireällä. Rouva vetää turhan hanakasti säikeen rullalle, vaikka ämmän säätöruuvi on väännetty ihan tappiin löysälle. Nyörin vaihto pitempään tietysti auttaisi. (Suonet anteeksi, jos käsitteet eivät ihan sattuneet kohdalleen, minä vasta opettelen...)
Kehrännyt kuitenkin olen! Näin:
 Tässä 50 grammaa merinolankaa. Tasaiseksihan tätä ei voi sanoa, mutta ehkä kehtaan tällä kertaa kuitenkin neuloa tästä jotain ilman huovuttamista. Lanka oli muuten siistimmän näköistä ennen kastelua, usko pois. Eilisen kehruuharjoitteluissa uskaltauduin lopulta päästämään välillä kierteen vetämään kuidut kädestäni, pitkävetoharjoitteluja siis. Ilmeisesti päävärkki joutui hommiin, näin nimittäin viime yönä untakin kehräämisestä. Sitä parempi: saa harjoitusta hereillä ja nukkuessa ;)

Ne Pupun sakset sitten: Pupu on tomera ja omatoiminen tyttö. Moni muu vielä suunnittelee siinä vaiheessa, kun Pupu on jo homman tehnyt. Tässä päivänä muutamana tyttö iski silmänsä minun kehruukuituuni. Onneksi huomasin, kun hän lähestyi villatopsiani sakset ojossa. Kyllä meillä askarrella saa, juu. Mutta leikeltäväksi annan kyllä muuta tavaraa kuin kehräämistä varten hankkimaani merinoa. Tarjosin ensin täytevanua tai vanulevyä. Eihän se valkoinen kelvannut. Seuraavaksi tarjosin punaista huovutusvillaa. Eipä kelvannut enää sekään. Siinä vaiheessa Pupu oli jo niin suivaantunut, että hän kipaisi yksin kammariin ja laittoi oven kiinni perässään. Vähän ajan päästä tyttö tuli puoliksi noloissaan takaisin, tukko hiuksia kädessään. Tuli sitten leikattua jotain muuta, kuin villaa.

Parin päivän päästä Tipu lueskeli Pupulle samaisessa kammarissa ja Pupulla sattui olemaan sakset käsissään. Lopputuloksen voi melkein arvata. Tässä alus- ja päällyspaidan helmat.
 Sukat ja legginsit taas näyttävät tältä:
Pöksyt olivat ainoa vaatekappale, joka säästyi tuholta. Näiden muiden kohdalla olen kahden vaiheilla: viitsisinkö yrittää paikkailla näitä vai heitänkö suosiolla roskiin. Jälkeenpäin Tipua huvitti ja Pupua nolotti. Pupulta on jo kuulakärkikynät ja tussit pannassa, saksia en viitsisi kieltää. Pitäähän tytön saada leikata, kun hän siitä kerran pitää. Pupu lupasi, ettei hän enää leikkaa vaatteitaan. Kyllä häntä sen verran nolotti, että ehkä hän sen muistaakin.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Lämmikettä Airalle

Aira-nukke sai lisälämmikettä. Pääsen minäkin näin osallistumaan Virkkausringin vauva-tempaukseen! Airan aikaisemmista vaiheista oli puhetta tuolla pari postausta aikaisemmin. Virkkasin myssyn ja nutun Novitan Tico ticosta. Onhan tuo sukkalanka vähän karkeaanpuoleista vauvalle, mutta tuskinpa Aira valittaa. Pupu valitsi turkoosin langan koristeeksi. Vähän ikävästi turkoosi osuus loppui jo ensimmäisessä hihassa ja loput nutusta tuli reunustettua tummanvihreällä. En viitsinyt kuitenkaan nukenvaatteiden takia ruveta purkamaan kerältä lankaa hukkaankaan.
 Myssyn tein ensin. Yritin tavata englanninkielistä virkkausohjetta ja pääsin sen verran alkuun, että tein myssyn takaosan suunnilleen ohjeen mukaan. Sitten tipahdin kärryiltä, enkä viitsinyt yrittää enää kiivetä takaisin. Valmiin myssyn kuva oli sen verran suttuinen, että siitäkään ei ollut apua. Loput setistä on siis sävelletty sitä mukaa kuin työ etenee. Niin tyypillistä! Siis voisi sitä kai joskus ihminen tehdä ohjeenkin mukaan, vai?!
 Tässä kuitenkin myssy takaa. Sinänsä aika hauska malli, kulkee ilmeisesti englanninkielisessä maailmassa nimellä "bonnet". Malli suo virkkaajalle hyvät mahdollisuudet keksiä kaikenlaista. Minä tein tuon takaraivon pyörylän jälkeen samaa simppeliä mallineuletta kuin nutussa ja kasvojen ympärille kunnon röyhelö.
Vielä tarkempi kuva nutun etumuksesta ja mallivirkkauksesta. Nutun aloitin pääntieltä, siitä leventäen kainaloon asti, kainaloon muutama lisäsilmukka, miehusta ja hihat. Etureunan napituslista valmistui samalla kuin pääntien röyhelöt ja viimeiseksi värilliset reunukset. Pupu määräsi kolme nappia. Jos joku ei vielä älynnyt, niin Pupu on kokolailla ominut Airan omakseen. Aira-nuken setti tuli tehtyä välityönä, nyt pääsen taas sen varsinaisen kutileeni kimppuun!