sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Lisää lastenvaatteita

Tein toiset lasten kirjoneulesukat kyläyhdistyksen myyjäispöydälle. Koko on varmaankin jotain kolmevuotiaan luokkaa.
Vielä lähikuva tekstistä. Joustimet tein kapealla palmikolla, niin tulee vähän sievempi. Toivottavasti menevät kaupaksi eivätkä jää omiin nurkkiin pyörimään. Paljonkohan lasten kirjoneulesukille voisi laittaa hintaa? Pupulla tuntui olevan yöpuvuista pulaa. Ompelin vielä yhden yöpaidan. Sininen college on ostettu joskus jostain kirppikseltä. Satuin löytämään ihan uuden kankaan. (Siis uuden käytön puolesta, iästä en sano mitään.) Kaava oli sama kuin aikaisemman postauksen yöpuvun paidassa, pieniä muutoksia, kuten helman mitta ja leveys, piti toki tehdä. Tässä on tarpeeksi kasvunvaraa. Samasta collegesta riitti vielä Tipulle mekoksi. Mekolla on pituutta sen verran, kuin kangasta riitti. Näyttää aika sopivalta. Tähän ei ollut kaavaa.
Tipu suunnitteli napeista itse koristeen mekon etumustaan. Kyllä kelpaa! Tipu pitää muutenkin sinisestä. Pupun pahvikala tunki väkisin mukaan kuvan nurkkaan. Näyttääpä muuten kumman vinolta tuo etukaitale. Kyllä se oikeasti on tasalevyinen.
Ruskeasta trikoosta tein Pupulle vielä peruspaidan, tai oikeastaan kaksi. Toinen punaisilla resoreilla ja toinen kokonaan ruskeana, hihansuussa, pääntiellä ja helmassa päärmeet. Siitä en viitsi laittaa kuvaakaan. Pupun paidat tuppaavat olemaan niin koreita, että liivihameiden alla menevät ihan hukkaan. Trikookiin on kirppikseltä.
Ja pahvikala tunki taas kuvaan! Varsinainen linssilude.
Nyt alkaa olla trikoot ja colleget käytetty ja taitaa olla lastenvaatekiintiökin tältä erää täynnä. Jos vielä jotain itselle, sitten voisin vaihteeksi roudata ompelukoneen ja saumurin tuvan pöydältä takaisin alakertaan ja kaappiin.

torstai 23. syyskuuta 2010

Yäk! YÄÄÄÄKK!!

Niinhän siinä kävi, että Tipun päästä löytyi täitä. Yäk! Ja kun rupesin asiaa tutkimaan, niitä löytyi kyllä muiltakin. Hyi inhotus! Mokomia mönkijäisiä. Kipaisin heti paikalla apteekkiin ostamaan karkotetta. Lakanat ja pyyhkeet pyykkiin, unilelut, pipot ja kaikki hiusvehkeet pakastimeen. Pesin vielä hätävarjeluksi osan käytössä olleista takeista ja pakastin loput. Sohvien irtotyynyt sekä torkku- ja leikkipeitot lähtivät myös pyykkiin. Pyykinpesukone on saanut rallattaa täysillä jo muutaman päivän. Isäntä tuumasi, että nyt lähti tukka. (Onhan tuo neljän millin sänki tietysti helppohoitoinen...) Sen jälkeen pakastin vielä tukanleikkuukoneenkin. Ensi viikonloppuna on tiedossa päiden uusintakäsittely ja lisää lakana- ja pyyhepyykkiä. Ja pipojen pakastusta ynnä muuta askaretta.

Ja jotta elämä ei olisi liian tylsää ja tapahtumaköyhää, Poika kokeili eilen, kumpi on kovempi, koulun seinä vai päänahka. Päänahka hävisi. Minä käväisin sitten kesken työpäivän Pojan kanssa terveyskeskuksessa hakemassa tikit päähän. Pupua nauratti, kun Pojallakin oli tikkejä. Hyvin on vielä muistissa toukokuinen muksaus. Täihoito loppui Pojan osalta siihen, mutta ei niitä Pojan päästä löytynytkään, kunhan hoidin varalta.

Täisouvilla oli vielä yksi sivuvaikutus. Tuumasin, että hiusharjoille, ponksuille ja muille hiusvehkeille tarvitaan ehdottomasti henkilökohtaiset säilytyspaikat. Olen jemmannut vanhoja farkkuja vuosikausia, ja nyt ne saivat uuden elämän.
Nämä pitäisi laittaa pukuhuoneen pöydälle riviin. Koreja pitäisi tietysti tehdä vielä pari lisää. Niillä ei ole kiire: Isännän sänki ei tarvitse vielä hetkeen kampaa ja Poika ei yleensäkään harrasta sellaista turhuutta kuin hiusten harjausta. Kun tukka kasvaa niin pitkäksi, että harjaa pitäisi käyttää, Poika pyytää yleensä leikkaamaan sen lyhyeksi. Tämä on varmaan jotain miesten logiikkaa.
Olen minä heilutellut puikkojakin. Lasten kirjoneulesukat ovat menossa kyläyhdistyksen pöydälle syksyn myyjäisiin. Olisikohan nämä jotain 4 vuotiaan kokoa. Ja lisää on tulossa. Aika hauska tehdä välillä näin: koko on vapaa, voi lopetella silloin, kun näyttää hyvältä.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Sukuvika

Meillä tuntuu tämä käsillätekeminen kulkevan sukuvikana. Isoäitini äiti hankki perheelle lisätienestiä ompelijana, mummoni käsissä pysyvät edelleen puikot ja virkkuukoukkukin joskus, vaikka näköä ei juuri ole, ja äitini on aina ommellut meille lapsille ja nyt lapsenlapsille, sekä itselleen ja lankatöitäkin syntyy tasaiseen tahtiin. Vika näyttäisi periytyneen vielä Pojallekin. Poika nimittäin rakensi itselleen tietokonepelituolin.
Runko on suunniteltu, hitsattu ja maalattu itse ja penkki on aitan takana piileskelevästä mersusta. (Ja minkä takia mersu sitten piileskelee aitan takana? No kun Poika ajoi vahingossa sen luttuun Åkermanilla. Jäi mersuparka toiseksi parinkymmenen tonnin telakaivurille. Sen jälkeen Poika on muistanut katsoa tarkemmin, mihin ajaa. Onneksi Mese oli "vain" wannabee-harrasteauto-joskus-tulevaisuudessa-kun-joku-ehtii-sen-laittaa.) Minkäs Poika perimälleen mahtaa, ei kai sitä auta kuin rakennella.
Pupu esittelee vielä uutta yöpukuaan. Kaavat on Suuri Käsityölehden numerosta 2/2007, alusasuna tätä siinä markkinoitiin. Minusta käy tästä trikoosta ommeltuna hyvin yöpuvuksi. Koko on 104 cm, vähän taisin lyhentää hihoja ja lahkeita. Pupu on vissiin jotain 90 cm päälle. Nyt jäi sopivasti kasvunvaraa. Kovinhan tämä on iloisen värinen, tyttöjen valitsemia kankaita taas. Pehmeä ja mukava kuitenkin.
Merkataan nyt vielä tänne arkistoon, että minä olen vihdoin saanut kaikki räystäänaluset, nurkkalaudat ja ikkunan pielet maalattua, ja että Isäntä on vihdoin selvinnyt vinttiin raksahommiin. Lokakuun alkuun on tilattu puhallusvilla ja siihen mennessä pitäisi saada pohjat tehtyä.

torstai 16. syyskuuta 2010

Mekkonen

Tein Tipulle toisenkin mekon. Edellisen tapaan tätä on tarkoitus talvikautena pitää housujen ja pitkähihaisen paidan päällä. Ihan peruskamaa, kaavaa tai ohjetta ei tähänkään sen kummemmin ollut. Pupu tuppasi itsensä kuvaan mukaan huvikseen. Pupu pitää niin paljon uusista lapasistaan, että niitä pidetään nykyään sisälläkin. Pipo ja töppöset täydentävät lookin.
Tipu sai joululahjaksi vaatteisiin silitettäviä timanttikuvioita. Nyt kaivelin kuviot esille ja silitin yhden mekon rintamukseen. Kuvion funktio on lähinnä se, että Tipu tietää, kumpi on etupuoli. Tottahan timantit ovat myös tytölle mieleen. Kädentielle ompelin hihojen sijaan tuollaiset röyhelöt. Mekosta tuli sen verran mieleinen, että kouluun lähdettiin tänä aamuna se päällä. Vähän röyhelöitä ja timantteja, niin Tipu tykkää! Edellisen postauksen sinistä mekkoa Tipu ei uskalla vielä pitää, jotta se ei vain olisi likainen maanantaina, kun on kaverin synttärit.
Trikoita riittää vielä, joten lisää lasten arkivaatteita on luultavasti tulossa. Äkkiähän näitä saumurilla huristelee. Vielä ei ole visiota seuraavasta vaatteesta. Täytyisi varmaan inventoida lasten vaatekaapit ja laittaa kaikki pienet vaatteet pois, niin näkisi, kuka tarvitsee ja mitä.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Tehokaksikko

Ompelukone ja saumuri nimittäin. Tai tarvittiin siinä vähän minuakin. Ompelin eilen Ihan Itselle kietaisumekon. Malli on Suuren käsityölehden uusimmasta (syyskuu 2010) numerosta. Lyhensin helmaa vajaan 10 senttiä, kun tätä on tarkoitus pitää housujen päällä. Toppi pitää pukea alle, on kyllä hirmu avonainen muuten. Tai sitten siinä oli tosi pienet koot, eikä etukappaleet mene tarpeeksi päällekkäin. Hihatkin on hirmu kapeat. Kummaa... en kyllä tunnusta kasvaneeni. Illalla rupesi tuntumaan siltä, että taidan nappaista tästä hihat pois kokonaan, niin että yläosasta tulee liivimallinen. Kangasta ei tietenkään ole enää, että saisin tehtyä uudet, leveämmät hihat.
Jostain syystä tästä neuloksesta tulee lievä assosiaatio 80-luvun miesten kalsareihin... Luulen kuitenkin, että tämä johtuu ihan omasta päästä, ja aion rohkeasti pitää mekkoa töissä.

Siinä vauhtiin päästyäni ompelin vielä Tipulle tunikan. Tähän ei ollut kaavoja, yhdestä paidasta otin mallia leikatessa. Kellohelmalle tein leveyttä niin paljon kuin kankaassa riitti. Tipu valitsi itse kankaan Eurokankaalta (siellähän riittää valikoimaa), ja tunikasta tuli tosi mieleinen.
Kumma muuten, miten nykyään ei saa kaupasta lapsille kivoja vaatteita. Pienten lasten kanssa vielä löytyy, mutta Tipun kanssa ostoksista ei meinaa tulla mitään. Ekaluokkalainen Tipu tykkäisi pitää söpöjä, tyttömäisiä lastenmallisia vaatteita. Mittaa tytöllä kuitenkin on sen verran, että 130 senttisiä vaatteita ei kannata enää hankkia. Siitä suuremmat vaatteet ovatkin sitten nuorisovaatteiden tyylisiä. Perus-T-paitaa kivalla painatuksella ei kaupasta löydy. Esim. tuollaista tunikaa, jota voisi pitää pitkähihaisen paidan päällä vaikka leggingsien kanssa, ei saa mistään, ainakaan kohtuuhintaan. Noo, nyt on ompeluvehkeet levällään tuvan pöydällä, ja tunikoita on tulossa vielä lisää.
Vielä pikkuneule. Lapaset Pupulle. Pupu valitsi itse värit (jostain syystä nyt miellyttää tumman ruskea). Pupulla on kyllä tosi pikkuiset kädet. On ne ilmeisesti kuitenkin vähän viime talvesta kasvaneet, kun vanhat lapaset näyttää niin lyhyiltä.
Kämmenpuolelle tein tällaisen kuvion. Laiskuuttani tein peukalot yksivärisenä. Ei tuohon 14 silmukan ympärysmittaan kyllä mitään ihmeellisempiä kuvioita saakaan. Meillä on pienillä lapsilla toiminut tosi hyvin tuollainen malli, jossa lapasen suussa on leveämpi osa (tässä hiirenhammasreunus 12 silmukalla/puikko, muuten lapasessa on 11 s/puikko) ja sen jälkeen reilun mittainen joustin. Lapasen varsi puetaan haalarin alle, ja hihansuu pitää lapasen hyvin kädessä.
Päivän visailukysymys: Lapasissa tuli kyllä ihan selkeä moka, kuka huomaa, mikä? En viitsinyt purkaa, kun huomasin virheen.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Pikkutöitä

Lapinlomalaiset kotiutuivat viikonloppuna. Tässä vähän terveisiä:
Kämpän korkeudelta alkoi ruska olla jo vähän ohi, kotona se on vasta alkamassa. Isännän ja Tipun lomaillessa ja kelin vielä suosiessa minä maalailin kotona.
Räystäänalusissa on ollut melkoinen urakka, nyt ne alkaa olla maalattuna kaikki. Yläkerran ikkunatkin ovat valmiina.
Sitten käsitöitä. Tipun sukat valmistuivat jo ennen reissua. Tämä oli toinen yritys, ensimmäinen ei lykästänyt. Tällä kertaa kelpasivat.
Tykkäsin tuosta mallista ja tein Pupulle samanlaiset. Tytöt ovat kumpikin valinneet värit itse. Lanka on seiskaveikkaa, raitana ja yksivärisenä. Tämä malli toimisi hyvin aikuistenkin sukissa ja yksivärisenä. Kuvista ei hirmu hyvin näy, mutta sivun pikkupalmikko jatkuu ihan kärkeen asti. Tein kavennukset sileän oikean puolella palmikon reunoissa.
Pupun jalat eivät millään meinanneet pysyä paikallaan syöttötuolissa, kun kuvasin sukkia. Käskin sitten tytön olla heiluttelematta jalkojaan. "En minä heiluta. Ne heiluu ihan itse." oli vastaus. Ja heiluminen vain jatkui.

Yksi kaveri bongasi koulussa keväällä kännykälleni tekemäni pussukan, ja halusi samanlaisen. Tässä se sitten. Pikkuisen kehitin ohjetta, tämä on nyt vähän siistimpi.
Sellaisia tällä kertaa! Näin syksyllä tulossa on vielä lisää sukkia ja lapasia. Eihän ne viimetalviset enää lapsille mahdu.

torstai 9. syyskuuta 2010

Lapinlomaa ja keittiötä

Isäntä ja Tipu lähtivät viiden päivän reissulle Lappiin. Tipulla on sen verran voimakas persoona, että meillä kotona kolmestaan Pojan ja Pupun kanssa on hyvinkin rauhallista. Pikku Pupu-parka vain ikävöi siskoa kovasti. Hoidossakin olivat ihmetelleet, että onko tyttö tulossa kipeäksi, kun on niin hiljainen. Ensimmäisenä iltapäivänä itsekseen Pupu innostui monta kertaa ja hihkui: "Nyt se Tipu tuli kotiin, minä kuulin puhetta!" Illalla hoideltiin ikävää sykytyksillä. Onneksi luvassa olevat tuliaiset lievittävät ikävää. Näyttää siltä, että myös kamera on lähtenyt samalle reissulle, joten kuvia tulee vasta sitten, kun lomalaiset palaavat.

Vesivahingon takia meillä on vietetty keittiötöntä elämää viitisen viikkoa. Ensimmäinen viikko meni helposti. Olimme mökillä evakossa. Sen jälkeen alkoivat koulut. Kulku kouluun mökiltä käsin olisi ollut hyvinkin haasteellista, joten kotiinhan sitä piti palata. Pari viikkoa eleltiin kuivatuksen kanssa: jatkuva koneiden meteli ja tuvassa lämmintä 30 astetta. Alakerrassa nukkuminen onnistui, sinne kuului enää tasainen humina. Poika, jonka huone on yläkerrassa, nukkui kuivatuksen ajan vanhassa navetassa olevan pihasaunan eteisessä. Teltta vain pystyyn, että ötökät ei kiusaa ja makuupussiin, että tarkenee. Kuivatuksen loputtua kesti vielä puolitoista viikkoa, että keittiö saatiin kuntoon. Eilen se lopulta valmistui. Siinä meni ilta rattoisasti, kun Pupun kanssa kannettiin sisäsaunaan varastoon viedyt keittiötavarat takaisin paikoilleen. Muutama pikkuvika keittiössä vielä on, ihan ei kaikki osunut nappiin. Pääasia kuitenkin on, että keittiö on taas käytössä ja kodinkoneet toimivat. Elämä kävi taas helpommaksi!

torstai 2. syyskuuta 2010

Tossutehdas

Tai no... tehdas taitaa olla vähän turhan iso sana. Tytöille tein tossut. Tipu näki kaupassa tämän malliset aikuisten tossut ja ihastui niihin. Mepä suunnattiin lankahyllylle ja Tipu valitsi tossuihinsa mieleisen langan. Seiskaveikan helppo nyppyntyvyys pääsee oikein esille näissä kuvissa. Parin illan balettitanssin jälkeen Tipun tossut näyttävät tältä. Onneksi lapset ei välitä muutamista nypyistä.
Malli on omasta päästä, kärjestä aloitin, aukon kohdalla kavensin suunnilleen neljäsosan silmukoista pois ja kantapään tein ihan sillä perinteisellä villasukan kantapään mallilla. Näin päin tehtynä kantapään kavennukset tulee tuonne kantapään taka-, ei alapuolelle, niin kuin yleensä. Sopii kyllä hyvin tällaiseen tossumalliin, sukissa voisi näyttää hassulta.
Pohjiin laitoin jarrut sillä uudella, nestemäisellä jarruaineella. Tipu halusi kukkia ja Pupu tähtiä. Tähdet tein ensin, ja sen kyllä huomaa. Aine tuntui melko riittoisalta, pullolla jarrustaa kyllä sukat jos toisetkin.
Tätä pöytäliinaa on virkattu pitkään ja hartaasti. Vihreä osuus on virkattu kahteen kertaan, en tykännyt ensimmäisen version mittasuhteista ja purin pois. Nyt on parempi. Malli on jostain kirppikseltä ostetusta lehdestä, pienensin vain reippaasti.
Sitten Tipulle sukkarukka. Kaikki viimetalviset villasukat on tietysti pieniä. Tipu valitsi itse langat. Sukka valmistui eilen illalla ja tänä aamuna sovitettiin. Kirjoneule ei ollut lapselle tarpeeksi joustavaa ja sukka oli vaikea laittaa jalkaan. Purin pois koulutaksia odotellessa. Täytyy yrittää uudelleen, jos vaikka raitoja tällä kertaa.