perjantai 27. helmikuuta 2009

Verso-sukat

Otin varaslähdön Project Spectrumiin ja tekaisin itselleni keväänvihreät villasukat. Sukat saivat nimekseen Verso. Kirjoittelin ohjetta muistiin, ajatuksena ehkä tarjota sitä Ullaan, mutta pikainen käväisy Ullablogissa paljasti, että alkukeväisen Ullan aineiston deadline oli 15. päivä tätä kuuta. No, väliäkös hällä. Näitä sukkia on kuitenkin tulossa toinenkin pari, tällä kertaa kärjestä aloittaen, jotta versot kasvavat ylöspäin.

Väsyttää niin vietävästi. Pupu kupsehti melkein koko viime yön. Aamupäivä menikin sitten kitistessä, kunnes pieni sammahti puoli yhdentoista aikaan. Saa nähdä, kuinka kauan uni maistuu, ennen kuin nälkä herättää. Ei nimittäin ehtinyt syödä ruokaansa vielä ennen sitä. Poijalla on kohta synttärit. Yritän tässä unipöhnässä saada jotenkin aikataulutetuksi Pojan haun kaverilta (vähän kyläilyä samalla, menee varmaan jotain 6 tuntia), synttäreillä käynnin, siivouksen, äiti-lapsipiirissä käynnin, mokkapalojen ja mustikkapiirakan leipomisen sekä kaupassa käynnin. Tänään ei voi vielä leipoa, eikä siivotakaan kannata vielä. Lauantai menee talkooväkien ruoanlaitossa, liesutessa ja illalla saunomisessa, sunnuntaina pitäisi sitten käydä niillä synttäreillä ja maanantaiaamuna äiti-lapsipiirissä. Maanantai-iltapäivänä pitäisi kaiken olla valmista. Saa nähdä, kuinka käy. Ehkä leivon piirakan, jos ehdin. Ja jaksan. Näin unisena tahtoo tuo sohvannurkan ja sukkakutileen kutsu voimistua ylipääsemättömäksi.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Sukkien tuhoaja

Tämä kuva on otettu keittiön lattiasta juuri lieden edestä:Pellin kulma on sen verran irti lattiasta että villasukka jää siihen kiinni. Ja sukkaan tulee reikä. Villasukkien kulutus on siis kasvanut tänä talvena eksponentiaalisesti. Tästä seuraa tietenkin se, että tarvitsen uusia sukkia. Voi harmi...

Nämä sukat valmistuivat eilen. Lankana Nallen syksy-väri ja luonnon valkoinen. Syksylanka tuntuu vain riittävän ja riittävän. Simppeli kirjoneule on omasta päästä. Sitä mukaa sävelsin, kuin neule eteni.
Hennon ja huonosti erottuvan punaisen nuolen osoittamassa kohdassa langasta puuttui pätkä. En hennonut ottaa lankaa niin pitkästi pois välistä, että kuvio olisi jatkunut säännöllisenä, otin vain parin metrin pätkän, niin että vihreiden ja kirjavien osuuksien rytmi säilyi. Tästä seurasi tietenkin se, että toisessa sukassa viis veisasin värien osumisesta samaan kohtaan, yritin vain saada vihreät ja kirjavat kohdat suunnilleen samoille kohdille. Onneksi olen näin suurpiirteinen... Ja mitäpä väliä sillä on, kohta näissäkin on reikä pohjassa.

Pupu huomasi pari päivää sitten, että hänhän pääsee kiipeämään tuvan penkille. Huono puoli sitten onkin se, että hän ei osaa vielä tulla siitä itse alas. Kannattaisi opetella.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Kuvia

Tässäpä tämä harmaa huivi. Ohje on mukailtu Mary Oljen kauneimmat käsityöt -kirjasta. Ja tunika. Tämän tein Suuren käsityölehden 1/2008 trikoomekon kaavoilla. Lyhensin helmasta viisitoista senttiä ja lisäsin hihoihin vähän mittaa. Näin menee paremmin housujen kanssa. Kangas on joskus kauan sitten kirpputorilta ostettua trikoota. (Siltä se kyllä näyttääkin...) Ihan kiva tästä tuli kuitenkin.
Ilosilmukan äiti on hankkinut roseepitsilaitteen. Sormia jo kutkuttaa päästä kokeilemaan sitä. Kunhan äiti nyt malttaa lainata sitä...

torstai 19. helmikuuta 2009

Ritinameja

No niin. Isännän työkiireet vei multa läppärin. Tiedossa on siis viikon aikana pelkkää löpinää ja viikonloppuna - jos ehdin blogata ja Isäntä muistaa tuoda mulle koneen - kuvapläjäys.

Eilen innostuin ompelemaan. Tein itselleni trikoisen tunikan, jota kelpaa pitää viikonloppuna ostettujen kapeiden farkkujen kanssa. Tähän voi sitten kuvitella sen kuvan.

Harmaa virkattu huivi valmistui myös. Ja tähän tulisi taas kuva. Virkkasin myös Tipun pipoon kukkasen, kun Tipu moitti, että piposta ei tiedä, kumpi on etupuoli. Nyt tietää. Siitä en viitsi ottaa kuvaa.

Pupu on opetellut lisää sanoja. Uusia tulokkaita ovat
vauva (tai monesti vauvauva),
kaakka (ankka) ja
kukka (tai kakku tai akkukka).

Ostin pitkästä aikaa riisimuroja. Tipu keksi muroille osuvan nimen: ritinamit. Lautasella murot ritisee ja Pupun suussa ne sanoo "namnam". Voi näitä äidin muruja!

maanantai 16. helmikuuta 2009

Aurinkoa ja urheilutuloksia

Aurinko paistaa ulkona niin että melkein kipeää tekee. Kevät taitaa olla kohta tulossa.


Kisat Boisessa on saatu päätökseen. Alppihiihdon viimeisestä lajista, pujottelusta mitalit koti-Suomeen toivat Pauliina, Sanna, Jesse ja Pekka. Onnittelut kaikille. Tässähän päästään kohta mitalikahville!

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Huovuttelua

Virkkasin hahtuvan jämistä tällaisen potan. Nelinkertaisella hahtuvalla ja kympin koukulla tämän väkertäminen kesti noin tunnin. Vaaleanpunainen hahtuva loppui ensin, joten tein loput pelkällä harmaalla.
Huovuttelin tekelettä pyykinpesukoneessa useammankin kerran ennen kuin sain sen mieleisekseni. Voisin vielä koristella tätä neulahuovuttamalla, jos vain keksin millaisilla koristeilla.
Minulla on ollut oikean käden ranne ikävästi kipeänä. Tämän virkkuun jälkeen se oli hyvinkin kipeänä vähän aikaa, onneksi kipu helpotti pian. Minulla on virkattu huivi kolmea kerrosta vaille valmiina, eihän sitä voi jättää kesken. Sen jälkeen yritän jättää koukkuhommat vähemmälle ja kokeilla, helpottaako, jos vain neulon. (Juuri nyt tietysti Virkkausringissäkin suunnitellaan uutta tempausta.) Toivottavasti helpottaa. Tarvitsen käsityötuokioita päivittäin, muuten hajoaa pää.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Virheitä

Virheitähän tekevälle sattuu...
Virhe 1:
Pupun mekon hätäinen postaus. Unohdin näprätä mekkoon silkkinauhan ja rusetin ennen kuvaamista. Tällainen rusetti ja hempeänhempeä hennon vaaleanpunainen nauha. Ompelin nauhan ja rusetin kiinni, muuten se ei kyllä tule paikallaan pysymään.
Virhe 2:
Sen näkeekin tässä kuvassa. Ja oikein kaksin kappalein. Ärsyttävää. Huomasin mokat vasta, kun poimin silmukoita virkatun kappaleen reunassa. Silmät kiinniköhän minä olen näitä neliöitä virkannut? Olin tietenkin käyttänyt keltaisen langan kaikki. Tuumasin, että antaapa olla. Toivottavasti Pupu ei pysy niin kauaa paikallaan, että näitä kukaan ehtii huomata.
Virhe 3 ja 4:
Ne saatkin itse etsiä seuraavasta kuvasta.
Kolmonen on melko helppo, mutta nelosen voin kuitata sillä, että näinhän minä tämän suunnittelinkin! Tästä on tulossa pöytäliina, koko suunnilleen metri kertaa puolitoista. Luulen, että pöytäliina valmistuu, kunhan ehdin ja viitsin käydä kangaskaupassa ostamassa vanulevyä ja vuorikankaan ja univelka tämän sairastelun jälkeen taas tasaantuu. En yritäkään tässä mielentilassa neuloittaa ja tikata tätä. Menee vielä pilalle.

Boisessa kisat sen kuin jatkuvat. Lajina suurpujottelu ja mitaleilla Pauliina, Sanna ja Pekka, sekä Jesse neljäntenä. Hyvä hyvä!

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Niin siinä taas kävi

Meidän piti tänään mennä Isännän kanssa Kaupunkiin. Minulla on asioita, ja samalla reissulla piti käydä keittiöliikkeessä ja vähän muissakin paikoissa. Oli sovittu, että Poika menee koulusta mummolaan, tuovat sieltä sitten pois ja Tipu menee kerhosta kaverille leikkimään, haetaan sitten, kun tullaan kotiin. Suunnitelma oli siis hyvä. Isäntä meni sitten sairastumaan. Ja ihan reilusti tuntuu kuumetta olevan. Menipä taas mönkään. Käväisen siis yksin pikapikaa asioillani ja tulen heti kotiin, jotta kuumeisen Isännän ei tarvitse hoitaa Pupua yhtään kauempaa, kuin on pakko. Voi tätä elämän riemua...
Pupun mekko joka tapauksessa valmistui. Tällainen siitä tuli. Pupulla on vauhti päällä. Sen mielestä valokuvaaminen on leikki: minä menen kameran kanssa pois päin ja Pupu juoksee perässä täysillä. Ainakin kymmenen metriä pitää saada etumatkaa, että ehdin ottaa kuvan, ennen kuin Pupu saa kiinni. Ja ohjehan tähän mekkoon löytyy Suuresta Käsityölehdestä 4/2007. Mekko on tietenkin toteutettu omin sovelluksin eli ohjetta "parannellen".

Onnittelut Pauliinalle ja Jesselle supersuurpujottelun tuloksista!

maanantai 9. helmikuuta 2009

Isännän kanssa etsittiin netistä mallia ikkunankehyksiin. Esikuva meidän ikkunoihin löytyikin. Tästä tykättiin molemmat. Mallia pitää tietenkin soveltaa, ei me sitä suoraan kelpuuteta.
Mikä se on se juttu tytöissä ja kengissä? Tässä Pupu kaivelee kenkiä laatikosta. Sain tytön kiinni itse teossa. Ei sille poikien kengät kelpaa, nättiä niiden olla pitää. Tipu oli samanlainen, mutta Poikaa ei kengät ole kiinnostaneet. Tyttöjen juttu!
Tällaisen mallitilkun tein harmaata huivia varten. Tätä pitsiä on kiva virkata, mutta tuo kulmaratkaisu ei oikein ole hyvä. Kukkasistakin tulee ihan epämuodostuneita. Voi harmin paikka. Tämän pitsin ohje on Amalta. Täytyy tätä vielä mietiskellä.

lauantai 7. helmikuuta 2009

Räkätautia

Poika ja Pupu ovat olleet kipeinä. Poika oli muutaman päivän poissa koulusta lievän kuumeen takia ja Pupu on valvoskellut nyt kolme yötä putkeen. Uni tulee huonosti, kun nenä on tukossa. Tisuttelukin on vaikeaa, kun ei meinaa henki kulkea nenän kautta. Voi parkaa. Ja voi äiti- ja isäparkaa, kun nekin joutuvat valvomaan.

Eilen keikkailtiin omassa kirkossa. Jostain syystä Pohjalainen meni ihan plörinäksi. Kummasti. Ei ole ikinä, edes harjoituksissa, mennyt niin surkeasti. Höh! Muut kappaleet menivätkin sitten ihan totuttuun tapaan, ja henki oli hyvä. Se on kuitenkin pääasia. Oli mukava taas lauleskella! Jäi ihan sellainen tuntu, että kuulijoille jäi taskuun jotain, eikä itsekään tarvinnut ihan tyhjänä kotiin lähteä. Kiitos!

Sitten käsitöihin: tikuttelen Pupulle mekkoa.
Isoäidin tilkut on kivoja tehdä, mutta tämä helma on puuduttavan tylsää. Ainoa mielenkiinnon kohde on joka 10. krs tulevat levennykset. Yäk! Onneksi helmaa ei tarvitse tehdä kovin pitkästi, kun ei koko Pupukaan ole vielä kovin pitkä. Saa nähdä, riittääkö tuo luonnonvalkoinen lanka, vai pitääkö tässäkin soveltaa jotain.

Oma villatakki odottaa edelleen paitsi inspiraatiota, myös lankoja. Nyt täytyy shoppailua vähän lykätä. Sen sijaan pitäisi etsiä huivin ohje. Tarvitsen nyt ehdottomasti harmaan huivin, lankakin löytyy kaapista valmiina. Neulottua vai virkattua? Vähän kiinnostaisi Pacific Waves Shawl, mutta se on ehkä vähän raskas langalleni. Ihan toista tyyliä on sitten vaikka Stained Glass Wrap samoilta sivuilta. Taidanpa tulostaa muutaman ohjeen ja vetäytyä tutkiskelemaan niitä olohuoneen sohvalle.

torstai 5. helmikuuta 2009

Näin siinä sitten kävi

En nakannutkaan tekeleitä nurkkaan, vaan sitkeästi tein ne valmiiksi. Jakku typistyi lopulta liiviksi. Toivottavasti käyttöä löytyy näinkin.

Ohjeet mekkoon ja jakkuun ovat Suuresta Käsityölehdestä 4/2007. Omin sovelluksin tietysti. Keltainen lanka on jotain kirppikseltä löytynyttä puuvillalankaa, muut sekalaisia langanloppuja. Nyt koukuttelen lisää noita pieniä isoäidintilkkuja, meinasin tehdä vielä Pupullekin mekon samalla tyylillä.

Pupu on kehitellyt omia sanoja. Tällä hetkellä on käytössä tällaisia:
Äijäi! (komennusäänellä) - yleinen komennussana. Tarkoittaa yleensä: "anna" tai "päästä irti"
Äijäijäi (ystävällisellä äänellä) - Säi säi, siis kurkistussana
Auk auk - hevonen sanoo näin, kun sitä juoksuttaa, siis kopoti kopoti, tms.
Bää bää - lammas ja lehmä sanovat näin
Eijeijei - Hei hei, jos sanotaan vilkuttaessa
Öh öh (murisemalla) - röh röh
Aaiiii - paijaussana
Tänne blogiin saattaa tilapäisesti ilmaantua myös urheilutuloksia. Täällä seuraillaa tiiviisti näitä kisoja, varsinkin alppihiihtäjien osalta. Hyvä Suomi!

maanantai 2. helmikuuta 2009

Mikäs nyt neuvoksi?

Ongelma näkyy tässä kuvassa:
Jakusta puuttuu hihat ja mekosta olkaimet ja lankaa on jäljellä tuommoinen nökkönen. Voi ei! Lanka on ostettu joskus vuosi sitten joltain kirpparilta, eikä siinä tietenkään ollut vyötettä mukana. Aika epätoivoiselta tuntuu edes yrittää löytää samaa lisää mistään. Mekon olkaimet voi mainiosti tehdä muistakin langoista, vaikka parista eri väristä. Mutta ne hihat! Lanka ei riitä edes lyhyisiin hihoihin, saati sitten niihin ohjeen mukaisiin pitkiin. Mitähän tässä keksisi? Tämä puku on menossa lahjaksi, joten mitään kamalan radikaalia en viitsisi jakkuun tehdä. Taidanpa laittaa nämä tuhmeliinit jäähylle ja tehdä välillä jotain muuta. Vielä näihin ehtii palata ennen eräpäivää.