tiistai 9. kesäkuuta 2015

Juhlien jälkeen

 Meillä on pidetty tänä keväänä juhlat. Tokihan lasten syntymäpäiviä sun muita pikkujuhlia pidetään useampia vuosittain, mutta tänä keväänä Poika sai valkolakin ja Isäntä täytti pyöreitä. Päätettiin juhlia molempia samalla kertaa, kun ajallisesti merkkipäivät olivat lähellä toisiaan. Isommista juhlista sain lopulta tarvittavaa lisäpotkua ja ompelin tupaan kauan haikailemani verhot. Verhot on tehty vanhoista pitsilakanoista, joita ei tietenkään riittänyt samanlaisia kaikkiin viiteen ikkunaan. Pitsit olivat kuitenkin suunnilleen yhtä kaukana reunasta joka lakanassa ja suunnilleen yhtä leveitä. Alla kuva tuvasta verhoineen yhteen suuntaan.
 Kuvissa tupa on jo palannut juhlien jälkeen arki-asuun. Läjä tilkkupeittoja ja muutama kukkanen on vielä juhlista näkyvissä. Tuvan toisesta päästä on meillä käynti keittiöön, jossa on myös ruokapöytä arkikäyttöön. Tuvalla ei siis arkena ole varsinaista käyttötarkoitusta. Kaikenlaista puuhailua sinne näkyy kuitenkin keskittyvän, niin kuin kuvistakin huomaa. Monopolipeli on kesken pöydässä. Vieraiden kanssa tupa ja erillinen keittiö siinä vieressä on osoittautunut toimivaksi. Tuvan isoon pöytään mahtuu vähän isompikin porukka ja keittiö on ihan siinä vieressä, niin että kattaminen käy helposti. Telkkarin katselutila on meillä yläkerrassa, niin ettei sekään ole rumentamassa tupaa. Alla vielä tupa toisesta suunnasta kuvattuna.
 Sitten niistä verhoista. Sain pitsilakanat anopilta. Neljä viidestä on hänen kirjailemiaan ja ompelemiaan. Vanhimmat on kirjailtu anopin tyttönimellä, mikä ajoittaa ne jonnekin 60-luvun alkuun. Kiitoksen anopille, kun hennoi antaa pitsilakanansa leikeltäviksi!
Mehän ollaan asuttu talossa jo viisi vuotta ja tähän asti tupa on ollut ilman verhoja. Naapuriin on sen verran pitkästi, ettei näkösuojaa tarvita.
Alla vielä lähikuva minusta kauneimmasta pitsistä. Ruutumalli on niissä anopin vanhimmissa lakanoissa, ei tosin anopin itsensä virkkaama. Lanka on ohutta, näihin on joku käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa. Kaunis malli, saattaa olla, että sitä löytyy jossain vaiheessa Ilosilmukankin virkkuista.
 Väsäsin itselleni hernemaan vanhaan naulalaatikkoon. Toivottavasti kaksinkertainen paksu muovi pitää veden enimmäkseen laatikon sisällä. Nyt herneet ovat jo kasvaneet yli tuon rautalankatuen, täytyy varmaan väännellä niille lisää tukea myöhemmin. Paperiperhosten malli on jostain vuosien takaisesta Taikalehdestä. Hassua ja lapsellista, juu. Mutta silti kivan näköistä, minusta. Ei näitä tarvitse aina niin vakavasti ottaa. Tai itse asiassa on parempi jättää vähemmäksi ne ajat, kun ottaa käsitöiden kaltaisen harrastuksen vakavasti.
 Kevään juhliin tein itselleni mustan boleron pidettäväksi värikkään mekon kanssa. Boleron malli on Dropsilta, nimeltään Marcia ja löytyy numerolla 119-27 Dropsin sivuilta. Ohjeesta poiketen tein boleron yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin ja tein hihoista lyhyiden sijaan puolipitkät. Niin ja lanka oli Novitan puuvilla-bambua, jossa neuletiheys täsmäsi alkuperäisen langan kanssa. Aika tavalla säätöä siis, mutta eipähän tarvinnut ommella saumoja.

En ole pitkään aikaan ommellut muuta kuin tilkkutöitä. Tipu on alkanut kiinnostua vaatteiden ompelusta ja minä taisin saada Tipulta pikku tartunnan. Ompelin itselleni kesähameen joskus pari vuotta sitten kirpputorilta ostamastani kukallisesta verhosta. Ostaessani ajattelin verhokangasta tilkkutöihin, mutta melkein vahingossa se päätyi vaatekankaaksi. Ompelupää oli kyllä kateissa... Näköjään ompelutaidonkin voi unohtaa. Hameen kaava on Suuresta käsityölehdestä muutaman kuukauden takaa.
Pupukin sai juhliin boleron hihattoman mekon kanssa lisälämmikkeeksi. Tämä bolero on myös tehty ylhäältä alaspäin ja yhtenä kappaleena. Lanka on puuvillasekoitteista nauhalankaa ja väri on Pupulle mieluinen. Malli on omasta päästä, tehdessä sovellettua.
Tipu sai keväällä syntymäpäivälahjaksi pikkutabletin. Virkkasin tabletille kassin sitä suojaamaan ja myös helpottamaan sen kuljettamista mukana. Tipu valitsi värit ja sanoi haluavansa siksakraitaa. Saamansa piti. Kiinteillä silmukoilla puuvillalangasta virkattu pinta on tukevaa ja suojaa tablettia hyvin. Ohjetta ei tähänkään ollut
Ja kun ne puuvillalangat nyt olivat esillä, leikittelin niillä vähän ja tein kolme kukkakoristetta. Kukan malli on alunperin Happy Flower Decoration, joita olen joskus tehnyt muutaman kappaleen. Nekin löytyvät jostain täältä blogista. Tällä kertaa en etsinyt alkuperäistä ohjetta, katsoin vain mallia seinällä roikkuvasta kukkasesta, ja tein pelkän kukkaosan ilman vartta. Nämä eivät siis välttämättä vastaa täysin alkuperäistä kukkasta.
 Ilosilmukan kevät on ollut täynnä kaikenlaista touhua, osa raskastakin. Olo on ollut uupunut. Nyt enimmät näyttäisivät olevan tältä erää takanapäin ja kesää kohti on hyvä mennä. Päivä ja viikko kerrallaan. Joka päivään on onneksi oma voimansa.