lauantai 30. kesäkuuta 2012

Parit tiskirätit ja muita höpinöitä

Pikaisena välityönä virkkasin Lidlin puuvillalangasta pari tiskirättiä. Päällimmäisen rätin aaltokuvio on virkattu kiinteillä silmukoilla ja eri pituisilla pylväillä. Alimmaiseen upotin useamman lankanöttösen. Jospa sekin pöydän pyyhkimiseen kelpaisi, vaikka hassu onkin.  
 Kuvassa rätit on jo pesty kertaalleen pyykinpesukoneessa 60 asteessa muun pyykin seassa. Rättien koko on vajaa 20 senttiä kantilleen.


Haettiin vene kotiin. Eipä se ollut vielä tässä pihassa käynytkään. Muutaman vuoden tauon jälkeen nyt oli aika huoltaa moottorit käyttökuntoon ja pestä paatti. Jospa Isäntä edes ehtisi mökkeillä ja kalastella lasten kanssa tänä kesänä. Ilosilmukka kulkee töissä koko kesän, joten mökkeily jää väkisinkin vähiin.
 Venetraileri on kuitenkin katsastettava ennen kuin sitä uskaltaa käyttää. Siispä vene pois kärryn päältä ja pihalampeen. Siinä saa ohikulkijat hieraista silmiään, vene ei nimittäin mahdu lammessa edes kääntymään omalla koneellaan. Kuvan kävin ottamassa lammen vastarannalta, siitä leveimmältä kohdalta.
Pihan ruusupensaat innostuivat kukkimaan tänä kesänä ensimmäistä kertaa kunnolla. En tiedä, missä ruusut ovat alunperin kasvaneet, vanhan talon purun ja purkujätteen polton jälkeen niitä kuitenkin alkoi putkahdella ihan uuteen paikkaan. Siellä niitä nyt rehottaa hyvinkin parin neliömetrin alalla. Lajista en tiedä, jokin pimpinella-ruusu tämä varmaankin on. "Vaaleanpunainen juhannusruusu" -hakusana antaa ainakin kovin tutunnäköisiä kuvia. Vanhasta pihasta löytyy erilaisia puutarhakasveja yllättävistäkin paikoista. Rakentamisen yhteydessä on kaivettu paljon ja varmastikin osa lajeista on siirtynynyt ja levinnyt siinä rytäkässä. Ukonhattua löytyy pitkin pihaa, vahvavartista maatiaislajiketta, ja kerrottua valkoista narsissia, joka vasta nyt lopettelee kukiintaansa. Ilosilmukka vain kiertelee katselemassa ja ihmettelemässä kaikkea sitä kauneutta, jota Luoja on pihalle ripotellut!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

TV-tähti teetti talon turkispeitteisen

Kesäkuisessa Taikalehden kierrätysteemanumerossa oli niin hauskan näköisiä maitopurkeista tehtyjä taloja, että niitä piti tyttöjen kanssa kokeilla. Tipun talo sai otsikon lasten laulun mukaan turkispeitteen. Aika hauska mökki!
 Kolme kerrosta, kaikissa erilaiset seinäpaperit. Angry birdsit näkyy muuttaneen jo sisään.
 Tipu halusi tehdä taloonsa rullaverhot. Vähän kuumaliimaa, kankaanpaloja ja jotain askartelunauhaa. Näin se käy!
 Nämä talot olivat Pupulle liian vaikeita tehdä itse. Pupu toimi suunnittelijana ja minä toteutin. Punaista ja vaaleanpunaista. Aaltokartonki toimii hyvin ulkoseinässä. Pupun taloon tehtiin ristikkoikkunat, tiilikatto ja savupiippu.
 Yläkerran seinissä ruusutapetti, keskimmäisessä kerroksessa kaloja ja kellarissa (jossa on  kuulemma punttisali) vihreää.
Täälläkin on jo asukkaat. Taloja olisi voinut varustella vielä lisää, Taikalehden mallitaloissa oli kukkalaatikot ikkunoilla ja maitopurkkikartongista tehtyjä huonekaluja. Tähän kuitenkin loppui Tipunkin kärsivällisyys, ja silloin on parasta vaihtaa ihan muihin hommiin. Olipa ihan kiva askarrella tyttöjen kanssa pitkästä aikaa. Nyt kun joku vielä siivoaisi askarteluhuoneessa kaikki tavarat paikoilleen ja roskat roskiin.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Kaksi tervettä kättä

Ilosilmukka on käsi-ihottuman onnellinen omistaja. Ihottuma on vaivannut aika-ajoin jo pitkään, viime talvena se äityi ihan uusiin mittasuhteisiin. Pitkän odottelun jälkeen pääsin lopulta ihotautipoliklinikalle ja testeihin. Brick-testien lisäksi selkään tehtiin lappu- eli epikutaanitestit. (Googlatkoon, jota kiinnostaa.) Lopputulos oli minun näkövinkkelistäni paras mahdollinen: löytyi allergian aiheuttajia ja ne olivat sellaisia, että niiden välttäminen onnistuu melko pienin ponnistuksin. Pienempi paha oli luonnonhartsi ja se isompi paratertiäärinen butyylifenoliformaldehydihartsi. Mistä näitä sitten löytyy? Luonnonhartsia valmistetaan pihkasta ja sitä käytetään mm. mäntynestesaippuassa ja Tolussa. Juu, siivouskaapin sisältö meni uusiksi. Ja minä haluan sitten tästä eteenpäin lehtipuiset saunapuut. Tuota toista hartsia käytetään mm. nahka- ja puuliimoissa ja maalarinteipeissä. Nahkalompakon vaihtaminen kankaiseen oli yksi urakka. Niitä kankaisia ei ihan joka kaupasta löydykään. Maalarinteippejä on tullut käytettyä paljonkin raksa-aikaan. Selvää on, että näiden käsittelyä pyrin välttämään. Kun tähän lisätään käsi-ihottuman perussabluuna: shampoihin ja saippuoihin paljain käsin koskemisen välttäminen (käsien pesu saippuan sijaan siihen sopivalla rasvalla), käsien tunnollinen suojaaminen hanskoilla sekä kunnon rasvaus ja puuvillahanskat päälle vähintään kerran päivässä, lopputulos näkyy alla.  
Terveen näköinen, eikös vain? Ja todellakin, pidän itsäni onnellisena nyt, kun ihottuma on saatu näinkin hyvin kuriin.
Hanskoja kuluu, paljon. Laskin tässä, että minulla on kymmenkunta paria hanskoja aktiivisesti käytössä eri puolilla huushollia eri tarkoitusta varten. Hyvä esimerkki on pikku maalaushomma, jonka sain äsken valmiiksi: Ensin tarvitaan ohuet, hyvin istuvat vinyylihanskat, saman tyyppiset, joita lääkärit ja hoitajat käyttävät. Niillä onnistuu teippaaminen juuri sillä allergisoivalla maalarinteipillä, kömpelömmillä hanskoilla ei siitä hommasta tule muuta kuin itkua ja hammasten kiristystä. Teippaamisen jälkeen vaihdoin hiostavat vinyylihanskat maalaushanskoihin ja niihin puuvillaiset aluskäsineet. Sitten olikin vuorossa pensselin pesu, sitä varten tarvitsin paksummat siivoushanskat (ei tietenkään kumiset) ja niihin alushanskat. Maalarinteippien pois repiminen ei onnistu ilman kynsiä, joten lopulta jouduin kuitenkin käsittelemään teippiä ilman suojaa ja sotkemaan käteni maaliin. Parin päivän päästä nähdään, seuraako tätä toimenpidettä kortisonikuuri.

Näillä käsillä kuitenkin mennään eteenpäin. Villa ei onneksi ollut allergisoivien aineiden joukossa, joten käsitöitä teen entiseen malliin. Tyttöjen huoneiden siivoamiseen liittyen vaihdon Pupulle isomman kirjahyllyn. Pupun vanhan kirjahyllyn toin käsityönurkkaukseeni ja uuteen käyttöön.
Tässä ei tosiaankaan ole kaikki, mitä siinä sohvan ja kaukosäätimen vieressä tarvitaan. Seuraavaksi pitäisi hommata hyllyyn sopivia koreja. Kiva tähän on lankakeriä läjätä, ihan noin silmän iloksi ja  inspiraatioksi.

Tekeillä oleva tilkkupeitto otti taas askeleen eteenpäin. Blokit on nyt sommiteltu ja neulattu aina kaksi vastakkain. Tällaista hassun väristä. Näyttää ihan minun suunnittelemalta!
Ja tässä sitten: Ilosilmukka perheineen muutti maalle muutama vuosi sitten. Olisipa se näky, jos tämä kalusto ajettaisiin keskusta-alueen pihaan.
Kaksi autoa on välttämättömyys, jos meiltä meinaa kaksi aikuista päästä töihin. Poika vaihtoi äskettäin moponsa kevytmoottoripyörään, jotta pääsee kulkemaan valitsemaansa lukioon. Muuta tarpeellista kalustoa kuvassa ovat traktori ja mönkijä peräkärryineen, päältäajettava ja pienempi ruohonleikkuri ja auton peräkärry. Lisäksi kuvasta löytyy raivaussaha ja kaksi muuta peräkärryä, kun osaa tarkasti katsoa. Juu, kyllä meidän porukalle ehdottomasti on oikea paikka asua maalla!


lauantai 16. kesäkuuta 2012

Mitä äiti tekee, kun lapset ovat poissa kotoa?

Viime kevään kova loppurutistus uuden työpaikan ja koulun kanssa aihetti sen, että pariin kuukauteen ei kukaan juurikaan kerennyt siivota. Ihan minimiponnistuksilla mentiin sillä saralla. Kevään karvaita hedelmiä korjataan edelleen. Tipun ja Pupun huoneet ovat olleet melkoisessa kunnossa. Ei tytöistä oikein ole itse järjestyksen pitäjiksi. Jonkun täytyy välillä käydä paikat läpi ja arkistoida valmiit taideteokset ja hävittää roskat, paperisilput ja rikkinäiset lelut. Tytöt menivä viime viikolla mummolaan, ja minä käytin heti tilaisuutta hyväkseni. Tipun huone näyttää nyt tältä: 
 Ja Pupun huone tältä:
Kaikki paikoillaan, pölyt pyyhittynä ja kaapit järjestyksessä. Tipun huoneesta löytyi kaikkea kummaa: tyhjiä keksilaatikoita, karamellipapereita, kammarin kristallikruunun puuttuva kristalli, ihan vain muutamia mainitakseni. Saas nähdä, mitä tyttö tuumaa, kun tulee kotiin. Pupun huone olikin sitten paljon helpompi nakki. Niin ja tämä lasten huoneiden siivoaminen heidän poissaollessaan on kyllä täällä ihan yleisesti äitien käyttämä kikka. Siinä säästää hermoja sekä lapsilta että äideiltä, kun ei tarvitse käydä loputtomiin keskusteluja siitä, mikä paperipala on tarpeellinen ja missä sen paikka sitten on.
Kaiken tämän siivoamisen lisäksi ei ihan kauheasti ole jäänyt aikaa käsitöille. Jotain vihreää tässä on kuitenkin tuloillaan. Jostakin syystä matematiikka on ottanut koville tämän työn kanssa ja olen joutunut purkamaankin aika paljon. Sen siitä saa, kun yrittää suunnitella neuletta televisiota katsoessa. Joihinkin asioihin kannattaisi keskittyä, säästäisi aikaa sitten myöhemmin. Ehkä minä joskus tästä viisastun. Epäilen kylläkin.
Vihdoinkin saatiin kirjolohen poikasia. Ei osaa kuvitella, miten vaikea näitä on löytää. Tuntuu siltä, että tässä olisi jollekulle markkinarako. Lopulta poikasia kuitenkin saatiin. Siellä ne nyt polskivat pihalammessa kasvamassa. Onhan näistä kamala riesa, niitä pitäisi välillä käydä syöttämässä. Kuvittelehan: ilta-auringon paistaessa selän takana seistä laiturilla, kun pääskyset suhahtelevat lammen päällä ja lohet mulahtelevat lammessa hakemassa ruokaa. Aika ikävää hommaa, vai mitä?

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Surrur sanoi ompelukone

Ihan omaksi ilokseni olen leikellyt tilkkukankaita kappaleiksi. Väriskaala ruskeasta punaiseen, oranssiin, keltaiseen ja valkoiseen. On siellä pikkuisen mustaa ja vihreääkin. Melkoinen soppa siis. Tällä hetkellä projekti on tässä vaiheessa:
51 kappaletta simppeleitä blokkeja, 22 cm kanttiinsa. Ai miksi niitä on 51 kpl? No kun en viitsinyt niin leikatessa laskea, niitä sattui tulemaan 51. Ja sehän ei tietenkään ole jaollinen millään fiksulla luvulla, mutta 48 on. 3 blokkia jää yli, onpahan vähän sumplimisvaraa.

Sivutuotteena tuli 104 kpl tällaisia kolmioblokkeja. Ja tiedänhän minä, että kaksi kertaa 51 on 102, mutta näitä on kuitenkin 104. Näistä on tarkoitus pikku hiljaa yhdistellä jotain isompaa.
Tipu halusi tehdä Pupulle hämähäkin. Tällaisen tyttö sai aikaan:
Tipu suunnitteli ja leikkasi hämähäkin itse, ompelikin silmien aplikointia lukuun ottamatta itse ompelukoneella. Lankatyöt eivät tyttöä kiinnosta - ainakaan vielä - mutta ompeleminen sentään alkaa jo sujua. Hyvä Tipu!

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Virkattua

Virkkuukoukku on viihtynyt edelleen Ilosilmukan käsissä. Neulepuolella olisi yksi ideanpoikanen, joka vaatisi suunnittelua, laskeskelua sekä mallitilkun tekoa. Tai vaihtoehtoisesti surffailua netissä etsimässä sopivaa ohjetta. Kokemuksesta voin sanoa, että ensimmäinen on pienempi vaiva. En ole kuitenkaan saanut vielä aikaiseksi paneutua siihen hommaan ja tässä välityönä olen virkkaillut lisää pieniä ja hassuja töitä.
 Isoin, prinsessakakku, on tehty Suuren käsityölehden kesänumeron prinsessaliitteessä olevaa ohjetta soveltaen. Leivoksissa ei sitten mitään ohjetta enää ollutkaan. Eipä nämä kummoisia virkkaustaitoja vaadi. Vihreästä leivoksesta puuttuu vielä kukkanen päältä, eiköhän se siihen vielä tänään ilmesty. Pienten leivosten pohjan halkaisija on viitisen senttiä. Tytöt meinaa viedä nämä käsistä :)
Pannunalusen sain tällä viikolla ystävältä, ja kuinka kaunis se onkaan! Katsokaa nyt! Ihana! Eihän tätä voi laittaa mihinkään kaappiin, tai edes kattilan alle, kun sitten se ei näy. Tähän asti olen hipelöinyt pannunalusta ja siirrellyt sitä tuvassa paikasta toiseen, kun se on niin kaunis. Pyörylöiden sisään on piilotettu pilttipurkin kansia, joten kyllä tämä käy ihan tositoimiinkin, kun vain hennoisi viedä sen keittiöön. Ihan loistava idea.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Helmiä ja eläimiä

Ilosilmukka on tarttunut vaihteeksi virkkuukoukkuun ja kasaan erivärisiä puuvillalankoja. Lopputuloksena on tällainen hässäkkä:
 Vähän kauempaa otettu kuva selventää, mistä tässä on kysymys. Kuusi virkatuista helmistä tehtyä helminauhaa. Eiköhän nämä kelpaa Virkkausringin "minivirkkaus"-tempaukseen.
Kussakin helminauhassa on seitsemän helmeä. Virkkasin ensin urakalla helmiä, sen jälkeen sommittelin niistä sellaisia helminauhoja, kuin sellaisesta määrästä sen värisiä helmiä sattui tulemaan. Helmiä voi liu'uttaa nyörissä makunsa mukaan, näin peräkkäin tai jättää vähän väliä.
 Helminauhat menevät ilahduttamaan ystäviä. Jos yli sattuu jäämään joku itselle mieluisen värinen, se tulee omaan käyttöön.

Mutta mitäs nyt? Omenapuuhun on kiivennyt karhu! Karhu ilmoitti nimeksensä Iiro. Hänet on tehty pehmeästä puuvilla-bambulangasta. Melko veltto tapaus, jos saan sanoa. Iiro on hyvinkin halittava, ei niinkään leikittävä. En taida antaa omille muksuille venytettäväksi, laitan jemmaan vastaisen varalle.
 Iiron ohjeen olen joskus ottanut jostain kirjasta, en enää tiedä mistä. Joku neulo pehmolelu -kirja se oli. Iirossakin on sen verran ministi virkkausta (nenä ja silmät), että meinasin tarjota häntäkin minivirkkaukseen.
 Pihalammessa on muutamana aamuna vieraillut joutsenpari. Kauniitahan ne ovat, juu, mutta sen verran meluisia, että jos mieluummin eivät pesisi ihan pihassa. En välttämättä haluaisi herätä joutsenten huutoon neljältä aamulla.
Onneksi joutsenet ovat sen verran ihmisarkoja, että siitä ei ole vaaraa. Nyt pariskuntaa ei ole näkynyt muutamaan päivään.