Leipähäkin valot

Se tuvan katossa roikkuva leipähäkki. En sitten osannut jättää sitä silleen.

Taittelin vanhan kirjan lehdistä paperikellot ledien päälle. Kellon ohje löytyy jostain parin vuoden takaisesta Taikalehden joulunumerosta. Tätä varten en lehteä kaivellut esille, koska muistan jo ulkoa, miten kelloja tehdään.

Tältä leipähäkki kelloineen näyttää iltahämärässä valot päällä.

Kelloja oli kiva askarrella pitkästä aikaa ja aika helposti nuo 40 kelloa valmistuivat. Nyt saa leipähäkki jäädä tällaiseksi. Ehkä jouluksi sitten lisään sinne vielä jotain.

Nurmilinnun poikanen

Tipu valitsi viime kesänä alennusmyyntilangoista itselleen kaksi kerää vaaleanpunaista Sandnes mini duett -lankaa, joka on pehmeää villa-puuvillasekoitetta. Neuloin langasta Tipulle Nurmilintu-huivin.

Huivista jäi viimeinen pitsiosio pois, koska lanka loppui. Huivi on näinkin riittävän suuri ja malli toimii hyvin tällaisenakin. Olkoon sitten vaikka nurmilinnun poikanen. 

Langan puikkosuositus on 2 -2,5 mm, käytin huivissa 3,5 mm:n puikkoja. Neulepinnasta tuli huiviin sopivasti pehmeä ja notkea.

Kansanperinnettä

Tein kesällä itselleni feresin, siitä löytyy oma postauksensa tuolta alempaa. Se oli niin hauska tehdä, että kun Tipu vinkkasi haluavansa myös feresin, niin näinhän siinä sitten kävi. 

Tipu alkaa olla jo naisen mittainen, en olisi muuten viitsinyt tähän urakkaan ryhtyäkään. Feresin helmassa on leveä päärme, josta voi tarvittaessa jatkaa helmaa. Tein lisäksi yläreunaan pari helposti avattavaa laskosta, niin että leveyttäkin mekkoon saa helposti lisää.

Tipu valitsi itse asunsa kankaat. Mekkokangas on pystyraidallista, paitakangas pilkullista ja essu- ja kanttauskangas yksivärisiä. 

Sain päähäni laskostaa mekkokankaan raitojen mukaan niin, että toinen väri peittyy näkyvistä. Siinä olikin melkoinen urakka, kun raitojen leveys oli alle puoli senttiä. Lopputulos on kuitenkin kivannäköinen, jospa vaivannäkö kannatti. Näin se vaan laskostuu vajaa neljä metriä kangasta hoikankin varren ympärille. Reilut 200 laskosta se vaati.

Meillä on piharakennuksissa kaikenlaista vanhaa roinaa, jota jännästi kulkeutuu sisälle aika ajoin. Tällä kertaa haaviin tarttui vanha ikkunanpoka, josta on lasi kadonnut jo aikaisemmin. Kiinnitin pokaan katiskaverkon ja pujottelin verkonsilmiin ledivalosarjan.

Ikkunanpokan puu on kauniisti harmaantunutta eikä vaatinut muuta kuin puhdistuksen.

Toin talveksi sisälle myös leipähäkin, jonka ripustin tupaan pöydän yläpuolelle. Myös leipähäkki sai ledivalot. 

Häkki on varmaan saanut vuosikymmenten aikana patinaansa savusta, sen verran tummapintainen se on. Kaikki toisen pään piikit on uusittu jossain vaiheessa.

Tältä tuvassa näyttää nyt. Jossain vaiheessa virittelen leipähäkkiin varmaan jotain muutakin. Minusta se näyttää olevan vielä jotain vailla.

Ja vielä yksi kuva Tipusta feresissään, ihan vaan koska se on niin ihana!

Vaatekaapin päivitystä

Uusi elämäntilanne vaati vähän päivitystä vaatekaappiin. Löysin pari mieluista kaavaa tämän syksyisestä Ottobre design woman -lehdestä.

Tein neulosmekon etukappaleen yläosan kaksinkertaisena. Alemmassa kerroksessa on halkiot ja ylempi kerros on alareunastaan auki. Näin sain itselleni näppärän imetysmekon.

Alkuperäisessä mallissa hame oli tehty joustavasta neuloksesta. Minun hameeni on tehty joustamattomasta villakankaasta. Muutin hameen kietaisumalliseksi ja tein eteen nappikiinnityksen, jotta sen pystyy pukemaan päälleen.

Muutosten aika

Tämä syksy on ollut Ilosilmukan perheessä isojen muutosten aikaa. Koulujen alkaessa perheeseen syntyi reipas, pieni poikavauva. Pari viikkoa sen jälkeen, kun saatiin uusi perheenjäsen, Poika muutti kotoa Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Tipu puolestaan siirtyi kyläkoulusta keskustan yläkouluun. Iso muutos sekin. Pupun kohdalla koulunkäynti jatkuu kolmannella luokalla samassa koulussa ja tuttujen koululaisten ja opettajien kanssa kuin ennenkin. Ensimmäinen kuukausi pikkuvauvan kanssa on mennyt mukavasti, vauva on niin rauhallinen ja tyytyväinen, syö ja nukkuu hyvin, ja on jo ehtinyt hurmata isosiskonsakin. 

Vauvahoidon lomassa ei nykyisin jää montaa hetkeä käsitöille. Olenkin neulonut enimmäkseen pikkuisia neuleita, tumppuja, sukkia ja myssyjä. Vauva tuntuu kasvavan nopeammin kuin ehdin neuloa Onneksi vanhaakin varastoa sentään löytyy. On vain niin kiva neuloa uudelle ihmiselle ihan uusia pikkuneuleita. 

Ennen vauvan syntymää ehdin sentään saada valmiiksi Tipun villapaidan. 

Paita on Tipun itsensä suunnittelema, vain palmikkomalli valittiin yhdessä. Lanka on Cascaden silkki-villaa, se on huolella valittu, jotta herkkähipiäinen Tipu pystyy pitämään paitaa ihoa vasten. 

Palmikkokuvio on yhdistelty Neulojan käsikirjan malleista. Ihana lanka neuloa ja mielenkiintoinen palmikkokuvio, mikäpä sen mukavampaa. Pitempäänkin olisin voinut paidan miehustaa neuloa.

Reissuneuleena villapaidan ohella olen virkkaillut hissukseen huivia lankakaupan alennusmyynnistä hankitusta langasta.

Laitoin tupsut taktisesti vain huivin keskelle ja päihin. Tupsut koko huivin reunan matkalla olisivat toki näyttäneet hyvältä, mutta vieneet lankaa niin paljon, että huivista olisi tullut aika pieni. Tein mieluummin isomman huivin vähemmillä tupsuilla.

Osittain tupsuton reuna toimii hyvin, kun huivi on käärittynä kaulaan. 

Ilosilmukan tärkein käsityö on nyt uusi pikkuihminen. Varmaan sitten jossain vaiheessa valmistuu taas blogattavia käsitöitä langastakin.

Pieniä peittoja, perhosia ja sukkia

Ostin muutamia vuosia sitten kehitysvammaisten toimintakeskuksen ylijäämistä muumikuivioista kangassuikaletta ja kirjailtuja vohvelikangaspaloja. Olen muumikankaita käyttänyt jo pariin tilkkupeittoon, ja nyt tuli aika käyttää nuo kankaat loppuun. Niistä riitti neljään pieneen tilkkupeittoon. Neliönmuotoisten peittojen koko vaihtelee vähän yli ja alle metrin. 

Ensimmäinen peitto on Tipun suunnittelema. Keskellä on vohvelikangasneliö ja sen ympärillä muumikangasreunuksia niin paljon, että koko on sopiva. Tämä malli on  helppo ja nopea tehdä ja yksinkertainen suunnitella.

Seuraavaan peittoon käytin kaikki vohvelikankaat, lisänä vähän muumikankaita. Vohvelikangas on sen verran helposti liestyvää, että päädyin tikkaamaan kaikkien saumojen päältä leveällä ompeleella.

Ruudullinen muumipeitto on tehty pikatekniikalla, helppo ja nopea siis tehdä tämäkin. Kangassuikaleet olivat vähän eri levyisiä, enkä halunnut kaventaa leveämpiä. Tästä johtuen kaikki ruudut eivät ole neliöitä eivätkä tilkkujen saumojen linja jatku suorana peiton yläreunasta alareunaan.

Neljäs peitto on tehty myös pikatekniikalla niistä kankaista, joita oli vielä jäljellä. Valikoima oli vähän suppeampi jo tässä vaiheessa.

Ainakin vohvelikangaspeitto jää omaan käyttöön, muut saattavat lähteä maailmalle. Tuttavapiirissä on nyt tiedossa aika monta vauvaa. Ja ne loput muumikankaat sitten: Tuollaista epämääräistä määrää kankaita on aika vaikea saada menemään tasan tilkkutöissä. Olen leikellyt tilkkutöistä ylijääneistä pikkupaloista määrälevyisiä suikaleita ja tallettanut suikaleet kenkälaatikkoon. Kokemuksesta tiedän, että kun kenkälaatikko on aivan täynnä, siitä riittää yhteen isoon tilkkupeittoon. Sinne varastoin loput muumikankaatkin. Eiköhän mene vielä vuosi-pari, ennen kuin laatikko täyttyy ja muumikankaita nähdään täällä taas.

Välitöinä virkkasin kokeeksi pieniä perhosia, jotka kovetin Paverpol-aineella. Perhosen mallin löysi Ravelryn haulla, mutta tyhmästi en laittanut nettisivua talteen, enkä enää löydä sitä.

Paverpol on muuten kiinnostava aine, sillä on nyt tullut leikittyä lasten kanssa ja muutenkin. Perhosten kovettamiseksi riitti kertakäsittely Paverpolilla. Litteät perhoset on kovetettu muovin päällä pöydällä, siivet vähän supummassa olevia varten päällystin maitopurkin muovikelmulla ja kuivatin perhoset purkin taitteella.

Virkatun purnukan kovettaminen riittävän tukevaksi vaati kaksi käsittelykertaa. Ensin ulkopuoli muovilla päällystetyn lasipurkin päällä ja sitten vielä sisäpuoli. Tipu omi purnukan heti kynäpurkikseen. Jatkossa taidan tosin kokeilla kovettamisessa kosteudenkestävää. läpinäkyväksi kuivuvaa liimaa, kuten Erikeeper Plus:aa. Se taitaa olla vähän edullisempaa.

Neulepuolella on valmistunut tyttärille villasukat. Tipu ehti omansa viedä jo ennen kuvaamista, mutta Pupun sukista sain sentään kuvan. Sukkamalli on Cookie A:n kirjasta "Suloisimmat sukat" nimeltään Sunshine, pienennettynä Pupulle sopivaksi. Lanka on Fortissima Socka Mexico Coloria.

Perinnemalleja

Satuin löytämään kirpputorilta pilkkahintaan muutaman metrin käyttämätöntä 90 cm leveätä puuvillakangasta. Samalla olen kiinnostuneena seurannut kokeneempien nettikeskusteluja kansan- ja kansallispuvuista. Niinhän siinä kävi, että tulin ommelleeksi kirppiskankaista itselleni feresin. Ohoh, hups.

Feresin kaavan löysin Suuren Käsityölehden numerosta 2004/5. Ihan sinällään en kaavaa kelpuuttanut, vaan yhdistelin sitä Kansallismuseon sivulta ladattavissa olevaan ohjeeseen ja muuttelin vielä yksityiskohtia mieleni mukaiseksi Sarafaanit ja feresit -kirjan perusteella. Essu on tässä kuvassa vielä vähän liian pitkä. Tarkoitus on korjata mitta oikeaksi, kunhan pääsen tästä vatsakummusta eroon. Tai sitten teen kokonaan uuden essun vähän fiinimmästä kankaasta, tämä on nimittäin tehty vanhasta, hyväkuntoisesta päällyslakanasta.

Olisin oikeastaan halunnut helmaan vielä kolme senttiä lisää pituutta, mutta kankaasta ei nyt riittänyt yhtään pitempään helmaan. Laskin kappaleiden pituudet niin, ettei kankaasta jäänyt yli käytännössä mitään. Koekäytön ja muutaman kerrosvälin portaiden kapuamisen myötä alan kyllä ajatella, että tässä saattaa sittenkin olla riittävästi mittaa.

Takapuoli näyttää tältä. Laskoksia riittää...

Feresin takapuoli vielä lähikuvassa, on se vaan niin kaunis. Olkainten alle, noin kahdeksan sentin matkalle, on laskostettu 90 cm kangasta.

Etupuolelle halusin tehdä halkion vasempaan laitaan kansallismuseon ohjeen mukaisesti. Yleensä olkaimet ommellaan kiinni, minä tein etukappaleen yläreunaan nappisilmut ja ompelin olkaimiin napit, koska - jos kaikki menee hyvin - lähiaikoina on edessä pitkä imetys. Olisi vähän tylsää, jos hameen käyttö olisi siitä syystä rajoitettua seuraavan vuoden ajan. Nappisilmut ja napit saan purettua pois myöhemmin, kun pääsen taas omiin mittoihini ja säädän olkaimet sen mukaan. Paitana palvelee tällä hetkellä aikaisemmin ostamani valkoinen paita. Voi tosin olla, että löydän jossain vaiheessa itseni tekemästä rätsinääkin.

Tämän feresin tarvikkeet maksoivat jotain kahdenkymmenen euron luokkaa, kiitos kirppikseltä löydetyn puuvillakankaan ja lakanakankaisen essun. Huolettomuutta tekemiseen toi se, että tällä hinnalla on helppo kuvitella tekevänsä harjoituskappaletta. Sitten myöhemmin tulee ehkä sen "oikean" feresin vuoro.

Kun nyt sitten sain itselleni liki asianmukaiset kamppeet, ompelin Isännälle kauan kaivatun riihipaidan. Paidan kaavaksi otin ihan tavallisen miesten kauluspaidan, josta poistin miehustan muotoilut, jätin kauluksesta pois alas taittuvan osan, tein muutoksia helmaan, kavensin vähän rannekkeita ja olkakaarroketta ja muutin alas asti napitetun etumustan napitushalkiolla toteutetuksi.

Kuvassa Isäntä lämmittelee juhannukseksi savusaunaa.

Takakappaleelle lisäsin laskokset. Kangaskin erottuu paremmin tässä kuvassa .

Ajattelin virkata muutaman erivärisen kukkasen liimattaviksi hiuspinneihin. Yhtäkkiä kukkaisia olikin yli kaksikymmentä. Tästä kasasta Tipu on jo ehtinyt jokusen kukkasen viedä. Pupu vei myös muutaman heti kuvauksen jälkeen. Ihan kaikkea en sentään jätä itselle käyttöön, ystävillekin näitä on tarkoitus jaella. Toivottavasti kelpaa.

Taisin jo edellisessä postauksessa mainita Tipulle tekemäni kesähousut. Tipu on venähtänyt aikuisen pituiseksi, edellisessä mittauksessa neitokainen oli kaksi senttiä minua lyhempi. Tosin sen verran kapeampi Tipu on, ettei sentään lainaile minun kaapistani kuin kenkiä ja huiveja.

Mutta siis, Tipun kesähousut äitini Afrikanmatkalta tuliaisiksi tuomasta kankaasta. Hyvinhän nuo leveät housut hoikalle Tipulle sopivat.

Ja tässä vielä tukkakukkaset tositoimissa. Tipu ja Tipun siniset kukat.

Pitsineuletta ja kukkatilkkuja

Ehdin lopulta ulos sellaisena hetkenä, kun ei sada vettä tai ole pimeää, ja sain edellisessä postauksessa vilahtaneen huivin kuvattua. Savusaunan räystään alla oli tosin nytkin vähän turhan hämärää. 

Huivin malli on Knitted Lace of Estonia -kirjasta ja lankana käytin samaa Holstgarnin villa-puuvillaa kuin aikaisemmin esitellyssä neuletakissa. Huiviin kului lankaa vajaa 100 grammaa. 

Alla vielä tarkempi kuva huivin kuviosta. Tämä on ihka ensimmäinen neulomani tämän tyyppinen pitsihuivi ja neulominen oli kyllä pahemman kerran koukuttavaa. "Minäpä teen vielä tämän kerroksen loppuun." Aina uudelleen. 

Löysin kirppikseltä pari kukallista verhokangasta, jotka halusivat päästä peitoksi. Siihen lisäksi vanhaa varastoa, reunusta lukuun ottamatta kukkakankaita kaikki. Tämä malli on kyllä helppotekoinen. Ruudullisissa blokeissa voi hyvin käyttää pikatekniikkaa ruutublokkien välissähän on vain kangasneliöitä. Peiton koko on noin 170 x 170 cm. 

Tässä toisessa kuvassa näkyy peiton rakenne ehkä paremmin kuin ylemmässä kuvassa. Kokeilin ruutublokkien väleissä ompelukoneen vapaaompelua.

Ja taas jatkuu

Elämäntilanteen muuttumisen myötä nyt on hyvä hetki puhallella jälleen henkeä tähän blogiinkin. Käsityöt ovat Ilosilmukalle tärkeä henkireikä lapsiperheen arjen keskellä ja niitä onkin valmistunut tasaisesti. Läheskään kaikkea ei ole tullut kuvattua ja yhtä ja toista on jo lähtenyt maailmallekin. Joitain kuvia menneen vuoden ajalta kuitenkin löytyy. Juostaanpa niiden avulla pikaisesti viime talvi läpi.

Syksy 2015: Ompelin Pupulle huolisyöpön varastosta löytyvistä tilkkukankaista. Pupu antoi syöpölle nimeksi Baa-baa ja aika monta lappusta se on jo syötäväkseen saanut. Pikkukoululaisen elämä on välillä kovaa.

Joulu 2015: Tipun pipo. Tein lyhennetyillä kerroksilla takaosasta vähän pitemmän kuin etuosasta, jotta pipo suojaisi paremmin korvia ja neuloin pipoon vuorin. Palmikkokuvion otin Tipulla käytössä olleista lapasista. Piposta tuli todella mieluinen ja se oli ahkerassa käytössä kevääseen asti.

Huhtikuu 2016: Pupun kevätpipo. Hämähäkkejä rakastava Pupu näki Ravelryssä kuvia hämähäkkipipoista, joilla on silmät otsalla ja jalat. Virkkasin sellaisen tyttären toiveiden mukaisesti pinkistä langasta. Ei ainakaan sekaannu koulussa toisten pipojen kanssa...

Vappu 2016: Pupu on nyt ihastunut Soturikissat-kirjasarjaan. Koulun vappunaamiaisiin Pupu tahtoi mennä Korppitassuna. Ompelin mustaan T-paitaan palan valkoista fleeceä, jalkaan vedettiin mustat farkut, hännän ompelin itse, se on kiinnitetty paidan alle vyötärölle kuminauhalla ja päähän korvapanta. Hyvin kohtuullisella vaivalla ja hinnalla saatiin Pupulle mieluinen asu.

Toukokuu 2016; Neuletakki itselle. Malli on itse suunniteltu ja lankana on Holstgarnin villa-puuvillalanka. Tähän neuletakkiin lankaa kului vajaa 200 grammaa! Kovin on riittoisaa. Ihanan kevyt ja pehmeä neuletakki on, taitaa olla Ilosilmukan uusi lempikesäneule.

Pitsimalli on pihlajanmarjamalli Knitted lace of Estonia -kirjasta. 

Koulujen kevätjuhla 2016: Tipun viimeisen kyläkoulun kevätjuhlan kunniaksi päätimme panostaa asuun tavallista enemmän. Ompelin nettikaupasta tilatun mekon kaveriksi tyllialushameen helmaa kohottamaan ja rusetin päähän sidottavaksi. Käteen aikaisemmin virkkaamani pitsihanskat, harteille pitsihuivi ja jalkaan pitsisukkahousut ja mustat kengät. Tipun kiinnostus cosplayhin näkyy asussa. Pupu sai mennä vanhassa mekossa, mutta omi sentään edellisen kuvan neuletakin ylijäämälangoista neulomani pitsihuivin lisälämmikkeeksi. Huivi odottelee vielä kuvaamista, niin että ehkä siitä enemmän seuraavalla kerralla.

Ilosilmukan äiti toi ulkomaanmatkalta tuliaisiksi pitkän pätkän kangasta. Ensin tein Tipulle kesähousut (jotka ovat vielä kuvaamatta, 13-v. neitokainen kun ei aina ole kovin innokas auttamaan äidin käsityöhömpötyksissä) ja lopusta kankaasta tein Pupulle niin pitkän täyskellon hameen kuin kangasta riitti. Pupu pitää sinisestä ja hulmuavista helmoista. Kevyttä hamosta on hyvä hulmutella.

Paljon muutakin on tehtynä ja tekeillä. Katsotaan niitä porukalla sitten myöhemmin.