lauantai 25. kesäkuuta 2016

Perinnemalleja

Satuin löytämään kirpputorilta pilkkahintaan muutaman metrin käyttämätöntä 90 cm leveätä puuvillakangasta. Samalla olen kiinnostuneena seurannut kokeneempien nettikeskusteluja kansan- ja kansallispuvuista. Niinhän siinä kävi, että tulin ommelleeksi kirppiskankaista itselleni feresin. Ohoh, hups.

Feresin kaavan löysin Suuren Käsityölehden numerosta 2004/5. Ihan sinällään en kaavaa kelpuuttanut, vaan yhdistelin sitä Kansallismuseon sivulta ladattavissa olevaan ohjeeseen ja muuttelin vielä yksityiskohtia mieleni mukaiseksi Sarafaanit ja feresit -kirjan perusteella. Essu on tässä kuvassa vielä vähän liian pitkä. Tarkoitus on korjata mitta oikeaksi, kunhan pääsen tästä vatsakummusta eroon. Tai sitten teen kokonaan uuden essun vähän fiinimmästä kankaasta, tämä on nimittäin tehty vanhasta, hyväkuntoisesta päällyslakanasta.

Olisin oikeastaan halunnut helmaan vielä kolme senttiä lisää pituutta, mutta kankaasta ei nyt riittänyt yhtään pitempään helmaan. Laskin kappaleiden pituudet niin, ettei kankaasta jäänyt yli käytännössä mitään. Koekäytön ja muutaman kerrosvälin portaiden kapuamisen myötä alan kyllä ajatella, että tässä saattaa sittenkin olla riittävästi mittaa.

Takapuoli näyttää tältä. Laskoksia riittää...

Feresin takapuoli vielä lähikuvassa, on se vaan niin kaunis. Olkainten alle, noin kahdeksan sentin matkalle, on laskostettu 90 cm kangasta.

Etupuolelle halusin tehdä halkion vasempaan laitaan kansallismuseon ohjeen mukaisesti. Yleensä olkaimet ommellaan kiinni, minä tein etukappaleen yläreunaan nappisilmut ja ompelin olkaimiin napit, koska - jos kaikki menee hyvin - lähiaikoina on edessä pitkä imetys. Olisi vähän tylsää, jos hameen käyttö olisi siitä syystä rajoitettua seuraavan vuoden ajan. Nappisilmut ja napit saan purettua pois myöhemmin, kun pääsen taas omiin mittoihini ja säädän olkaimet sen mukaan. Paitana palvelee tällä hetkellä aikaisemmin ostamani valkoinen paita. Voi tosin olla, että löydän jossain vaiheessa itseni tekemästä rätsinääkin.

Tämän feresin tarvikkeet maksoivat jotain kahdenkymmenen euron luokkaa, kiitos kirppikseltä löydetyn puuvillakankaan ja lakanakankaisen essun. Huolettomuutta tekemiseen toi se, että tällä hinnalla on helppo kuvitella tekevänsä harjoituskappaletta. Sitten myöhemmin tulee ehkä sen "oikean" feresin vuoro.

Kun nyt sitten sain itselleni liki asianmukaiset kamppeet, ompelin Isännälle kauan kaivatun riihipaidan. Paidan kaavaksi otin ihan tavallisen miesten kauluspaidan, josta poistin miehustan muotoilut, jätin kauluksesta pois alas taittuvan osan, tein muutoksia helmaan, kavensin vähän rannekkeita ja olkakaarroketta ja muutin alas asti napitetun etumustan napitushalkiolla toteutetuksi.

Kuvassa Isäntä lämmittelee juhannukseksi savusaunaa.

Takakappaleelle lisäsin laskokset. Kangaskin erottuu paremmin tässä kuvassa .

Ajattelin virkata muutaman erivärisen kukkasen liimattaviksi hiuspinneihin. Yhtäkkiä kukkaisia olikin yli kaksikymmentä. Tästä kasasta Tipu on jo ehtinyt jokusen kukkasen viedä. Pupu vei myös muutaman heti kuvauksen jälkeen. Ihan kaikkea en sentään jätä itselle käyttöön, ystävillekin näitä on tarkoitus jaella. Toivottavasti kelpaa.

Taisin jo edellisessä postauksessa mainita Tipulle tekemäni kesähousut. Tipu on venähtänyt aikuisen pituiseksi, edellisessä mittauksessa neitokainen oli kaksi senttiä minua lyhempi. Tosin sen verran kapeampi Tipu on, ettei sentään lainaile minun kaapistani kuin kenkiä ja huiveja.

Mutta siis, Tipun kesähousut äitini Afrikanmatkalta tuliaisiksi tuomasta kankaasta. Hyvinhän nuo leveät housut hoikalle Tipulle sopivat.

Ja tässä vielä tukkakukkaset tositoimissa. Tipu ja Tipun siniset kukat.

Ei kommentteja: