keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Tytölle pipo

Tein alkusyksystä kummallekin tytölle pipot paljettilangasta, Tipulle violetin ja Pupulle punaisen. Olen näköjään unohtanut postata ne. Tipu ehti jo hukata omansa. Se on kuulemma jossain kotona, "niin kuin yleensä kaikki, mikä hukkuu". (Lainaus Tipulta.) Tein tytölle uuden pipon turkoosista Novitan Woolista. Pipo on tehty 2 o 2 n joustinneuleena. Aloitin vaihteeksi päälaelta, jotta sovittaminen sujuisi helpommin. Niinhän siinä kävi, että silmukoita tuli liikaa. Hätäratkaisuna kavensin pipon suulla joustimen 1 o 2 n -neuleeksi. Ihan reunaan tein vielä muutaman kerroksen ainaoikein neuletta. Loppujen lopuksi piposta tuli oikein mukavan mallinen, sopivan napakka juuri oikeasta paikasta. Lankaa jäi ihan pikku nökkönen ja Tipu toivoi pipoonsa vielä tupsua. Tupsu tuli ja lanka meni.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Pikkutalvi ja verhoja

Meille saatiin lunta. Semmoinen mukava rapiat 15 senttiä ja muutama aste pakkasta. Lapset pääsivät mäenlaskuun ja tekemään jälkiä hankeen. Ihana, aurinkoinen pikkutalvi kesken pimeimmän syksyn. Ilosilmukka tykkää!
 Pihalampi on saanut jääkuoren. Lohet jäivät tällä kertaa saamatta lammesta pois. Ovat mokomat niin varovaisia tänä vuonna. Söivät huonosti koko kesän ja syksyllä ei kelvannut viehe. Suunnitelmissa on laittaa pumppu laiturin päähän pitämään avantoa auki ja hapettamaan lammen vettä, niin että kalat säilyvät hengissä talven yli. Ja me päästään pilkille. Avanto pitää kyllä aidata, että lapset pysyvät poissa heikoilta jäiltä.
 Talvi pääsi tällä kertaa yllättämään ainakin Ilosilmukan. Kukkapenkin lasikukkanen sai lumikuoren.
 Kesäkukkaruukut on vielä purkamatta. Toivottavasti pakkanen ei ole halkonut niitä.
 Ompelin Tipun huoneeseen uusia verhoja. Tipu valitsi Ikean sivulta mieleisen kankaan ja minä hain kangasta Ikealla käydessä. Joko arviointi tai mittavirhe tässä on sattunut. Verho on liian lyhyt. Vähän kyllä harmittaa. Jossain vaiheessa teen jatkon verhoon jostain toisesta kankaasta.
Kun ripustelin verhoa sängyn päälle, tytöt olivat Pupun huoneessa leikkimässä. Kun Tipu tuli katsomaan, hän kiljaisi ja meni verhon alle pyöriskelemään ympyrää. Siinäpä kommenttia! Taisi olla mieleen.
 Poika meni syksyllä erikoislukioon toiselle paikkakunnalle. Alkusyksyn Poika kulki moottoripyörällä, nyt pyöräkelit loppuivat. Poika muutti omaan pikkuyksiöön. Ei onneksi kuitenkaan kauas, Pojan kämpille on vain puolen tunnin ajomatka kotoa. Pojan verhokankaan olen ostanut kirppikseltä joskus aikaisemmin. Kangasta oli kolme metriä, viisi kuvion mallikertaa. Siitä riitti yhteen pitempään verhoon olohuoneeseen ja kappaan keittiöön.
Yksi mallikerta jäi vielä yli, kun nuukailin päärmeissä. Parvekkeen oven eteen on vielä laitettava verho. Minulla oli siihenkin verho mukana, kun kävin ripustelemassa näitä, mutta kämpässä on sen verran suuri huonekorkeus, että verho oli liian lyhyt. Viimeinen mallikerta kävisi hyvin siihen jatkoksi, mutta ehdin jo leikata siitä vähän tilkuiksi, kun tuli sellainen tarvis. Höh. Tyhmä minä, tämän olisi voinut ennakoida.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Varokaa vihaista Ilosilmukkaa!

Eilen oli tyhmä päivä. Olisiko liene ollut kysymys syysloman jälkeisestä lomakrapulasta vai mistä, mutta työpäivä ei ollut kiva. Enimmäkseen tein kyllä koulutehtäviä (perheyrityksen hyviä puolia) ja se ei nykyään ole ollenkaan hauskaa ja helppoa. Työpäivän päätteeksi kuljettelin lapsia paikasta toiseen ja siivosin, mikä on ehdottomasti kotitöistä niitä inhokkihommia. Olin tyttöjen kanssa kolmestaan, ja koko päivän odotin, että saan muksut sänkyihinsä ja pääsen aivan yksin ja kaikessa rauhassa lösähtämään telkun eteen, katsomaan nauhalta jotain, mikä kiinnostaa vain minua ja neulomaan. Hyvä suunnitelma, eikös vain?
 
Kun iltapalan ja hammaspesun jälkeen kiivettiin yläkertaan, huomasin, että telkulle ei tulekaan sähköä. Pikaisen selvityksen jälkeen huomasin, että kellarista on yksi vikavirtasuoja lauennut. Parikymmentä minuuttia ramppasin yläkerran ja kellarin väliä, kiskoin töpseleitä irti pistorasioista ja kokeilin vikavirtakytkintä. Lopulta olivat kaikki vikavirran takana olevat pistorasiat tyhjinä, eikä virta pysynyt vieläkään päällä. Yläkertaan telkulle olisin saanut vedettyä sähkön roikalla jostain alakerran toimivasta pistorasiasta, mutta antennivehkeet ovat kellarissa, eikä niillekään tule virtaa. Seuraavaksi tarvitsisi varmaan saada sähkömies kiinni ja käymään meillä.
 
Tässä vaiheessa otti sen verran pattiin, että en jaksanut rauhoittua edes lukemaan. Ensin silitin kasan pyykkiä, leikkasin Tipun huoneen uudet verhokankaat ja silitin myös niihin päärmeet. Olisin mennyt ompelemaan verhot, mutta kellarissa oli myös ompelukoneen pistorasia pimeänä. Seuraavaksi raivasin tuvan pöydän, siinä sivussa läjäsin keräyspaperit laatikosta kassiin pois vietäväksi. Tässä välissä harkitsin ompelukoneen tuomista tupaan, tuvassa kun sähköt toimivat. Itsesuojeluvaisto esti kuitenkin niin vaarallisten koneiden käsittelyn sellaisessa mielentilassa. Niinpä menin kellariin ja kävin askartelu/ompelupöydällä odottavan läjän kimppuun. Tipu on luova lapsi, hän suunnittelee ja tekee paljon kaikenlaista, ja yleensä ajatus säntää seuraavaan projektiin viimeistään siinä vaiheessa, kun edellinen valmistuu ja pitäisi alkaa siivota jälkiä. Lajittelin Tipun jäljiltä pöydällä lojuneet helmet, paljetit ja muun pienen sälän muusta käytöstä ylijääneisiin lokerikkoihin. Näin:
 Seuraavaksi painelin yläkertaan kuvaamaan valmistuneita pehmoleluja. Pehmolelut on tehty samalla tyylillä kuin edellisenkin postauksen, näissä on vain käytetty pörrölangan tilalla jotain kirppikseltä ostettua samettilankaa. Puuvillalankaiset osat on virkattu, samettilankaiset neulottu. Balettinalle on Pupun lemppari. Nallen hamonen on näitä röyhelöhuivilankoja. Neuloin röyhelölangan lenkit kiinni nallen masun silmukoihin.
 Nalle sai kaverikseen pitkäkorvaisen pupun.
 Ja tässä vielä yhteispotretti kaveruksista. Tähän tietoon viimeinen pehmolelu on nyt puikoilla. Senkin vartalo on tehty kainaloihin asti, toinen käsi valmiina ja toinenkin melkein. (Jos eilen olisi näkynyt se telkku, pääkin olisi varmaankin jo neulottu.)
Kaiken eilisiltaisen säntäilyn jälkeen otin lopulta kirjan ja luin muutaman sivun ennen kuin painelin sänkyyn. Sängyssä makasin vielä pitkän tovin tuijotellen pimeään, ennen kuin uni tuli. Ja silmukkaakaan en neulonut koko päivänä. Aamulla pää jatkoi samasta pisteestä, mihin se illalla jäi. Varokaa vihaista Ilosilmukkaa! Kuinka tärkeää jokapäiväinen rauhoittumishetki käsityön (ja mieluiten television) kanssa onkaan.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Karvakaverukset

Edellisen postauksen nalle sai puuttuvat osansa ja kaverikseen kissan. Vaaleanpunaiset ja -siniset osat on tehty virkkaamalla Lidlin virkkauslangasta, joka minusta on virkkauslangan nimikkeellä kulkevaksi paksua. Virkkasin muistaakseni 2,25 koukulla, ja pinnasta tuli sopivan napakkaa vanulla täytettäväksi. Karvalanka on jotain ulkolaista halpalankaa, en edes muista nimeä. Karvaiset osat olen tehnyt neulomalla. Noin pörröisen langan virkkaaminen voisi olla haastavaa, pinnasta on nimittäin lähes mahdoton erottaa silmukoita. Toisaalta kavennusten ja levennysten paikalla ja tekniikalla ei ole juuri väliä, kunhan ovat edes likimain oikealla seudulla. Silmät näkyvät tässä kuvassa vähän huonosti, niiden virkaa toimittavat napit.
 Molemmat on aloitettu jaloista, lisätty jalkoväliin muutama silmukka ja jatkettu sitten vartalo. Nalle istuu, peppu on tehty tiimalasikantapään ohjetta mukaillen. Toimii, usko pois! Vartaloa tein kainaloihin asti, sitten tein kädet. Yhdistin kädet ja vartalon ja tein olkaseudulle raglankavennuksia, nallelle tiukemmin (kädet osoittavat sivulle) ja kissalle harvemmin (kädet enemmän alaspäin). Käsiä, jalkoja ja häntiä olen täyttänyt sitä mukaa kuin ne ovat edenneet. Vartalon täytin ennen kuin kaula meni liian kapeaksi. Pää syntyi kaulan jälkeen silmukoita lisäämällä ja myöhemmin taas kaventamalla. Masut, korvat ja nenät on tehty erikseen ja ommeltu paikoilleen.
 Pitsineuletakki valmistui jo aikaisemmin, on vaan jäänyt kuvaamatta. Se on tehty Lidlin "Lima"-nimisestä puuvillalangasta. Etsiskelin takkiin sopivaa ohjetta, huonolla menestyksellä. Taitaa olla vähän harvinainen paksuus. Aikani etsiskeltyäni päädyin jälleen kerran suunnittelemaan mallin itse. Tuumasin, että kun en kuitenkaan löytänyt juuri tämän paksuiselle langalle sopivaa ohjetta, samalla vaivalla, kun muutan jonkin mallin sopivaksi, teen myös oman mallin. Lankaa oli vain 400 grammaa, joten halusin sellaisen mallin, joka joustaa lankamäärän mukaan. Käytännössä siis ylhäältä alas neulottavan.
Pitsitakki on aloitettu niskasta, raglanlisäyksiä tein 8 s joka toinen krs kunnes korkeutta ja leveyttä oli riittävästi. Sen jälkeen muutama lisäsilmukka kainaloon, hihat ja pääntielle pieni kaulus. Lopulla lankaa teinkin sitten miehustaa niin pitkästi kuin lankaa riitti. Tästä tuli ihan kiva, on jo testattu käytännössä. Tämä puuvillalanka on aika kovaa neulottavaa. Sen vuoksi valitsin mallineuleeksi pitsineuleen ja vähän reilunpuoleiset puikot. Valmiista neuleesta tuli mukavan oloinen, ei ollenkaan kova ja jäykkä.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Syttyruusuja arkikäyttöön

Puulämmitteisessä talossa tarvitaan sytykkeitä jatkuvasti. Kananmunakennoista ja kynttilänpätkistä tehdyt syttyruusut toimivat loistavasti. Ruusut syttyvät helposti ja palavat kauan. Nämä ruusut olen kastanut vain kerran steariiniin, useammalla kastamiskerralla ruusuista tulee näyttävämpiä. Ruusut toimivat hyvin näinkin ja nämä on tarkoitettu omaan käyttöön, joten menin siitä matalimman aidan kohdalta tällä kertaa. Ruusuja on tässä läjässä yli 60, joten näillä selvitäänkin sitten pari kuukautta.
 Tämän baktus-huivin lankana on polku. Vajaa kerä sitä meni, ja pituutta on näin muotoilun jälkeen 160 cm.
 Parit tiskirätit tein Hanko-langasta. Tässä rätit ovat 60 asteen konepesun jälkeen. Ei paha, kun ottaa huomioon, että Hangon pesuohjeessa lukeen 40 asteen varovainen pesu.
 Tämä pallopää on vielä kesken. En yleensä ole keskeneräisiä täällä viitsinyt esitellä, mutta tulkoon nyt poikkeus.
Nallelta puuttuu vielä korvat ja kasvot ja muutama muukin nallemainen osa. Valmiina nalle on menossa pukinkonttiin, en vielä tiedä kenelle. Tipu ja Pupu ihastelivat nallea ja melkein saivat aikaan tappelun siitä, kuka nallen saa. Minä olen (taas) ilkeä äiti, enkä lupaa mitään. Tipu väänsi jo itkuakin tänä aamuna töihin lähtiessä. Ei tyttöjen aina tartte saada kaikkea söpöä ja ihanaa, mitä mun puikoilta tulee, eihän? Minusta niille on ihan terveellinen oppitunti, kun ei välillä saakaan sitä, mitä haluaa. Välillä voi suoda muillekin jotain, mitä itsekin tekee mieli. Minusta ainakin.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Lämmin kiitos... vaikkakin myöhässä...

Nyt ois aikaa... -blogin Anu antoi Ilosilmukan blogille tunnustuksen. Nyt minä puolestani tunnustan olleeni epäkohtelias, aioin hoitaa asian myöhemmin ja melkein unohdin koko jutun. Hyi minua. Lämmin kiitos Anulle, vaikkakin myöhässä! Tunnustuksen säännöt alla.

Tunnustuksen saajan pitäisi sitten toimia seuraavasti:

TUNNUSTUKSEN SÄÄNNÖT

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, jolta sen sait
2. Anna tunnustus (5) suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä
3. Kopioi Post it-lapun kuva ja liitä blogiisi
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu Post it-lapulla ja toivo,että lempibloggaajasi lähettävät sen eteenpäin.

Kohdat yksi, kolme ja neljä on hoidettu, kakkosessa taidan vähän lusmuilla.
Laitan tunnustuksen eteenpäin vain kahdelle: Famulle virran varrelle ja Virkkausringille. (Virkkausringissä olen itsekin mukana, niin että tässä on nyt kyllä oma lehmä ojassa. Olkoon.)
Famu tekee kauniita käsitöitä kivalla asenteella ja Virkkausringissä on hyvä meininki, ei turhaa nillittämistä ja paljon kauniita töitä.

Sitten muuta asiaa. Ilosilmukalla on ongelma. Lankaa tuntuu nykyään löytyvän paikasta jos toisestakin. Tämä isäni tekemä kirstu toimii lankavarastona. Tämä on ihan oikein ja kohtuullista ja täällä lankojen kuuluisikin olla. Lankojen lisäksi kirstussa on valmiita töitä odottamassa uutta kotia.
 Jalkajakkara on varalankavarasto, myöskin isäni tekemä. Tänne laitetaan ne langat, jotka eivät mahdu lankavarastoon. Täällähän on jopa tyhjää tilaa! Näyttää hyvältä.
 Mutta sitten. Tänne amerikanarkkuun kuuluvat ne lasten lelut, jotka eivät juuri nyt ole akuutisti käytössä. Arvaas mitä noissa muovipussukoissa on? Lankaa tietysti! Tämähän alkaa vaikutta lankahamsterin kodilta.
 Enemmän Ilosilmukka on huolissaan näistä epämääräisistä nyssäköistä, joita löytyy vähän pitkin huushollia: lankaa, ja vähän lisää lankaa.
 Vielä lisää lankapussukoita. En millään voinut jättää näin herkullisen värisiä puuvillalankoja kauppaan.
 Puolustuksena voin sanoa vain, että kaikki langat on ostettu jotain tarkoitusta varten, tai sitten ne ovat olleet halpoja (ja lankaahan kannattaa ostaa aina, jos saa halvalla, eikös niin...). Yhtään kallista kerää en ole ostanut vain siksi, että se on niin ihkua. Tai en ainakaan muista ostaneeni...
Olen minä jotain saanut langoistani aikaankin.
 Miesten villasukkia, kaksi paria. Harmaiden varren kirjoneuleesta jotenkin huokuu se, että viime aikoina olen tehnyt monet kirjoneulesukat, ideat rupeavat käymään vähiin. Punainen kuvio on ommeltu jälkikäteen silmukoita jäljitellen. Helpompi niin.
 Kun sivulla on tällainen timanttikuvio, tulee eteen ja taakse X-kuvio. Ja nythän mä vasta hokasin, että tämä oli sittenkin se sukka, jossa kämmensin kirjoneuleessa, enkä viitsinyt purkaa. Nyt nolottaa.
Tummissa sukissa kuviointina on silmukoita siirrellen tehty verkkokuvio. Minusta tämän tyyppisestä neulepinnasta tulee siistein, kun nuo nurjalla pinnalla risteilevät oikeat silmukan neulotaan vain joka toinen kerros ja nostetaan neulomatta joka toisella.
 Pannulappupari oli kiva välityö. Olen saanut tällä mallilla tehdyt pannulaput Isännän mummolta. Kaunis malli ja kaksinkertaisena tarpeeksi paksu.
 Toinen puoli on tehty seiskaveikan raitaversiosta ja toinen yksivärisestä punaisesta.
 Samalla väriteemalla jatketaan edelleen. Sain pari vuotta sitten äidiltäni kauniin ruusunmarjoista tehdyn kranssin. Nyt ovat Ilosilmukankin ruusupensaat kasvaneet niin suuriksi että ruusunmarjoja löytyy. Pupun kanssa käytiin eilen keräämässä pensaista marjoja jotka pujottelin sitten rautalankaan. Marjoja oli reilu litra ja niistä riitti nelinkertaiseen kranssiin.
 Äiti oli siivonnut omasta kranssistaan ruusunmarjoista nuo lehdet, vai miksi noita nyt sanoisi, pois, minä annoin olla.
Ripustin kranssin pihasaunan oveen, siinä se saa kuivua rauhassa, jos linnut eivät sitä ensin pistele poskeensa. Kaunis ja todella helppo kranssi, Ilosilmukka suosittelee!