Kansanperinnettä

Tein kesällä itselleni feresin, siitä löytyy oma postauksensa tuolta alempaa. Se oli niin hauska tehdä, että kun Tipu vinkkasi haluavansa myös feresin, niin näinhän siinä sitten kävi. 

Tipu alkaa olla jo naisen mittainen, en olisi muuten viitsinyt tähän urakkaan ryhtyäkään. Feresin helmassa on leveä päärme, josta voi tarvittaessa jatkaa helmaa. Tein lisäksi yläreunaan pari helposti avattavaa laskosta, niin että leveyttäkin mekkoon saa helposti lisää.

Tipu valitsi itse asunsa kankaat. Mekkokangas on pystyraidallista, paitakangas pilkullista ja essu- ja kanttauskangas yksivärisiä. 

Sain päähäni laskostaa mekkokankaan raitojen mukaan niin, että toinen väri peittyy näkyvistä. Siinä olikin melkoinen urakka, kun raitojen leveys oli alle puoli senttiä. Lopputulos on kuitenkin kivannäköinen, jospa vaivannäkö kannatti. Näin se vaan laskostuu vajaa neljä metriä kangasta hoikankin varren ympärille. Reilut 200 laskosta se vaati.

Meillä on piharakennuksissa kaikenlaista vanhaa roinaa, jota jännästi kulkeutuu sisälle aika ajoin. Tällä kertaa haaviin tarttui vanha ikkunanpoka, josta on lasi kadonnut jo aikaisemmin. Kiinnitin pokaan katiskaverkon ja pujottelin verkonsilmiin ledivalosarjan.

Ikkunanpokan puu on kauniisti harmaantunutta eikä vaatinut muuta kuin puhdistuksen.

Toin talveksi sisälle myös leipähäkin, jonka ripustin tupaan pöydän yläpuolelle. Myös leipähäkki sai ledivalot. 

Häkki on varmaan saanut vuosikymmenten aikana patinaansa savusta, sen verran tummapintainen se on. Kaikki toisen pään piikit on uusittu jossain vaiheessa.

Tältä tuvassa näyttää nyt. Jossain vaiheessa virittelen leipähäkkiin varmaan jotain muutakin. Minusta se näyttää olevan vielä jotain vailla.

Ja vielä yksi kuva Tipusta feresissään, ihan vaan koska se on niin ihana!

Juhlien jälkeen

 Meillä on pidetty tänä keväänä juhlat. Tokihan lasten syntymäpäiviä sun muita pikkujuhlia pidetään useampia vuosittain, mutta tänä keväänä Poika sai valkolakin ja Isäntä täytti pyöreitä. Päätettiin juhlia molempia samalla kertaa, kun ajallisesti merkkipäivät olivat lähellä toisiaan. Isommista juhlista sain lopulta tarvittavaa lisäpotkua ja ompelin tupaan kauan haikailemani verhot. Verhot on tehty vanhoista pitsilakanoista, joita ei tietenkään riittänyt samanlaisia kaikkiin viiteen ikkunaan. Pitsit olivat kuitenkin suunnilleen yhtä kaukana reunasta joka lakanassa ja suunnilleen yhtä leveitä. Alla kuva tuvasta verhoineen yhteen suuntaan.

 Kuvissa tupa on jo palannut juhlien jälkeen arki-asuun. Läjä tilkkupeittoja ja muutama kukkanen on vielä juhlista näkyvissä. Tuvan toisesta päästä on meillä käynti keittiöön, jossa on myös ruokapöytä arkikäyttöön. Tuvalla ei siis arkena ole varsinaista käyttötarkoitusta. Kaikenlaista puuhailua sinne näkyy kuitenkin keskittyvän, niin kuin kuvistakin huomaa. Monopolipeli on kesken pöydässä. Vieraiden kanssa tupa ja erillinen keittiö siinä vieressä on osoittautunut toimivaksi. Tuvan isoon pöytään mahtuu vähän isompikin porukka ja keittiö on ihan siinä vieressä, niin että kattaminen käy helposti. Telkkarin katselutila on meillä yläkerrassa, niin ettei sekään ole rumentamassa tupaa. Alla vielä tupa toisesta suunnasta kuvattuna.

 Sitten niistä verhoista. Sain pitsilakanat anopilta. Neljä viidestä on hänen kirjailemiaan ja ompelemiaan. Vanhimmat on kirjailtu anopin tyttönimellä, mikä ajoittaa ne jonnekin 60-luvun alkuun. Kiitoksen anopille, kun hennoi antaa pitsilakanansa leikeltäviksi!
Mehän ollaan asuttu talossa jo viisi vuotta ja tähän asti tupa on ollut ilman verhoja. Naapuriin on sen verran pitkästi, ettei näkösuojaa tarvita.

Alla vielä lähikuva minusta kauneimmasta pitsistä. Ruutumalli on niissä anopin vanhimmissa lakanoissa, ei tosin anopin itsensä virkkaama. Lanka on ohutta, näihin on joku käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa. Kaunis malli, saattaa olla, että sitä löytyy jossain vaiheessa Ilosilmukankin virkkuista.

 Väsäsin itselleni hernemaan vanhaan naulalaatikkoon. Toivottavasti kaksinkertainen paksu muovi pitää veden enimmäkseen laatikon sisällä. Nyt herneet ovat jo kasvaneet yli tuon rautalankatuen, täytyy varmaan väännellä niille lisää tukea myöhemmin. Paperiperhosten malli on jostain vuosien takaisesta Taikalehdestä. Hassua ja lapsellista, juu. Mutta silti kivan näköistä, minusta. Ei näitä tarvitse aina niin vakavasti ottaa. Tai itse asiassa on parempi jättää vähemmäksi ne ajat, kun ottaa käsitöiden kaltaisen harrastuksen vakavasti.

 Kevään juhliin tein itselleni mustan boleron pidettäväksi värikkään mekon kanssa. Boleron malli on Dropsilta, nimeltään Marcia ja löytyy numerolla 119-27 Dropsin sivuilta. Ohjeesta poiketen tein boleron yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin ja tein hihoista lyhyiden sijaan puolipitkät. Niin ja lanka oli Novitan puuvilla-bambua, jossa neuletiheys täsmäsi alkuperäisen langan kanssa. Aika tavalla säätöä siis, mutta eipähän tarvinnut ommella saumoja.

En ole pitkään aikaan ommellut muuta kuin tilkkutöitä. Tipu on alkanut kiinnostua vaatteiden ompelusta ja minä taisin saada Tipulta pikku tartunnan. Ompelin itselleni kesähameen joskus pari vuotta sitten kirpputorilta ostamastani kukallisesta verhosta. Ostaessani ajattelin verhokangasta tilkkutöihin, mutta melkein vahingossa se päätyi vaatekankaaksi. Ompelupää oli kyllä kateissa... Näköjään ompelutaidonkin voi unohtaa. Hameen kaava on Suuresta käsityölehdestä muutaman kuukauden takaa.

Pupukin sai juhliin boleron hihattoman mekon kanssa lisälämmikkeeksi. Tämä bolero on myös tehty ylhäältä alaspäin ja yhtenä kappaleena. Lanka on puuvillasekoitteista nauhalankaa ja väri on Pupulle mieluinen. Malli on omasta päästä, tehdessä sovellettua.

Tipu sai keväällä syntymäpäivälahjaksi pikkutabletin. Virkkasin tabletille kassin sitä suojaamaan ja myös helpottamaan sen kuljettamista mukana. Tipu valitsi värit ja sanoi haluavansa siksakraitaa. Saamansa piti. Kiinteillä silmukoilla puuvillalangasta virkattu pinta on tukevaa ja suojaa tablettia hyvin. Ohjetta ei tähänkään ollut

Ja kun ne puuvillalangat nyt olivat esillä, leikittelin niillä vähän ja tein kolme kukkakoristetta. Kukan malli on alunperin Happy Flower Decoration, joita olen joskus tehnyt muutaman kappaleen. Nekin löytyvät jostain täältä blogista. Tällä kertaa en etsinyt alkuperäistä ohjetta, katsoin vain mallia seinällä roikkuvasta kukkasesta, ja tein pelkän kukkaosan ilman vartta. Nämä eivät siis välttämättä vastaa täysin alkuperäistä kukkasta.

 Ilosilmukan kevät on ollut täynnä kaikenlaista touhua, osa raskastakin. Olo on ollut uupunut. Nyt enimmät näyttäisivät olevan tältä erää takanapäin ja kesää kohti on hyvä mennä. Päivä ja viikko kerrallaan. Joka päivään on onneksi oma voimansa.

Kutileita, virkkuita ja vähän muutakin

Tulossa on taas hyvin sekalainen postaus. Ensin kutileita, sitten virkkuita ja ompeluksia ja lopuksi vähän sisustustakin. Koittakaahan pysyä kärryillä. 

 Pikkulapsen hiirisukat eivät ehkä sovellu kovin hyvin kengän sisään, mutta hauskat ne on. Mallina on ihan perussukka, johon lisäsin korvat, hännän, silmät ja nenän.

Pupu sai pipon heijastinlangasta. Ensimmäinen kuva on otettu ilman salamaa ja toinen salamalla.

Villasukat miehen kokoa, lankana Nalle. Mitäpä näistä sen enempää.

 Ehkä maailman rumimmat pannulaput. Viidakko-seiskaveikka saattaa toimia neulottuna, mutta näin virkattuna on kyllä aika järkyttävän näköistä. Pitkällä värinvaihdolla oleva, raidoittuva lanka toimii tässä mallissa hyvin, pätkävärjätty näköjään ei. Paksut ja hyvin eristävät nämä kuitenkin on.

 Afrikankukkia näkee nykyään joka puolella, samoin pöllöjä. Pöllöön löytyy maksullinen ohje Ravelrystä (täällä), mutta minä tein nämä omasta päästä. Vaati kolme yritystä ja aika paljon aivotyötä saada pöllö sellaiseksi kuin ohjeessa. Tai ei tuo taida ihan samanlainen olla vieläkään...

Pupulla oli koulussa naamiaiset, ja asu tehtiin itse. Viitta on kaapista löytynyt musta hame, josta oli ratkottu vyötärönauha irti. Hameessa oli näppärästi napit keskellä edessä, niin ettei minun tarvinnut kuin ommella kuminauhakuja yläreunaan. Hattu teetti vähän enemmän töitä. Siihen löytyi kaapista pala mustaa keinonahkaa, ja kyllähän siitä ihan hatun näköinen tuli. Pupu oli kuulemma velo-oppilas, koska oikealla velholla pitäisi olla parta.

 Kaapin kätköistä löytyi myös yllä oleva kangas. Muistan ostaneeni sen joskus tilkkukankaaksi, mutta en ole hennonut sitä leikellä. (No en tietenkään, tuollaista kangasta.) Pikaisella nettihaulla selvisi, että Printex on ollut Marimekon edeltäjä, ja että Marimekko on perustettu vuonna 1951. Olikin sitten vähän iäkkäämpi, tämä kangas. Kangas oli päärmäämätön, ilmeisesti siis käyttämätön, ja se on reilut 150 cm pitkä. Muistelen maksaneeni siitä jotain viiden euron luokkaa. Päärmäsin päät, ja nyt kangas palvelee pöytäliinana.

 Meillä on paljon kaikenlaista vanhaa tavaraa piharakennuksissa. Osa on talon mukana tulleita ja osa mikä mistäkin meille kulkeutuneita. Toin sisälle vanhan AIV-happopullon, jota tiettävästi on käytetty sen jälkeen kotiviinin valmistukseen. Pullo on sen verran muhkean kokoinen, ettei meillä ollut välineitä sen pesuun. Poika teki tiskiharjaan jatkovarren, ja kuvassa Pupu pesee pulloa sisältä. Pullon kokoa voi arvailla vertaamalla sitä sisällä olevaan tiskiharjaan.

 Pullon mukaan kuuluu metallikehikko. Kuvassa pullossa on vielä kosteutta sisällä. Nyt pullo kehikkoineen majailee tuvassa. Mitähän siitä keksisi?

Kaappeja ja... lisää kaappeja

Olen toivonut askarteluhuoneeseen kaappeja. Isäntä toi tutun keittiöremontista vanhat kaapit meille. Rungot ovat ehjät ja siistit, ovet putsasin ja maalasin harmaiksi askaarteluhuoneen värien mukaan. Lupasin Tipulle ja Pupulle, että kumpikin saa oman kaapin ja että saavat itse valita värit kaappiensa oviin. Tipun ovi on nyt pinkki ja Pupun sininen. Työtason valo järjestyi näppärästi liimaamalla edullinen ledinauha alakaappien yläreunaan. Ledinauha ei tarvitse sen kummempia sähkötöitä, kunhan työntää töpselin seinään. Sopii tähän käyttöön mainiosti! Projekti on vielä vähän kesken, työtasoa on hankittava lisää. Taidan käydä etsiskelemässä kierrätystasoa. Se kelpaisi vallan hyvin kierrätyskaappien seuraan. 

 Myös keittiöön on muuttanut uusi kaappi. Ilosilmukan puuseppäisä teki kaapin vanhan tiikkikaapin mittojen mukaan. Aioin ensin maalata kaapin valkoiseksi, mutta päädyinkin lakkaamaan sen valkoisella lakalla. Lasiovien taakse on mukava laittaa vähän nätimpiä astioita ja säilytystilaa tuli lisää. Kiitos isä!

 Nelisen vuotta sitten perustin etupihalle kukkapenkin. Penkki on vähän koholla ja reunustettu kivillä. Eipä siinä monta vuotta mennyt, kun ruoho alkoi kasvaa kivien koloista ja kukkapenkki oli epäsiistin näköinen. Tänä keväänä väänsin kivet pois ja kaivoin kukkapenkin ympäri ojan. Sitten oja täyteen betonia ja kivet takaisin. Katsotaan, josko tämä olisi vähän pitempiaikainen ratkaisu. Kivien reunus on nyt helppo leikata ruohonleikkurilla ja sen saa tarvittaessa vaikka pestyä painepesurilla, jos näyttää, että kivien ja betonin väliin alkaa kasvaa jotain ei-toivottua.

Onpa muuten kukkapenkki rehahtanut tuon kuvan ottamisen jälkeen. Taitaa olla jo jokunen viikko tästäkin.

Olenhan minä käsitöitäkin tehnyt, siitä todisteena tämä räsymaton näköinen baktus-huivi. Lanka väittää olevansa enimmäkseen bambua, mutta en ole ihan varma, uskonko sitä. Kovin muoviselta se ainakin tuntui neuloa. Kiva huivista silti tuli, vaikka tuskin jää omaan käyttöön. Niin että tänä vuonna ensimmäinen joululahja taisi valmistua jo toukokuussa. Ohhoh.

 Tytöt inusivat virkattuja pehmoja itselleen. Pupu saikin sitten pikku hämähäkin, isosisku-Tipun viime kesänä tekemän rakkaan Hämppis-pehmon mallilla. Hämppis kulkee nykyään Pupun mukana joka paikassa ja alkaahan tuo olla aikalailla rakastettu ruttuun. Taitaisi olla uusien täytteiden tarpeessa.

 Tipu toivoi valkoista pikkuista yksisarvista. Tässä yksisarvinen nojailee tillipionin varteen ja kuvittelee olevansa palmujen katveessa aurinkorannalla.

Tytöt valitsivat itse värit pehmoihinsa, Tipu viimeistelikin itse yksisarvisensa. Ompeli napit silmiksi ja kiinnitti harjan ja hännän. Yksisarvinen ehti kulkea pari viikkoa Tipun kanssa koulussa repussa roikkuen ennen kesäloman alkua.

Ilosilmukka viettää nyt "kesälomaa". Hipsut, koska työt jatkuvat normaalisti, lomaa, koska Isäntä ja lapset lähtivät tulevaksi viikoksi Lappiin. Olen ihan yksin kotona, ei tarvitse passata ketään, pyykinpesua on vain murto-osa normaalista ja ruoanlaittokin jää vähiin. Toisaalta tämän viikon to-do-lista on kyllä pitkä, kaikenlaista pitäisi saada aikaan nyt, kun on ei ole passattavia. Ja tokihan noita passattavia tulee ikävä. Jokohan he ovat päässeet perille? Kohta pitäisi puhelimen soida.

Jakkaran uusi kuosi

Tipu rakastaa askartelemista ja ompelua. Kiinnostus lankatöihin tosin antaa vielä odottaa itseään. "ÄITI"-kirjaimet sain Tipulta joululahjaksi. Tipu oli oikein ylpeä, kun oli keksinyt näin hyvän idean ja osannut toteuttaa sen itse. Nyt sain viimein aikaiseksi ripustaa kirjaimet esille keittiöön hantuukinaulakon eteen. Siinä ne nyt saavat killua piristämässä keittiötä ja päivää.

Ilosilmukan valmistumisstressi alkaa vissiin pikku hiljaa hellittää. Tai sitten kyseessä on lisääntyvän valon sivuvaikutus. Sormia on alkanut syyhyttää kummasti. Tekisi mieli kaivella kehruut esille tai ruveta rapsuttelemaan vanhoja kalusteita. Ensiavuksi kävin hakemassa aitasta pienen jakkaran käsittelyyn.

 Jakkata on aika hauskan mallinen, mutta ehdottomasti korjauksen tarpeessa. Neljän pultin irroituksen jälkeen jakkara purkautui nätisti osiin. Simppelit jalat hioin puhtaaksi lakasta ja istuimesta irroitin keinonahkaisen (=muovisen) päällisen. Vaahtomuovipehmuste oli liimattu kiinni ja sen verran siistissä kunnossa, että en viitsinyt lähteä repimään sitä irti.

Öljysin jalat Pupun kanssa, tällä kertaa jätin maalin käyttämättä. Istuimeen laitoin kerroksen vanulevyä ja uuden kankaan. Hauska, päärynäkuvioinen kangas on tilkkulaatikosta. Se lienee jonkun vanha verho.

Sitten vain pultit uudelleen kiinni ja jakkara on taas valmis käyttöön. Jakkara käy istuimeksi tai jalkajakkaraksi. Pupun hämppy-hämähäkki halusi välttämättä päästä mukaan kuvaan. Jakkara oli kiva pikku projekti. Aikaa koko hommaan meni ehkä reilu tunti. Olisi sen voinut tyhmemminkin käyttää.

Neulepuolelta esiteltävää on vähän. Vain yhdet pienet kirjoneulelapaset. Muutakin on tehtynä, mm. parit pyyhepitsit odottavat ompelua kiinni pyyhkeisiin. Jospa yrittäisin ensin ommella ne ja sitten vasta kuvata.

Nyt on vähän sellainen kumma vaihe: joulu meni ja ihan vielä en viitsisi ruveta tekemään lahjoja ensi jouluksi ja tälle talvelle tarvittavat sukat, lapaset, kaulahuivit ja pipot on jo tehty. Mitään pakollista tehtävää ei juuri nyt ole. Harkitsen jo kirjoneuletakin aloittamista. Saisi kerrankin tehdä kirjoneuletta oikein antaumuksella. Saas nähdä nyt, mitä tästä tulee.

Valoja ulos ja sisälle

Talven valkeus piristää mieltä kummasti. Kylällä talvi tuntuu pimeältä. Kirkkaat sähkövalot peittävät luonnon omat valot ja niiden valopiirin ulkopuolelle ei näe. Täällä maalla ei kaupungin valoja näy. Ulkona ei silti ole pimeää. Kuun ja tähtien valossa näkee kulkea pihassa ja pienen kynttilä valo riittää valaisemaan kuistin ympäristön. Vähän valoa onkin paljon.

 Ilosilmukalla on vanhassa navettarakennuksessa pihasauna. Kesällä pihasaunalle tulee vesi pumpulla läheisestä lähteestä, talvella vesi tuodaan paljulla vanhalla vesikelkalla. Kesäaikaan saunaa lämpiää viikoittain, talvella lämmittäminen on sen verran työläämpää, että Ilosilmukkakin tarvitsee hyvän syyn saunan lämmitykseen. Viikko sitten syy oli pikkujoulut, viime viikonloppuna saunan pesu. Jouluna lämmitetään tietenkin pihasaunaa.

 Pakkanen maalaa käytön kosteuden kuvioiksi ikkunaan. Toisessa ikkunassa höyheniä, toisesta tällainen näkymä pihalammelle.

 Ilosilmukalla on ollut jemmassa kaksi kaunismuotoista lampunvarjostimen kehikkoa. Jalkalamppu ei ollut turvallinen ja piti hävittää, mutta varjostimet laitoin talteen. Tässä kehikot on jo maalattu mustiksi. Lisäksi helmiä, rautalankaa ja pari valosarjaa.

 Pujotin helmet rautalankaan ja kieputin rautalangat kehikkoihin. Punaisia läpinäkyviä helmiä ja pieniä harmaita helmiä.

 Lopuksi vielä ledivalosarjat molempiin ja ikkunan eteen roikkumaan.

 Tähän malliin. Nyt minullakin on jouluvalot.

Joulua kohti

Kissaneiti on odotelut silmiä itselleen jo parin viikon ajan. Sain lopulta ommeltua ne paikoilleen ja neiti pääsi kuvaan. Neiti menee pukinkonttiin ja taitaa olla nyt tältä erää viimeinen tätä lajia.

 Kissaneidin liilat osat on virkattu puuvillalangasta ja ruskeat neulottu samettilangasta. Hamonen on röyhelöhuivilankaa.

Toinen sarja virkattuja sydämiä on tärkätty.

 Tällä kertaa kiinnitin kulkusen sydämen kärkeen jo reunusta virkatessani ja tein ripustuslenkin reunuslangan hännästä. Näin on parempi: helpompi tehdä ja siistimpi lopputulos kuin edellisessä satsissa.

 Vielä lähikuva yhdestä sydämestä. Saas nähdä, vieläkö näitä joutuu tekemään lisää, vaikka ajattelin jo lopettaa.

 Eteisen peili lakkasi olemasta peili joskus viime syksynä. Se oli hypännyt yllättäen työpäivän aikana lattialle. Peili oli kappaleina lattialla, kun tulin kotiin. Sen jälkeen kehyksissä on riippunut milloin mikin koriste, vähän vuodenajan mukaan. Nyt ripustin kehyksiin pajusydämen, jonka tein aikaisemmin syksyllä.

Kieputin sydämeen vähän punaista rautalankaa. En malttanut olla yhtään koristelematta. Ajattelin, että tuohon alareunaan voisin laittaa jonkun jutun, joka peittäisi ruskean rautalangan, jolla olen sitonut sydämen kiinni, mutta toisaalta tykkään tästä näin koruttomanakin. Taidan antaa olla näin.