Pieniä peittoja, perhosia ja sukkia

Ostin muutamia vuosia sitten kehitysvammaisten toimintakeskuksen ylijäämistä muumikuivioista kangassuikaletta ja kirjailtuja vohvelikangaspaloja. Olen muumikankaita käyttänyt jo pariin tilkkupeittoon, ja nyt tuli aika käyttää nuo kankaat loppuun. Niistä riitti neljään pieneen tilkkupeittoon. Neliönmuotoisten peittojen koko vaihtelee vähän yli ja alle metrin. 

Ensimmäinen peitto on Tipun suunnittelema. Keskellä on vohvelikangasneliö ja sen ympärillä muumikangasreunuksia niin paljon, että koko on sopiva. Tämä malli on  helppo ja nopea tehdä ja yksinkertainen suunnitella.

Seuraavaan peittoon käytin kaikki vohvelikankaat, lisänä vähän muumikankaita. Vohvelikangas on sen verran helposti liestyvää, että päädyin tikkaamaan kaikkien saumojen päältä leveällä ompeleella.

Ruudullinen muumipeitto on tehty pikatekniikalla, helppo ja nopea siis tehdä tämäkin. Kangassuikaleet olivat vähän eri levyisiä, enkä halunnut kaventaa leveämpiä. Tästä johtuen kaikki ruudut eivät ole neliöitä eivätkä tilkkujen saumojen linja jatku suorana peiton yläreunasta alareunaan.

Neljäs peitto on tehty myös pikatekniikalla niistä kankaista, joita oli vielä jäljellä. Valikoima oli vähän suppeampi jo tässä vaiheessa.

Ainakin vohvelikangaspeitto jää omaan käyttöön, muut saattavat lähteä maailmalle. Tuttavapiirissä on nyt tiedossa aika monta vauvaa. Ja ne loput muumikankaat sitten: Tuollaista epämääräistä määrää kankaita on aika vaikea saada menemään tasan tilkkutöissä. Olen leikellyt tilkkutöistä ylijääneistä pikkupaloista määrälevyisiä suikaleita ja tallettanut suikaleet kenkälaatikkoon. Kokemuksesta tiedän, että kun kenkälaatikko on aivan täynnä, siitä riittää yhteen isoon tilkkupeittoon. Sinne varastoin loput muumikankaatkin. Eiköhän mene vielä vuosi-pari, ennen kuin laatikko täyttyy ja muumikankaita nähdään täällä taas.

Välitöinä virkkasin kokeeksi pieniä perhosia, jotka kovetin Paverpol-aineella. Perhosen mallin löysi Ravelryn haulla, mutta tyhmästi en laittanut nettisivua talteen, enkä enää löydä sitä.

Paverpol on muuten kiinnostava aine, sillä on nyt tullut leikittyä lasten kanssa ja muutenkin. Perhosten kovettamiseksi riitti kertakäsittely Paverpolilla. Litteät perhoset on kovetettu muovin päällä pöydällä, siivet vähän supummassa olevia varten päällystin maitopurkin muovikelmulla ja kuivatin perhoset purkin taitteella.

Virkatun purnukan kovettaminen riittävän tukevaksi vaati kaksi käsittelykertaa. Ensin ulkopuoli muovilla päällystetyn lasipurkin päällä ja sitten vielä sisäpuoli. Tipu omi purnukan heti kynäpurkikseen. Jatkossa taidan tosin kokeilla kovettamisessa kosteudenkestävää. läpinäkyväksi kuivuvaa liimaa, kuten Erikeeper Plus:aa. Se taitaa olla vähän edullisempaa.

Neulepuolella on valmistunut tyttärille villasukat. Tipu ehti omansa viedä jo ennen kuvaamista, mutta Pupun sukista sain sentään kuvan. Sukkamalli on Cookie A:n kirjasta "Suloisimmat sukat" nimeltään Sunshine, pienennettynä Pupulle sopivaksi. Lanka on Fortissima Socka Mexico Coloria.

Pitsineuletta ja kukkatilkkuja

Ehdin lopulta ulos sellaisena hetkenä, kun ei sada vettä tai ole pimeää, ja sain edellisessä postauksessa vilahtaneen huivin kuvattua. Savusaunan räystään alla oli tosin nytkin vähän turhan hämärää. 

Huivin malli on Knitted Lace of Estonia -kirjasta ja lankana käytin samaa Holstgarnin villa-puuvillaa kuin aikaisemmin esitellyssä neuletakissa. Huiviin kului lankaa vajaa 100 grammaa. 

Alla vielä tarkempi kuva huivin kuviosta. Tämä on ihka ensimmäinen neulomani tämän tyyppinen pitsihuivi ja neulominen oli kyllä pahemman kerran koukuttavaa. "Minäpä teen vielä tämän kerroksen loppuun." Aina uudelleen. 

Löysin kirppikseltä pari kukallista verhokangasta, jotka halusivat päästä peitoksi. Siihen lisäksi vanhaa varastoa, reunusta lukuun ottamatta kukkakankaita kaikki. Tämä malli on kyllä helppotekoinen. Ruudullisissa blokeissa voi hyvin käyttää pikatekniikkaa ruutublokkien välissähän on vain kangasneliöitä. Peiton koko on noin 170 x 170 cm. 

Tässä toisessa kuvassa näkyy peiton rakenne ehkä paremmin kuin ylemmässä kuvassa. Kokeilin ruutublokkien väleissä ompelukoneen vapaaompelua.

Kesäkäsitöitä

Ilosilmukan 12-vuotias Tipu-tyttönen pyysi tekemään itselleen pitsihansikkaat. Ai että pitsihansikkaat? Siinäpä kiinnostava haaste, sellaisia en ole ennen tehnytkään. Ihan vaan simppeliä pitsiä ketjusilmukkakaarilla valkoisella virkkauslangalla, pieni röyhelö reunaan ja musta rusetti viimeistelemään ja pitämään hansikkaan suuta venymättä kuosissaan. Juu, toimii. 

 Täytyy myöntää, että tyylitajua Tipulla ainakin on. Hansikkaat täydentävät söpösti sen asuja. Tänään päällä valkoinen puuvillamekko, vaalea farkkutakki ja hansikkaat. Hansikkaihin ei ollut ohjetta, ihan vaan tehdessäni sovelsin. Tiesin jo aloittaessani, että puuvillainen virkkauslanka kutistuu aika tavalla, ja kieltämättä vähän jänskätti, kun pesin kokeeksi ensimmäistä hansikasta ennen toisen tekemistä. Onneksi ketjusilmukkaverkko on joustavaa ja koosta tuli riittävän sopiva ensi yrittämällä.

 Välipalana virkkasin pienen, hassun liinan afrikankukista. Olen minä puikkojakin heilutellut, mutta edellinen isompi neuleprojekti meni harjoittelun piikkiin. Purin pois. Ehkä siitä langasta tulee sitten jotain muuta. Sitten joskus.

 Seuraavaksi kiva pikku projekti kangasväreillä. Alussa oli valkoinen T-paita ja pieni virkattu liina.

 Sitten tuli pitsiliina-T-paita. Ihan vaan levitin siveltimellä mustaa kangasväriä liinaan ja painoin sen paidan rinnuksiin.

 Tässä vielä lähikuva kuviosta. Tein samalla pitsiliinalla vielä toisenkin paitaprojektin eri tekniikalla, mutta sitä ei ole kukaan vielä valokuvannut. Luvassa kuvia siitä joskus myöhemmin. Liina alkaa kyllä näyttää varsin mielenkiintoiselta jo tässä vaiheessa.

 Kesälomalla on tullut ommeltua yhteen tilkku jos toinenkin. Alla olevan peiton nimi on Muisto. Muisto-peitto on tehty kokonaan vanhoista kirjailluista tai pitsikoristeisista tyynyliinoista ja edellisen postauksen verhoista yli jääneistä lakananpaloista. Siis kokonaan valkoinen tilkkupeitto.

 Ajatus on pyörinyt päässäni jo jonkin aikaa. Pohdiskelin, onko ihan tyhmää tehdä kokovalkoinen tilkkupeitto. Voin nyt todeta, että ei ollut. Peitosta tuli tosi kaunis. Eri ikäiset tyynyliinat olivat tietysti vähän eri sävyisiä. Näiden kanssa ei kannattanut miettiä mitään erikoista tilkkumallia, peitto on tehty ihan vaan neliötilkuista, jotta tilaa jää pitseille ja kirjailuille. Alla muutama lähikuva peitosta, ihan vaan koska se on niin kaunis.

 Aloitin heti Muisto-peiton perään vielä toisenkin tilkkupeiton. Tämän peiton kankaat olen saanut tuliaisina Intiasta. Kankaat oli tarkoitettu ommeltavaksi mekoksi ja housuiksi. Kun nyt en kuitenkaan sellaista asua osaa oikein kuvitella käytettäväksi Suomessa, ompelin kankaat peitoksi. Tämän peiton malli on Rosemary Wilkinsonin toimittamasta kirjasta "Nopeat ja värikkäät tilkkutyöt", ja on kirjan nimelle uskollisesti helppo ja nopea.

 Vuoritin tämän peiton fleecehuovalla ja siitä tuli kevyt ja notkea. Tyttäret omivat sen heti kuvauksen jälkeen trampoliinille köllöttelypeitoksi.

Sellaisia käsitöitä on syntynyt kesälomalla tähän mennessä. Harmi, että töihin on palattava jo ensi viikolla. Tuppaa tuo työnteko häiritsemään vähän näitä harrastuksia.

Pitkästä aikaa

Langoilla ollaan taas pitkästä aikaa. Tällä kertaa tulee vain pikainen esittely pajalta valmistuneista töistä, sen enempään ei tänäkään iltana ole aikaa. 

Lassi ja Leevi -sarjakuvan Leevi tiikeri on tilaustyö. Puuvillalangalla virkkasin ja ohje löytyy täältä. 

Tilkkukuume on sellainen tauti, ettei siitä noin vain pääsekään eroon. Alkoi tilkuttaa niin vietävästi, että peittohan siitä seurasi. Peitto on n. 160x130 cm kokoinen. Mallin piirtelin itse ruutupaperille, mutta sen verran ilmeinenhän tuo tähtimalli on, että kuvittelen jonkun toisenkin sen keksineen jo aikaa sitten ja kenties myös nimenneen. Alla toinen kuva samasta peitosta pihakiven päällä. Kuva on otettu jokunen viikko sitten, kun lunta oli vielä kiven kupeelle asti. 

Kun nyt kerran tilkkukankaitani levittelin, tein samasta varastosta myös pari pehmolelua. 

Pupu ja aasi menivät sukulaislapsille syntymäpäivälahjoiksi. Jengiä täydensi myös delfiini, mutta sen ehdin antaa pois ennen kuvaamista. 

Kesään on vielä aikaa. Sitä odotellessa virkkasin värikkäistä puuvillalangoista afrikantähtiliinan. 

Kirjoneulepaita on Rowanin malleja, julkaistu Suuren Käsityölehden tammikuun numerossa. Vaihdoin langan toiseen ja värit määräytyivät alelaarin valikoiman mukaan. 

Pientä säätöä harrastin tämän mallin kanssa, vaikka neuletiheys täsmäsi langan vaihdosta huolimatta. Ohjeen mukaisessa kirjoneuleessa olisi ollut useampia kierroksia kolmella värillä tehtynä, mikä olisi ollut paitsi työlästä, siitä olisi tullut myös järjettömän paksua neuletta. Noinkin paksulla langalla kirjoneuleesta tulee - noh - riittävän lämmin. Tuo hihamalli näyttää pitkästä aikaa kivalta. 

 Oikeanpuoleiset lapaset on Pupulle, koska vanhat alkaa olla pieniä, vasemmanpuoleiset tein ihan vaan koska raitoja, pilkkuja ja värejä on vaikea vastustaa. Näissä on lankana Regia Active, jota saa nykyisin näppärästi ruokakaupasta.

 Ja tässä vielä Pupun lapasten neulepintaa. Pilkuissa on nurjat silmukat, jotta ne nousevat paremmin esille. Koska raitoja ja pilkkuja ja värejä on niin vaikea vastustaa.

Tarkka pitää olla

Reilun kolmen viikon sairaslomalla ehtii näköjään saada aikaan  yhtä ja toista. Varsinkin loman loppupäässä, kun vointi paranee. Vielä parit lapaset, ohjeet samasta Novitan Lapaslehdestä kuin edellisenkin postauksen lapasissa. 

 Naisten kirjoneulelapaset on tehty Woolista, miesten nostetuilla silmukoilla tehdyt kuviolapaset ovat Nallea. Lehti kovasti väittää näitä jälkimmäisiä kirjoneulelapasiksi, minä olen kyllä eri mieltä. Kivan näköistä neulepintaa silti, ja todella helppotekoista.

Olen leikannut viime vuosina kaikki tilkkutöistä yli jääneet, pienet kangaskappaleet määrämittaisiksi pikkutilkuiksi. Tilkkuja oli kertynyt siististi pakattuna kenkälaatikollinen. Nyt ompelin tilkut yhteen ja tällainen peitto niistä tuli.

Tämä on siis tilkkutöistä yli jääneistä tilkuista tehty peitto. Peiton koko on suunnilleen kaksi kertaa puolitoista metriä ja tilkkuja siinä on vähän toista tuhatta. Työtunteja en viitsi edes arvailla. Jämätilkkuja on ainakin tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä, tästä ja tästä peitosta. Aika monta peittoa on pajalta maailmalle lähtenyt, aika monta on omaan käyttöönkin jäänyt. Tämä peitto uusi peitto roikkuu nyt yläkerran aulan TV:n katselutilan seinällä.

 Tässä uusi peitto Pupulla käyttötestissä. Uusin näkyy aina olevan paras, ei nuo vanhat oikein jaksa kiinnostaa. Koska tarkka pitää olla, eikä tilkkuja saa laittaa hukkaan, ompelin isosta peitosta yli jääneistä paloista pikkupeiton. Ja koska paloja jäi niin vähän yli, kasvatin peiton kokoa reiluilla reunuksilla. Tässä siis tilkkutöistä yli jääneistä tilkuista tehdystä tilkkutyöstä yli jääneistä tilkuista tehty pikkupeitto. Tällä pikkupeitolla on kokoa vajaa metri kantilleen. Sopii pöytäliinaksi tai lasten leikkeihin, tai ihan vaan koristeeksi sisustukseen.

 Sain äidiltä vielä toisen kurpitsan, vähän pienemmän kuin ensimmäinen. Pupu halusi siitä uuden kurpitsapään, ja Poika kaiversi siitä tällaisen. Taustalla oleva Kurpitsa-Jaska sai kaverikseen pikkusisko-Oonan. Ikävä kyllä Jaska heitti henkensä viime päivien pakkasten aikaan, Oona selvisi paremmin. Pikkupakkasilla poltin sisällä kynttilää, kylmimmäksi yöksi nostin Oonan sisälle.

Ja koska tarkka pitää olla, Oonan sisältä kaiverrettua kurpitsaa ei tietenkään heitetty pois. Siitä keitettiin hilloa sitruunan ja inkiväärin kanssa. Resepti on ystävältä saatu ja alunperin kesäkurpitsalle tarkoitettu. Kesäkurpitsasta tulee todella hyvää sitruunamarmeladia, ei tästä keltaisesta kurpitsastakaan hullumpaa.

 Syksyn tullen sytykkeitäkin taas tarvitaan enemmän. Tosin meillä syttyjä tarvitaan kesälläkin, koska sauna ja käyttövesi lämpiävät puulla. Kananmunakennoista ja kynttilänpätkistä tehdyt syttyruusut toimivat loistavasti. Minä sulatan kynttilänpätkät vanhassa kattilassa, joka ei - tietenkään - toimi keittiön induktioliedellä. Tuvan puuhellalla se sen sijaan toimii loistavasti. Syttyruusuja tehdään siis rattoisasti tuvassa puuhellaa samalla lämmitellen. Näitä ruusuja on 120 kappaletta ja niihin on käytetty 12 tavallista 10 munan kennoa. Siis ruusu per kananmuna. Koko iltapäivä näissä menikin, toisaalta kauan näillä saadaan nyt sytytellä, vaikka varmaan jonkin verran annan poiskin.

 Pupu innostui keräämään ison kasan vaahteranlehtiä. Tässä on vain yksi kimppu, niitä kiikutettiin auton konttiin useampia.

 Lehdille piti tietysti keksiä jotain käyttöä. Ripustin ne pieninä nippuina tuvan katossa roikkuvaan, valkoiseksi maalattuun oksankänkkyrään. Lehdet saivat rauhassa käpristyä kuivaessaan. Oksa näyttää kotiutuneen tupaan, koristeet vaan vaihtuvat vuodenajan mukaan. Tosin ensimmäisen pitemmän, pimeään aikaan ajoittuvan sähkökatkon aikaan vaihdan oksan tilalle kynttiläkruunun.

 Syksyisen luonnon antimet ovat houkutelleet Pupun lisäksi myös minua. Pihlajanmarjoja on tänä vuonna runsaasti. Kävin keräämässä pihan laitamilta marjoja ja pyörittelin niistä tällaisen simppelin kranssin.

Ja näin kranssi syntyy. Tarvitaan kranssipohja, rautalankaa ja tietysti pihlajanmarjaterttuja. Minä kävin harventamassa koripajupuskaa kranssipohjaa varten, mutta mikä vaan käy. Minun kranssipohjani on halkaisijaltaan noin 25 cm ja marjoja meni reilu puoli sangollista.

 Sitten vaan marjaterttuja kranssiin ja rautalangalla ympäri kranssista. Tertut saa hyvin kiinni varrestaan, mutta rautalanka sujahtaa tarvittaessa helposti myös marjojen välistä. Loppuvaiheessa kannattaa leikata terttujen pitkiä varsia poikki, ettei varsia jää töröttämään kranssista.

 Ripustuslenkki kannattaa kiepauttaa rautalangasta jossain välissä, niin sitä ei tarvitse kiinnittää erikseen. Tässä valmis kranssi alapuolelta.

 Kuva vähän lähempää. Takapuolella rautalanka näkyy, etupuolella se jää marjojen peittoon.

 Ja tässä valmis kranssi etupuolelta. Kranssi on todella helppotekoinen, minulta yhden pyörittelyyn meni kymmenisen minuuttia.

 Tein kaksi kranssia, toisen ripustin kuistille oven pieleen, toinen jäi sisälle kuivumaan. Tarkoitus on ripustaa se lintupuuhun jouluna, siis siihen omenapuuhun, jossa talvikaudella roikkuvat myös lintulaudat. Vähän niin kuin lintujen joululahja siis. Saa nähdä, kuinka marjat pysyvät kuivuessaan kiinni. Pianhan se selviää.

Syksyisen ikkunoiden pesun kunniaksi tein myös uudet koristeet aulan ikkunaan. Näiden paperitähtien perusmuotona on vuoden takaisessa Taikalehdessä ollut kellokoriste. Liimasin vain kuumaliimalla kuusi kelloa yhteen. Vähän näissä on näpräämistä, ja taitosten kanssa saa olla tarkkana, että kellosta tulee siisti, mutta muuten näitä on helppo tehdä.

 Huomenna on ensimmäinen työpäivä leikkauksen ja sairasloman jälkeen. Arki alkaa tsäpäkästi: maanantai-iltana on Pupun satujumppa lähikoululla ja tiistaina molempien tyttöjen pianotunnit keskustassa. Siitä se taas lähtee.