sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Säärystimet ja kaulaliina

Tein Tipulle viime tingan joululahjaksi säärystimet ja kaulaliinan. Turkoosina tottakai. (Tipu moittii, että ennen vain hän tykkäsi turkoosista, nyt siitä tykkää kaikki. Saapa nähdä, vaihtuuko lempiväri kohta.) Turkoosinkirjava lenkkilanka on Veljekset Keskiseltä Tuurista, sitä minulla oli 100 grammaa. Valkoinen on jotain, mitä koristani löysin. Olisikohan Novitan Tuomas-lankaa. Tein säärystimet ensin, niissä käytin 4,5 mm:n puikkoja. Kaulaliinaa tein sitten niin pitkästi, kuin turkoosia lankaa riitti 6 mm puikoilla. Ja sitähän riitti valkoiset päät mukaan lukien puolisentoista metriä. Siinäpä oli viimeinen postaamatta jäänyt kutile. Saas nähdä, mitä seuraavassa postauksessa käsitellään. Siitä ei ole vielä mitään hajua. Ehdotuksia?

maanantai 23. tammikuuta 2012

Aira

4. joulukuuta löysin pihamaalta, aitan takaa romukasan vierestä, melkein maahan hautautuneena nuken pään. Pää sai nimekseen löytymispäivän mukaan Aira. Viime viikonloppuna sain lopulta aikaiseksi paneutua Airaan. Osasyynä tähän tarmonpuuskaan on Virkkausringissä alkanut "Virkkaa vauvalle"-tempaus. Koska suvun vauvat alkavat olla jo aika isoja, Aira saa nyt toimia vauvana.
Otin Pupun Oskari-nuken malliksi ja leikkelin kankaasta Airalle vartalon osat. Vartalo muodostuu kuudesta eri kappaleesta ja ne jopa suunnilleen kävivät yhteen. Tähän taitaa huipentua meikäisen kaavoitustaito. Kädet tein mollamaija-malliin: yksinkertaisen muotoiset kappaleet, joihin on tikkaamalla tehty sormet.  
 Tältä Airi näyttää, kun kädet ja pää on ommeltu kiinni vartaloon. Kovin sopusuhtaista Airasta ei tullut, mutta ihan hyvä näin ensimmäiseksi nukeksi.
 Vielä vähän aherrusta ompelukoneen ääressä, niin Aira sai mekon. Löysin tilkkukankaista mekkokankaan ja kaapista jotain ikivanhaa sinistä kanttinauhaa. Takana on napit, jotta Airalta saa mekon poiskin.
 Mekon teon jälkeen aioin jo jättää Airan käsistäni, mutta pikkuneiti ilmoitti, että ei hän voi olla ilman pöksyjä. Pitsin puutteessa laitoin pöksyjen reunaan punaista nauhaa, sekin jotain joltain joskus saatua.
 Vaalitulosta odottaessa neuloin Airalle vielä sukat Tico ticosta. Kokonaista kuusi silmukkaa per puikko, jalkaterässä kavensin viiteen. Jalkaterällä on mittaa suunnilleen neljä senttiä. Aira lähti Pupun mukana hoitoon tänään, Pupu lupasi, että Airalla pysyy kaikki vaatteet päällä. Mikä on todennäköisyys, että näin käy, ja jos ei käy, saadaan sukat hoitopäivän jälkeen vielä kotiinkin?
Vielä lähikuva Airan kasvoista. Airalla on ollut kova historia, ensimmäisen elämänsä jälkeen hän joutui ilmeisesti mestattavaksi, ja pää heitettiin rapamonttuun. Silmät ovat nyt vaaleanruskeat, alkuperäistä väriä en osaa edes arvata ja silmäripset ovat hävinneet. Mekanismi toimii kuitenkin ja silmät menevät kiinni, kun Airan laittaa makuulleen. Toivottavasti Aira pääsee nyt uudessa elämässään vähän helpommalla.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Ponchot kiertoon

Tein Tipulle taannoin pikkuponchon kultalangasta. Puolessatoista vuodessa tyttö on venähtänyt niin paljon, että vanha poncho alkoi näyttää liian pieneltä. Kierrätin sen Pupulle ja Tipulle piti tietysti saada uusi. Onneksi äidiltäni löytyi vielä pari kerää samaa kultalankaa.
Kas tässä: Tipu uuden ponchonsa kanssa. Pienistä vaatteista luopuminen on joskus niin kovin vaikeaa. Nyt ei tyttöä harmita, vaikka pikkusisko liehuu kultaponchossa.

Poncho valmistui jo joskus joululomalla, en ole vain tullut kuvanneeksi sitä aikaisemmin. Tällä kertaa puikoilla on jotain sen verran vaativampaa, että sen parissa vierähtää vielä useampi päivä... tai viikko... Vielä löytyy jotain aiemmin tehtyä, postaamatta jäänyttä. Sen jälkeen on varmaan vilauteltava keskeneräistä työtä, vaikka sitä en yleensä harrastakaan.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Pajukoreja

Joulukuun alussa käyntiin polkaistu harrastepiiri tuossa kylätalona toimivalla koululla kokoontui tammikuussa toista kertaa. Aiheena oli pajutyöt, mihin liittyen vääntelin vielä pari mallityötä. Käsi-ihottuma vaivaa sen verran, että enempää uusia töitä en tullut tehneeksi. Onneksi vanhoja töitä löytyy nurkista aika monta.
 Riippumaan ripustettava kori on helpompi tehdä kuin perinteinen. Ei tarvitse tehdä pohjaa, selviää pelkällä laidalla ja päättelyllä.
 Tässä kuva vielä toisesta suunnasta. Paria päivää ennen kuvaamista tuoreesta pajusta tehty kori kiiltelee vielä uutuuttaan. Näitä on ollut joskus parikin riippumassa ulkona kesäkukkineen, mihin lie olen taas vanhat laittanut... Jonnekin hyvään talteen ilmeisesti!
 Kaaospunontaakin tuli kokeiltua, sitä en ole ennen tehnytkään. Korin muodon aikaan saaminen oli vaikeaa, pari ensimmäistä yritelmää purin jo alkuvaiheessa kokonaan. Kunhan sain muodon esille parilla ensimmäisellä pajulla, niin homma alkoi sujua.
Tässä kaaoskori vielä ylhäältä päin. Ei taida olla oikein mun juttu, tämä kaaospunonta. Pidän enemmän sellaisesta punoksesta joka selkeästi alkaa jostain ja loppuu johonkin. Kaaospunontaa kun voi jatkaa siihen asti, kunnes vain tuumaa, että nyt tämä on valmis. Kannatti kyllä kokeilla, enkä mene laittamaan päätäni pantiksi, ettenkö tee joskus lisääkin samalla tekniikalla.

Mitä harrastepiiriin taas tulee, olen vallan hämmästynyt sen suosiosta. Jouluaskarteluissa oli kymmenkunta emäntää, pajutöissä meitä oli jo toistakymmentä. Minä olin ajatellut, että jos sinne nyt pari kolme tekijää sattuisi tulemaan... Hyvä näin! Helmikuussa aiheena on risutyöt, osa varmaan jatkaa vielä pajutöillä. Ohjausvastuu ei olekaan sillä kertaa minulla, sillä risutyöt on Ilosilmukalle ihan uusi aihe.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Kännykkäpussi ja kortteja

Poika on käyttänyt vanhan kännykkäpussinsa loppuun. Hajalle meni, mokoma. Puolitoista vuotta pussi näköjään kesti. Kännykkä on sen verran uusi ja hieno (paljon uudempi ja hienompi kuin minulla), että Poika tilasi sille uuden pussin.  
Lankana on ruskea Nalle ja vihreä mohairlanka, joku vyötteetön jämäkerä. Koko on juuri sopiva, näin uutena kännykkä menee hyvin tunkemalla juuri ja juuri pussiin. Venyy se kuitenkin käytössä. 

Appiukko täyttää puolipyöreitä ja tyttöjen kanssa innostuttiin askartelemaan juhlapäiväksi kortteja.  
 Tässä on Pupun suunnittelema kortti. Pientä apua vielä tarvittiin toteutuksessa. 
 Sitten Tipun tulkinta. Vuodenaikaan sopivasti lumisadeaiheinen. Tipu ei apua tarvinnut. Laitetaan pussiin kartonkia, liimaa, sekalaisia nauhoja ja papereita sekä Tipu, ravistellaan hyvin ja katsotaan, mitä sieltä tulee ulos!
 Viimeisenä minun versioni aiheesta. Helmitähden ohje oli uusimmassa Taikalehdessä. Tähteä tehdessäni muistinkin taas, miksi en oikein pidä helmitöistä. Kamalaa näpertelyä, ei mitään sellaista lennokkuutta ja sujuvaa jatkuvuutta kuin neulomisessa tai virkkaamisessakin. Pikkuruiset siemenhelmet eivät varmasti auttaneet asiaa, ja ehkä harjoituksen puutteellakin oli oma osuutensa... Mutta kaunis tähdestä tuli kuitenkin, kunpa viitsisin tehdä lisää.