Liivi

Punaisen, purkutuomion saaneen liivin jälkeen olen väkerrellyt tällaista:
Tässä vielä pingottumassa. Kirjoneule tasoittuu kummasti, kun sen kostuttaa ja pingottaa. Liivin ohje on Suuren Käsityölehden lokakuun numerosta, vähän muokkasin, ja lankakin on sitä, mitä varastoista löytyi, siis Nallea. Kirjoneule oli hauskaa tehdä niin kauan, kuin sai tehdä pyörönä, siis kainaloihin. Nurjat kerrokset aiheuttivatkin sitten hiukan päänvaivaa. Onneksi mitään isoja kämmejä ei tullut, muutaman kerran piti purkaa kerros. Lankoja jäi vielä, niistä voisi tulla vaikka säärystimet samalla kirjoneuleella. Jos vielä viitsin.

Tyttöjen kanssa ollaan kierrelty potkurilla lähiteitä pajusaaliin toivossa. Ja löytyyhän niitä. Tänä vuonna pajut näyttäisivät olevan hyvälaatuisiakin, toisin kuin edellisen kesän jäljiltä. Toissakesä olikin sateinen, viime kesä sen sijaan kuivempi. Lunta on tosin viime viikkojen sateiden jälkeen niin paljon, että tyvipäitä joutuu kaivelemaan hankien alta. Mitäs en lähtenyt aikaisemmin. En oikeastaan aikonut punoa tuoreista pajuista mitään nyt, mutta ovat ne niin houkuttelevan kauniita. Sileitä ja kiiltäviä. Saa nähdä, kuinka tässä käy.

Rauhallista joulua!

Ilosilmukan blogi hiljenee nyt jouluksi. Oikein hyvää, rauhallista joulua lukijoille!

Nyt se alkoi!

Nimittäin joululoma. Tänään oli viimeinen koe ja viimeinen koulupäivä. Nyt laitan koulupaperit laatikkoon, enkä etsi niitä sieltä ennen loppiaista! Kaupassa käynti kotimatkalla muuttuikin tunnin pakkoshoppailuksi, kun autosta oli tyhjentynyt rengas. Kauppakeskuksen parkkipaikalla. Mitäs muuta siinä pystyi tekemään, kuin kiertelemään kaupoissa odotellessa, että Isäntä tulee pelastamaan ja vaihtamaan renkaan yli 20 asteen pakkasessa. Voi harmi. En kyllä ostanut muuta kuin nämä:
Eihän näitä silkkivilloja voinut jättää sinne hyllyyn, kun olivat vielä tarjouksessakin. Olkoon nyt sitten vaikka oma joululahja. Taas.

Leikkelin sisustuslevystä lisää sydämiä. Tipun kanssa koristeltiin. Vasemmanpuoleiset on minun ja oikeanpuoleiset Tipun suunnittelemia. Neulojen työntäminen levyyn oli kyllä sen verran kovaa hommaa, että se ei Tipulta onnistunut. Sormenpäät oli kipeinä minullakin. Siis ylijäämä sisustuslevyä, seinämaalia, paljetteja ja pieniä nuppineuloja.

Tämä rouvasihminen raksuttelee nyt tuvannurkassa. Anoppi lupasi tällaisen joskus taannoin tuparilahjaksi, ennen kuin tarkisteli hintaa. Jotain kumman rauhoittavaa rouvan raksutuksessa on.

Minun päiväni meni koulussa ja Isäntä oli tyttöjen kanssa kotona tänään. Tipu sai eilen oikomiskojeen suuhunsa. Sellaisen, joka laitetaan ylätakahampaisiin kiinni ja asettuu kitalakeen. Takahampaat olivat aamulla kipeät ja puhuminen hankalaa, kun kieli ei vielä oikein osaa muodostaa kirjaimia uudessa ympäristössä. Eskaripäivä jäi väliin. Kätevästi Isäntä leipoi ruisleivät leivinuunissa siinä tyttöjä vahtiessa. Ja kävi sitten vielä vaihtamassa minulle ehjän renkaan alle. Ihana mies!

Olipa kerran liivintekele...

...mutta ei ollutkaan toista kertaa. Purin pois. En sittenkään tykännyt.
Ja miksi sitten en tykännyt? Liian pitkä, liian kapea, ruma helma, tyhmät kädentiet ja kaulus. Mitäpä sille sitten enää muuta voi tehdä kuin purkaa.

Tämä jäi jäljelle. 600 grammaa punaista 7 veljestä. Voi nenä! Mitähän sitten? Taidan työntää nämä pussiin ja lankakirstun pohjalle. Eikös taannoisessa Suuressa Käsityölehdessä ollut sellaisia englantilaistyylisiä kirjoneuleita? (Vaihdoin puheenaihetta...)

Tällä viikolla on vielä yksi koe koulussa, sen jälkeen työnnän koulupaperit jonnekin komeronnurkkaan joululoman ajaksi. Ja tämä tietää kohtalonkelloja alakerrassa kunnostusta odottavalle kaksimetriselle pirtinpöydälle. Pöydän viimeiset hetket vaaleansinisenä ja punaisena alkavat olla käsillä! Nykyiset värit näkyvät tuossa yläpuolella olevassa kuvassa. Kovin on iloiset...

Kaikenlaista sitä onkin tullut tehtyä

Pupu sai Novitan Purosta villikset. Näihin lykkään alle pöksyt ja sideharson pöksyjen sisään. Hyvin tuntuu harso pysyvän paikallaan. Ajatus tässä on se, että Pupun olisi helpompi opetella kuivaksi, kun märkä vaippa tuntuukin märältä. Villahousujen malli on omasta päästä, yläpäässä on 80 silmukkaa. Lahkeissa taitaa olla 36 silmukkaa yläosassa ja neljä silmukkaa kavensin lahkeensuuhun mennessä. Parin päivän käytön jälkeen housuissa näkyy jo epäilyttäviä nukkaantumisen merkkejä. Olen pitänyt näitä liivihameen tai tunikan kanssa sukkahousujen tapaan. Ovat varmaan aika kovilla reippaan kaksivuotiaan touhuissa. Voisin silti tehdä vielä toisetkin.
Tein pikaisesti tilkkupeiton pukin konttiin. Joka näiden kanssa on pelannut, huomaa itsekin, ja kerron nyt sitten muillekin, että tämähän on tehty pikatekniikalla. Sen verran nyt sattui kiirus, että vähän piti oikaista ;) Pikkujoulupaketeihin piilotin näitä virkattuja ja koristeltuja palloja. Ja kuvitelkaa: viitsin oikein ommella paljetit kiinni, en liimannut!

Astianpesukone sai pintaansa kontaktimuovista leikatut lehtikuviot. Näiden on tarkoitus olla samanlaisia kuin välitilaan maalaamani kuviot. Ne vilahtavat tässä postauksessa. Ei jää valkoinen astianpesukone niin kalpeaksi mustan uunin, lieden ja jääkaapin rinnalla.

Sisustusta

Sisustusvimma jyllää täysillä. Maalasin isän tekemän puuvalmiin veitsitukin ja lapsiperheessä niin tarpeellisen (vihreän) talouspaperirullan telineen keittiöön paremmin sopivalla värillä. Seinämaalilla vetelin, sitä kun löytyy varastosta. Saa nähdä kauanko kestää.
Eteisen pöytätason päällystin samalla kankaalla, mistä tein istumatyynyn aikaisemmin. Decoupagelakalla laitoin kiinni, menikin pari purkkia. Mitäs myyvät niin pienissä purkeissa! Tältä meillä nyt näyttää:

Tai siis näytti sen jälkeen, kun nostelin kaikki paikkojaan etsivät kamat pois pöydältä ja penkiltä... Pitäisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni ja keksiä paikat viimeisillekin "kodittomille". En tässä vaiheessa enää viitsisi, alkaa olla esineiden järjestelykiintiö täynnä.

Maalailu sen kuin jatkuu. Tänään kannoin ruokapöydän kannen kylppärin lattialle, hioin sen ja maalasin pohjamaalilla. Huomenna pääsen vetämään pintamaalia. Ja kuvia siitä projektista tulee joskus myöhemmin.

Koristeita

Askartelin tuvan kaikkiin viiteen ikkunaan sydäkoristeet. Pohjana on ylijäämäsisustuslevyä jonka maalasin vaalealla seinämaalilla. Sitten vain mustaa leimasinväriä reunoihin ja enkelikiiltokuva decoupagelakalla kiinni. Tykkään kovasti!
Sydämet ovat kolmisenkymmentä senttiä korkeita ja jokaisessa on erilainen kuva. Kivoja ja helppoja tehdä! Tämäntyyppisiä koristeita tulee melko varmasti vielä lisää ennen joulua.

Itsenäisyyspäivän ja toisen adventin kunniaksi pujottelin vuosi sitten syksyllä tekemäänin pajukehikkoon havuja ja viritin valot. Tämä taitaa jäädä pajukehikon viimeiseksi palvelukseksi. Sen verran kehikko on jo kärsinyt.

Tässä vielä toinen otos ilman salamaa, niin näkyy johto vähemmän ja valot enemmän, niin kuin oikeastikin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!