sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Jakkaran uusi kuosi

Tipu rakastaa askartelemista ja ompelua. Kiinnostus lankatöihin tosin antaa vielä odottaa itseään. "ÄITI"-kirjaimet sain Tipulta joululahjaksi. Tipu oli oikein ylpeä, kun oli keksinyt näin hyvän idean ja osannut toteuttaa sen itse. Nyt sain viimein aikaiseksi ripustaa kirjaimet esille keittiöön hantuukinaulakon eteen. Siinä ne nyt saavat killua piristämässä keittiötä ja päivää.
Ilosilmukan valmistumisstressi alkaa vissiin pikku hiljaa hellittää. Tai sitten kyseessä on lisääntyvän valon sivuvaikutus. Sormia on alkanut syyhyttää kummasti. Tekisi mieli kaivella kehruut esille tai ruveta rapsuttelemaan vanhoja kalusteita. Ensiavuksi kävin hakemassa aitasta pienen jakkaran käsittelyyn.
 Jakkata on aika hauskan mallinen, mutta ehdottomasti korjauksen tarpeessa. Neljän pultin irroituksen jälkeen jakkara purkautui nätisti osiin. Simppelit jalat hioin puhtaaksi lakasta ja istuimesta irroitin keinonahkaisen (=muovisen) päällisen. Vaahtomuovipehmuste oli liimattu kiinni ja sen verran siistissä kunnossa, että en viitsinyt lähteä repimään sitä irti.
Öljysin jalat Pupun kanssa, tällä kertaa jätin maalin käyttämättä. Istuimeen laitoin kerroksen vanulevyä ja uuden kankaan. Hauska, päärynäkuvioinen kangas on tilkkulaatikosta. Se lienee jonkun vanha verho.
Sitten vain pultit uudelleen kiinni ja jakkara on taas valmis käyttöön. Jakkara käy istuimeksi tai jalkajakkaraksi. Pupun hämppy-hämähäkki halusi välttämättä päästä mukaan kuvaan. Jakkara oli kiva pikku projekti. Aikaa koko hommaan meni ehkä reilu tunti. Olisi sen voinut tyhmemminkin käyttää.
Neulepuolelta esiteltävää on vähän. Vain yhdet pienet kirjoneulelapaset. Muutakin on tehtynä, mm. parit pyyhepitsit odottavat ompelua kiinni pyyhkeisiin. Jospa yrittäisin ensin ommella ne ja sitten vasta kuvata.
Nyt on vähän sellainen kumma vaihe: joulu meni ja ihan vielä en viitsisi ruveta tekemään lahjoja ensi jouluksi ja tälle talvelle tarvittavat sukat, lapaset, kaulahuivit ja pipot on jo tehty. Mitään pakollista tehtävää ei juuri nyt ole. Harkitsen jo kirjoneuletakin aloittamista. Saisi kerrankin tehdä kirjoneuletta oikein antaumuksella. Saas nähdä nyt, mitä tästä tulee.

1 kommentti:

Sari Räsänen kirjoitti...

Ihana jakkaran olet duunannut. Kaunis kangas. Tässä taas yksi esimerkki...vähällä vaivalla ja kaunista tulee!!