Liian pieniä käsitöitä?

Vai kenties liian laiskaa blogaamista? Pieniä teknisiä hankaluuksia meillä tahtoo aina olla: nettiyhteys tökkii, kun on märkää pihalla, (ei ne bititkään taida viitsiä sateella juosta pihalla...) kotiverkko pätkii tyystin, vanha läppäri ajaa päivityksiä puoli tuntia ennen kuin pääsee töihin tai on työmaalla, kun tarvitsisin kotona.

Nalle Marjaretkeä piti tietenkin kokeilla. Aloe vera- ja jojobaöljy-käsittelyn teho nähdään ajan myötä, kunhan ehdin sukkia testailla. Punaiset on mulle ja siniset Isännälle. Sinisessä kerässä oli tyhmästi solmu ihan lopussa ja jouduin vähän sumplimaan, että sain raidat likipitäin järjestykseen. Lankaakaan ei jäänyt yhtään yli, että olisin voinut jättää välistä melkein mallikerran pois. Vyötteessähän tietenkin lukee, että lanka saattaa sisältää solmuja ja kehotetaan purkamaan lankaa kerältä, niin että raidoitus jatkuu samanlaisena. Toinen vaihtoehto Novitalla tietenkin olisi jo tehtaalla purkaa langan epäsäännöllinen osuus pois, niin että kuluttaja saisi solmitun, mutta kokonaan käytettävissä olevan lankakerän. Mutta ilmeisesti Novita haluaa jättää hävikin kuluttajalle eikä itselleen. Enpä minäkään sitä haluaisi :(
Akryylisestä (siis muovisesta) Novitan tekemästä Halpa-Hallin 40-v. juhlalangasta nirskuttelin urheasti tytöille pipot ja Tipulle vielä kaulaliinan. Sain kaikki menemään (onneksi... eipähän jää nurkkiin pyörimään). Ei ainakaan kutita, varsinkin Tipu tahtoo olla vähän herkkähipiäinen villalle. Puikot taisi pipoissa olla kuusi ja kaulaliinassa ohjeen mukainen kahdeksan. Toimii ihan hyvin, pipo saa napakampi ollakin.

Pupu toi vähän aikaa sitten mulle oranssi Malibua tuliaisiksi mummolasta. Oli ostanut sellaista, mitä arveli äidin pitävän kauneimpana: lempiväriä ja kimaltavaa. (Kimallus on kyllä enemmän Tipun kuin äidin mieleen.) Virkkasin Malibusta syksyn lehtiä Virkkausringin syystempaukseen. Ohje oli ihan omasta päästä, tekemisen mukaa sävelsin. Jokainen on siis erilainen, niinhän ne ovat oikeatkin lehdet. Niin monta lehteä tein, kuin kerästä tuli. Ripustaisinkohan nämä ikkunaan roikkumaan?

Rakennuksella on nyt jotenkin vähän väsähtänyt tunnelma. Tai minulla on. Timpuri on ollut kipeänä koko viikon eikä minunkaan työt oikein tunnu edistyvän. Joka paikassa tuntuu olevan joku pikku kohta, missä tasoite on vielä märkää tai joku kotelo, mikä pitää tasoittaa ennen kuin voi maalata. Olisin aivan onnellinen, jos ei tarvitsisi ikinä enää tasoittaa yhtään mitään.