lauantai 13. syyskuuta 2008

Patalapun paljastus

Salainen vaihtopatalappuni on päässyt perille ja uskallan laittaa jo kuvan siitä tänne. Tässä auringonkukkapatalappu on eksynyt juhannusruusupuskaan.
Keskusta on virkattu ruskeasta Mambosta ja terälehdet keltaisesta Samoksesta. Tosi helppo, tässä ei kauaa nokka tuhissut. Terälehdet tein lastavirkkauksella, ohje löytyi Lankatöitä omin käsin -kirjasta. Kirjan olen joskus pelastanut kirjaston poistomyynnistä. Käsittääkseni lastavirkkauksessa on joitain eroja varrasvirkkaukseen. Eikös varrasvirkkauksessa yleensä tule yksi lankalenkki yhteen silmukkaan? Tässä laitettiin kaksi. Muistaakseni varrasvirkkauksessa työ oli käsissä jotenkin toisin päin. Kokeilin varrasvirkkausta joskus Suuren käsityölehden ohjeiden mukaan, enkä saanut aikaan muuta kuin ärripurria ja kipeät hartiat. Tai sain pienen pätkän tulostakin, mutta tuumasin kuitenkin, että tämä ei ole kivaa eikä helppoa. Lastavirkkaus taas sujui helposti.

Kirjoneuletta tahtoo vaan väkisellä puikoilta tulla. Tämä ei ole jäniksenkorvanlämmitin, vaan lapasen selkäpuoli. Värit on Tipun valitsemat. Lapasen kirjavuusaste on juuri ja juuri migreenikynnyksen alapuolella.
Tänään ollaan menossa ristiäisiin, enkä tietenkään muistanut ostaa lahjapaperia. (Enkä sukkahousuja itselle tai Tipulle...) Paperivaihtoehtoina oli liian pieni pala pallokuvioista, vaaleanpunapohjainen prinsessakuvioinen, shokkipinkki metallipaperi tai tämä ruskea. Tein ruusukkeen samasta pitsistä, jota on kortissa. Pitsi on Isännän mummolta saatua ylijäämää ja siinä oli rypytyslanka valmiina. (Voiko ruusukkeen teossa enää helpommalla päästä?) Siihen vähän kiharrettua lahjanauhaa alle ja liimalla kiinni. Eikös näytäkin siltä, että lahja on paketoitu tarkoituksella ruskeaan paperiin, eikös?
Vauvalla on "älä syö mitään -päivä" menossa jo kolmatta päivää. Tai syö se minulta maitoa ja omasta kädestään leipää. Olisikohan aika ruveta syöttämään sille itse sormin syötäviä ruokia? Ei se niitä ainakaan huonommin syö, kuin soseita. Huonommin ei nimittäin voi syödä. Tipu oli 10 kk, kun se kieltäytyi syömästä, jos yritin syöttää. En viitsinyt tapella mokomasta asiasta, vaan annoin Tipun syödä itse. Voitte kuvitella, kuinka paljon se sotki!

3 kommenttia:

Rouva Nordman kirjoitti...

Ihania ristiäisjuttuja! Laitan sinulle lankapostia alkuviikosta. Tiistaina syntyi meille poikavauva ja kotiin pääsimme torstaina. Toivottavasti se kelpaa syyksi siihen, että minulla nyt kestää :)

Ilosilmukka kirjoitti...

Katilein: enpä nyt ensihätään keksi pätevämpää syytä siihen, että posti vähän viipyy! Onnea koko perheelle =D

Rouva Nordman kirjoitti...

Kiitos vielä onnitteluista! Paketti on nyt matkalla. Minä muuten annoin esikoisen syödä kahdeksan kuukauden ikäisestä itse. Sotku oli aluksi valtavaa, mutta aika nopeasti hän oppi lusikoimaan ruokaansa ja pystyimme syömään yhdessä koko perhe niin, että vanhemmatkin saivat ruokansa lämpimänä..