Ja minä sitten! Minähän pääsen vaikka kävelylle, kun Tipu on kerhossa! Vauva rattaisiin ja töppöstä toisen eteen. Viisivuotiaan kanssa jos lähtee kävelemään, niin ei kyllä tarvitse kuntolenkistä haaveilla. Eikä pyöräilykään oikein suju, Tipulla kun on joku juttu pyöräilystä. Se taitaa olla pelottavaa. Pyörä kun vähän horjahtaa, niin jalat lentää pois polkimilta ja ohjaaminen unohtuu. Ja jokainen arvaa, mitä sen jälkeen tapahtuu.
Eilen päästiin siis Vauvan kanssa vähän liikkeelle. Sataa tihuutti. En muistanutkaan, miten mukavalta tihkusade tuntuu kasvoilla. Oli aivan tyyntä ja hiljaista. Mukava vaihteeksi, kun joku ei puhu koko ajan, eikä tarvitse vastailla ja kommentoida. Näppäsin pari kuvaakin hakkuuaukealta. Toivottavasti näistä välittyy eilinen tunnelma.




Pitäisikö tästä jättää joku väri (musta? harmaa? ruskea?) kokonaan pois? Tehdä neljä uutta blokkia tilalle? Yhdistää vain kahdeksan jäljelle jäävää blokkia ja lisätä kaitaleita reunoihin, kunnes peitto on sopivan kokoinen? Vai ommella päräyttää kaikki 12 blokkia vaan yhteen? Ääähhhh... Auttakee nyt joku!
Nuo kuvat otin sängyn päällä pidellen kameraa niin ylhäällä kuin pystyin ja toivoin, että peitontekele osuisi suunnilleen kokonaan kuvaan. Lattialla ei kyllä pysty kuvaamaan, kun Vauva on hereillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti