Joulu meni jo!

Kotiuduttiin joulunvietosta mökillä toissa iltana. Joulu meni kutsumattomia jouluvieraita lukuun ottamatta mukavasti: myyrä nakerteli joka yö makuuhuoneen lattian alla. Nuku siinä sitten! Meillä oli nakki vireessä makkarissa joka yönseutu ja yksi saaliskin saatiin. Ja nakertelu senkuin jatkui.

Kotiinlähtöä pakatessa oli jo olo kuin karhulla talviunilta herätessä: päätä särki, silmiä kirvelsi ja ajatus juoksi kuin se kuuluisa täi tervassa. Vauva on herätellyt öisin vielä kotiin paluun jälkeenkin, joten en ole vielä pystynyt nukkumaan univelkoja pois. Ehkä tämä joskus taas rauhoittuu.

Oli joulussa mökillä toki hyvätkin puolensa. Järven jää oli melkein paljas lumesta, joten lapset pääsivät luistelemaan. Selkävesille ei uskallettu mennä jäitä kokeilemaan, mutta luistelujäätä riitti rannan tuntumassakin. Sauna on vielä vesivahinkoremontin jäljiltä kesken, joten saunoimme savusaunassa. Lauantai-iltana oli Tipun mielestä jännittävää saunoa, kun kiristyvä pakkanen sai jään vonkumaan. Tunnelma oli kieltämättä ainutlaatuinen.

Pari pakettiin päätynyttä tekelettä jäi joulun alla esittelemättä.
Tipun prinsessanukke. Ohje on "Neulo itse pehmeät lelut"-kirjasta (Fiona McTague), omin sovelluksin tietysti. Lanka on pääosin Nallea. Prinsessalta saa riisuttua mekon, sukat ja pöksyt. Ja kruunun tietysti.

Pajukranssi sai ympärilleen lisää kuparilankaa ja vanhan peiton kappaleita. Tämmöinen hätäratkaisu...

Pikaisesti

Pikainen postaus vielä ennen joulua. Isäntä menikin tänään Pojan kanssa mökille laittamaan vessaan uutta lavuaaria ja vesiä päälle. Ja viemään syöttötuolin, vaunut, kinkun, liinavaatteet, joululahjat, imurin ja muita siivousvälineitä sinne valmiiksi. Mahtuu sitten loput kamat paremmin autoon, kun oikeasti ollaan menossa sinne.

Nämä valmistuivat vielä jouluksi, ovat jo paketissakin.

Pojalle jokajouluinen possu. Poika toivoi itse tällaista pikkuista sorminukkepossua, kun sattui näkemään kuvan tässä kirjassa. Possu on siinä kuusi-seitsemän senttiä pitkä. Lankoina jotain keränloppuja.
Tumput ja sukat vauvalle jouluksi. Ei tosin meidän vauvalle. Floricaa ja Nalle Coloria.

Tontuntöitä on vielä: Tipun prinsessanukke on mekon nappia vaille valmis ja tänään pitäisi viedä pari kirjettä vielä postiin. Sieltä se joulu vaan tulee!

Sumun jälkiä

Maanantaina meillä oli sumua ja pakkasta. Kylällä oli kuulemma vain pilvistä. Me ollaan sen verran ylempänä, että taidettiin olla pilvessä. Pakkassumu huursi kaikki paikat valkeiksi. Tällaisiksi.
Pipot ovat lopultakin valmiita. Yksi on ollut Tipulla jo käytössä, kaksi muuta menevät naapurin tytöille jouluksi. Voisihan näihin vielä virkata kukat koristeeksi, mutta en taida viitsiä.

Vääntelin viimeisistä sunnuntaina hakemistani pajuista toisenkin kukka-alustan. Mistähän tämäkin löytäisi kodin?

Olemme menossa mökille jouluksi, mutta sitä ennen pitää vielä tehdä homma jos toinenkin. Seinät ovat vielä pyyhkimättä lattian hiomisen jälkeen. Se homma jäi meille käsiin, kun mistään siivousfirmasta ei saatu enää tekijää ennen joulua. Pyöröhirsiseinät on katalia, ne on pakko pyyhkiä käsin hirsi kerrallaan. Sen jälkeen voi ruveta kantamaan kalusteita paikoilleen ja siivota siinä sivussa jyrsijöiden jäljet. Niitä on ainakin makuuhuoneessa. Kuinka paljon, se selviää, kun aletaan kantaa kamoja sieltä pois. Näistä syistä johtuen Ilosilmukka toivottelee tässä vaiheessa oikein hyvää ja rauhallista joulua jokaiselle, joka täällä sattuu pyörähtämään. Voi olla, että palailen linjoille vasta joulun jälkeen.

Juhlat juhlittu

Viikonloppu meni syntymäpäiviä ja pikkujouluja juhliessa, tänään on sitten tiskattu tiskejä ja palattu muutenkin arkeen. Tässä tekeleitä:

Eilen ehdin aamupäivällä käydä uuden kodin pihassa hakemassa vähän pajuja. Niistä syntyi tällainen kranssi. Syntyi niistä sellainen kukkatelinejuttukin, mutta sille kävi vanhanaikaisesti, eli ehdin antaa sen jo pois, enkä muistanut kuvata. Pajuja taitaa olla vielä sen verran, että niistä saisi toisen samanlaisen... Nämä on tehty tuoreista pajuista, jotka kutistuvat kuivuessaan aika tavalla. Mutta värit ja pinta ovat minusta kauneimmillaan.

Vauvan tumput ja yksi sukka. Menossa joululahjaksi. Settiin on tulossa vielä toinenkin sukka.

Tässä vielä lähikuva sukan varresta, ihan siitä ilosta, että nyt pystyn tällaisen ottamaan. Odotin kameraa joululahjaksi, mutta se tupsahtikin jo syntymäpäiväksi. Hei hei rakeiset kuvat!

Yhteispotretti

Tällaisen läjän tavaraa olen tässä syksyn mittaa tehnyt pukinkontiin. Joululahjakauden ensimmäinen postaus taisi olla 11. syyskuuta, joten hyvissä ajoin tämä urakka on aloitettu. Eikä tässä ihan kaikki ole näkösällä: pari projektia on kesken, nukenvaatteet piti pitää Tipun takia piilossa, ja jotain taitaa olla vielä toisessa piilossakin. Kuvassahan on
- yksi laukku (ommeltu)
- yksi kaulaliina (koukuttu)
- yksi huivi (virkattu)
- kaksi pipoa (neulottu)
- kaksi paria patalappuja (virkattu ja ommeltu)
- yhdet sukat (kirjoneuletta)
- kolmet lapaset (kirjoneuletta)
- yhdet kynsikkäät (kirjoneuletta) ja
- neljä pehmoeläintä (nalle, pupu, kala ja ankka, kaikki neulottuja).
Pikaisesti yhteenlaskien 16 kappaletta joululahjoja. Osa näistä lähtee maailmalle tänä iltana.

Vuosi sitten meillä oli tämä:

Paljon onnea Vauvalle! Kulunut vuosi on ollut rankka ja ihana. Tapahtumarikas, haastava ja palkitseva. Vauva ei kai sitten ole enää vauva. Pitänee keksiä uusi bloginimi. Vauvalle sopisi muuten Emäntä, mutta kun Isäntä on Isäntä, niin siitä voisi tulla omituisia mielikuvia. Olkoon Vauva vielä siihen asti, että keksin uuden nimen.

Pupuneiti

Pupuneitikin pujahtaa pukinkonttiin. Neidin ohje on arvatkaapas mistä? Edelleen samasta kirjasta. Jotenkin tämä kirja jämähti päälle. Nyt tuntuu siltä, että joulupukin alihankintapaja on pikkuhiljaa lopettelemassa toimintansa tältä vuodelta. Muutama projekti vielä...

Pupuneiti uskaltautui kuvattavaksi vielä ilman mekkoakin. Lankana pupussa on Nalle ja pupu on tehty (taas kerran) pyörönä oikea puoli päällepäin ja käännetty sitten nurin.
Kyllästyin lopulta Tipun kiukutteluihin. Meillä kun tahtoo tulla tappelu melkein joka kerta, kun pitää mennä syömään, pukemaan tai harjata hiukset. Tai mennä ulos tai nukkumaan. Tein taulukon, jossa on listattu syömiset ja pukemiset, hammaspesut ym. työt. Ja sarakkeisiin päivät aaton aattoon asti. Joka kerta, kun työ sujuu ilman kiukuttelua, piirrän ruutuun hymynaaman ja kiukuttelusta tulee surunaama. Kymmenestä hymynaamasta saa liimata kalenteriin tarran. Kiltteyskalenteri on toiminut pari päivää tosi hyvin. Siinä ei ole vielä yhtään surunaamaa. Siis ei yhtään! Käsittämätöntä. Tänään Tipulla oli leikki kesken, kun piti tulla syömään. Ruoan jälkeen Tipu selitti, että meinasi tulla harmitus, kun piti lähteä syömään, mutta minä hyppäsin sen yli. Näin! Ja sitten Tipu hyppäsi keittiön lattialla reilun loikan. Hyvä Tipu!

Täytettä pukinkonttiin

Ompelin vielä pikkuiset tossut Tipun vauvanukelle. Tossut on tehty verhoilukankaasta ja ommeltu käsin. Ohje näihin - samoin kuin kaikkiin muihinkin viime aikoina esiteltyihin nukenvaatteisiin - on parin vuoden takaisista Suurista Käsityölehdistä.

Pikkuinen nalle valmistui myös. Nalle oli mukava tehdä. Tein nallen sukkapuikoilla pyörönä sileänä oikeana. Sitten vain käänsin nurjan puolen päälle. Päättelin kaikki kappaleet kolmella puikolla niin, että reuna umpeutui samalla. Ompelemista jäi hurjan vähän, lähinnä luomisreunojen umpeen kursimista. Kädet ja jalat on kiinnitetty tukevalla langalla vartalon läpi ja niitähän voi jopa käännellä!

Nalle-herra uskalatui kuvattavaksi vielä nakuna, ilman kaulaliinaakin. Nallen ohje on samasta kirjasta kuin muidenkin täällä viime aikoina esiteltyjen lelujen.

Jotenkin meille ilmestyi tällainen läjä huopapalloja. Mitähän näillä tekisi? Antaisinko olla tässä korissa vai laittaisinko narut, että voi vaikka ripustella kuuseen. Vai jakelisinko pois vielä joulun alla?

Kierrätystä

Laukku on tehty pätkästä markiisikangasta. Koristeeksi uhrasin riekaleen kirjotusta peitosta. Kangas on ollut jossain käytössä, mutta minulle se tuli huolittelemattomana pätkänä. Mitä lie tehnyt aktiiviurallaan. Leikkasin päästä kaksi n. 5 cm leveää kaitaletta ja päärmäsin ne kahvoiksi. Loppu kangas meni kassiin, eli tein kassista niin suuren, kun kangasta riitti. Tämä markiisikangas on melkoista peltiä, ainakin riittävän tukevaa vuorittomaan kassiin! Pukinkonttiin on menossa tämäkin.

Helmi-neiti tässä esittelee tulevan joulun nukkemuotia. Nämäkin Helmin vaatteet menevät pakettiin Tipulle. Kaikki vaatteet on tehty siitä, mitä kaapista sattui löytymään. Ja löytyyhän sieltä tämän kokoisiin vaikka mitä.

Nämä huovutukset paketoin pikkujoululahjoiksi. Eipähän ainakaan tarvitse (tai saa) laulaa joululauluja huomisissa kekkereissä: ääni ei ole vieläkään tullut takaisin. Joutaisi jo tulla, kolmatta päivää näin matalalla ja hiljaisella puheäänellä alkaa jo kyllästyttää.

Kirjokynsikkäät

Lumi meni lopulta täältäkin. Synkkää. Ankeaa. Tulisipa talvi. Tuntuu tyhmältä polttaa pihalla edes kynttilöitä, kun kaikki valo katoaa mustaan maahan. Pienimmät tiet ovat jääkaljamalla, eikä kakkosautossa ole vielä nastoja alla. Pitää olla ihan oikeaa asiaa, ennen kuin sillä viitsii lähteä yrittämään yhtään minnekään. Saattaisihan sillä pysyä tielläkin.
Kynsikkäät valmistuivat sukkelasti. Pukinkonttiin nämäkin mielivät. Silmukoita on 15/puikko, puikot 3 mm, valkoinen lanka on Nallea, mustasta en tiedä. Kirjoneulemalli on oma, tosin saanut vahvasti vaikutteita perinteisistä suomalaisista lapasissa ja sukissa käytetyista kirjoneuleista.

Viikonloppuinen laulaminen ja alkuviikkoinen lasten komentelu kostautui: tänään en pysty puhumaan juuri yhtään. Ääni on pelkkää pihinää. Turhauttavaa. Toivottavasti jo huomenna on paremmin.

Kranssi

Heti ensimmäiseksi pitää pyytää anteeksi luokattoman huonoa kuvaa. Anteeksi! Huonot sisävalot ja salamavaloton kännykamera selittävät tämän. Tänään on niin pimeä päivä, että ikkunoistakaan ei tule apua. Saa nähdä, tuoko pukki sen toivomani oikean kameran.
Poika aloitteli tämän kranssin huovutusta, mutta into lopahti kesken. Lopulta sain valtuudet tehdä kranssin loppuun. Mitähän tällä olisi kokoa, halkaisija on ehkä semmoinen reilut 20 cm. Taas on tökitty styrox-pohjaa huovutusneulalla. Enpä tiedä, mistä tämä kotinsa löytää. Täytyy varmaan neuvotella Pojan kanssa.

Meillä jyllää sitkeänsorttinen flunssa. Tytöt aloittivat ja Isäntä seurasi perässä. Lapset alkavat olla jo kunnossa, mitä nyt Tipu vähän välillä vielä yskii. Minä taisin selvitä muutaman päivän kurkkukivulla ja Poika ei ole ollut juurikaan kipeä. Sattui vain sopivasti Varisten eilinen jouluäänitys kurkkukipuiselle päivälle. Sopii tietysti porukan nimeen... Olin aamulla iloinen, kun eilisen jälkeen sain ollenkaan ääntä aikaan.