Lisää hyödytöntä puuhastelua

Helmikuussa valmistunut risukranssi on siitä asti roikkunut ovenpielessä orvon näköisenä. Tipun synttäripöytään tekemästäni perhoskranssista jäi yksi paperiperhonen yli. Liimasin sen kranssiin, lisäksi tekoterälehtiä ja timantti. Meni pikkuisen hempeilyn puolelle tämä projekti... Saa nähdä, kauanko tuollaiset koristeen pihalla kestävät. Katoksessa nämä toki ovat. Kestää sen minkä kestää. Kivahan näitä on muutenkin aika ajoin vaihdella.

 Nappasin kukasta vielä lähemmän kuvan. Kukan pohjana on pyöreä kartonginkappale. Liimasin siihen terälehtiä ulkolaidalta alkaen, ja timantti keskelle peittämään liitoskohta. Eipä enää näytä niin orvolta.

 Askartelupiirin aiheena oli tällä kertaa pääsiäisaskartelut. Taikalehden ohjetta mukaillen tein pari munakoristetta. Meillä ei tule pääsiäiseen kovin paljon panostettua, se ollaan yleensä reissussa. Työntäyteinen kevätkausi on hyvä katkaista, kun saa neljän päivän töistä poissa ololla kymmenen päivän loman.

 Käsityöpuolella tuntuu teemana olevan edelleen hyödyttömyys. Pionikoristeiden ohje on samasta paikasta kuin aikaisemmin postaamani Helena-pupun, Susan Cropperin kirjasta "Virkkaa uusvanhaa". Tässäpä nämä tulikin sen kirjan parhaat ohjeet kokeiltua. Tein kukkasia neljä kappaletta, yhden ehdin näppärästi antaa pois ennen kuvaamista. Lankana käytin Nallea, siitä kun löytyi varastoista ihan kiva värivalikoima. Ompelin takapuolelle hakaneulat, jotta kukat saa kiinnitettyä rintapieleen tai laukkuun.

 Loppuviikon ja viikonlopun aikataulu on rytmittynyt mukavasti: torstai-iltana lueskelin perjantain koetta varten mekaniikkaa, aiheena staattisesti määräämättömät rakenteet (voin ihan vilpittömästi sanoa, että tähän asti mekaniikka on ollut ihan kivaa, tämä ei enää ollut), perjantai-iltana tein mallitöitä lauantain pääsiäisaskarteluun, lauantaina aamupäivä meni siivotessa, alkuiltapäivä askartelussa, sen jälkeen leipoessa Tipun syntymäpäiviä varten ja loppupäivä aloitellessa synttäreitä varaslähdöllä veljen perheen kanssa, tämä sunnuntaipäivä onkin sitten ollut juhlapäivä. Oikein rupesi harmittamaan, kun porukat puhuivat, että on hankikanto ja aurinko rellottaa taivallaa. Ehdittiin syntymäpäivien jälkeen sentää pihalle mekin.

 Suunnattiin tyttöjen kanssa naapurin pellolle. Minä toimin kopparina alapäässä, ettei muksut laske päistikkaa pöpelikköön. Tuolta ne kohta tulee alas, ja vauhdilla. Muutaman laskun jälkeen tässä pienemmässä mäessä tuumattiin lähteä kokeilemaan isompaa.

Tästä alas, juu. Matkaa tuonne pellon alareunan pusikkoon tulee hyvinkin sata metriä. Ylöspäin jurpattavaa on tarpeeksi pitkästi, hanki kantoi ja hauskaa oli.