perjantai 3. joulukuuta 2010

Näpertelyä

Vielä yksi pehmoeläin kömpi lanka-arkun kätköistä.
Pieni kilpikonna nimittäin. Kilpikonnalla on korkeutta kymmenisen senttiä. Ihmeen tukevasti se seisoo, etukäteen kuvittelin, että jalat sojottavat mikä mihinkin suuntaan. Kiltti konna!
Kilpikonna halusi näyttää kameralle vielä takapuolensakin ennen kuin paineli samaan piiloon muidenkin joululahjojen kanssa. Päästä tuli kumman muotoinen, mutta en viitsinyt purkaa ja yrittää uudelleen. Saa kelvata.
Sitten pöytäliina. Joo, en ole tehnyt itse. Löysin kirppikseltä, maksoin kaksi euroa ja näyttäisi käsin kirjaillulta. Meni taas jonkun työ pilkkahintaan. Liina ei ole täysin virheetön, pieniä tahroja ja muitakin kulumisen merkkejä näkyy. Mutta silti! Tuolla hinnalla pelasta minkä tahansa kirjailutyön parempaan talteen.
Tässä kupissa on 25 kappaletta askartelumassasydämiä. Mitähän minä näilläkin teen? Ripustan kuuseen varmaan, ainakin ne, mistä en onnistu hankkiutumaan eroon. Piti vaan päästä kokeilemaan tätäkin. Ja kun sen massapaketin avasi, pakkohan se oli loppuun käyttää, ettei jää kuivumaan.
Pihalammen jää on hyvässä luistelukunnossa ja Tipu on innokas luistelija. Pupu on onneksi tyytynyt tähän asti luistelemaan kengillä. Minä työnsin lumet jäältä ja lopputulos näkyy tuossa ylhäällä ;)

1 kommentti:

Tintti kirjoitti...

Moikka!
Ihana kilpikonna. Mietit Virkkausringissä pään muotoa, joten uskallan sitä kommentoida :-)
Kilpikonnan pää on suora eli siinä ei ole tuota mutkaa. Kokeile seuraavaan. Mutta tuo on mahtava!
Ja massasydämet laitat pakettikorteiksi joululahjoihin. Jos jäävät omaan perheeseen, niitä voi käyttää vuodesta toiseen.
Hauskaa itsenäisyyspäivää!
t. Tintti