Pinkiikka

Järjestin suvulle pienen viekkauksen siitä, minä päivänä Vauva astuu ensimmäiset askeleensa. Vauva astui ja voittajaksi selvisi pikkuveljeni. Palkinnoksi velipoika sai Pinkiikan.
Pinkiikka on veljen omia sanoja joskus hamasta lapsuudesta. Sattui vain pienelle virhearviointi: se olikin harakka eikä pingviini. Noo, mustavalkoisia lintujahan nuo on molemmat, eihän se niin nuukaa ole.
Pingviinin ohje on Fiona McTaguen kirjasta "Neulo itse pehmeät lelut". Pinkiikka on neulottu Nallesta, nokka taitaa olla Marinea (tai sitten jotain muuta). Korkeutta on reilut kaksikymmentä senttiä. Pinkiikka ei ole pesunkestävä pingviini, vatsan alaosa on täytetty kuivatuilla herneillä, muuten sisällä on vanua. Pinkiikasta tuli varsin sympaattinen otus. Poika ilmoitti haluavansa samanlaisen.

Jalkajakkara sai uuden päällisen. Vanha tilkkupäällinen tuli ikänsä päähän. Se oli likainen ja jo rikkikin. Uusi on jotain villa(sekoite)kangasta. Kaapissa sattui olemaan sopiva pala. Jospa tämä kelpaisi siihen asti, kun päästään sisustamaan uutta kotia. Sitten voin tehdä uuden tilkkupäällisen sisustukseen sopivaksi.

Uusi kotikin etenee, pikkuhiljaa.
Tässä täytetään ulkoseinien vierustoja ja montussa laitellaan lattiaa valukuntoon. Alakerran lattian valu pitäisi olla keskiviikkona. Säätiedotuskin lupaa poutaa, ehkä valu jopa onnistuu. Isäntä on viritellyt lattialämmitysputkia. Putkimies meinasi, että kyllä sä ne itsekin osaat vetää. Se on kuulemma vain konttaamista ja sorminäppäryyttä. Niinpä.
Mikäs puu se tässä kasvaa? Ihan itse löysin tällaisen, kun etsittiin Tipun kanssa aarteita metsästä. Vauva keikkui kantoliinassa mukana ja vettäkin tihuutteli, joten pysyttiin lähellä pihaa.

Vauva kävelee hassusti. Sen oikea jalka on oppinut kävelemään, mutta vasen ei vielä. Se siis pääsee vain ympyrää vasemman jalkansa ympäri. Heh... hauskan näköistä... En ole tuommoistakaan ennen nähnyt. Kun pitää päästä suoraan, Vauva jatkaa konttaamalla.