Sukat ja lapaset

Siinä se joulu taas vilahti. Ajattelin tehdä jouluksi jäälyhtyjä, mutta eihän siitä tullut mitään näillä keleillä. Sen sijaan lumilyhtyjä pyöriteltiin paria päivää ennen aattoa. Nekin ehtivät sulaa aattoon mennessä. Aatoksi saatiin pikkuisen uutta lunta ja Poika teki niistä uudet lyhdyt, joihin laitettiin aattoillaksi öljykynttilät palamaan. Niinhän siinä sitten kävi, että tapaninpäivänä lyhdyt olivat sulaneet ympäriltä ja kynttilät paloivat yksikseen pihamaalla. Ja jäälyhdyt odottavat edelleen jäätymistään ulkona. Että semmoista talvea. Alkaa jo kyllästyttää tällainen puliveivaus. Lunta ja pakkasta, kiitos!

 Ilosilmukan joululahjapaja lopetti toimintansa taas ensi syksyyn asti. Nyt tehdään jotain muuta. Ensin Pupulle uudet sukat ja lapaset Nalle kukkakedosta. Tuli vähän reilut, on kasvunvaraa.

Sama kuva vielä isompana. Pikkupalmikoita laitoin koristeeksi ja sekä sukkien että lapasten suihin tein nirkkoreunukset. Tipukin tarvitsisi sukat, mutta villasukat eivät nyt ole mieleiset. Pitäisi kuulemma olla sellaiset "ihanat pörrösukat", siis semmoiset akryylihärpäkkeet, joita saa vain kaupasta. Höh! Täytyy varmaan ostaa, Tipun persoonallisuudella tappeluita tulee ihan tarpeeksi tärkeämmistäkin asioista.

Hyvää joulua

Ilosilmukan blogi hiljenee nyt jouluksi. Olen päättänyt jälleen tänä vuonna rauhoittaa joulunpyhät blogaamiselta ja joulunaluspäivinä taas riittää muutakin tekemistä. Tämä kuva on joulukortista vuodelta -52 tai -62, en ihan saa postileimasta selvää. Kehräävän tonttutytön myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni

Iloista joulunaikaa ja siunattua uutta vuotta 2012.

Joulu tulla jollottaa

Tuleehan se joulu sieltä kuitenkin, vaikka kelit nyt ovat mitä ovat. Itsestäni huomaan, miten pakkanen ja lumi ja niiden mukana tuleva valo piristävät mieltä. Tänä vuonna, kun maa oli pitkään musta, joulu tuntui kaukaiselta, vaikka ihan lähellähän se jo on. Nyt ollaan sentään saatu lunta tänne Keski-Suomeen. Tosin viime päivien suojakelit ovat siitä osansa verottaneet, mutta maa on vielä enimmäkseen valkoinen. Nyt sääkartoilla on enemmän lunta kuin vettä ja pikkupakkastakin näyttää olevan luvassa.

Viime viikko vierähti taas koulussa, koepainotteinen viikko näin lukuvuoden lopussa olikin. Kummasti se aina vie naisesta mehut, ei tule blogattua, ei. Nyt alkaa kuitenkin olla koulutyöt tehtynä, ainakin muutamaksi päiväksi. Yksi koe siirtyi tammikuulle, joten kyllä tässä joulun jälkeen saa taas painaa nenää kirjaan. Mutta näiden joulunaluspäivien ajaksi aion unohtaa koulun tyystin. Nyt on joulusiivousten, -askartelujen ja -leipomisten vuoro! Käsi-ihottuma vaivaa tosin vielä niin, että eiköhän siivoilut ja leipomiset jää vähiin. Jos nyt jotain kuitenkin. Kummaa muuten, kun koulu loppuu, tuntuu siltä, että loma alkaa, vaikka työt toki jatkuvat vielä pari päivää ennen joululomaa. Osa-aika opiskelu taitaa kuormittaa enemmän kuin osa-aika työ.

Yhdet sukat tein vielä pukinkonttiin, nämä taisivat jo omistajansa löytää, terveisiä vaan isä-T:lle! Minä kyllästyin jo vuosia sitten pähkäilemään, mitä kukin haluaa/tarvitsee, mistä väristä pitää ym. Aloin tehdä sekalaisen kokoelman kaikenlaisia käsitöitä, mitä minäkin vuonna sattuu tulemaan. Tänä vuonna on tullut enimmäkseen jalkineita: sukkia ja tossuja. Laitan kokoelman koriin, josta sukulaiset saavat joulun alla valita mieleisensä. Pyrin tekemään pari ylimääräistäkin lahjaa, olisi sitten viimeisilläkin lahjottavilla vähän valinnanvaraa. Reilu viikko sitten juhlittiin Pupun nelivuotissynttäreitä ja lahjojen jakelu alkoi silloin. Isäntä on leiponut uuteen kotiin muuton jälkeen melkein kaiken talossa syötävän ruisleivän - mummonsa reseptillä - ja leipiä on lähtenyt myös joululahjoiksi. Ostolahjoja on hankittu lähinnä omille ja sukulaislapsille.

Omia ja muiden käsitöitä

Anopilla on ollut pari ryijyä, joista toinen on ollut tulossa meille jo jonkin aikaa. Viikonloppuna appiukko sitten kiikutti ryijyt meille sovitettavaksi. Molemmissa on paperilappu takapuolella, jonka mukaan nämä ovat Neoviuksen malleja, ryijyn ja taiteilijan nimi löytyy ja toisesta myös tekijä ja valmistusaika. Tässä nämä nyt roikkuvat, tuvan seinällä.

 Sinisävyinen on nimeltään "Kuutamo".

 Punainen taas "Loitsu". Sininen vai punainen? Punainen kävisi, koska vastapäätä olevalla seinällä on leivinuuni ja puuhella, jotka on molemmat maalattu punaisiksi. Sininen taas saa kaverin tuosta tuvan vihreästä. Mitä mieltä olet? Minä kallistuin sinisen puoleen.

 Tämän verran sain harrastettua kirjoneuletta puuvillahanskat kädessä. Yhdessä sukassa on peräti 9 krs kirjoneuletta. Nyt iho on vähän paremmassa kunnossa, ei vuoda mistään mitään tai muuta sellaista. Hanskat on välillä huilimassa.

 Kaulaliina oli parin illan urakka. Oranssinkirjavaa lankaa oli yksi vyötteetön kerä, saattoipa olla vajaakin. Kaulaliina jäi tietysti ihan liian lyhyeksi. Jatkoin sitä virkkaamalla sävyyn sopivista Nalle-langoista ruudut ja ompelin ne molempiin päihin. Ja tietenkin tummanpunainen loppui kesken, jatkoin oranssilla. (Tämä ilmiö tuntuu vaivaavan Ilosilmukan neuleita vähän päästä.) Lisää mittaa tulee vielä hapsuista. Nyt kaulaliina on sen mittainen, että se saattaisi jollekin kelvatakin. Minä tykkään, että kaulaliinan pitää ulottua kaulasta ympäri ja takaisin, joten minulle tämä on liian lyhyt.

 Pajutöitäkin on tullut harrastettua, kun sain aikaiseksi lähteä rämpimään risukossa pajuja hakemassa. Vielä ei paljon lumi kulkemista haittaa. Tämä kehikko, vai miksi tätä nyt kutsuisi on tehty tuoreista pajuista, joten parin viikon sisällä olemisen jälkeen se mahtaa olla vähän erinäköinen.

 Tässä vielä yksityiskohta pohjasta ja laidasta. Harrastepiirin jouluaskartelupäivässä oli yllättävän paljon porukkaa. Seuraavalla kerralla aiheena on pajutyöt, joten Ilosilmukka yrittää nyt kuumeisesti keksiä sellaisia pajutöitä, jotka saa kivasti tehtyä parissa tunnissa, vaikka ei olisi ennen punonutkaan. Tämä malli on hyvä!

 Sitten joulupalloja! Menin antamaan aikaisemmin tekemäni pallot pois, ja nythän on jo reilusti joulukuu, joten tein lisää palloja. Nämä on kivoja tehdä ja hauskan näköisiä. Voi olla, että annan nämäkin pois, saan sitten tehdä vielä lisää. Vielä löytyy kortteja jemmasta.

Tästä tekeleestä onkin sitten vastuussa Isäntä, ja vähän Poikakin. Vanhat maitokärryt ovat saaneet uuden maalin ja uudet renkaat. Uusi väritys on ihan täydellinen näin itsenäisyyspäivän jälkimaininkeihin. Pitäähän talossa nyt maitokärryt olla! Vielä toinenkin kärryjen raato ait astalöytyy, senkin saisi joku kunnostaa... kukahan ehtisi...

Tossuja...

...tossujapa hyvinkin! Ensimmäinen pari näyttää hullusti erikokoiselta. Kyllä nämä ihan oikeasti ovat melkein saman kokoiset. Lanka on kaupan superwashia ja itsekehrättyä. En nyt tiedä, onko tämä oikein sallittua, mutta kehräsin mustat jämävillat yhteen valkoisten kanssa, joita minulla oli alun perinkin vain vähän, ja laitoin lisäksi vielä ruskeaa, jota onkin sitten enemmän. Kertasin langan kaksinkertaiseksi, toinen säie on sekavilloista, toinen ruskeasta.

 Neulomisen jälkeen huovutin tossut pariin otteeseen pyykinpesukoneessa, ennen kuin suostuivat huopumaan tarpeeksi. Siinä sivussa superwash-lankakin päätti huopua pikkuisen. Eri villojen käyttö samaan huovutettavaan projektiin ei tosin ollut kovin viisasta. Ne nimittäin huopuivat eri tavalla. Tämä homma meni "tulipahan kokeiltua, aina sitä viisastuu" -luokkaan!

Kehrääminen on jäänyt tauolle, enimmäkseen sen takia, että Ilosilmukkaa jo vuosia vaivannut rasitusihottuma kehittyi kokonaan uudelle tasolle tänä syksynä. Toinen kämmen ja sormet ovat niin hurjassa kunnossa, että en viitsi karstaamista edes yrittää. Siinä kun pitäisi pitää ihan tukevasti karstoista kiinni, eikä nahka tuon tyyppistä työtä kestä. Kysyä sopii, mitä työtä se sitten kestää :/ Lähete ihotautilääkärille lähti jo kuukausi sitten, ja aika meni ensi vuoden puolelle. Tänä vuonna voi joululeipomiset jäädä vähiin ja saattaa olla, että ostan laatikkososeetkin valmiina kaupasta...

Neulominen onnistuu jotenkin, kun oikea käsi on tolkullisessa kunnossa ja vasen käsi on puuvillahanskan suojassa. Kunhan puikot on tarpeeksi paksut, että ne ei yhtenään mene hanskasta läpi ja malli on tarpeeksi simppeli. Tämän tragedian seurauksena Ilosilmukka on pysytellyt tossulinjalla.

 Seuraavat tossut ovat kahdeksan neliön palatossut, naisten kokoa. Lanka on jotain Novitan lankaa, olisiko Jussia. Seiskaveikan paksuista kuitenkin.

Kolmannet tossut ovat palatossu-variaatio dominopaloista. Koko yrittää olla miesten, tiedä häntä sitten. Sen verran muhkuraiset dominoneliöistä tuli, että nämä tossu päätyivät kostutettaviksi. Voisin sanoa, että vanhassa vara parempi: perinteinen malli on mielestäni parempi kuin uusi.

Kierrätysaskarteluja

Ihan oikeasti, jopa minusta on liian aikaista aloittaa jouluaskartelut ennen joulukuuta. (Joululahjapaja sen sijaan aloittaa toimintansa viimeistään syyskuulla, ettei tule kiire ja hoppu ja joulustressi.) Tälle pläjäykselle minulla on kuitenkin hyvä selitys: tuumattiin parin emännän kanssa, että tarvitsemme kylätalona toimivalle entiselle koululle lisää toimintaa ja päätettiin aloittaa harrastepiiri, jonka vetäjäksi tituleerataan Ilosilmukkaa. Ensimmäinen aihe on jouluaskartelut kierrätysmateriaaleista. Minä olen yrittänyt kulkea silmät ja mieli avoimina ja näperrellä mallikappaleita askarteluista. Mainitsen nyt vielä heti alkuun, että suurin osa malleista on varmaan vilahtanut jossain muodossa Taikalehden sivuilla viime vuosina.  

 Iso koristetähti: muropaketista leikattuja kartonkisuikaleita, sekalaisia nappeja ja kaapista löytynyttä punaista nauhaa sekä kullanväristä spraymaalia ja kuumaliimaa.

 Pieni koristetähti: tyhjä WC-paperirulla, kierrätyshelmi, narua sekä sitä samaa spraymaalia ja kuumaliimaa.

 Ruusu: kananmunakennoa, liimaa, hilettä, kultamaalia ja rautalankaa.

 Iso pallo: vanhoja joulukortteja, helmiä, rautalankaa, kuumaliimaa ja musta leimasintyyny.

Pieni pallo: samat materiaalit kuin isossakin, vähän vähemmän vain.

Semmoisia :) Yhteenvetona voisin tuumata, että kierrätysjouluaskartelijan paras ystävä on kullanvärinen (tai miksei hopeanvärinenkin) spraymaali. Sillä saa melkein mistä tahansa kierrätysmateriaalista jouluisen näköistä, helppo käyttää, kuivuu nopeasti eikä ole edes kallista.

Jalkuri

Löytyihän se jota edelliseen postaukseen etsiskelin, Jalkuri nimittäin. Pupu ehti antaa Jalkurille jo sukunimenkin: Nelukka. Tässä siis istuskelee Jalkuri Nelukka, hyvää päivää! Jalkuri on ehtinyt käydä Pupun kanssa hoidossakin jo parina päivän. Hänet on tehty rennosti lonkalta vaan, mitään kaavoja tai ohjeita etsiskelemättä. Silmät ja suu ovat askarteluhuopaa ja nappeja, muut kankaat on kaiveltu tilkkukankaista. Terveisiä vaan Jalkurilta, jos kädet muistuttavat vanhoja keittiön verhojasi!

Omituinen otus

Tipu on innostunut ompelemisesta. Tai innostunut nyt saattaa olla liioittelua, mutta pientä kiinnostuksen poikasta on päässyt syntymään. Tipu perusti Petseille ompelimon vanhaan ompelukoriin. Valikoitiin sinne sopivia lankoja, neuloja, kankaita ja muuta sälää, niistä Tipu saa itse askarrella mitä haluaa. Yksi projekti ommeltiin jo yhdessä pukin konttiin, en muistanut kuvata sitä ennen paketointia, joten ei siitä sen enempää. Toisesta ompeluprojektista näppäsin kuvan tänä aamuna.

Kas tässä: Lonkeroinen. Tipun kanssa yhteispelillä suunniteltu, Tipu valitsi kankaat, minä leikkasin tuon vartalon, Tipu kaavoitti ja leikkasi lonkerot ja silmät. Ja ompeli ja täytti itse. Ompelukoneen käyttö alkaa jo sujua. Hyvä Tipu! Samalla kuin Tipu teki Lonkeroista, minä tein Pupulle toista otusta, jonka Pupu nimesi Jalkuriksi. Jalkuri oli kuitenkin piiloutunut jonnekin tänä aamuna, joten siitäkään ei tule nyt kuvaa. Sitten myöhemmin, jos muistan.  

Kun nyt sitten Tipusta puhutaan muutenkin, kurkataan vielä neidin huoneeseen. Virkkasin jo kesällä Tipun sängyn päälle Flip flopista peitteen. (Juu, en muistanut blogata sitäkään silloin.) Tipun huoneen värit on valittu alunperin juuri Flip flopin herkullisen värikartan innoittamana, joten peitteen pitäisi sopia huoneen väreihin. Tämä värimaailma sopii niin hyvin Tipun persoonaan. Raikkaita, heleitä värejä, ihan niin kuin Tipu itsekin. Tyttö kuin kesäpäivä: auringonpaistetta, perhosia ja linnunlaulua, välillä jyrisee ukkonen, sitten paistaa taas aurinko. Minun Tipu <3

Huovutetut tossut

Ilosilmukka ylpeänä esittää: ihka ensimmäinen projekti itse kehrätystä langasta! Ensin kuva ennen huovutusta.

Tein aluksi pohjat ainaoikein neuleena, sen jälkeen nostin silmukat pohjan reunasta ja neuloin pyörönä laitaa niin pitkästi, kuin lankaa riitti. (En uskalla yhdistää tätä itsekehrättyä seuraavan satsin itsekehrättyyn, sen verran paksuus vaihtelee.) Sen jälkeen tein tuon jalkapöydän raidallisen osan kaupan langasta, mitähän Novitan superwashia se nyt oli, seiskaveikan paksuista kuitenkin. Lopuksi vielä varsi ruskealla. Muistelisin, että olen joskus tehnyt vauvan tossuja vastavalla mallilla, tai sitten keksin mallin justiin. Vaikea sanoa. Sitten tossut pyykinpesukoneeseen muun pyykin sekaan.  

Ja tulihan sieltä tossut. Kovin paljon tämä oma lanka ei tunnu huopuessaan kutistuvan, ainakaan ainaoikein neuleessa, sen kertoi jo mallitilkkukin. Kaupan lanka kesti konepesun hyvin. Aika hauskat töppöset! Koko on naisten, pikkuisen reilun oloinen minulle, mikä on tässä tapauksessa oikein sopiva. Itsekehrättyä on vielä satakunta grammaa, siitä tulisi vielä toiset samantyyliset tossut.

Virkattuja eläimiä

Nyt se on tullut meillekin! Angry Birds nimittäin. Ensin tietokoneelle ja kännykkään, nyt ihan oikeana hahmonakin.

 Possun ohje on Ravelrystä. Hassusti tosin ohje loppui mun mielestä vähän kesken, mutta ei tuo menoa haitannut. Kiva pikku projekti! Kun vain löytäisin oikean värisiä lankoja, voisin vaikka tehdä lisääkin hahmoja.

 Lankakopan uumenista uiskenteli esille myös hai. Tässä Pupu esittelee käsinukkea. Poika toimi mukavasti konsulttina, häntäkin nämä käsinukentekeleet ovat sen verran kiinnostaneet.

Ihan hampaatonhan tämä kaveri on. Suuresta kidastaan huolimatta ihan kiltti.

Kettu Repolainen

Meille on muuttanut uusi asukas: Kettu Repolainen. Mistä lie metsästä taloon luikkinut.

On muuten käsittämättömän vaikeaa kuvata käsinukkea omassa kädessään. Siitä ei tullut yhtään mitään. Tässä on kuvausapuna rukki.

Ja tässä häntä pitää pystyssä rasvatuubi. Repolainen yrittää hymyillä. Melko ystävällinen hän on, joskus tosin vähän pahankurinen. Ketunhäntä kainalossa... 

 Tässä Repolainen esittelee pahinta irvistystään. Lapset varokoot! Poika ojensi auttavan käden tähän kuvaan.

Kettu Repolainen on tehty ilman ohjetta, omasta päästä. Siitä kiva työ, että lisäykset ja kavennukset tehdään vain kerran yhdelle kohdalle. Siis ei tarvitse tehdä toista samanlaista, ei siis tarvitse tehdä muistiinpanoja muotoiluista. Siitä vain päästää menemään.

Vähänkö hienot sukat!

Mun mielestä ainakin on! Värikäs lanka on Polkua ja valkoinen Nallea. Sovelsin kirjoneulemallin Eeva Haaviston lapaskirjasta, vanhoilla suomalaisilla malleilla siis mennään. Olen nyt yhdistellyt tätä Polkua monenvärisiin yksivärisiin lankoihin, ja tämä miellyttää silmää tähän mennessä eniten, niin tylsää kuin valkoinen värinä onkin.

 Tässä sukat ylhäältä päin ja jalassa.

 Ja vielä sivusta. Tykkään, tykkään!

 Sain eilen illalla kumman tarmonpuuskan ja ompelin Pupulle leggingsit ja tunikan. Kankaan olen ostanut kirppikseltä joskus jo aikaa sitten.

En sentään viitsinyt ruveta etsimään ja piirtämään kaavoja. Leggingseissä oli mallina vanhat sopivankokoiset leggingsit ja tunikaan katsoin mallia hupparista. Kaapista ei tietenkään löytynyt yhtään sopivanväristä resoria, joten jouduin keksimään sellaisen kauluksen, jossa ei resoria tarvita. Enkä viitsinyt ruveta mitään nappeja tai vetoketjuja etsimään, lopputulos näkyy tässä alemmassa kuvassa. Raglanhihat on leikattu hupparin mallin mukaan, kaulus siis sovellettu omasta päästä ja sitten vain helmaan tarpeeksi mittaa.

Tipu on meillä saanut uusia vaatteita (jostain syystä Pojan vanhat eivät oikein tahdo kelvata), Pupu käyttää enimmäkseen Tipun vanhoja. Nyt oli sitten Pupun vuoro saada välillä uutta. Tipu oli kateellinen: "Jääkö siitä kankaasta yhtään, mullekin pitää tehdä siitä jotain!" Juu, ei jäänyt niin paljon. Ja Pupu oli niin onnellinen uudesta asustaan, että nukkui viime yön se päällä. Sen verran kangasta kuitenkin jäi, että Tipun kanssa yhteispelillä tehtiin Inka-nallelle takki. Inka takkeineen näkyy Pupun kädessä tuolla ylemmässä kuvassa.

Lisää sukkia ja joulukoristeita

Vielä yhdet kirjoneulesukat Eeva Haaviston kirjoneulemallilla. Lankana näissäkin on Polku ja Nalle, miesten koko.

 Polun kanssa tuntuu olevan hankaluutena tuon langan monivärisyys: on vaikea löytää sellaista toista lankaa, joka sopisi Polun väreihin, mutta olisi silti niin erilainen, että kirjoneule erottuu kunnolla joka kohdassa. Kuten kuvasta näkyy, tällä väriyhdistelmällä ei oikein erotu. Kirjoneuleen haasteellisuutta lisää kummasti, kun ei meinaa nähdä, mikä silmukka on tehty millä langalla... Jatkan kokeiluja.

Tulin hankkineeksi ympyräleikkurin. Tällaisen. Oikein näppärä peli, siistejä ja tasakokoisia ympyröitä tulee helposti.

 Nyt on sitten Tipun kanssa mietitty, mihin kaikkeen ympyröitä voi käyttää. Kutistemuovista on tehty ympyränmuotoisia riipuksia tytöille. Leikkuri pystyy helposti kartonkiin ja Tipuhan keksii. Minä kaivelin kaapeista vanhoja joulukortteja ja tein tällaisia koristeita, ajatuksena näissäkin kyläyhdistyksen pöytä joulumyyjäisissä. Meiltä ei vain joulukortteja juuri löydy, kaappitilan puutteen takia en ole viitsinyt laittaa niitä talteen.

 Tässä Tipun versiot, hän valitsi mielestään kauneimmat ympyrät. Näitä ei kuulemma saa myydä!

Joulupalloja voisi vielä tuunata, ehkä lisätä vähän patinaa tai kimalletta. Isäntä jo kyseli, paljollako näitä voisi myydä. Jaa, maksaahan nämä materiaalitkin melko paljon: vanhoja joulukortteja, kierrätyshelmiä, paperiliimaa ja rautalankaa. Olisiko euro liikaa, kävisikö 50 senttiä paremmin? Euron kappale, kahdella eurolla kolme?

Nukenvaatteita ja sammalkoristeita

Tässä postauksessa tulee nyt asiaa laidasta laitaan. Jotenkin näitä kuvia tahtoo nykyään kertyä useammasta aiheesta yhteen postaukseen. Onko minulla liikaa aikaa nykyään?! Vaikea uskoa...

 Meillä tehtiin tyttöjen kanssa lelujen suurjako, kun saatiin molemmille oma huone yläkertaan. Vauvanuket laitettiin Pupun huoneeseen ja barbienuket Tipun. Virkkausringissä on meneillään "Leikkimielellä"-tempaus. Minä menin moista ehdottelemaan, ja päädyin sitten lopulta itse polkaisemaan sen käyntiinkin. Jotenkin nihkeästi on tämä homma kuitenkin lähtenyt käyntiin. Lopulta sain punnerrettua vähän nukenvaatteita.

Pupun Helmi-nukke sai uuden asun. Ensin loppui lila lanka, sen jälkeen pinkki, joten värisuunnittelu nyt on sitä sun tätä. Nuttu ja hame on virkattu ihan omasta päästä.

 Tasapuolisuuden vuoksi seuraavaksi piti tehdä jotain Tipun barbienukelle. Niinpä tämä neitokainen sain nappimekon.

 Ja kylmien kelien tullessa mekon päälle voi pukea viitan lämmittämään. Näihin sain lopetettua turkoosin, valkoisen ja tuon mekon kirjavan langan. Tarkkaa työtä!

 Kävimme viikko sitten Pupun kanssa retkellä metsässä. Tuomisina oli molemmilla pussillinen sammalta. Tänään kaivoin kaapista tuollaisen korin, jossa on varmaan ollut alunperin joulukukkia. Vähän rautalangan vääntelyä ja tällainen kehikko oli valmis.

 Sitten sammalet kehiin. Ja lisää rautalankaa. Mitähän tästä oikein tulee? Pupu on uteliaana apulaisena mukana.

 Pujotin vanhan helminauhan helmiä ohueen rautalankaan - kuinkas muutenkaan! Ja sitten vain kieputtamaan. Kiemuran kärkeen vielä roikkuva koriste ja eiköhän tämä ollut tässä.

Tipu teki ja kiinnitti koristeen, pitihän hänekin päästä mukaan. Tässä vielä kuva koko pöytäkoristeesta.

 Tämä on tällainen mallikappale. Meidän on kylän naisten kanssa tarkoitus järjestää kyläyhdistyksen askartelupäivä, jossa tehtäisiin yhdessä tavaraa joulumyyjäisiin. Sammal tuntuu nyt olevan "uusi" materiaali, kuvittelisin, että sitä nähdään tulevina vuosina monessa muodossa. Ja sitä löytyy ilmaiseksi muidenkin kuin meidän metsästä. Koristeiksikin voi käyttää kaikenlaista kierrätyskamaa. Olisikohan tällaisista joulumyyjäisiin? Täytyy viedä mallikappale näytille emännille.

Sitten nämä kiiltokuvat! Samasta varastosta kuin aikaisemmin postattu tassutuoli, löytyi myös sikarilaatikollinen vanhoja kiiltokuvia. Tipun kanssa lajiteltiin jouluun sopivat eroon, niitä löytyikin aikamoinen läjä. Ei tarvitse enää miettiä, millaisia joulukortteja meillä tehdään tänä vuonna. Kiiltokuvissa on myös jo vähän iäkkäämpiä, arvioisin näiden olevan 50-80-luvuilta. En vielä tiedä, hennonko kaikkein vanhimpia ja kauneimpia käyttää joulukortteihin, vai jäävätkö ne vain ihasteltaviksi. Kuvia on joka tapauksessa paljon enemmän, kuin me lähetämme joulukortteja. Tällaiset noin yllättäen löydettynä ovat ihania aarteita!

Pipoja!

Postipoika oli kiikuttanut laatikkoon uuden Taikalehden, joulutunnelmissa siellä jo ollaan. Tipu ja Pupu hinkuivat molemmat askartelemaan: "Äiti, milloin voidaan tehdä kiikkuva poro ja tanssivia tonttuja, äiti, ihania tähtiä, voidaanko tehdä?" Muutaman päivän innityksen jälkeen myönnyin tekemään tyttöjen kanssa jouluaskarteluja. Niin että tänä vuonna tuli jouluaskartelukausi avattua ennätyksellisen aikaisin. Lehden ohjeilla kasasin kopiopaperista tähden ja ripustin sen eteisen peilin eteen. Vähän viimeistellympi versio tähdestä kauniissa laatikossa menisi vaikka pikkujoululahjana. Kaunis malli, kiva tehdäkin, ei tosin oikein sovellu lapsille. Tipulta meinasi pettää pinna, hän kun halusi pienemmän tähden vähän liukkaammasta erikoispaperista. Tipun pinna ei muutenkaan ole siitä pisimmästä päästä. Sinnillä, pikaliimalla ja pienellä avustuksella tyttö punnersi oman tähtensä valmiiksi. Hyvä Tipu <3

 Tipun koulu osallistuu Radio Dein Paljaat päät -keräykseen siten, että lapset saavat viedä koululle pipoja, josta ne sitten toimitetaan Romanian lapsille. Minä kaivoin lankavarastosta esille kaikenlaisia sekalaisia lankoja, joita löytyi kerä tai kaksi ja tikuttelin niistä sekalaisia pipoja. On siellä seassa viime joululta käsiin jäänyt punainen Jacques Cousteau -pipokin. Lopetin näihin pipoihin viisi erilaista lankaa, kahta lankaa jäi vielä vähän yli. Ei paha jämälankaprojekti!

 Mallit on omasta päästä, minkä kokoisia nyt mistäkin sattui tulemaan. Tällä mallilla tein kaksi pipoa, oli hauska tehdä ja Pupun päässä kokeillen ainakin istui päähän hyvin. Nämähän ei ole palmikoita, vaikka saattavat äkkiseltään niiltä näyttääkin. Harkitsen jopa tämän ohjeen kirjoittamista tänne blogiin. Saa nyt nähdä, viitsinkö. Kaavioiden piirtäminen on niin hankalaa ja kuka sitä viitsii tavata kirjoitettua ohjetta.

 Vilautan vielä, kenet sain päämalliksi pipoa kuvatessa. Pupun Salama-keppihevonenhan se siinä!

Värit näissä kuvissa ovat ihan surkeat, älkää vain uskoko kuvia! Salama lyö värit liian valkoisiksi ja eteisen valaisin keltaisiksi. Syksyn edestessä luonnonvalo käy vähiin, joten tällaisia kuvia on ikävä kyllä tulossa vielä lisää.