Kansanperinnettä

Tein kesällä itselleni feresin, siitä löytyy oma postauksensa tuolta alempaa. Se oli niin hauska tehdä, että kun Tipu vinkkasi haluavansa myös feresin, niin näinhän siinä sitten kävi. 

Tipu alkaa olla jo naisen mittainen, en olisi muuten viitsinyt tähän urakkaan ryhtyäkään. Feresin helmassa on leveä päärme, josta voi tarvittaessa jatkaa helmaa. Tein lisäksi yläreunaan pari helposti avattavaa laskosta, niin että leveyttäkin mekkoon saa helposti lisää.

Tipu valitsi itse asunsa kankaat. Mekkokangas on pystyraidallista, paitakangas pilkullista ja essu- ja kanttauskangas yksivärisiä. 

Sain päähäni laskostaa mekkokankaan raitojen mukaan niin, että toinen väri peittyy näkyvistä. Siinä olikin melkoinen urakka, kun raitojen leveys oli alle puoli senttiä. Lopputulos on kuitenkin kivannäköinen, jospa vaivannäkö kannatti. Näin se vaan laskostuu vajaa neljä metriä kangasta hoikankin varren ympärille. Reilut 200 laskosta se vaati.

Meillä on piharakennuksissa kaikenlaista vanhaa roinaa, jota jännästi kulkeutuu sisälle aika ajoin. Tällä kertaa haaviin tarttui vanha ikkunanpoka, josta on lasi kadonnut jo aikaisemmin. Kiinnitin pokaan katiskaverkon ja pujottelin verkonsilmiin ledivalosarjan.

Ikkunanpokan puu on kauniisti harmaantunutta eikä vaatinut muuta kuin puhdistuksen.

Toin talveksi sisälle myös leipähäkin, jonka ripustin tupaan pöydän yläpuolelle. Myös leipähäkki sai ledivalot. 

Häkki on varmaan saanut vuosikymmenten aikana patinaansa savusta, sen verran tummapintainen se on. Kaikki toisen pään piikit on uusittu jossain vaiheessa.

Tältä tuvassa näyttää nyt. Jossain vaiheessa virittelen leipähäkkiin varmaan jotain muutakin. Minusta se näyttää olevan vielä jotain vailla.

Ja vielä yksi kuva Tipusta feresissään, ihan vaan koska se on niin ihana!

Kesäkäsitöitä

Ilosilmukan 12-vuotias Tipu-tyttönen pyysi tekemään itselleen pitsihansikkaat. Ai että pitsihansikkaat? Siinäpä kiinnostava haaste, sellaisia en ole ennen tehnytkään. Ihan vaan simppeliä pitsiä ketjusilmukkakaarilla valkoisella virkkauslangalla, pieni röyhelö reunaan ja musta rusetti viimeistelemään ja pitämään hansikkaan suuta venymättä kuosissaan. Juu, toimii. 

 Täytyy myöntää, että tyylitajua Tipulla ainakin on. Hansikkaat täydentävät söpösti sen asuja. Tänään päällä valkoinen puuvillamekko, vaalea farkkutakki ja hansikkaat. Hansikkaihin ei ollut ohjetta, ihan vaan tehdessäni sovelsin. Tiesin jo aloittaessani, että puuvillainen virkkauslanka kutistuu aika tavalla, ja kieltämättä vähän jänskätti, kun pesin kokeeksi ensimmäistä hansikasta ennen toisen tekemistä. Onneksi ketjusilmukkaverkko on joustavaa ja koosta tuli riittävän sopiva ensi yrittämällä.

 Välipalana virkkasin pienen, hassun liinan afrikankukista. Olen minä puikkojakin heilutellut, mutta edellinen isompi neuleprojekti meni harjoittelun piikkiin. Purin pois. Ehkä siitä langasta tulee sitten jotain muuta. Sitten joskus.

 Seuraavaksi kiva pikku projekti kangasväreillä. Alussa oli valkoinen T-paita ja pieni virkattu liina.

 Sitten tuli pitsiliina-T-paita. Ihan vaan levitin siveltimellä mustaa kangasväriä liinaan ja painoin sen paidan rinnuksiin.

 Tässä vielä lähikuva kuviosta. Tein samalla pitsiliinalla vielä toisenkin paitaprojektin eri tekniikalla, mutta sitä ei ole kukaan vielä valokuvannut. Luvassa kuvia siitä joskus myöhemmin. Liina alkaa kyllä näyttää varsin mielenkiintoiselta jo tässä vaiheessa.

 Kesälomalla on tullut ommeltua yhteen tilkku jos toinenkin. Alla olevan peiton nimi on Muisto. Muisto-peitto on tehty kokonaan vanhoista kirjailluista tai pitsikoristeisista tyynyliinoista ja edellisen postauksen verhoista yli jääneistä lakananpaloista. Siis kokonaan valkoinen tilkkupeitto.

 Ajatus on pyörinyt päässäni jo jonkin aikaa. Pohdiskelin, onko ihan tyhmää tehdä kokovalkoinen tilkkupeitto. Voin nyt todeta, että ei ollut. Peitosta tuli tosi kaunis. Eri ikäiset tyynyliinat olivat tietysti vähän eri sävyisiä. Näiden kanssa ei kannattanut miettiä mitään erikoista tilkkumallia, peitto on tehty ihan vaan neliötilkuista, jotta tilaa jää pitseille ja kirjailuille. Alla muutama lähikuva peitosta, ihan vaan koska se on niin kaunis.

 Aloitin heti Muisto-peiton perään vielä toisenkin tilkkupeiton. Tämän peiton kankaat olen saanut tuliaisina Intiasta. Kankaat oli tarkoitettu ommeltavaksi mekoksi ja housuiksi. Kun nyt en kuitenkaan sellaista asua osaa oikein kuvitella käytettäväksi Suomessa, ompelin kankaat peitoksi. Tämän peiton malli on Rosemary Wilkinsonin toimittamasta kirjasta "Nopeat ja värikkäät tilkkutyöt", ja on kirjan nimelle uskollisesti helppo ja nopea.

 Vuoritin tämän peiton fleecehuovalla ja siitä tuli kevyt ja notkea. Tyttäret omivat sen heti kuvauksen jälkeen trampoliinille köllöttelypeitoksi.

Sellaisia käsitöitä on syntynyt kesälomalla tähän mennessä. Harmi, että töihin on palattava jo ensi viikolla. Tuppaa tuo työnteko häiritsemään vähän näitä harrastuksia.

Juhlien jälkeen

 Meillä on pidetty tänä keväänä juhlat. Tokihan lasten syntymäpäiviä sun muita pikkujuhlia pidetään useampia vuosittain, mutta tänä keväänä Poika sai valkolakin ja Isäntä täytti pyöreitä. Päätettiin juhlia molempia samalla kertaa, kun ajallisesti merkkipäivät olivat lähellä toisiaan. Isommista juhlista sain lopulta tarvittavaa lisäpotkua ja ompelin tupaan kauan haikailemani verhot. Verhot on tehty vanhoista pitsilakanoista, joita ei tietenkään riittänyt samanlaisia kaikkiin viiteen ikkunaan. Pitsit olivat kuitenkin suunnilleen yhtä kaukana reunasta joka lakanassa ja suunnilleen yhtä leveitä. Alla kuva tuvasta verhoineen yhteen suuntaan.

 Kuvissa tupa on jo palannut juhlien jälkeen arki-asuun. Läjä tilkkupeittoja ja muutama kukkanen on vielä juhlista näkyvissä. Tuvan toisesta päästä on meillä käynti keittiöön, jossa on myös ruokapöytä arkikäyttöön. Tuvalla ei siis arkena ole varsinaista käyttötarkoitusta. Kaikenlaista puuhailua sinne näkyy kuitenkin keskittyvän, niin kuin kuvistakin huomaa. Monopolipeli on kesken pöydässä. Vieraiden kanssa tupa ja erillinen keittiö siinä vieressä on osoittautunut toimivaksi. Tuvan isoon pöytään mahtuu vähän isompikin porukka ja keittiö on ihan siinä vieressä, niin että kattaminen käy helposti. Telkkarin katselutila on meillä yläkerrassa, niin ettei sekään ole rumentamassa tupaa. Alla vielä tupa toisesta suunnasta kuvattuna.

 Sitten niistä verhoista. Sain pitsilakanat anopilta. Neljä viidestä on hänen kirjailemiaan ja ompelemiaan. Vanhimmat on kirjailtu anopin tyttönimellä, mikä ajoittaa ne jonnekin 60-luvun alkuun. Kiitoksen anopille, kun hennoi antaa pitsilakanansa leikeltäviksi!
Mehän ollaan asuttu talossa jo viisi vuotta ja tähän asti tupa on ollut ilman verhoja. Naapuriin on sen verran pitkästi, ettei näkösuojaa tarvita.

Alla vielä lähikuva minusta kauneimmasta pitsistä. Ruutumalli on niissä anopin vanhimmissa lakanoissa, ei tosin anopin itsensä virkkaama. Lanka on ohutta, näihin on joku käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa. Kaunis malli, saattaa olla, että sitä löytyy jossain vaiheessa Ilosilmukankin virkkuista.

 Väsäsin itselleni hernemaan vanhaan naulalaatikkoon. Toivottavasti kaksinkertainen paksu muovi pitää veden enimmäkseen laatikon sisällä. Nyt herneet ovat jo kasvaneet yli tuon rautalankatuen, täytyy varmaan väännellä niille lisää tukea myöhemmin. Paperiperhosten malli on jostain vuosien takaisesta Taikalehdestä. Hassua ja lapsellista, juu. Mutta silti kivan näköistä, minusta. Ei näitä tarvitse aina niin vakavasti ottaa. Tai itse asiassa on parempi jättää vähemmäksi ne ajat, kun ottaa käsitöiden kaltaisen harrastuksen vakavasti.

 Kevään juhliin tein itselleni mustan boleron pidettäväksi värikkään mekon kanssa. Boleron malli on Dropsilta, nimeltään Marcia ja löytyy numerolla 119-27 Dropsin sivuilta. Ohjeesta poiketen tein boleron yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin ja tein hihoista lyhyiden sijaan puolipitkät. Niin ja lanka oli Novitan puuvilla-bambua, jossa neuletiheys täsmäsi alkuperäisen langan kanssa. Aika tavalla säätöä siis, mutta eipähän tarvinnut ommella saumoja.

En ole pitkään aikaan ommellut muuta kuin tilkkutöitä. Tipu on alkanut kiinnostua vaatteiden ompelusta ja minä taisin saada Tipulta pikku tartunnan. Ompelin itselleni kesähameen joskus pari vuotta sitten kirpputorilta ostamastani kukallisesta verhosta. Ostaessani ajattelin verhokangasta tilkkutöihin, mutta melkein vahingossa se päätyi vaatekankaaksi. Ompelupää oli kyllä kateissa... Näköjään ompelutaidonkin voi unohtaa. Hameen kaava on Suuresta käsityölehdestä muutaman kuukauden takaa.

Pupukin sai juhliin boleron hihattoman mekon kanssa lisälämmikkeeksi. Tämä bolero on myös tehty ylhäältä alaspäin ja yhtenä kappaleena. Lanka on puuvillasekoitteista nauhalankaa ja väri on Pupulle mieluinen. Malli on omasta päästä, tehdessä sovellettua.

Tipu sai keväällä syntymäpäivälahjaksi pikkutabletin. Virkkasin tabletille kassin sitä suojaamaan ja myös helpottamaan sen kuljettamista mukana. Tipu valitsi värit ja sanoi haluavansa siksakraitaa. Saamansa piti. Kiinteillä silmukoilla puuvillalangasta virkattu pinta on tukevaa ja suojaa tablettia hyvin. Ohjetta ei tähänkään ollut

Ja kun ne puuvillalangat nyt olivat esillä, leikittelin niillä vähän ja tein kolme kukkakoristetta. Kukan malli on alunperin Happy Flower Decoration, joita olen joskus tehnyt muutaman kappaleen. Nekin löytyvät jostain täältä blogista. Tällä kertaa en etsinyt alkuperäistä ohjetta, katsoin vain mallia seinällä roikkuvasta kukkasesta, ja tein pelkän kukkaosan ilman vartta. Nämä eivät siis välttämättä vastaa täysin alkuperäistä kukkasta.

 Ilosilmukan kevät on ollut täynnä kaikenlaista touhua, osa raskastakin. Olo on ollut uupunut. Nyt enimmät näyttäisivät olevan tältä erää takanapäin ja kesää kohti on hyvä mennä. Päivä ja viikko kerrallaan. Joka päivään on onneksi oma voimansa.

Yksi, kaksi... viisi paria lapasia

Pojan jokajouluinen lahjapossu näytti tänä vuonna tältä. Sillipurkki mallaa kokoa possun vieressä. 

 Possun malli on omasta päästä. Alapäästä aloitin ja päälaelle lopetin. Kärsän ja korvat neuloin, silmät ja suun virkkasin. Kärsään leikkasin tyhjän muovipullon suorasta kyljestä kiekon pitämään kärsän pään litteänä.

Kirjoneulepuolella homma meinaa karata lapasesta. Lasten lapasia on nimittäin syntynyt jo melko monet. Kaikki kirjoneulemallit ovat Eeva Haaviston kirjasta "Sata kansanomaista kuviokudinmallia".

 Vaaleanpuna-harmaat tytölle ja musta-harmaa-ruskeat pojalle.

 Puna-kelta-mustat tytölle.

 Sitten vähän pienemmät. Näitä olen ajatellut yksivuotiaalle.

 Hännänhuippuna pikkuruiset vauvan lapaset. Vauva asustaa vielä masussa useamman viikon ajan, mutta en malttanut olla tekemättä <3 lapaset="lapaset" muut="muut" nallesta.="nallesta." nbsp="nbsp" on="on" p="p" tehty="tehty" vauvan="vauvan" woolista="woolista">

 Tässä koko potretti. Näitä on ollut kyllä hauska tehdä. Harmi vaan, nyt alkaa olla suvun pikkuväki lapastettu. Tipun lapaset ovat seuraavana vuorossa, mutta ne ovat jo vähän isompaa kokoa ja kirjoneuleen Tipu on suunnitellut itse.

Innostuin taas vaihteeksi askartelemaan. Olen joskus laittanut jemmaan kivan, magneeteilla sulkeutuvan laatikon. Mitähän lie mainoksia siinä aikoinaan tullut. Päällystin laatikon vanhan kirjan sivuista revityillä kappaleilla. Kirjan ostin joskus pari vuotta sitten kirppikseltä 20 sentillä askartelumateriaaliksi. Valitsin sen kaikista kellastuneimman.

Kiinnitin paperikappaleet vedellä ohennetulla Erikeeperillä serviettitekniikalla. Päällystyksen kuivuttua sivelin samaa lientä vielä kerroksen rasian pintaan. Rasian kanteen tein paperinarua parista kirjan sivusta kiertämällä kapeaa suikaletta kierteelle. Tuputin vähän mustaa leimasinväriä rasian reunoihin patinaksi, samaa laitoin myös paperinarukiemuroiden päälle.

Tein kanteen myös kolme ruusua uusimman Taikalehden ohjeella. Kiva, helppo ohje ja ruusuista tulee sieviä. Lehdessä ruusut oli tehty valkoisesta kopiopaperista ja niitä oli sitten värjätty leimasinvärillä eri värisiksi. Minä käytin kirjan sivuja ja mustaa väriä. Koristeet kiinnitin kuumaliimalla rasian kanteen. 

Kaitaliina

Tässä syksyllä Ilosilmukan piti saada pikaisesti napattua joku käsityö mukaan. Silloin oli työn alla näitä sydämiä, ja ne eivät oikein sovellu reissuneuleeksi. Ensimmäisenä käteen osui kerä punaista virkkauslankaa ja virkkuukoukku. Eikä tietenkään ollut aikaa etsiä ohjetta. Äidiltä perittyä pyyhepitsiä osaan tehdä ilman ohjettakin. Sillä tavalla punainen pitsiliina sai alkunsa.

 Päädyin lopulta tekemään kaksi reunapitsiä ja mallia soveltaen kaksi välipitsiä. Seuraavaksi piti keksiä punaisiin pitseihin sopiva kangas. Tämän verran kangasta täytyy löytyä tilkkuilijan varastosta, kauppaan en tämän takia lähtenyt. Aikani tilkkukankaita pengottuani meinasin jo luopua toivosta. Sitten muistin, että minulla on läjä vanhoja kirjailtuja tyynyliinoja jossain jemmassa. Minä jopa muistin, mihin olin tyynyliinat tallettanut. Tyynyliinakasasta löysin kaksi punaisilla kirjailuilla koristeltua. Sopii täydellisesti!

 Kahdesta tyynyliinasta tuli tietysti neljä kappaletta, joten jouduin tekemään vielä yhden välipitsin, jotta sain kaikki tyynyliinankappaleet menemään. Nimikoidut kappaleet laitoin keskelle ja nimikoimattomat päähän.

 Liinasta tuli lopulta reilusti kaksi metriä pitkä. Tällä mitalla käy tällaiselle normaalikokoiselle pöydälle mutta ei ole liian lyhyt meidän pitkälle tuvan pöydällekään. Sillä liinan päät eivät jää roikkumaan.

Välipitsin sovelsin tällaiseksi. Hyvin yksinkertainen malli, eikä täysin vastaa reunapitsiä, mutta en osannut parempaakaan keksiä. Liina pääsee koekäyttöön viikonloppuna, kun juhlitaan Pupun 5-vuotissyntymäpäiviä. Onnea Pupu!

Valoja ulos ja sisälle

Talven valkeus piristää mieltä kummasti. Kylällä talvi tuntuu pimeältä. Kirkkaat sähkövalot peittävät luonnon omat valot ja niiden valopiirin ulkopuolelle ei näe. Täällä maalla ei kaupungin valoja näy. Ulkona ei silti ole pimeää. Kuun ja tähtien valossa näkee kulkea pihassa ja pienen kynttilä valo riittää valaisemaan kuistin ympäristön. Vähän valoa onkin paljon.

 Ilosilmukalla on vanhassa navettarakennuksessa pihasauna. Kesällä pihasaunalle tulee vesi pumpulla läheisestä lähteestä, talvella vesi tuodaan paljulla vanhalla vesikelkalla. Kesäaikaan saunaa lämpiää viikoittain, talvella lämmittäminen on sen verran työläämpää, että Ilosilmukkakin tarvitsee hyvän syyn saunan lämmitykseen. Viikko sitten syy oli pikkujoulut, viime viikonloppuna saunan pesu. Jouluna lämmitetään tietenkin pihasaunaa.

 Pakkanen maalaa käytön kosteuden kuvioiksi ikkunaan. Toisessa ikkunassa höyheniä, toisesta tällainen näkymä pihalammelle.

 Ilosilmukalla on ollut jemmassa kaksi kaunismuotoista lampunvarjostimen kehikkoa. Jalkalamppu ei ollut turvallinen ja piti hävittää, mutta varjostimet laitoin talteen. Tässä kehikot on jo maalattu mustiksi. Lisäksi helmiä, rautalankaa ja pari valosarjaa.

 Pujotin helmet rautalankaan ja kieputin rautalangat kehikkoihin. Punaisia läpinäkyviä helmiä ja pieniä harmaita helmiä.

 Lopuksi vielä ledivalosarjat molempiin ja ikkunan eteen roikkumaan.

 Tähän malliin. Nyt minullakin on jouluvalot.