Kansanperinnettä

Tein kesällä itselleni feresin, siitä löytyy oma postauksensa tuolta alempaa. Se oli niin hauska tehdä, että kun Tipu vinkkasi haluavansa myös feresin, niin näinhän siinä sitten kävi. 

Tipu alkaa olla jo naisen mittainen, en olisi muuten viitsinyt tähän urakkaan ryhtyäkään. Feresin helmassa on leveä päärme, josta voi tarvittaessa jatkaa helmaa. Tein lisäksi yläreunaan pari helposti avattavaa laskosta, niin että leveyttäkin mekkoon saa helposti lisää.

Tipu valitsi itse asunsa kankaat. Mekkokangas on pystyraidallista, paitakangas pilkullista ja essu- ja kanttauskangas yksivärisiä. 

Sain päähäni laskostaa mekkokankaan raitojen mukaan niin, että toinen väri peittyy näkyvistä. Siinä olikin melkoinen urakka, kun raitojen leveys oli alle puoli senttiä. Lopputulos on kuitenkin kivannäköinen, jospa vaivannäkö kannatti. Näin se vaan laskostuu vajaa neljä metriä kangasta hoikankin varren ympärille. Reilut 200 laskosta se vaati.

Meillä on piharakennuksissa kaikenlaista vanhaa roinaa, jota jännästi kulkeutuu sisälle aika ajoin. Tällä kertaa haaviin tarttui vanha ikkunanpoka, josta on lasi kadonnut jo aikaisemmin. Kiinnitin pokaan katiskaverkon ja pujottelin verkonsilmiin ledivalosarjan.

Ikkunanpokan puu on kauniisti harmaantunutta eikä vaatinut muuta kuin puhdistuksen.

Toin talveksi sisälle myös leipähäkin, jonka ripustin tupaan pöydän yläpuolelle. Myös leipähäkki sai ledivalot. 

Häkki on varmaan saanut vuosikymmenten aikana patinaansa savusta, sen verran tummapintainen se on. Kaikki toisen pään piikit on uusittu jossain vaiheessa.

Tältä tuvassa näyttää nyt. Jossain vaiheessa virittelen leipähäkkiin varmaan jotain muutakin. Minusta se näyttää olevan vielä jotain vailla.

Ja vielä yksi kuva Tipusta feresissään, ihan vaan koska se on niin ihana!

Muutosten aika

Tämä syksy on ollut Ilosilmukan perheessä isojen muutosten aikaa. Koulujen alkaessa perheeseen syntyi reipas, pieni poikavauva. Pari viikkoa sen jälkeen, kun saatiin uusi perheenjäsen, Poika muutti kotoa Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Tipu puolestaan siirtyi kyläkoulusta keskustan yläkouluun. Iso muutos sekin. Pupun kohdalla koulunkäynti jatkuu kolmannella luokalla samassa koulussa ja tuttujen koululaisten ja opettajien kanssa kuin ennenkin. Ensimmäinen kuukausi pikkuvauvan kanssa on mennyt mukavasti, vauva on niin rauhallinen ja tyytyväinen, syö ja nukkuu hyvin, ja on jo ehtinyt hurmata isosiskonsakin. 

Vauvahoidon lomassa ei nykyisin jää montaa hetkeä käsitöille. Olenkin neulonut enimmäkseen pikkuisia neuleita, tumppuja, sukkia ja myssyjä. Vauva tuntuu kasvavan nopeammin kuin ehdin neuloa Onneksi vanhaakin varastoa sentään löytyy. On vain niin kiva neuloa uudelle ihmiselle ihan uusia pikkuneuleita. 

Ennen vauvan syntymää ehdin sentään saada valmiiksi Tipun villapaidan. 

Paita on Tipun itsensä suunnittelema, vain palmikkomalli valittiin yhdessä. Lanka on Cascaden silkki-villaa, se on huolella valittu, jotta herkkähipiäinen Tipu pystyy pitämään paitaa ihoa vasten. 

Palmikkokuvio on yhdistelty Neulojan käsikirjan malleista. Ihana lanka neuloa ja mielenkiintoinen palmikkokuvio, mikäpä sen mukavampaa. Pitempäänkin olisin voinut paidan miehustaa neuloa.

Reissuneuleena villapaidan ohella olen virkkaillut hissukseen huivia lankakaupan alennusmyynnistä hankitusta langasta.

Laitoin tupsut taktisesti vain huivin keskelle ja päihin. Tupsut koko huivin reunan matkalla olisivat toki näyttäneet hyvältä, mutta vieneet lankaa niin paljon, että huivista olisi tullut aika pieni. Tein mieluummin isomman huivin vähemmillä tupsuilla.

Osittain tupsuton reuna toimii hyvin, kun huivi on käärittynä kaulaan. 

Ilosilmukan tärkein käsityö on nyt uusi pikkuihminen. Varmaan sitten jossain vaiheessa valmistuu taas blogattavia käsitöitä langastakin.

Ja taas jatkuu

Elämäntilanteen muuttumisen myötä nyt on hyvä hetki puhallella jälleen henkeä tähän blogiinkin. Käsityöt ovat Ilosilmukalle tärkeä henkireikä lapsiperheen arjen keskellä ja niitä onkin valmistunut tasaisesti. Läheskään kaikkea ei ole tullut kuvattua ja yhtä ja toista on jo lähtenyt maailmallekin. Joitain kuvia menneen vuoden ajalta kuitenkin löytyy. Juostaanpa niiden avulla pikaisesti viime talvi läpi.

Syksy 2015: Ompelin Pupulle huolisyöpön varastosta löytyvistä tilkkukankaista. Pupu antoi syöpölle nimeksi Baa-baa ja aika monta lappusta se on jo syötäväkseen saanut. Pikkukoululaisen elämä on välillä kovaa.

Joulu 2015: Tipun pipo. Tein lyhennetyillä kerroksilla takaosasta vähän pitemmän kuin etuosasta, jotta pipo suojaisi paremmin korvia ja neuloin pipoon vuorin. Palmikkokuvion otin Tipulla käytössä olleista lapasista. Piposta tuli todella mieluinen ja se oli ahkerassa käytössä kevääseen asti.

Huhtikuu 2016: Pupun kevätpipo. Hämähäkkejä rakastava Pupu näki Ravelryssä kuvia hämähäkkipipoista, joilla on silmät otsalla ja jalat. Virkkasin sellaisen tyttären toiveiden mukaisesti pinkistä langasta. Ei ainakaan sekaannu koulussa toisten pipojen kanssa...

Vappu 2016: Pupu on nyt ihastunut Soturikissat-kirjasarjaan. Koulun vappunaamiaisiin Pupu tahtoi mennä Korppitassuna. Ompelin mustaan T-paitaan palan valkoista fleeceä, jalkaan vedettiin mustat farkut, hännän ompelin itse, se on kiinnitetty paidan alle vyötärölle kuminauhalla ja päähän korvapanta. Hyvin kohtuullisella vaivalla ja hinnalla saatiin Pupulle mieluinen asu.

Toukokuu 2016; Neuletakki itselle. Malli on itse suunniteltu ja lankana on Holstgarnin villa-puuvillalanka. Tähän neuletakkiin lankaa kului vajaa 200 grammaa! Kovin on riittoisaa. Ihanan kevyt ja pehmeä neuletakki on, taitaa olla Ilosilmukan uusi lempikesäneule.

Pitsimalli on pihlajanmarjamalli Knitted lace of Estonia -kirjasta. 

Koulujen kevätjuhla 2016: Tipun viimeisen kyläkoulun kevätjuhlan kunniaksi päätimme panostaa asuun tavallista enemmän. Ompelin nettikaupasta tilatun mekon kaveriksi tyllialushameen helmaa kohottamaan ja rusetin päähän sidottavaksi. Käteen aikaisemmin virkkaamani pitsihanskat, harteille pitsihuivi ja jalkaan pitsisukkahousut ja mustat kengät. Tipun kiinnostus cosplayhin näkyy asussa. Pupu sai mennä vanhassa mekossa, mutta omi sentään edellisen kuvan neuletakin ylijäämälangoista neulomani pitsihuivin lisälämmikkeeksi. Huivi odottelee vielä kuvaamista, niin että ehkä siitä enemmän seuraavalla kerralla.

Ilosilmukan äiti toi ulkomaanmatkalta tuliaisiksi pitkän pätkän kangasta. Ensin tein Tipulle kesähousut (jotka ovat vielä kuvaamatta, 13-v. neitokainen kun ei aina ole kovin innokas auttamaan äidin käsityöhömpötyksissä) ja lopusta kankaasta tein Pupulle niin pitkän täyskellon hameen kuin kangasta riitti. Pupu pitää sinisestä ja hulmuavista helmoista. Kevyttä hamosta on hyvä hulmutella.

Paljon muutakin on tehtynä ja tekeillä. Katsotaan niitä porukalla sitten myöhemmin. 

Pikkuneuleita ja askarteluja

 Tipu-tytär oli pienenä ollessaan varsinainen prinsessa. Pupu taas on selvästi enemmän ritarityttöjä. Kesällä käytiin tutustumassa Hämeen linnaan, jossa Pupu pääsi kokeilemaan ritarivarusteita. Kotona Pupu sai omat varusteet. Nämä varusteet ovat onneksi kevyemmät kuin Hämeen linnan rautaiset!

Puumiekka on ostettu käsittelemättömänä, Pupu on maalannut ja koristellut sen itse. Kilven Isäntä teki puusta, Tipu piirsi siihen lohikäärmeen, minä maalasin ja Pupu lisäsi timantit ja muut koristeet. Kypärän tein kartongista Pupun toiveiden mukaan, kasasin sen haaraniiteillä ja maalasin ensin mustalla spraymaalilla ja siihen päälle suihkutin vielä vähän hopeanväristä. Ritaritar on valmis käymään lohikäärmeitä vastaan!

Askartelujen lisäksi pajalta on valmistunut muutamia pikkuneuleita:

Kahdet rannekkeet Drops Cotton Merinosta. Pinkkien kämmenselän mallineule on Neulojan käsikirjasta, muuten molemmat omasta päästä. Eipä näihin paljon ohjetta tarvitakaan. Nämähän on vain suoria putkia, joissa kämmenpuoli on joustinneuletta ja peukalolle aukko.

 Sininen kauluri Dropsin Papy Alpaca Silkistä. Kerän verran riitti tähän pikkukauluriin. Tai oikeastaan kauluri on sen kokoinen, kuin kerästä tuli. Ihan vaan 2o 2n joustinneuletta kunnes kaulaosan on tarpeeksi pitkä ja sitten silmukoita tasaisesti lisäillen niin kauan kuin lankaa riittää.

Vihreävalkoinen kauluri on isompi, sen tein vuosi sitten Norjasta ostamistani edullisista alpakkalangoista. Siis niistä, jotka jäivät yli tästä villapaidasta. Ärsyttävästi lankaa jäi vajaa puoli kerää molempia värejä.

Näiden pikkuneuleiden myötä joululahjajemma on saanut jo kivasti täytettä. Jee jee! Nyt on ollut kiva tehdä tällaisia pieniä töitä, jotka valmistuvat nopeasti - varsinkin lomalla. Kohta varmaan hotsittaa tehdä vaihteeksi jotain isompaa.

Edellisessä postauksessa viittasin jo toiseen kokeiluun pitsiliinalla ja kangasväreillä. Alla pari kuvaa siitä. Tällä kertaa käytin liinaa maskina ja väreinä suihkutettavia kangasvärejä. Uhrina tällä kertaa alennusmyynnistä neljällä eurolla ostettu toppi.
Etupuoli:

Ja takapuoli:

Kangasvärin ohjeista poiketen toppi on viskoosia, värejä suositellaan vähintään 90 % puuvillaa sisältäville kankaille. Silitin topin reippaasti kuumemmalla kuin sen pesuohje antaa luvan, ja hyvin väri näkyy pysyvän kiinni. Kuvatessa toppi on jo käynyt parikin kertaa pyykinpesukoneessa. Tästäkin tuli kiva!

Kesäkäsitöitä

Ilosilmukan 12-vuotias Tipu-tyttönen pyysi tekemään itselleen pitsihansikkaat. Ai että pitsihansikkaat? Siinäpä kiinnostava haaste, sellaisia en ole ennen tehnytkään. Ihan vaan simppeliä pitsiä ketjusilmukkakaarilla valkoisella virkkauslangalla, pieni röyhelö reunaan ja musta rusetti viimeistelemään ja pitämään hansikkaan suuta venymättä kuosissaan. Juu, toimii. 

 Täytyy myöntää, että tyylitajua Tipulla ainakin on. Hansikkaat täydentävät söpösti sen asuja. Tänään päällä valkoinen puuvillamekko, vaalea farkkutakki ja hansikkaat. Hansikkaihin ei ollut ohjetta, ihan vaan tehdessäni sovelsin. Tiesin jo aloittaessani, että puuvillainen virkkauslanka kutistuu aika tavalla, ja kieltämättä vähän jänskätti, kun pesin kokeeksi ensimmäistä hansikasta ennen toisen tekemistä. Onneksi ketjusilmukkaverkko on joustavaa ja koosta tuli riittävän sopiva ensi yrittämällä.

 Välipalana virkkasin pienen, hassun liinan afrikankukista. Olen minä puikkojakin heilutellut, mutta edellinen isompi neuleprojekti meni harjoittelun piikkiin. Purin pois. Ehkä siitä langasta tulee sitten jotain muuta. Sitten joskus.

 Seuraavaksi kiva pikku projekti kangasväreillä. Alussa oli valkoinen T-paita ja pieni virkattu liina.

 Sitten tuli pitsiliina-T-paita. Ihan vaan levitin siveltimellä mustaa kangasväriä liinaan ja painoin sen paidan rinnuksiin.

 Tässä vielä lähikuva kuviosta. Tein samalla pitsiliinalla vielä toisenkin paitaprojektin eri tekniikalla, mutta sitä ei ole kukaan vielä valokuvannut. Luvassa kuvia siitä joskus myöhemmin. Liina alkaa kyllä näyttää varsin mielenkiintoiselta jo tässä vaiheessa.

 Kesälomalla on tullut ommeltua yhteen tilkku jos toinenkin. Alla olevan peiton nimi on Muisto. Muisto-peitto on tehty kokonaan vanhoista kirjailluista tai pitsikoristeisista tyynyliinoista ja edellisen postauksen verhoista yli jääneistä lakananpaloista. Siis kokonaan valkoinen tilkkupeitto.

 Ajatus on pyörinyt päässäni jo jonkin aikaa. Pohdiskelin, onko ihan tyhmää tehdä kokovalkoinen tilkkupeitto. Voin nyt todeta, että ei ollut. Peitosta tuli tosi kaunis. Eri ikäiset tyynyliinat olivat tietysti vähän eri sävyisiä. Näiden kanssa ei kannattanut miettiä mitään erikoista tilkkumallia, peitto on tehty ihan vaan neliötilkuista, jotta tilaa jää pitseille ja kirjailuille. Alla muutama lähikuva peitosta, ihan vaan koska se on niin kaunis.

 Aloitin heti Muisto-peiton perään vielä toisenkin tilkkupeiton. Tämän peiton kankaat olen saanut tuliaisina Intiasta. Kankaat oli tarkoitettu ommeltavaksi mekoksi ja housuiksi. Kun nyt en kuitenkaan sellaista asua osaa oikein kuvitella käytettäväksi Suomessa, ompelin kankaat peitoksi. Tämän peiton malli on Rosemary Wilkinsonin toimittamasta kirjasta "Nopeat ja värikkäät tilkkutyöt", ja on kirjan nimelle uskollisesti helppo ja nopea.

 Vuoritin tämän peiton fleecehuovalla ja siitä tuli kevyt ja notkea. Tyttäret omivat sen heti kuvauksen jälkeen trampoliinille köllöttelypeitoksi.

Sellaisia käsitöitä on syntynyt kesälomalla tähän mennessä. Harmi, että töihin on palattava jo ensi viikolla. Tuppaa tuo työnteko häiritsemään vähän näitä harrastuksia.

Peittoja ja vähän askarteluja

 Ravelryn Mummot lumessa -ryhmässä järjestettiin muutama viikko sitten arpajaiset. Ilosilmukka lupautui tekemään arpajaisvoitoksi pikkutilkkupeiton voittajan toivomassa värimaailmassa. Inspiraatiopalaksi sain kuvan Marimekon Kulkue-kankaasta. Tällainen palkintopeitosta tuli.

 Peitto on tehty Strömsössä joku vuosi sitten esitetyllä pikatekniikalla. Tekniikalla yhdeksästä erilaisesta neliönmuotoisesta kappaleesta muodostuu yhdeksän erilaista alla kuvatun kaltaista blokkia. Tässä peitossa nämä blokit on yhdistetty mustavalkoisilla kaitaleilla ja peitto reunustettu vielä sinikuvioisella kankaalla. Tämän postauksen ensimmäinen peitto on tehty samalla tekniikalla.

 Toinen peitto on tehty neulomalla lähitorilta hankitusta suomenlampaan hahtuvalangasta. Samalla mallilla tein aikaisemmin toisen peiton, sillä kertaa hahtuva oli liukuvärjättyä. Tämän peiton tein kaksinkertaisesta hahtuvasta ja jätin reunuksen pois.

 Alla vielä lähikuva lyhennettyjen kerrosten yhtymäkohdasta. Peiton ohje on julkaistu myös neulelehti Ullassa.

 Pupu kehitteli askarteluideaa. Näiden käsinukkejen runkona on jäätelötikku, pää ja kädet on tehty kartongista ja koristelut tusseilla. Prinsessojen mekot tehtiin tilkkulaarin kankaista. Jäätelötikkuvartalosta voi pitää kiinni mekon suojissa. Kiva idea, toteutustapakin oli ihan Pupun keksimä. Minä tein vain työtä käskettyä. Ei huonosti eskarilaiselta!

 Pupun käsinukke on hämähäkkiprinsessa ja Tipun kissaprinsessa. Tässä kaverukset vielä lähikuvassa.

 Pupu on itse leikannut kartongit, minä autoin kankaiden ja kuumaliiman kanssa. Tipua autoin vain mekon ompelemisessa ja liimauksessa. Kissaprinsessan mekkokangas on vanhasta verhosta, jossa oli röyhelö jo valmiiksi reunassa. Hyvä Pupu!

Ilosilmukan blogi jatkaa hidastempoista toimintaansa. Tuntuu siltä, että olen viime aikoina purkanut yhtä paljon kuin neulonutkin. Vai miltä kuulostaa kolme neulottua hihaa, joista kaksi meni purkuun, lisäksi purettu kirjoneulesukan varsi. Loman tarve näkyy käsityörintamallakin.

Tossuja ja mökkejä

Ilosilmukan paja toimii jatkuvasti omalla painollaan. Tähän aikaan vuodesta pajalla valmistuu enimmäkseen pieniä neuleita. Pajan tahtia on hillinnyt yleisten työ-kotityökiireiden ohella Pojan tämänsyksyinen autokoulu. Pojan koulu on minun työmatkani varrella ja Poika kulkee minun kyydilläni. Meiltä ei oikein linja-autollakaan pääse. Poika on tässä syksyn mittaa käynyt autokoulun teoriatunnit. Autokoulu taas sijaitsee lähellä minun työpaikkaani. Koska teoriatunnit ovat olleet iltaisin, minun on pitänyt odottaa Poika kyytiini työpäivän päälle. Olen tehnyt autokouluiltoina tunteja sisään ja työpäivät matkoineen ovat venyneen kellonympäryksen mittaisiksi. Tähän kun lisätään muutama työstä johtuva ilta ja tietysti ne välttämättömät kotityöt, Pupun ja Tipun harrastukset (mistä toki osansa on hoitanut Isäntäkin), päivät alkavat olla melkoisen täynnä. Kuten sanottu, paja toimii omalla painollaan ja omalla tahdillaan. Jotain on kuitenkin valmistunutkin. 

Palatossuja. Isoja ja pieniä, lankana tässä seiskaveikka. 

Askartelin Taikalehden joulunumeron ohjetta mukaillen valotalon kartongista. Poika kysyi osuvasti, miksen saman tien tehnyt tästä Tardiksen näköistä, kun väri kerran osuu jo kohdilleen. Niinpä... Olisihan sitä voinut... Ei kuitenkaan tullut ajoissa mieleen, niin että nyt on tultava toimeen ihan vaan talolla. 

Ikkuna-aukoissa on kuultopaperia ja sisällä ledivalosarja. Valot päällä talo näyttää oikein kivalta.

 Kerrostalo sai kaverikseen vielä muropaketista tehdyn pienen mökin. Ledituikku mökin sisällä valaisee kuultopaperiset ikkunat mukavasti. Leimasinväriä näkyy nykyään olevan vähän joka askartelussa.