Heppalapaset ja rasia

Puikoiltani ilmaantui vielä yhdet kirjoneulelapaset, tällä kertaa Tipulle. Tipu itse suunnitteli heppakirjoneuleen ja sanoi, että niiden lisäksi pitäisi saada sydämiä. Myös värit on tyttö valinnut itse. Nyt näkyy olevan vaihteeksi vaaleanpunainen kausi. 

 Neuloin lapaset vaaleanpunaisella ja mustalla, valkoiset osat lisäsin myöhemmin silmukoita jäljittelemällä. Heppakirjoneuleen kanssa sain kyllä kiertää langanjuoksuja toisiinsa oikein urakalla.

 Päällystin vanhan puhelinlaatikon ensin valkoisella kopiopaperilla, sen jälkeen tein tilkkupinnan lautasliinoista leikatuista neliöistä. Lopuksi vedin pintaan vielä kerroksen valkolakkaa. Lakkoja ja maaleja löytyy meiltä ihan mukavasti varastosta raksan jäljiltä. Pintaan liimasin vielä Hello Kitty -tarran.

Tipu oli jo omimassa rasiaa, olen kuulemma luvannut hänelle sen rasian, johon liimaan tuon tarran. Voi ollakin, en yhtään muista. Tyttö saa rasian kyllä, mutta ei ihan vielä.

Ilosilmukan rakennusinsinöörin opinnot alkavat olla valmiina. Kaikki suoritukset on tehty, odottelen vielä byrokratian rattaiden pyörähtämistä. Todistus tulee päivätyksi tälle kuulle. Myös talo alkaa olla valmiina, lopputarkastus tuli pidettyä viime viikolla. Talo ja opiskelu alkoivat ja loppuivat liki samaan aikaan. Nyt on vähän outo olo: mitäs sitten?

Lisää hyödytöntä puuhastelua

Helmikuussa valmistunut risukranssi on siitä asti roikkunut ovenpielessä orvon näköisenä. Tipun synttäripöytään tekemästäni perhoskranssista jäi yksi paperiperhonen yli. Liimasin sen kranssiin, lisäksi tekoterälehtiä ja timantti. Meni pikkuisen hempeilyn puolelle tämä projekti... Saa nähdä, kauanko tuollaiset koristeen pihalla kestävät. Katoksessa nämä toki ovat. Kestää sen minkä kestää. Kivahan näitä on muutenkin aika ajoin vaihdella.

 Nappasin kukasta vielä lähemmän kuvan. Kukan pohjana on pyöreä kartonginkappale. Liimasin siihen terälehtiä ulkolaidalta alkaen, ja timantti keskelle peittämään liitoskohta. Eipä enää näytä niin orvolta.

 Askartelupiirin aiheena oli tällä kertaa pääsiäisaskartelut. Taikalehden ohjetta mukaillen tein pari munakoristetta. Meillä ei tule pääsiäiseen kovin paljon panostettua, se ollaan yleensä reissussa. Työntäyteinen kevätkausi on hyvä katkaista, kun saa neljän päivän töistä poissa ololla kymmenen päivän loman.

 Käsityöpuolella tuntuu teemana olevan edelleen hyödyttömyys. Pionikoristeiden ohje on samasta paikasta kuin aikaisemmin postaamani Helena-pupun, Susan Cropperin kirjasta "Virkkaa uusvanhaa". Tässäpä nämä tulikin sen kirjan parhaat ohjeet kokeiltua. Tein kukkasia neljä kappaletta, yhden ehdin näppärästi antaa pois ennen kuvaamista. Lankana käytin Nallea, siitä kun löytyi varastoista ihan kiva värivalikoima. Ompelin takapuolelle hakaneulat, jotta kukat saa kiinnitettyä rintapieleen tai laukkuun.

 Loppuviikon ja viikonlopun aikataulu on rytmittynyt mukavasti: torstai-iltana lueskelin perjantain koetta varten mekaniikkaa, aiheena staattisesti määräämättömät rakenteet (voin ihan vilpittömästi sanoa, että tähän asti mekaniikka on ollut ihan kivaa, tämä ei enää ollut), perjantai-iltana tein mallitöitä lauantain pääsiäisaskarteluun, lauantaina aamupäivä meni siivotessa, alkuiltapäivä askartelussa, sen jälkeen leipoessa Tipun syntymäpäiviä varten ja loppupäivä aloitellessa synttäreitä varaslähdöllä veljen perheen kanssa, tämä sunnuntaipäivä onkin sitten ollut juhlapäivä. Oikein rupesi harmittamaan, kun porukat puhuivat, että on hankikanto ja aurinko rellottaa taivallaa. Ehdittiin syntymäpäivien jälkeen sentää pihalle mekin.

 Suunnattiin tyttöjen kanssa naapurin pellolle. Minä toimin kopparina alapäässä, ettei muksut laske päistikkaa pöpelikköön. Tuolta ne kohta tulee alas, ja vauhdilla. Muutaman laskun jälkeen tässä pienemmässä mäessä tuumattiin lähteä kokeilemaan isompaa.

Tästä alas, juu. Matkaa tuonne pellon alareunan pusikkoon tulee hyvinkin sata metriä. Ylöspäin jurpattavaa on tarpeeksi pitkästi, hanki kantoi ja hauskaa oli.

Mekkoja tytöille

Joskus keväällä ostin alennuskorista pussillisen Samosta, kun niissä oli niin herkulliset värit. Valitsin kutakin väriä kerän tai pari, yhteensä 11 kerää. Tytöt valitsivat sitten keristä mieleiset värit ja tikuttelin heille niistä mekkoset. Tässä Pupu on menossa poseeraamaan.

 Ja tässä jo asemissa. Mekot on neulottu ylhäältä alaspäin, aloitettu olkainten kärjistä, siis ensin takakappale tuohon kädentien alareunaan asti, sitten etukappale. Sen jälkeen yhdistin kappaleet pyöröpuikolle ja muutama sentti suoraa.

 Helmaan halusin reilusti leveyttä, joten lisäsin silmukan joka toisella kerroksella kahdeksassa kohdassa, siis kahdeksan silmukka joka toinen kerros.

 Tein molempia mekkoja rinnakkain, ja kun lanka alkoi käydä vähiin, päättelin helmat virkkaamalla kerroksen kiinteitä silmukoita puikolla oleviin silmukoihin. Sitten vielä pieni pitsi helmaa somistamaan.

 Tipun mekosta tuli tämän värinen, keltainen taitaa olla ainoa väri, jota on molemmilla.

 Kädentien kaitaleet on tehty samalla kuin muukin mekko, ei siis ompelua. Muotoilin kaiteleen lyhennetyillä kerroksilla kaarevaksi ja mekon etu- ja takakappaleet lisäämällä silmukoita molemmissa reunoissa. Siihen nähden, että tapani mukaan päästelin vaan menemään ja lisäilin ja lyhentelin kerroksia summassa, lopputulos on oikein onnistunut! Etu- ja takakappaleiden kädenteiden päät on silmukoitu yhteen, siinä oli mekon ainoat ompelemiset. Nyt onkin vaihteeksi puikoilla jotain ihan valmiista ohjeesta. Näin parempia ideoita odotellessa.

 Pupun rakas Inka-nalle oli rakastettu ruttuun. Reikiä oli useampia, eikä Inka enää oikein kelvannut viereen. Ompelin käsin tilkkukankaista paikat reikien päälle, kun en niitä oikein huomaamattomasti olisi osannut korjata. Inkasta tuli paikkoineen hauskan näköinen, kelpaa taas kainaloon.

Yläkerrassa alkaa olla sen näköistä, että kohta on lopetettava raksasta puhuminen. Tipu on nukkunut jo viikon omassa uudessa huoneessaan ja kellarin lastenhuone näyttää melko autiolta. Isäntä saa kohta meidän makkarin listoituksen ja kaappien asennuksen valmiiksi. Ehkä viikonloppuna päästään jo kantamaan meidän ja Pupun sängyt sinne. On siellä vielä kaikenlaista pientä puuhaa, Pojan huoneen pintakäsittelyt on kesken ja WC on vielä aloittamatta. Pitäähän sitä ihmisellä jotain projektia olla ;)

Ehkä tämä talo joskus jopa valmistuu

Isännän kanssa ehdittiin rakennushommien välillä pitää yksi vapaapäiväkin. Käytiin tyttöjen kanssa Nokkakiven huvipuistossa Jyväskylän lähellä. Kiva reissu, keli ja palvelu oli loistavaa eikä liikaa tungosta.

Sirkusmaailmassa kannattaa ehdottomasti käydä, jos Nokkakiven suuntaan ajelee. Varsinkin lapsille löytyy mukavasti tekemistä ja miksei aikuisillekin. Tässä Tipu hienostelee prinsessapuvussa.

Edellisen postauksen unisukat ovat nyt valmiit. Lanka on aikaisemmasta projektista ylijäänyttä Novitan Wool Sävyä. Ikävästi näkyy nyppääntyneen jo lyhyen käytön jälkeen. Näissä ei nyppääntyminen tosin hirmuisesti haittaa, koska vedän nämä jalkaan pimeässä makuuhuoneessa ja aamulla taas riisun hämärässä.

Mallineule on tätä vanhaa koivunlehtimallia. Omasta päästä tämänkin kaivelin.

 Välityönä näpertelin vielä parin pannulappuja. Pannulapuissa on käytetty vuosikerta Floricaa, jota meni vähän yli kerä. Näistä tuli kyllä kauniit! Taidan antaa pois, kun itsellä ei ole välitöntä pannulappujen tarvista, eikä tuo sininen oikein lukeudu lempiväreihin.











Tässä vielä uusien pannulappujen esikuva. Nämä olen saanut Isännän mummolta joskus vuosia sitten. Ja käytetty on, kuten kuvakin kertoo. Malli on kaksinkertainen ja siten hyvin eristävä.



Isännän parin viikon "loma" on heittänyt raksaa eteenpäin aimo askeleen. (Loma on "loma", koska työpäivät raksalla ovat venyneet kohtuullisen pitkiksi. Onhan tuo ainakin erilaista kuin toimistotyö, ja kyllähän se työkin tekijäänsä kiitää...) Vintillä ollaan nyt listoitusvaiheessa. Lukuunottamatta Pojan makuuhuonetta ja WC:tä, jotka tehdään vasta sitten, kun muut tilat on saatu valmiiksi. Tuntuu ihmeelliseltä, että yläkerta alkaa lopultakin olla siinä kunnossa, että sinne saa alkaa kantaa tavaroita! Tiukan tuumailun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että ainoat kaapit, jotka pitää ostaa, tulevat meidän makuuhuoneeseen. Selvitimme kaappien hintoja Ikealta ja paikalliselta puusepältä. Kaapisto maksaa saman verran molemmissa. Paitsi, että paikallinen puuseppä kasaa kaappirungot valmiiksi ja ensimmäiset kaapit saa päivän toimitusajalla. Eipä tarvinnut miettiä, kummasta otetaan. Tänä iltana on sitten tiedossa kaappien roudaamista yläkertaan!

Pakollista lomaa

Kotona on meneillään tämmöistä: 

 Yläkerran aulan ja kahden makuuhuoneen lattiat on lakattu. Kuva on otettu heti viimeisen lakkakerroksen vetämisen jälkeen, kiilto tuosta himmenee, kun lakka kuivuu. Muutamankymmenen lattianeliön liuoteohenteisen lakan kuivumisesta tulee sen verran tuikeat tuoksut, että lähdimme mökille evakkoon. Kulunut viikko on mennyt mökillä, kotona on käyty välillä vain lakkaamassa. (Mökillä näkyy muuten toimivan mokkula ilman lisäantennia, toisin kuin kotona.) Raksalta on siis ollut pakollisia lomapäiviä. Mökillä onkin sitten työllistänyt mukavasti anopin mansikkamaa, josta on saatu käydä hakemassa mansikat pois, nyt kun täällä ollaan. Melkein neljäkymmentä litraa on tähän mennessä pakastettu, keitetty hilloksi ja syöty. Kohta alkaakin olla ensi talven mansikat tallessa.

En viitsinyt raahata kotona kesken olevaa käsityötä mökille, otin vain pari kerää lankaa ja puikot. Tässä pieni maistiainen siitä, mitä siltä saralta on tulossa.

Pihakaluston virkaa toimittaneen pirtinkaluston hioin ja maalasin jo alkukesästä, taisin unohtaa vain blogata sen. Korjataan erehdys nyt.

Kalusto ei ole edes tarkoitettu ulkokäyttöön, ja lakkapinta oli muutaman ulkona vietetyn kesän jälkeen karmeassa kunnossa. Hionta ja maalaus ulkokäyttöön sopivalla maalilla korjasivat kaluston ulkonäköä huomattavasti.

Ihan ilman koristelua en malttanut kalustoa jättää. Pöydän kanteen läiskin vanhalla sablonilla muutamia kuvioita. Pöytää ei olla vielä ehditty juurikaan käyttää, ulkona on ollut joko kylmää tai hillittömästi syöpäläisiä. Nyt olosuhteet näyttäisivät kyllä oikein passeleilta!

Leluja lapsille

Palataan ensin vielä hetkeksi juhannustunnelmiin. Juhannusaatto kului mökkiä siivotessa viime talven jäljiltä. (Loppujuhannus kuluikin sitten vatsatautisen Tipun kanssa kotona. Kahdeksanvuotias osaa onneksi oksentaa yleensä sankoon...) Juu, siis ei oltu vielä ehditty mökille asti. Tai oikeastaan kotona on - paitsi tietysti niin paljon töitä - myös niin mukava olla, että mökille ei juuri edes tee mieli. Viime kesänä tehdyn savusaunan löylyissä on toivomisen varaa. Juhannuksena koitettiin kikkaa nro 1: lämmitys luukku auki, jotta tuli saa varmasti tarpeeksi happea. Yksikseen ei tällaista valkeaa uskaltanut jättää, vaan isännän kanssa päivystimme savusaunalla vuorotellen. Minä tietysti kutileen kanssa. Tuijottelin vuoron perään tätä savusaunan pesää...

...ja tätä järvimaisemaa. Pöllömpiäkin hommia olen joutunut tekemään! Uimatta kyllä jäi, paitsi Tipulta. Ei kuulemma ollut edes kylmää. Jostain syystä en usko.

Sitten niitä leluja. Yhden projektin ylijäämätilkuista ompelin tytöille leikkiin nukenpeiton. Peiton koko on kuutisenkymmentä senttiä kantti. Niin ja se projekti on vielä niin vaiheessa, että ei siitä vielä sen enempää.

Tipu halusi kokeilla ompelemista ja pienellä avustuksella tyttö valitsi kankaat, leikkasi, ompeli ja täytti itse tuon oikeanpuoleisen leikkiomenan. Ja kun nyt sitten tähän teemaan päästiin, niin ompelin tytöille vielä muutaman hernepussin leikkeihin.

Raksalla homma etenee koko ajan. Neljästä makkarista yksi on vielä pahasti vaiheessa, toinen on listoja vaille valmiina, kolmannesta puuttuu listojen lisäksi lattian lakkaus ja neljännestä näiden lisäksi reilu puolet katon paneloinnista. Aulassa on lattia, sekin lakkaamatta, seinien tasoitus on kesken ja katto paneloimatta. Kohta alkaa ehkä tuntua siltä, että tämä saattaa jonain päivänä valmistuakin!

Lomaviikko

Viime viikko vierähti lomaillessa tyttöjen kanssa. Poika opettelee työntekoa Isännän kanssa toimistolla kesäloman ensimmäisen kuukauden, joten miesväki lähtee aamulla töihin ja naisväki jää nukkumaan. Mikäpä sen mukavampaa! Täksi viikoksi Tipu tosin meni mummolaan ja minä vein Pupun hoitoon ja tulin töihin välillä. Tämä on tätä yrittäjäperheen arkea.

 Niitä käsitöitä sitten. Viime viikot olen virkkaillut pyyhepitsiä. Malli on äidiltä, tätä löytyy meiltäkin useammasta pyyhkeestä. Täytyy sen verran tätä virkata, että malli jää päähän. Laitetaan meidän perheen oma perinne kiertoon!

 Tässä vielä lähikuva sinisen pyyhkeen päästä. Mallin leveyttä on helppo muuttaa pyyhkeen mukaan ja tähän sopii hyvin paksumpikin lanka. Näissä käytin Novitan Kotiväkeä. Tein samanlaista pitsiä kapeampana ja ohuemmasta langasta myös käsipyyhkeisiin. Koska pyyhkeet ovat jo moneen kertaan pestyt, kutistin myös pitsit valmiiksi ennen ompelua. Nehän kutistuivatkin niin paljon, että joudun vielä jatkamaan niitä. Palataan niihin myöhemmin.

 Uuden Taika-lehden myötä päästiin Tipun kanssa käyttämään viimeisen kuukauden aikana kerättyä vessapaperirullavarastoa. Seinäkoriste on tehty rullista leikatuista pätkistä, liimattu kasaan kuumaliimalla ja maalattu spraymaalilla mustaksi.

 Nämä kissat Tipu teki serkuilleen itse. Nämä ovat muuten niin helppoa askartelua että onnistuvat hienostin lapsilta. Päälaelle vain vähän liimaa ja rullasta leikatusta suikaleesta kippurahäntä takamukseen. Tipu maalasi kissat huoneensa maaleilla, ihan tavallisella vesiohenteisella kalustemaalilla siis. Kissat ovat niin tukevia, että kestävät hyvin leikkimistäkin. Maali tukevoittaa rullakissaa entisestään.

 Iltatöinä Isäntä on nakerrellut kuistiin kaiteita ja minä ehdin lomaviikolla maalata sekä kaiteet että lattian. Portaiden osalta kaiteet vielä puuttuvat, älkää katsoko sinne. Niin ja kattokin on vielä tekemättä, älkää katsoko sinnekään!

 Tässä vielä kaide lähempää. Läiskittiin sekä kaiteisiin että oven ympärille samoja sinisiä koristepaloja, joita on ikkunanpielissäkin. Tykkään!

Ehdittiin me kaiken tämän touhun lisäksi pitää lomalla vähän "lomaakin". Käytiin Ähtärin eläinpuistossa, terveisiä karhuilta. Oli mukava päivä, lämmintä riitti, seura oli hauskaa ja lapset jaksoivat hyvin.

Maalailua

Niin kuin edellisessä postauksessa uhkasin, tällä kertaa puhutaan raksasta ja sisutamisesta. Tipun huone sai seinämaalin jo keväällä, silloin kun koululta vielä kerkesin maalailla. Viime viikon maalailujen jälkeen Tipun huoneessa näyttää tältä:

Ensin on piirretty eläimet videotykin avulla ja maalattu. Sen jälkeen vetelin vapaalla kädellä tuon puun oksineen. Tänään sitten Tipun kanssa yhdessä töppäiltiin sablonilla kukkia vielä viimeiseksi silaukseksi. Kenelläkään ei kuulemma ole yhtä ihanaa huonetta!

Tipun huoneen yksi seinä maalattiin turkoosiksi, siihenkin töppäsin muutaman kukan koristeeksi. Ja juu, kyllä turkoosi on Tipun lempiväri.

Pupun huoneen värimaailmaksi valikoitui paahteiset savannivärit. Siellä seinällä tallustelee nyt reilut kaksi metriä korkea kirahvi. Pupun mielestä kirahville pitää saada vielä täplät, sen nimi kun on kuulemma Täplä eikä Täplätön. Äidin mielestä kirahvi pärjäisi mainiosti näinkin. Aika näyttää, kumman linja pitää.

Käsitöiden puolelta ei ole juuri mitään valmista esiteltävää. Valmista tulee, kunhan jonain päivänä saan aikaiseksi raahata ompelukoneen kaapista tuvan pöydälle ja käydä korjausta odottavan vaatekasan kimppuun. Raksalla ja pihalla olisi niin paljon muuta mukavampakin työtä kuin vetoketjun tai kuminauhan vaihto. Mutta jonain päivänä sitten! Tällaista on kuitenkin työn alla, värejä piisaa näissäkin, samoin kuin myös raksalla.

Maalausta ja pitsejä

Johan taas vierähti aikaa sitten viime blogauksen! Tämän kevään viimeinen kouluviikko meni, sepä olikin tiukka rypistys. Nyt on kokeet käyty ja harjoitustyöt palautettu - melkein. Vielä muutama pikkuhomma jäi tälle viikolle.

Viikonloppu vierähti melko tiukasti pensselin varressa. Lauantainan talkooporukan kanssa ja sunnuntaina paikottiin vielä ne, mitä lauantailta jäi. Lopputulos oli tälläinen:

Kyllä nyt kelpaa! Räystäänaluset ja ikkunanpielet oli tehty jo viime kesänä, nyt vedeltiin punamulta seiniin. Tipua siteeraten voisin sanoa, että talkoot on sellaiset, että tulee paljon väkeä ja ne on vähän niin kuin juhlat!

Sitten käsitöitä. Virkkausringin pitsitempauksen innoittamana virkkailin tytöille pitsejä yöpaitoihin. Äiti ompeli avuliaasti nuo kangasosat trikoosta.

Melko hempeitä, vai mitä? Tässä lähikuva Tipun yöpaidasta, Pupu sai vain kaksi sydäntä.

Tämä yöpaita on menossa serkkutytölle. Nämä on niin mukavan sukkelia tehdä, että en malttanut olla tekemättä kolmatta.

Portaita ja pikareita

Katsokaahan tätä:
Nyt on portaat, ja ihan vintille asti! Isä oli viikonloppuna asentamassa näitä paikoilleen. Elämä helpotti taas, kun päästään vintille sisäkautta, ei tarvitse enää kiertaa ulkopuolelta. Nyt pitää raivata raksalle sen verran tilaa, että saadaan tytöille leikkisoppi jonkun huoneen nurkkaan. Pääsee sitten lastenkin kanssa vinttiin töihin. Siellähän sitä riittää, työtä nimittäin. Kyllä voi ihmisestä tulla onnellinen, kun se saa uudet portaat! Isännän kanssa kuljetaan vaan naama vehnäsellä tästä edestakaisin.

Viime viikko oli taas kouluviikko, ja kun ohjelmaan kuului lisäksi porrashuoneen seinän tasoitusta ja maalausta, että ehti tehdä sen ennen portaiden asennusta, ei käsitöiden saralla juuri ole uutta postattavaa. Nämä pikarit valmistuivat jo edellisenä viikonloppuna. Yhteen toiseen juttuun (siitä sitten myöhemmin lisää, se on vielä tekemättä) leikkelin puolen litran nestesaippuatäyttöpulloista yläpäät pois. Vähän aikaa niitä pyörittelin, ennen kuin keksin, mitä niistä voisi tulla. Liimalla pullonkorkit kiinni toisiinsa. Sitten pohjamaali pinkillä sprayllä ja pintamaali mustalla. Ja näillä väreillä ihan sen takia, kun niitä sattui löytymään kaapista. Lopuksi liimasin koristeeksi muovitimantteja. Näistä kelpaa prinsessojen ja ritarien siemailla juomiaan. Meillä muuten Tipu on aina prinsessa, Pupu tykkää leikkiä ritariakin välillä. Paperista vain pyöräytellään miekka, niin ei haittaa, vaikka sattuu muksimaan sillä kaveriakin.

Vaihteeksi raksalla

Otsikon mukaan nyt ollaankin vaihteeksi raksalla. Käsitöistä tässä postauksessa ei juurikaan puhuta. Tuli nimittäin aloitettua sen verran suurempi käsityö, että se ei taida ihan lähiaikoina valmistua. Raksalla sen sijaan tapahtuu koko ajan - tahti ei vain ole näin töiden, opintojen ja perhe-elämän ohella päätä huimaava.
Mainitaan nyt vielä, että uuteen kotiinhan muutettiin toissa vuoden marraskuun lopulla. Tällä hetkellä käytössä on kaksi makkaria, tupa, keittiö, kodinhoitohuone, kylppäri, sauna ja WC. Olen muuten rehellisesti sitä mieltä, että kaksi makkaria ja yksi WC on liian vähän viidelle henkilölle. Kellarikerros ja alakerta on likimain valmiina, ne surullisenkuuluisat listat tietysti puuttuvat melkein joka paikasta.
Näiden kanssa sitä on viime aikoina tullut puuhasteltua. Yläkerran portaat saatiin isän verstaalta kotiin. (Joka perheessä pitäisi olla ainakin yksi puuseppä, meilläpä on!) Levitin porrasosat Pojan huoneeseen. Reisilankut ja askelmat on maalattu valmiiksi, kaiteiden osien maalaus on aloitettu. Kaksi maalikerrosta osiin ympäriinsä kuivumisaikoineen kestää vähinään neljä päivää. Maalaus on minun hommia. Pahvin alla on vielä käsittelemätön lankkulattia.

Tipun huone näyttää tältä. Seinät on melkein levytetty, tasoitus on myös minun hommia ja on kesken. Lattialankut ovat menossa lattialle, se on Isännän hommia. Lattia löytyy täältäkin.

Pupun huone toimii tällä hetkellä lähinnä työkaluvarastona. Se on melkein levytetty ja pikkuista vaille tasoitettu. Meidän molempien hommia. Täällä pääsisi kohta vaikka vetelemään pohjamaalia seinille. Ja se lattia, se lattia.

Meidän makkarista puuttuu vielä lattia. Kipsilevypino pitäisi nostella ensin seinälle, niin ei tarvitsisi kelkkoa sitä mihinkään muualle. Isännän hommia, ja sen jälkeen mun.

Aulan levytystä on vähän aloiteltu, täältä puuttuu vielä lattiasta lämmötkin.

Siltä näyttää vintillä. Nykyään käynti on vielä ulkokautta, toiveissa on, että saataisiin yläkerran portaat parin viikon päästä käyttöön. Elämä kävisi taas vähän helpommaksi.