Muutosten aika

Tämä syksy on ollut Ilosilmukan perheessä isojen muutosten aikaa. Koulujen alkaessa perheeseen syntyi reipas, pieni poikavauva. Pari viikkoa sen jälkeen, kun saatiin uusi perheenjäsen, Poika muutti kotoa Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Tipu puolestaan siirtyi kyläkoulusta keskustan yläkouluun. Iso muutos sekin. Pupun kohdalla koulunkäynti jatkuu kolmannella luokalla samassa koulussa ja tuttujen koululaisten ja opettajien kanssa kuin ennenkin. Ensimmäinen kuukausi pikkuvauvan kanssa on mennyt mukavasti, vauva on niin rauhallinen ja tyytyväinen, syö ja nukkuu hyvin, ja on jo ehtinyt hurmata isosiskonsakin. 

Vauvahoidon lomassa ei nykyisin jää montaa hetkeä käsitöille. Olenkin neulonut enimmäkseen pikkuisia neuleita, tumppuja, sukkia ja myssyjä. Vauva tuntuu kasvavan nopeammin kuin ehdin neuloa Onneksi vanhaakin varastoa sentään löytyy. On vain niin kiva neuloa uudelle ihmiselle ihan uusia pikkuneuleita. 

Ennen vauvan syntymää ehdin sentään saada valmiiksi Tipun villapaidan. 

Paita on Tipun itsensä suunnittelema, vain palmikkomalli valittiin yhdessä. Lanka on Cascaden silkki-villaa, se on huolella valittu, jotta herkkähipiäinen Tipu pystyy pitämään paitaa ihoa vasten. 

Palmikkokuvio on yhdistelty Neulojan käsikirjan malleista. Ihana lanka neuloa ja mielenkiintoinen palmikkokuvio, mikäpä sen mukavampaa. Pitempäänkin olisin voinut paidan miehustaa neuloa.

Reissuneuleena villapaidan ohella olen virkkaillut hissukseen huivia lankakaupan alennusmyynnistä hankitusta langasta.

Laitoin tupsut taktisesti vain huivin keskelle ja päihin. Tupsut koko huivin reunan matkalla olisivat toki näyttäneet hyvältä, mutta vieneet lankaa niin paljon, että huivista olisi tullut aika pieni. Tein mieluummin isomman huivin vähemmillä tupsuilla.

Osittain tupsuton reuna toimii hyvin, kun huivi on käärittynä kaulaan. 

Ilosilmukan tärkein käsityö on nyt uusi pikkuihminen. Varmaan sitten jossain vaiheessa valmistuu taas blogattavia käsitöitä langastakin.

Pieniä peittoja, perhosia ja sukkia

Ostin muutamia vuosia sitten kehitysvammaisten toimintakeskuksen ylijäämistä muumikuivioista kangassuikaletta ja kirjailtuja vohvelikangaspaloja. Olen muumikankaita käyttänyt jo pariin tilkkupeittoon, ja nyt tuli aika käyttää nuo kankaat loppuun. Niistä riitti neljään pieneen tilkkupeittoon. Neliönmuotoisten peittojen koko vaihtelee vähän yli ja alle metrin. 

Ensimmäinen peitto on Tipun suunnittelema. Keskellä on vohvelikangasneliö ja sen ympärillä muumikangasreunuksia niin paljon, että koko on sopiva. Tämä malli on  helppo ja nopea tehdä ja yksinkertainen suunnitella.

Seuraavaan peittoon käytin kaikki vohvelikankaat, lisänä vähän muumikankaita. Vohvelikangas on sen verran helposti liestyvää, että päädyin tikkaamaan kaikkien saumojen päältä leveällä ompeleella.

Ruudullinen muumipeitto on tehty pikatekniikalla, helppo ja nopea siis tehdä tämäkin. Kangassuikaleet olivat vähän eri levyisiä, enkä halunnut kaventaa leveämpiä. Tästä johtuen kaikki ruudut eivät ole neliöitä eivätkä tilkkujen saumojen linja jatku suorana peiton yläreunasta alareunaan.

Neljäs peitto on tehty myös pikatekniikalla niistä kankaista, joita oli vielä jäljellä. Valikoima oli vähän suppeampi jo tässä vaiheessa.

Ainakin vohvelikangaspeitto jää omaan käyttöön, muut saattavat lähteä maailmalle. Tuttavapiirissä on nyt tiedossa aika monta vauvaa. Ja ne loput muumikankaat sitten: Tuollaista epämääräistä määrää kankaita on aika vaikea saada menemään tasan tilkkutöissä. Olen leikellyt tilkkutöistä ylijääneistä pikkupaloista määrälevyisiä suikaleita ja tallettanut suikaleet kenkälaatikkoon. Kokemuksesta tiedän, että kun kenkälaatikko on aivan täynnä, siitä riittää yhteen isoon tilkkupeittoon. Sinne varastoin loput muumikankaatkin. Eiköhän mene vielä vuosi-pari, ennen kuin laatikko täyttyy ja muumikankaita nähdään täällä taas.

Välitöinä virkkasin kokeeksi pieniä perhosia, jotka kovetin Paverpol-aineella. Perhosen mallin löysi Ravelryn haulla, mutta tyhmästi en laittanut nettisivua talteen, enkä enää löydä sitä.

Paverpol on muuten kiinnostava aine, sillä on nyt tullut leikittyä lasten kanssa ja muutenkin. Perhosten kovettamiseksi riitti kertakäsittely Paverpolilla. Litteät perhoset on kovetettu muovin päällä pöydällä, siivet vähän supummassa olevia varten päällystin maitopurkin muovikelmulla ja kuivatin perhoset purkin taitteella.

Virkatun purnukan kovettaminen riittävän tukevaksi vaati kaksi käsittelykertaa. Ensin ulkopuoli muovilla päällystetyn lasipurkin päällä ja sitten vielä sisäpuoli. Tipu omi purnukan heti kynäpurkikseen. Jatkossa taidan tosin kokeilla kovettamisessa kosteudenkestävää. läpinäkyväksi kuivuvaa liimaa, kuten Erikeeper Plus:aa. Se taitaa olla vähän edullisempaa.

Neulepuolella on valmistunut tyttärille villasukat. Tipu ehti omansa viedä jo ennen kuvaamista, mutta Pupun sukista sain sentään kuvan. Sukkamalli on Cookie A:n kirjasta "Suloisimmat sukat" nimeltään Sunshine, pienennettynä Pupulle sopivaksi. Lanka on Fortissima Socka Mexico Coloria.

Perinnemalleja

Satuin löytämään kirpputorilta pilkkahintaan muutaman metrin käyttämätöntä 90 cm leveätä puuvillakangasta. Samalla olen kiinnostuneena seurannut kokeneempien nettikeskusteluja kansan- ja kansallispuvuista. Niinhän siinä kävi, että tulin ommelleeksi kirppiskankaista itselleni feresin. Ohoh, hups.

Feresin kaavan löysin Suuren Käsityölehden numerosta 2004/5. Ihan sinällään en kaavaa kelpuuttanut, vaan yhdistelin sitä Kansallismuseon sivulta ladattavissa olevaan ohjeeseen ja muuttelin vielä yksityiskohtia mieleni mukaiseksi Sarafaanit ja feresit -kirjan perusteella. Essu on tässä kuvassa vielä vähän liian pitkä. Tarkoitus on korjata mitta oikeaksi, kunhan pääsen tästä vatsakummusta eroon. Tai sitten teen kokonaan uuden essun vähän fiinimmästä kankaasta, tämä on nimittäin tehty vanhasta, hyväkuntoisesta päällyslakanasta.

Olisin oikeastaan halunnut helmaan vielä kolme senttiä lisää pituutta, mutta kankaasta ei nyt riittänyt yhtään pitempään helmaan. Laskin kappaleiden pituudet niin, ettei kankaasta jäänyt yli käytännössä mitään. Koekäytön ja muutaman kerrosvälin portaiden kapuamisen myötä alan kyllä ajatella, että tässä saattaa sittenkin olla riittävästi mittaa.

Takapuoli näyttää tältä. Laskoksia riittää...

Feresin takapuoli vielä lähikuvassa, on se vaan niin kaunis. Olkainten alle, noin kahdeksan sentin matkalle, on laskostettu 90 cm kangasta.

Etupuolelle halusin tehdä halkion vasempaan laitaan kansallismuseon ohjeen mukaisesti. Yleensä olkaimet ommellaan kiinni, minä tein etukappaleen yläreunaan nappisilmut ja ompelin olkaimiin napit, koska - jos kaikki menee hyvin - lähiaikoina on edessä pitkä imetys. Olisi vähän tylsää, jos hameen käyttö olisi siitä syystä rajoitettua seuraavan vuoden ajan. Nappisilmut ja napit saan purettua pois myöhemmin, kun pääsen taas omiin mittoihini ja säädän olkaimet sen mukaan. Paitana palvelee tällä hetkellä aikaisemmin ostamani valkoinen paita. Voi tosin olla, että löydän jossain vaiheessa itseni tekemästä rätsinääkin.

Tämän feresin tarvikkeet maksoivat jotain kahdenkymmenen euron luokkaa, kiitos kirppikseltä löydetyn puuvillakankaan ja lakanakankaisen essun. Huolettomuutta tekemiseen toi se, että tällä hinnalla on helppo kuvitella tekevänsä harjoituskappaletta. Sitten myöhemmin tulee ehkä sen "oikean" feresin vuoro.

Kun nyt sitten sain itselleni liki asianmukaiset kamppeet, ompelin Isännälle kauan kaivatun riihipaidan. Paidan kaavaksi otin ihan tavallisen miesten kauluspaidan, josta poistin miehustan muotoilut, jätin kauluksesta pois alas taittuvan osan, tein muutoksia helmaan, kavensin vähän rannekkeita ja olkakaarroketta ja muutin alas asti napitetun etumustan napitushalkiolla toteutetuksi.

Kuvassa Isäntä lämmittelee juhannukseksi savusaunaa.

Takakappaleelle lisäsin laskokset. Kangaskin erottuu paremmin tässä kuvassa .

Ajattelin virkata muutaman erivärisen kukkasen liimattaviksi hiuspinneihin. Yhtäkkiä kukkaisia olikin yli kaksikymmentä. Tästä kasasta Tipu on jo ehtinyt jokusen kukkasen viedä. Pupu vei myös muutaman heti kuvauksen jälkeen. Ihan kaikkea en sentään jätä itselle käyttöön, ystävillekin näitä on tarkoitus jaella. Toivottavasti kelpaa.

Taisin jo edellisessä postauksessa mainita Tipulle tekemäni kesähousut. Tipu on venähtänyt aikuisen pituiseksi, edellisessä mittauksessa neitokainen oli kaksi senttiä minua lyhempi. Tosin sen verran kapeampi Tipu on, ettei sentään lainaile minun kaapistani kuin kenkiä ja huiveja.

Mutta siis, Tipun kesähousut äitini Afrikanmatkalta tuliaisiksi tuomasta kankaasta. Hyvinhän nuo leveät housut hoikalle Tipulle sopivat.

Ja tässä vielä tukkakukkaset tositoimissa. Tipu ja Tipun siniset kukat.

Ja taas jatkuu

Elämäntilanteen muuttumisen myötä nyt on hyvä hetki puhallella jälleen henkeä tähän blogiinkin. Käsityöt ovat Ilosilmukalle tärkeä henkireikä lapsiperheen arjen keskellä ja niitä onkin valmistunut tasaisesti. Läheskään kaikkea ei ole tullut kuvattua ja yhtä ja toista on jo lähtenyt maailmallekin. Joitain kuvia menneen vuoden ajalta kuitenkin löytyy. Juostaanpa niiden avulla pikaisesti viime talvi läpi.

Syksy 2015: Ompelin Pupulle huolisyöpön varastosta löytyvistä tilkkukankaista. Pupu antoi syöpölle nimeksi Baa-baa ja aika monta lappusta se on jo syötäväkseen saanut. Pikkukoululaisen elämä on välillä kovaa.

Joulu 2015: Tipun pipo. Tein lyhennetyillä kerroksilla takaosasta vähän pitemmän kuin etuosasta, jotta pipo suojaisi paremmin korvia ja neuloin pipoon vuorin. Palmikkokuvion otin Tipulla käytössä olleista lapasista. Piposta tuli todella mieluinen ja se oli ahkerassa käytössä kevääseen asti.

Huhtikuu 2016: Pupun kevätpipo. Hämähäkkejä rakastava Pupu näki Ravelryssä kuvia hämähäkkipipoista, joilla on silmät otsalla ja jalat. Virkkasin sellaisen tyttären toiveiden mukaisesti pinkistä langasta. Ei ainakaan sekaannu koulussa toisten pipojen kanssa...

Vappu 2016: Pupu on nyt ihastunut Soturikissat-kirjasarjaan. Koulun vappunaamiaisiin Pupu tahtoi mennä Korppitassuna. Ompelin mustaan T-paitaan palan valkoista fleeceä, jalkaan vedettiin mustat farkut, hännän ompelin itse, se on kiinnitetty paidan alle vyötärölle kuminauhalla ja päähän korvapanta. Hyvin kohtuullisella vaivalla ja hinnalla saatiin Pupulle mieluinen asu.

Toukokuu 2016; Neuletakki itselle. Malli on itse suunniteltu ja lankana on Holstgarnin villa-puuvillalanka. Tähän neuletakkiin lankaa kului vajaa 200 grammaa! Kovin on riittoisaa. Ihanan kevyt ja pehmeä neuletakki on, taitaa olla Ilosilmukan uusi lempikesäneule.

Pitsimalli on pihlajanmarjamalli Knitted lace of Estonia -kirjasta. 

Koulujen kevätjuhla 2016: Tipun viimeisen kyläkoulun kevätjuhlan kunniaksi päätimme panostaa asuun tavallista enemmän. Ompelin nettikaupasta tilatun mekon kaveriksi tyllialushameen helmaa kohottamaan ja rusetin päähän sidottavaksi. Käteen aikaisemmin virkkaamani pitsihanskat, harteille pitsihuivi ja jalkaan pitsisukkahousut ja mustat kengät. Tipun kiinnostus cosplayhin näkyy asussa. Pupu sai mennä vanhassa mekossa, mutta omi sentään edellisen kuvan neuletakin ylijäämälangoista neulomani pitsihuivin lisälämmikkeeksi. Huivi odottelee vielä kuvaamista, niin että ehkä siitä enemmän seuraavalla kerralla.

Ilosilmukan äiti toi ulkomaanmatkalta tuliaisiksi pitkän pätkän kangasta. Ensin tein Tipulle kesähousut (jotka ovat vielä kuvaamatta, 13-v. neitokainen kun ei aina ole kovin innokas auttamaan äidin käsityöhömpötyksissä) ja lopusta kankaasta tein Pupulle niin pitkän täyskellon hameen kuin kangasta riitti. Pupu pitää sinisestä ja hulmuavista helmoista. Kevyttä hamosta on hyvä hulmutella.

Paljon muutakin on tehtynä ja tekeillä. Katsotaan niitä porukalla sitten myöhemmin. 

Kesäkäsitöitä

Ilosilmukan 12-vuotias Tipu-tyttönen pyysi tekemään itselleen pitsihansikkaat. Ai että pitsihansikkaat? Siinäpä kiinnostava haaste, sellaisia en ole ennen tehnytkään. Ihan vaan simppeliä pitsiä ketjusilmukkakaarilla valkoisella virkkauslangalla, pieni röyhelö reunaan ja musta rusetti viimeistelemään ja pitämään hansikkaan suuta venymättä kuosissaan. Juu, toimii. 

 Täytyy myöntää, että tyylitajua Tipulla ainakin on. Hansikkaat täydentävät söpösti sen asuja. Tänään päällä valkoinen puuvillamekko, vaalea farkkutakki ja hansikkaat. Hansikkaihin ei ollut ohjetta, ihan vaan tehdessäni sovelsin. Tiesin jo aloittaessani, että puuvillainen virkkauslanka kutistuu aika tavalla, ja kieltämättä vähän jänskätti, kun pesin kokeeksi ensimmäistä hansikasta ennen toisen tekemistä. Onneksi ketjusilmukkaverkko on joustavaa ja koosta tuli riittävän sopiva ensi yrittämällä.

 Välipalana virkkasin pienen, hassun liinan afrikankukista. Olen minä puikkojakin heilutellut, mutta edellinen isompi neuleprojekti meni harjoittelun piikkiin. Purin pois. Ehkä siitä langasta tulee sitten jotain muuta. Sitten joskus.

 Seuraavaksi kiva pikku projekti kangasväreillä. Alussa oli valkoinen T-paita ja pieni virkattu liina.

 Sitten tuli pitsiliina-T-paita. Ihan vaan levitin siveltimellä mustaa kangasväriä liinaan ja painoin sen paidan rinnuksiin.

 Tässä vielä lähikuva kuviosta. Tein samalla pitsiliinalla vielä toisenkin paitaprojektin eri tekniikalla, mutta sitä ei ole kukaan vielä valokuvannut. Luvassa kuvia siitä joskus myöhemmin. Liina alkaa kyllä näyttää varsin mielenkiintoiselta jo tässä vaiheessa.

 Kesälomalla on tullut ommeltua yhteen tilkku jos toinenkin. Alla olevan peiton nimi on Muisto. Muisto-peitto on tehty kokonaan vanhoista kirjailluista tai pitsikoristeisista tyynyliinoista ja edellisen postauksen verhoista yli jääneistä lakananpaloista. Siis kokonaan valkoinen tilkkupeitto.

 Ajatus on pyörinyt päässäni jo jonkin aikaa. Pohdiskelin, onko ihan tyhmää tehdä kokovalkoinen tilkkupeitto. Voin nyt todeta, että ei ollut. Peitosta tuli tosi kaunis. Eri ikäiset tyynyliinat olivat tietysti vähän eri sävyisiä. Näiden kanssa ei kannattanut miettiä mitään erikoista tilkkumallia, peitto on tehty ihan vaan neliötilkuista, jotta tilaa jää pitseille ja kirjailuille. Alla muutama lähikuva peitosta, ihan vaan koska se on niin kaunis.

 Aloitin heti Muisto-peiton perään vielä toisenkin tilkkupeiton. Tämän peiton kankaat olen saanut tuliaisina Intiasta. Kankaat oli tarkoitettu ommeltavaksi mekoksi ja housuiksi. Kun nyt en kuitenkaan sellaista asua osaa oikein kuvitella käytettäväksi Suomessa, ompelin kankaat peitoksi. Tämän peiton malli on Rosemary Wilkinsonin toimittamasta kirjasta "Nopeat ja värikkäät tilkkutyöt", ja on kirjan nimelle uskollisesti helppo ja nopea.

 Vuoritin tämän peiton fleecehuovalla ja siitä tuli kevyt ja notkea. Tyttäret omivat sen heti kuvauksen jälkeen trampoliinille köllöttelypeitoksi.

Sellaisia käsitöitä on syntynyt kesälomalla tähän mennessä. Harmi, että töihin on palattava jo ensi viikolla. Tuppaa tuo työnteko häiritsemään vähän näitä harrastuksia.

Juhlien jälkeen

 Meillä on pidetty tänä keväänä juhlat. Tokihan lasten syntymäpäiviä sun muita pikkujuhlia pidetään useampia vuosittain, mutta tänä keväänä Poika sai valkolakin ja Isäntä täytti pyöreitä. Päätettiin juhlia molempia samalla kertaa, kun ajallisesti merkkipäivät olivat lähellä toisiaan. Isommista juhlista sain lopulta tarvittavaa lisäpotkua ja ompelin tupaan kauan haikailemani verhot. Verhot on tehty vanhoista pitsilakanoista, joita ei tietenkään riittänyt samanlaisia kaikkiin viiteen ikkunaan. Pitsit olivat kuitenkin suunnilleen yhtä kaukana reunasta joka lakanassa ja suunnilleen yhtä leveitä. Alla kuva tuvasta verhoineen yhteen suuntaan.

 Kuvissa tupa on jo palannut juhlien jälkeen arki-asuun. Läjä tilkkupeittoja ja muutama kukkanen on vielä juhlista näkyvissä. Tuvan toisesta päästä on meillä käynti keittiöön, jossa on myös ruokapöytä arkikäyttöön. Tuvalla ei siis arkena ole varsinaista käyttötarkoitusta. Kaikenlaista puuhailua sinne näkyy kuitenkin keskittyvän, niin kuin kuvistakin huomaa. Monopolipeli on kesken pöydässä. Vieraiden kanssa tupa ja erillinen keittiö siinä vieressä on osoittautunut toimivaksi. Tuvan isoon pöytään mahtuu vähän isompikin porukka ja keittiö on ihan siinä vieressä, niin että kattaminen käy helposti. Telkkarin katselutila on meillä yläkerrassa, niin ettei sekään ole rumentamassa tupaa. Alla vielä tupa toisesta suunnasta kuvattuna.

 Sitten niistä verhoista. Sain pitsilakanat anopilta. Neljä viidestä on hänen kirjailemiaan ja ompelemiaan. Vanhimmat on kirjailtu anopin tyttönimellä, mikä ajoittaa ne jonnekin 60-luvun alkuun. Kiitoksen anopille, kun hennoi antaa pitsilakanansa leikeltäviksi!
Mehän ollaan asuttu talossa jo viisi vuotta ja tähän asti tupa on ollut ilman verhoja. Naapuriin on sen verran pitkästi, ettei näkösuojaa tarvita.

Alla vielä lähikuva minusta kauneimmasta pitsistä. Ruutumalli on niissä anopin vanhimmissa lakanoissa, ei tosin anopin itsensä virkkaama. Lanka on ohutta, näihin on joku käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa. Kaunis malli, saattaa olla, että sitä löytyy jossain vaiheessa Ilosilmukankin virkkuista.

 Väsäsin itselleni hernemaan vanhaan naulalaatikkoon. Toivottavasti kaksinkertainen paksu muovi pitää veden enimmäkseen laatikon sisällä. Nyt herneet ovat jo kasvaneet yli tuon rautalankatuen, täytyy varmaan väännellä niille lisää tukea myöhemmin. Paperiperhosten malli on jostain vuosien takaisesta Taikalehdestä. Hassua ja lapsellista, juu. Mutta silti kivan näköistä, minusta. Ei näitä tarvitse aina niin vakavasti ottaa. Tai itse asiassa on parempi jättää vähemmäksi ne ajat, kun ottaa käsitöiden kaltaisen harrastuksen vakavasti.

 Kevään juhliin tein itselleni mustan boleron pidettäväksi värikkään mekon kanssa. Boleron malli on Dropsilta, nimeltään Marcia ja löytyy numerolla 119-27 Dropsin sivuilta. Ohjeesta poiketen tein boleron yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin ja tein hihoista lyhyiden sijaan puolipitkät. Niin ja lanka oli Novitan puuvilla-bambua, jossa neuletiheys täsmäsi alkuperäisen langan kanssa. Aika tavalla säätöä siis, mutta eipähän tarvinnut ommella saumoja.

En ole pitkään aikaan ommellut muuta kuin tilkkutöitä. Tipu on alkanut kiinnostua vaatteiden ompelusta ja minä taisin saada Tipulta pikku tartunnan. Ompelin itselleni kesähameen joskus pari vuotta sitten kirpputorilta ostamastani kukallisesta verhosta. Ostaessani ajattelin verhokangasta tilkkutöihin, mutta melkein vahingossa se päätyi vaatekankaaksi. Ompelupää oli kyllä kateissa... Näköjään ompelutaidonkin voi unohtaa. Hameen kaava on Suuresta käsityölehdestä muutaman kuukauden takaa.

Pupukin sai juhliin boleron hihattoman mekon kanssa lisälämmikkeeksi. Tämä bolero on myös tehty ylhäältä alaspäin ja yhtenä kappaleena. Lanka on puuvillasekoitteista nauhalankaa ja väri on Pupulle mieluinen. Malli on omasta päästä, tehdessä sovellettua.

Tipu sai keväällä syntymäpäivälahjaksi pikkutabletin. Virkkasin tabletille kassin sitä suojaamaan ja myös helpottamaan sen kuljettamista mukana. Tipu valitsi värit ja sanoi haluavansa siksakraitaa. Saamansa piti. Kiinteillä silmukoilla puuvillalangasta virkattu pinta on tukevaa ja suojaa tablettia hyvin. Ohjetta ei tähänkään ollut

Ja kun ne puuvillalangat nyt olivat esillä, leikittelin niillä vähän ja tein kolme kukkakoristetta. Kukan malli on alunperin Happy Flower Decoration, joita olen joskus tehnyt muutaman kappaleen. Nekin löytyvät jostain täältä blogista. Tällä kertaa en etsinyt alkuperäistä ohjetta, katsoin vain mallia seinällä roikkuvasta kukkasesta, ja tein pelkän kukkaosan ilman vartta. Nämä eivät siis välttämättä vastaa täysin alkuperäistä kukkasta.

 Ilosilmukan kevät on ollut täynnä kaikenlaista touhua, osa raskastakin. Olo on ollut uupunut. Nyt enimmät näyttäisivät olevan tältä erää takanapäin ja kesää kohti on hyvä mennä. Päivä ja viikko kerrallaan. Joka päivään on onneksi oma voimansa.