sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Hameen uudistus ja pannulappuja

Tipu sai minimittaisen käytetyn farkkuhameen. Jotainhan tälle piti tehdä.
Näin siinä sitten kävi:
Tipun kanssa kaiveltiin tilkkukankaista kukka- ja marjakuvioinen vanha verho. Leikkasin röyhelön verhon alareunasta, niin että siinä oli päärmekin valmiina. Ja pitsiäkin tähän piti saada, pitsi on jonkun peruja. Vähän epäilyttää, kuinka kauan pitsi kestää repeilemättä. Nyt hame on Tipulle riittävän sievä ja minulle riittävän pitkä.
Virkkausringin virkka vihreää -tempaukseen liittyen sain aikaan hankkiutua eroon vuosikerta-Samoksesta, jota olen sitkeästi säilyttänyt.
Pannulapun ohje on muistaakseni näkynyt joskus Virkkausringissä, tai sitten sieltä on ollut ohjeeseen linkki, tai sitten olen nähnyt sen jossain muualla. Raidoissa on vapaasti sekaisin kirkkaan vihreää, keltaista ja harmaan vihreää Samosta. Etupuolella raidat on pystyssä...
...ja takapuolella vaakasuorassa. Kiva malli tehdä, ja varmasti Samoksesta tehtynä riittävän paksu! Nyt, jos nettiyhteys vielä pelaa, käyn samantien postaamassa pannulaput vielä virkkausrinkiinkin.

Tipulla alkoi hiihtoloma, mistä seuraa se, että minä vietän viikon kotona, mistä taas seuraa se, että Pupukaan ei ole hoidossa. Seuraava viikko onkin sitten kouluviikko ja olen jemmannut kaikki etätehtävät hiihtolomaviikoksi. Pitäisi tietysti ehtiä ulkoillakin lasten kanssa, hiihtoloma kun on. Varsinainen lomaviikko.

perjantai 26. helmikuuta 2010

Roskakori

Halusin saada WC:hen kannellisen roskakorin. Kaupoista löysin kuitenkin vain niitä rumia keinukannellisia muovisia tai kannettomia punottuja tai sitten pyykkikoreja, jotka ovat tietenkin aivan liian suuria. Lopulta sain aikaan lähteä rämpimään umpihankeen oksasaksien kanssa ja hain parisataa pajukeppiä.
Ajattelin ensin tökkiä loimet styroks-levyn kappaleeseen, mutta sellaista ei sitten löytynyt mistään. (Kummaa. Yleensä niitä aina jossain kuljeksii.) Mitäs sitten? Lopulta keksin teipata loimet maalarinteipillä 10 litran sangon kylkiin kiinni. Tämännäköinen viritys siitä tuli:
Ensin punoin pari kerrosta tukipunosta. Tukipunos pitää loimet paikallaan ja on tarpeen varsinkin tällaisessa mallissa, johon ei ensin tehdä pohjaa.
Tässä nousee laitaa. Punoksena on ranskalainen laitapunos. (Muistaakseni, nämä nimet eivät ole minulla pajunpunonnan vahvuuksia...) Hirmuinen hässäkkä tämä tekele tässä vaiheessa on, kun kudepajut sojottavat metrin joka suuntaan sivulle ja loimet ylöspäin.
Ensimmäinen kerros laitapunosta on valmis ja sen päällä taas pari kerrosta tukipunosta. Laitaa pitää vielä nostaa! Ensimmäisenä päivänä pääsin tähän asti.
Parin päivän päästä homma jatkui. Tukipunoksen päälle tein vielä toisen laitapunoksen ja vielä kerran tukipunokset päälle.
Nyt korkeutta olikin jo riittävästi. Seuraavaksi vuorossa oli laidan päättely. Sitä pitikin jo luntata kirjasta, kun edellisestä laidan päättelystä on jo aikaa.
Sitten saksilla ylimääräiset päät poikki ja kori irti sangosta. Teipit irtosivat helposti ja kuorikin pysyi pajuissa kiinni. Seuraavaksi oli vuorossa ristikkopohjan taittelu. Ja tässä valmis kori sivusta:
10 litran sangosta näkee suunnilleen korin koon. Pohja näyttää tältä:
Korissa on tarkoitus pitää muovipussia, joten ristikkopohja riittää hyvin. Ristikkopohjan varaan ei kannata laittaa uhkapaljon painoa, pohja voi muuten aueta, kun koria nostetaan.
Tässä kori vielä sisältä.
Kanneksi tein hieman korin kehää suuremman pohjan. Pohjan päättelin tyvellä aloitetulla tukipunoksella, jonka latvat työnsin tiukasti punoksen väliin. Kai tähänkin olisi joku oikea päättelykin ollut, mutta päättyi se näinkin. Lopuksi kiersin yhden taipuisan pajun rivaksi kannen keskelle. Tässä valmis kori jo paikallaan vessassa.
Roskakoria on nyt käytetty melkein viikko ja hyvin tuntuu toimivan. Roskapussi ylttää juuri sopivasti korin laidan ympäri pysyäkseen hyvin paikallaan. Tämä korihan on punottu tuoreesta pajusta ja tähän aikaan vuodesta kuori ei ole enää niin tiukasti pajussa kiinni. Lyöntirautaa en juurikaan uskaltanut käyttää, koska kuori tahtoi lähteä, vaikka pidin suojakeppejä raudan alla. Tuore paju myös kutistuu melko paljon kuivuessaan, joten punos käy harvemmaksi kuivuessaan. Sanko toimi hyvin punonnan tukena. Loimet pysyivät teipin avulla hienosti paikoillaan ja loimien alapäihin jäi juuri riittävästi ristikkopohjan tekoon. Sentin pari ylimääräistä leikkasin jokaisesta loimesta pois pohjan teon jälkeen.
Kiva oli vaihteeksi punoa! Paju on kyllä kauneimmillaan näin tuoreena. Ja nöyrimmillään.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Valkoinen neulesetti

Tein pikku-T:lle kolmivuotislahjaksi neuletakin.
Lanka on Woolia, puikot 3,5 ja ohje Suuresta Käsityölehdestä 2/2008. Tipu valitsi mallin, ja siinähän riittää sitten röyhelöitä ja kukkasia. Ja valkoisia nappeja ei sitten löytynyt varastosta viittä kappaletta samanlaisia.
Tässä vielä takaa. Nuttu on mallina toimivalle Pupulle iso, mutta niin sen pitäisi ollakin. Meillä on vielä aikaa kolmivuotissyntymäpäivään. Reunukset on huoliteltu parilla kerroksella kiinteitä silmukoita ja rapukerroksella. Oli ihan kiva tehdä, tämän kokoiset vaatteet valmistuvat niin nopeasti. Paitsi että röyhelöreunuksessa oli aivan älytön määrä silmukoita. Onneksi kerroksia ei sitten älyttömän montaa ollutkaan.
Loppulangoista tein kaikkea pientä ja ei niin käytännöllistä.
Säärystimet ja rannekkeet. Nämähän on tietysti ehdottoman välttämättömät vaatekappaleet kolmivuotiaalla ;) Mutta onhan ne söpöjä! Rannekkeissa on 32 silmukkaa ja säärystimissä taitaa olla 40 ala- ja 48 yläreunassa. Näyttävät ihan sopivilta hoikalle pikkutytölle.
Pipon mallineule lähikuvassa. Näitä kapeita palmikoitahan on villatakissakin. Setti valmistui jo jokin aika sitten, mutta kuvat laitan vasta nyt. En viitsinyt julkaista ennen synttäreitä.

lauantai 13. helmikuuta 2010

Avainrenksu - vai mikä se nyt onkaan

Tipu on opetellut tulemaan omalla avaimella sisälle, jos vaikka joku päivä en ehdikään kotiin ennen eskarilaista. Nyt Tipu saa avaimen kaulaansa, niin kuin ennen vanhaan.
Tähän kului vajaa metri silkkinauhaa sekä pikkuisen jämälankoja. Virkkasin kaksi sydäntä valkeasta langasta ja ompelin silkkinauhan päät kiinni sydänten väliin. Reunoihin virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita punaisella ja vielä toisen rapuvirkkauksella. Sitten vain avain alapään pikkulenkkiin.
Tässä vielä lähikuva sydämestä. Tipu tykkää kovasti. Tällainen välipalakäsityö tällä kertaa :)

torstai 11. helmikuuta 2010

Tipun juttuja

Tipun uusissa housuissa oli taskun vetoketjussa roikkumassa muovinen kissanpää. Kuinka ollakaan, toisen pesun jälkeen kissaa ei löytynyt enää mistään. Tuskin pyykinpesukone niin isoa esinettä on pystynyt syömäänkään, luulen, että kissa on kadonnut jo ennen pyykkiä. Minne lie joutunut. Joka tapauksessa lupasin Tipulle tehdä housuihin uuden kissan. Ja tässähän kisulainen jo killuu. Lanka on jotain puuvillalankaa, ehkä Tennesseetä. Kestää sitten pesussakin huopumatta.
Seuraavassa tarinassa pääosassa onkin sitten Tipu, mutta vähän sivutaan kyllä neulomistakin.
Tipu on alkanut tehdä kirjoja. Lastenkirjoja kuvineen teksteineen päivineen. Viimeisimmän nimi on "Pikku eläimet ja kysymys" ja kertomus menee näin:
Leena Lintu katseli ja ihmetteli syksyä. "Sateenvarjo!" Leena Lintu sanoi. "Ei se ole sateenvarjo," sanoi äiti "vaan se on lehti." Leena Lintu puki vaatteen yllensä, nimittäin hän oli lähdössä ulos tutkimaan lehtiä. Äiti muistutti, että Leena Linnun piti laittaa napit kiinni. Kalle Kirahvi päätti säikyttää Leena Linnun, joka istui lehtikasassa, mutta, voi ei, Kalle Kirahvin pipo putosi. Kalle itse ei huomannut asiasta mitään. Pian asiasta kerrottiin Kallelle. Sitten alkoi tosi etsintä. Leena Lintu kurkisti lehden alle. Siellä ei ollut Kallen pipoa, vaan siellä oli Lasse Lepakko. Pian selvisi, että mehiläiset olivat vieneet Kalle Kirahvin pipon. Pian Meera Mehiläinen selitti, että heillä oli kylmä. Mehiläisille piti neuloa lämmike, muuten mehiläiset kuolevat ja ei saa hunajaa. Leena Lintu oli päästä pälkähästä neulomalla mehiläispesälle. Pian se on valmis. Leena Lintu sai palkkioksi mehiläisten pelastuksesta paljon maukasta hunajaa.

Neulomalla pelastettiin siis mehiläiset ja hunajasato. Hyvä Tipu, hieno juoni!
(Sen verran olen tarinaa sivistellyt, että laitoin isot kirjaimet ja välimerkit suunnilleen kohdalleen ja lisäilin puuttuvat kirjaimet.)