Tipun juttuja

Tipun uusissa housuissa oli taskun vetoketjussa roikkumassa muovinen kissanpää. Kuinka ollakaan, toisen pesun jälkeen kissaa ei löytynyt enää mistään. Tuskin pyykinpesukone niin isoa esinettä on pystynyt syömäänkään, luulen, että kissa on kadonnut jo ennen pyykkiä. Minne lie joutunut. Joka tapauksessa lupasin Tipulle tehdä housuihin uuden kissan. Ja tässähän kisulainen jo killuu. Lanka on jotain puuvillalankaa, ehkä Tennesseetä. Kestää sitten pesussakin huopumatta.
Seuraavassa tarinassa pääosassa onkin sitten Tipu, mutta vähän sivutaan kyllä neulomistakin.
Tipu on alkanut tehdä kirjoja. Lastenkirjoja kuvineen teksteineen päivineen. Viimeisimmän nimi on "Pikku eläimet ja kysymys" ja kertomus menee näin:
Leena Lintu katseli ja ihmetteli syksyä. "Sateenvarjo!" Leena Lintu sanoi. "Ei se ole sateenvarjo," sanoi äiti "vaan se on lehti." Leena Lintu puki vaatteen yllensä, nimittäin hän oli lähdössä ulos tutkimaan lehtiä. Äiti muistutti, että Leena Linnun piti laittaa napit kiinni. Kalle Kirahvi päätti säikyttää Leena Linnun, joka istui lehtikasassa, mutta, voi ei, Kalle Kirahvin pipo putosi. Kalle itse ei huomannut asiasta mitään. Pian asiasta kerrottiin Kallelle. Sitten alkoi tosi etsintä. Leena Lintu kurkisti lehden alle. Siellä ei ollut Kallen pipoa, vaan siellä oli Lasse Lepakko. Pian selvisi, että mehiläiset olivat vieneet Kalle Kirahvin pipon. Pian Meera Mehiläinen selitti, että heillä oli kylmä. Mehiläisille piti neuloa lämmike, muuten mehiläiset kuolevat ja ei saa hunajaa. Leena Lintu oli päästä pälkähästä neulomalla mehiläispesälle. Pian se on valmis. Leena Lintu sai palkkioksi mehiläisten pelastuksesta paljon maukasta hunajaa.

Neulomalla pelastettiin siis mehiläiset ja hunajasato. Hyvä Tipu, hieno juoni!
(Sen verran olen tarinaa sivistellyt, että laitoin isot kirjaimet ja välimerkit suunnilleen kohdalleen ja lisäilin puuttuvat kirjaimet.)