

Kliivia kukkii! Kukka on ollut meidän hellässä hoidossa jotain 13 vuotta ja kukkii jo nyt! Tänä kesänä se sai vissiin tarpeeksi tehokkaan kuivakäsittelyn, kuten lehdistä huomaa. Muuttotohinoissa pääsi vähän kukkien kastelu unohtumaan.
Työmaallakin tapahtuu. Tämä...
...pitäisi siirtää. Ehjänä. (Voihan sitä yrittää...) Aitta on nyt tyhjä ja ruostunut peltikatto on purettu pois. Uusi pohjahan valettiin viime viikolla. Aitalla on armon aikaa vielä siihen asti, että saadaan Åke pitämään öljyä. Valmetillahan tuota on ihan turha yrittää mihinkään siirtää, mutta kyllä se kaivurilla lähtee. Jos ei ehjänä, niin sitten kappaleina. Tästä aiheesta vielä lisää, kunhan täällä taas jotain tapahtuu.
Tuon kuvan näppäsin viime viikon lopulla. Tässä taitaa olla suunnilleen kaikki, mitä on vanhasta talosta jäi jäljelle. Kasa tiiliä ja läjä peltiä. (Evakuoitiin me siitä jotain muutakin ennen purkua.) Toisaalta surullista, tämäkin on kuitenkin joskus ollut Koti. Historiasta tiedän sen verran, että sotien jälkeen, pula-aikaan, vanha talo paloi ja tämä tehtiin tilalle. Perheen on täytynyt olla tyytyväinen ja helpottunut, kun pääsivät Kotiin asumaan. Myöhemmin Kodilla ei ollut sen vertaa arvoa, että kukaan olisi viitsinyt pitää sitä kunnossa ja niin se pääsi rapistumaan korjauskelvottomaksi. Siitä, mistä toinen on joskus ollut ylpeä ja iloinen, tulee toiselle täysin arvoton roskaläjä. Niinhän se menee. Toisaalta tämä on merkitsee uutta elämää, tuleehan tontille kuitenkin uusi Koti. Toivottavasti se ei ole puolen vuosisadan päästä tässä jamassa... Talo pitäisi muuten rakentaa samalle suunnalle tonttia, kun alkuperäinen asuintalo on ollut.
Vielä vähän rallista. Tänään on erikoiskokeeseen tutustumispäivä. Normaalisti tästä menee ohi pari autoa päivässä, tänään oli mennyt jo yhdeksään mennessä kymmeniä. Onneksi tie on nyt vähän rauhoittunut. Meillä on naapurissa kaikkea mielenkiintoista perjantaina!
Käsityöt jäi vähän vähälle tällä kertaa. Syy on siinä, että pakerran edelleen sen saman virkkuu-kutileen parissa. Neulottu osa piti todellakin purkaa, nyt neulon sitä uudelleen. Näyttää vähän siltä, että homma ei valmistu tämän kuun loppuun, ei siis luultavasti ehdi Virkkausringin tempaukseen mukaan. Nyyh.
Tipun pitsi-nilkkasukat. Pitsineule on omasta päästä. Nilkan röyhelössä on 25 s /puikko, sen jälkeen 10. Lankana kotiväki. Sukkamalli on ihan perinteinen varresta aloitettu vahvistetulla kantapäällä. Se vain on niin selkäytimessä. Puikot taisi olla peräti kolmoset. Pienemmillä olisi puuvillalangasta tullut aika joustamatonta jälkeä. Nämä sukat piti tehdä, kun lupasin Tipulle kimaltavat juhlakengät marketin tarjouksesta. Sopivat olivatkin loppu ja piti ostaa numeroa isommat. Näiden kanssa kengät pysyvät jalassa ihan hyvin.
Tämä olkoon todisteena, että kesä tuli taas tänä vuonnakin. Tipu uimassa läheisellä uimarannalla. Ei ole ruuhkaa ei... Vesi oli lämmintä!
Lauantai-iltana mökillä oli tämmöiset näkymät. Piti käydä ihan kivilaiturilla ihailemassa auringonlaskua ennen nukkumaan menoa. Ja sitten piti juosta sisälle, kun alkoi (taas) sataa vettä.
Tulossa oleva rallilla on täällä päin tiettyä vaikutusta elämään. Jännä nähdä, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Siitä lisää sitten myöhemmin.