Sehän liikkuu!

Aitta näyttää nyt tältä:

ja tältä:

Yksi kolmasosa alkaisi olla uudella paikallaan! Tämän kuvan ottamisen jälkeen aitan päätyä nykäistiin vielä vähän Åkella, niin että se oli kokonaan pohjan päällä. Sinne Isäntä ja talkoomiehet sitten jäivät kankeamaan sitä paikoilleen, kun tyttösten kanssa lähdettiin kotiin. Onpa kiva, kun on tullut jotain näkyvää aikaiseksi! Aitta istuu uudelle paikalleen kuin nenä päähän. Navetalta päin kun katsoo, niin omenapuu peittää sopivasti puuttuvan osan ja aitta näyttää siltä, kuin olisi aina ollut justiinsa tässä. Hyvä!

Varikset esiintyivät eilen teltalla. Oli taas kivaa laulella siskojen kanssa!

Vettä väärässä paikassa

Mökillä huomattiin viikonloppuna tällainen yllätys:

Nuo tummat osat lattiassa ja seinähirsissä ovat siis kosteusvaurioita. Syyllinen on tiskikone, joka on vuotanut hiljalleen vettä alleen. Koneen alla oli muovimaton kappale, mutta jonain vuonna matto oli repeytynyt, kun tiskikonetta on siirrelty paikoilleen ja pois. Mökki on nimittäin talvet kylmillään, ja koneesta pitää tyhjentää vedet joka syksy. Olisikohan kannattanut vaihtaa koneen alle uusi matto, heti, kun vanha repesi... Viereinen alakaappi täytyy purkaa pois ja aukaista lattia, sitten rupeaa selviämään, kuinka isosta hommasta tässä on kyse. Olisi tässä nyt ollut muutakin tekemistä, kuin rempata mökkiä.

Tässäpä taas äidin apulainen. Minä tykkään levitellä kamojani lattialle, riittää ainakin tila isommillekin kankaille. Nyt taisi kyllä tilkkujen leikkaaminen siirtyä pöydälle. Vauvan konttaaminen on vielä aika työlästä, mutta kyllä se tälle työmaalle ehti. Hyvähän se on nuorena nämäkin hommat aloittaa! Leikkuri on kyllä syytä pitää kaukana tästä.

Ylöspäin se vetää ihmisen mieli. Vauva on konttaillut vajaan kaksi viikkoa ja nykyään harrastetaan tällaista. Alastulo vaatii kyllä vielä harjoitusta. Yleensä tämä touhu päättyy siihen, että Vauva muksahtaa selälleen tai lyö nenänsä seinään. Ja minähän en ehdi sitä joka hetki vahtia. Eiköhän se opi, kun vähän kopistelee.

Kliivia kukkii! Kukka on ollut meidän hellässä hoidossa jotain 13 vuotta ja kukkii jo nyt! Tänä kesänä se sai vissiin tarpeeksi tehokkaan kuivakäsittelyn, kuten lehdistä huomaa. Muuttotohinoissa pääsi vähän kukkien kastelu unohtumaan.
Työmaallakin tapahtuu. Tämä...
...pitäisi siirtää. Ehjänä. (Voihan sitä yrittää...) Aitta on nyt tyhjä ja ruostunut peltikatto on purettu pois. Uusi pohjahan valettiin viime viikolla. Aitalla on armon aikaa vielä siihen asti, että saadaan Åke pitämään öljyä. Valmetillahan tuota on ihan turha yrittää mihinkään siirtää, mutta kyllä se kaivurilla lähtee. Jos ei ehjänä, niin sitten kappaleina. Tästä aiheesta vielä lisää, kunhan täällä taas jotain tapahtuu.

Tuon kuvan näppäsin viime viikon lopulla. Tässä taitaa olla suunnilleen kaikki, mitä on vanhasta talosta jäi jäljelle. Kasa tiiliä ja läjä peltiä. (Evakuoitiin me siitä jotain muutakin ennen purkua.) Toisaalta surullista, tämäkin on kuitenkin joskus ollut Koti. Historiasta tiedän sen verran, että sotien jälkeen, pula-aikaan, vanha talo paloi ja tämä tehtiin tilalle. Perheen on täytynyt olla tyytyväinen ja helpottunut, kun pääsivät Kotiin asumaan. Myöhemmin Kodilla ei ollut sen vertaa arvoa, että kukaan olisi viitsinyt pitää sitä kunnossa ja niin se pääsi rapistumaan korjauskelvottomaksi. Siitä, mistä toinen on joskus ollut ylpeä ja iloinen, tulee toiselle täysin arvoton roskaläjä. Niinhän se menee. Toisaalta tämä on merkitsee uutta elämää, tuleehan tontille kuitenkin uusi Koti. Toivottavasti se ei ole puolen vuosisadan päästä tässä jamassa... Talo pitäisi muuten rakentaa samalle suunnalle tonttia, kun alkuperäinen asuintalo on ollut.

Vielä vähän rallista. Tänään on erikoiskokeeseen tutustumispäivä. Normaalisti tästä menee ohi pari autoa päivässä, tänään oli mennyt jo yhdeksään mennessä kymmeniä. Onneksi tie on nyt vähän rauhoittunut. Meillä on naapurissa kaikkea mielenkiintoista perjantaina!

Käsityöt jäi vähän vähälle tällä kertaa. Syy on siinä, että pakerran edelleen sen saman virkkuu-kutileen parissa. Neulottu osa piti todellakin purkaa, nyt neulon sitä uudelleen. Näyttää vähän siltä, että homma ei valmistu tämän kuun loppuun, ei siis luultavasti ehdi Virkkausringin tempaukseen mukaan. Nyyh.

Keskeneräistä

Tältä näyttää tekele tällä hetkellä. Palat on kaikki virkattu, yhdistely on vielä kesken. Ja se neulottu osuus... se menee luultavasti purkuun. Kunhan saan nämä yhdisteltyä, pääsen mallailemaan. Sitten selviää, passaako virkkuut ja kutileet yhteen. Saa nähdä, ehtiikö tämä tuotos mukaan tempaukseen.

Tämä on teettänyt vähän ylimääräisiäkin käsitöitä. Äidin pikku apulainen on huomannut, että lankakeriä on mukava levittää ja lankaa on kiva syödä. Vauva on lähtenyt liikkumaan konttaamalla, joten käsityöt eivät ole enää turvassa lattialla. Tuon vihreän kerän selvittelyssä taisikin sitten mennä pari tuntia käsityöaikaa eli Linnunradan käsikirja liftareille -leffan verran.

Tässä Tipun taideteos. Tätä on taas piirretty pitkään ja hartaasti. Tipu viihtyy kynän ja paperin kanssa pitkiä aikoja. Hän meinaa ihan tosissaan ruveta taiteilijaksi isona. Jostain syystä nämä taideteokset on yleensä prinsessa-, keiju- tai merenneitoaiheisia.

Ai niin, uusi pohja aitalle valettiin tänään. Sateet ovat muuttaneet pihan kuravelliksi ja betoniauton kanssa oli vähän vaikeuksia, vaikka ajouralle oli otettu soraa, jotta se kantaisi paremmin. Auto ei päässyt tarpeeksi lähelle ja betoni kuulemma laskettiin Åken kauhaan ja sillä kiepautettiin vormuun. Konstit on monet.

Höyryvoimaa

Käytiin katsomassa näitä. Täällä. Tämä kaveri on leikattu auki, jotta sisuskalut näkyvät.

Veturit oli hienoja, muut paikat vähän niin ja näin. Tässä vielä sisältä. On se ollut kuljettajalla työergonomia kohdallaan. Poika ja Isäntä tutkivat näitä pelejä, minä vahdin Tipua, kun se juoksenteli lasten liukumäessä ja pomppupaikoissa. Vauva viihtyi vaunuissa istumassa tosi hyvin.
Tekele näyttää nyt tältä. Virkkasin nuo neliöt jo yhteen, sovittelin päälle, purin neliöt irti ja lisäsin jokaiseen vielä kerroksen. Jospa nyt tulisi sopivampi. Olisikohan kannattanut mittailla aikaisemmin...
Neulottu osa menee varmaankin purkuun. Se vaikuttaa liian pieneltä. Tein mallitilkun ja laskin silmukat. Parin sentin neulomisen jälkeen iski epäusko, kappale vaikutti niin isolta. Siispä purin sen ja tein uudelleen vähemmillä silmukoilla. Tosi fiksua, vai mitä! Noo... säästyypähän rahaa. Kun tekee samat langat moneen kertaan, niin ei tarvitse ostaa uusia.

Tyhjennettiin aittaa siirtoa varten. Oli muuten sottainen homma! Siellä oli hiiret mellastaneet oikein urakalla. Papanoita ja sitä ruskeaa lillinkiä oli joka paikassa. Lattialla olevat matot olivat niin lahoja, että niistä karisi kappaleita, kun niitä kannettiin jätelavalle. Iso kasa tekstiilejä oli pilaantunut kokonaan, hiiret syöneet ja homeessa. Pelastin kuitenkin jätesäkillisen sellaista tavaraa joutumasta jätelavalle. Verhoja, muutama parempi takki, nimikoituja tyynyliinoja ja muutakin. Ensimmäiset pyörivät jo pyykinpesukoneessa, muut odottavat vielä sitä käsittelyä. Sitten selviää, miten kankaat ovat kestäneet aikaa. Laittelen niistä kuvia tänne, kunhan ehdin ne pestä ja silittää. Ennen sitä niitä ei kyllä viitsi käsitellä, on ne niin papanaisia.

Ja nyt ilosilmukka on tyytyväinen, jos tuo linkki toimii! Eka kokeilu linkittämisestä.

Viipsotin

Tämmöisen vehkeen löysin aitasta. Mikähän tämä lienee? Esine oli samassa nurkassa kuin kangaspuiden osia, mahtaakohan liittyä semmoiseen touhuun. Osaako kukaan sanoa? Voisikohan tällä vyyhtiä lankoja?

Ja nämäkin löytyivät aitasta. Tässä kunnossa rattaat olivat imuroinnin ja metalliosien pyyhkimisen jälkeen. Kumipyörät näyttäisivät olevan vähän kovettuneet. Nämä menevät putsauksen jälkeen takaisin työmaalle, onpahan sitten sielläkin, mihin laittaa Vauva istumaan. Sattui vielä niin hauskasti, että nämä ovat Oran merkkiset, niin kuin mökillä olevat Pojan vanhat yhdistelmävaunut ja Vauvalle ostetut uudet samanmoiset.
Työmaalla näyttää nyt tältä. Rapaa riittää. Saa nähdä, kuivaako kesä, minkä on kastellut.
Kuva paljastaa, että mansikoita on syöty! Onneksi on pyykinpesukone...
Käsityö etenee hitaasti ja epävarmasti. Varisparvi pyrähti eilen illaksi mökille savusaunomaan ja grillailemaan. Ja tietysti lauleskelemaan. Ilta meni taas kätevästi siinä.
Tällä kertaa jutut näin pikaisesti, Poika kyllästyy justiinsa viihdyttämään Vauvaa. Vääpeli pitää taas sulkeisia.

Nappeja ja narinaa

Lisäsin virkkausringin napit. Kiitos Amalle neuvoista!

Nyt tulee kuvaton postaus, kun en viitsi mennä tappelemaan Tipun kanssa tuosta läppäristä. Käsitöistä ei puhuta tällä kertaa yhtään mitään, naristaan vaan tätä elämän yleistä hankaluutta.

Tämä vauvavuosi on kyllä aika rankka. Univelkaa on jatkunut nyt 7 kuukautta. Sanat menevät hukkaan, joinakin päivinä olen niin pöhnässä, että autolla ajaminenkin hirvittää. Ja sitten tietysti Vauvakin on väsyksissä, jos se on nukkunut levottomasti, eikä viihdy omissa touhuissaan. Kumma juttu muuten, miten monesti olen kaikkein väsynein sellaisen yön jälkeen, kun olen saanut nukkua vähän paremmin. Jospa niinä muina päivinä pää on niin sekaisin, että väsymys ei edes tunnu. Sitten tahtoo tulla kaikenlaisia töllösiä. Tänä aamunakin tökkäsin silittäessäni käsivarren silitysrautaan. Toivottavasti ei tule rakkoa, palovamma on meinaan vähän hankalasti käsivarren sisäpuolella. Aamut ovat vaikeita, kun pitäisi laittaa Vauvalle puuroa, Tipulle aamupalaa ja vaihtaa lotomärkä yövaippa pois ennen kuin saan edes itse suuhuni mitään. Ei sillä, ei aamupuuro oikein Vauvaa kiinnosta, ei vissiin oikein ole nälkä yöllisen tankkauksen jälkeen.

Vauvahan alkaa olla jo niin iso, että yöimetykset voisi jättää pois, muttamutta... Äidin eväät ei tahdo kelvata muuta kuin nukkumaan mennessä ja tietysti yöllä. Vauva imee siis enemmän yöllä kuin päivällä. Jos nyt jätän yösyönnit pois, eikä Vauva huoli enemmän päivällä, maitomäärä jää kyllä liian pieneksi. En haluaisi korvikettakaan ruveta antamaan.

Viime talvi meni niin, että en ehtinyt edes harmitella talvikelin puutetta, vaikka talvesta muuten pidänkin. Kevät katosi jonnekin ja nyt on kesäkin menossa hyvää vauhtia. Sama hässäkkä vaan jatkuu. Nyt väsyttää ja särkee päätä. Kai sitä pitäisi lähteä etsimään Tipulle ja itselle suuhunpantavaa, Vauva meni onneksi päikkäreille.

Käsityöihmisiä ja tavallisia ihmisiä

Tipu pohdiskeli eilen käsityöasioita ja tuumasi: "Kyllä käsityöihmisenä on mukavampi olla kuin tavallisena ihmisenä." Niinpä. Mitäs tuohon enää lisäämistä.

Viikonloppuna mökillä askartelin tämmöisiä

Kurkkupurkki sai maalin pintaansa. Perhoset on leikattu L-mummun vanhasta hameesta, kukkaset joskus kauan, kaaaauuuuan sitten mökillä olleiden korituolien pehmustekankaasta. Molemmat tilkkukankaiksi talletettuja. Kiinnitin kuvat serviettitekniikalla. Mitähän muuta sillä vielä voisi kiinnitellä? Tämä palvelee Tipun roskiksena. On kuulemma tarpeeksi kaunis meidän prinsessalle.
Päällystin korkkitaulun kankaalla ja maalasin kehykset. Oikeasti tuo vihreä on kyllä oikein kaunis, taisi (taas) olla vähän huono valo kuvatessa. Viitsisipä joskus ostaa kameran, niin ei tarvitsisi kuvata salamattomalla kännykällä. Tämäkin on menossa Tipulle. Tipun mielestä tähän ei saanut laittaa liian kaunista kangasta, koska sitten siihen ei hennoisi laittaa mitään nastalla kiinni.

Käytiin kaupungissa muilla asioilla tänään. En millään päässyt kirppiksestä ohi käymättä siellä. Ja jotain taisi tarttua mukaankin:
Tilkkukankaita...

... ja lisää tilkkukankaita!
Pari vanhaa tyynyliinaa. Meni taas jonkun käsityö halvalla. Nämä menevät aarteiksi, tuskinpa hennon leikata tilkuiksi. Jos vaikka sisustaisin näillä sitten uuden kodin nukkuma-museoaittaa.
Ja vielä Pojalle possu. Vähän jouluinen kaveri tämä taitaa olla, mutta eiköhän se näin kesälläkin kelpaa tuonne lajitovereiden joukkoon.


Ostin vielä pari dekkaria ja yhden P.G.Wodehousen, ei tosin Jeevesiä ja Woosteria, vaan ihan muita juttuja. Niin ja Vauvalle lierilakin ja Tipulle pitseillä koristellun shortsipuvun. Ai niin ja vielä vähän puuvillalankaa. Kaikenlaista sieltä tällä kertaa tahtoikin muuttaa meille. Nyt kun vielä ehtisi tilkkuilla joskus...

Työmaalla

Kävin siis vaihteeksi työmaalla. Isäntä vaakitti letkulla aitan pohjaa ja Poika on mummolassa. Minun piti siis mennä letkun toiseen päähän. Ja ottaa tietysti tyttöset mukaan, ei noita voi oikein keskenään kotiinkaan jättää. Tällaiselta työmaalla näytti tänä aamuna:

Vanha aitta pitäisi siirtää tähän. Aitta kun sattuu olemaan justiin siinä, mihin pitäisi ruveta kaivamaan talolle monttua. Hommahan menee suunnilleen niin, että talolle ei voi tehdä perustuksia, kun aitta on edessä. Aittaa ei voi tietenkään purkaa, koska se on ihan hyväkuntoinen ja pihapiiriin sopiva rakennus. Aittaa ei ole voinut siirtää, koska vanhan talon purkutavara piti ajaa täytteeksi rapamonttuun, joka sattuu olemaan justiin toisella puolella aitan uutta paikkaa kuin vanha talo. Yksi homma kerrallaan, ehkä tässä joskus vielä päästään aloittamaan talon tekoakin...
Niin ja tuolla taustalla näkyykin jo Isännän (ja Pojan) uusi lelu. Tämmöinen on siis muuttanut meille. Ja puhehan oli, että tämä myydään sitten, kun talo ja piha on tehty.
Tässä apulainen. Eilen illalla Isäntä lirutti vettä tuohon 20 m pitkään vaakitusletkuun. Vauva oli innokkaasti hommassa mukana. Taisi olla kivaa :)
Ja jotta käsityöt ei ihan kokonaan unohtuisi tästäkään postauksesta, vilautus tekeleeseen. Arvaako kukaan, mikä tästä on tulossa? Tämäkin on niitä yöllisen imetyksen aikana tulleita ideoita.
Nyt on pakko mennä. Vääpeli (eli Vauva) komentaa. Nyt en ehdi edes lukea läpi, mitä on tullut kirjoitettua, toivottavasti ei ole kauheasti virheitä!

Kuvia, kuvia

Suvun IT-mies kävi katsomassa uutta kotia. Saatiin samalla reissulla verkko kuntoon, joten sama vanha peli jatkuu taas täällä. Kuvia ja höpötystä on siis tiedossa taas. Olisi kiva tietää, lukeeko näitä kukaan...


Joskus muinoin ala-asteen puukässässä tehty rasia sai uuden ilmeen. Maalasin sen kirstusta yli jääneellä kalustemaalilla. Ruotsin ope jakeli joskus yläasteella ruotsalaisia lehtiä. Minä tietysti valikoin niistä sellaisia, joissa oli käsityöohjeita. (Kuinkas muuten.) Tähden ohje on näistä lehdistä. Mitään muuta lehdistä ei enää olekaan jäljellä kuin nuo ohjeet, joten ei kyllä ole hajuakaan siitä, mikä lehti oli kyseessä. Se lienee kuitenkin ilmestynyt joskus 80-luvun puolessa välissä. Tähti on kiinnitetty rasian kanteen serviettitekniikalla. Aika tukevasti se tuntuu olevan kiinni. Ei se tietenkään kiskomista kestä. Niin että tämä rasia jää kyllä äidille eikä Tipulle. Lakkaa meni ihan kiitettävästi pinta-alaan nähden. Ihan onnistunut juttu! Samaa voisi soveltaa vielä johonkin muuhunkin.

Tipun pitsi-nilkkasukat. Pitsineule on omasta päästä. Nilkan röyhelössä on 25 s /puikko, sen jälkeen 10. Lankana kotiväki. Sukkamalli on ihan perinteinen varresta aloitettu vahvistetulla kantapäällä. Se vain on niin selkäytimessä. Puikot taisi olla peräti kolmoset. Pienemmillä olisi puuvillalangasta tullut aika joustamatonta jälkeä. Nämä sukat piti tehdä, kun lupasin Tipulle kimaltavat juhlakengät marketin tarjouksesta. Sopivat olivatkin loppu ja piti ostaa numeroa isommat. Näiden kanssa kengät pysyvät jalassa ihan hyvin.
Tämä olkoon todisteena, että kesä tuli taas tänä vuonnakin. Tipu uimassa läheisellä uimarannalla. Ei ole ruuhkaa ei... Vesi oli lämmintä!
Lauantai-iltana mökillä oli tämmöiset näkymät. Piti käydä ihan kivilaiturilla ihailemassa auringonlaskua ennen nukkumaan menoa. Ja sitten piti juosta sisälle, kun alkoi (taas) sataa vettä.

Tulossa oleva rallilla on täällä päin tiettyä vaikutusta elämään. Jännä nähdä, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Siitä lisää sitten myöhemmin.

Kesäkäsitöitä

Olen vähän virkkaillut Virkkausringin tempauksen tiimoilta. Kokeilin semmoista juttua, kaikkia kummia ideoita kun tulee keskellä yötä, kun istun imettämässä Vauvaa. Kuvia tulee sekä sinne että tänne kunhan pääsen läppärillä verkkoon. Nyt kun vielä joku neuvoisi, miten saan tuon tempauksen napin tänne sivuille... Tipun polvisukat jäivät odottamaan, piti aloitella ihan muuta. Sekin niitä yöllisiä ideoita. Saa nähdä, kuinka toimii.

Tänään laitettiin Pojan kanssa tauluja ja peilejä seinälle. Poika oli innokas avustaja, kun sai luvan vääntää ruuvit akkuruuvarilla. Oli niin miehellään että! Viikonloppuna käytiin mökillä savusaunomassa. On se maailman paras sauna, niin kuin Tipu sanoi juhannuksena. Aurinko paistoi järven yli ja puiden välistä mustien nokipitsien läpi saunan seinälle. Ihanaa! Lapset puljasivat järvessä vaikka pihalla oli jotain 12 astetta lämmintä.

Meillä taitaa olla naapurina ruisrääkkä. Huuto kuuluu jostakin suunnasta melkein aina, kun menee ulos. Tänä aamuna huuteli niin lähellä, että kuului tupaan sisälle asti.

Maalla

Pikaisesti kuulumisia täältä maalta. Muutto on ollut aika urakka. Toivottavasti ei koskaan enää tarvitse muuttaa näin riittämättömiin säilytystiloihin. Kirjahyllyssä asustaa nykyään liinavaatteita. Kirjat ovat pahvilaatikoissa anoppilassa. Viikonloppuna pitäisi vielä tuoda meille yksi kaappi. Jospa sitten viimeinkin löytyisi paikat suunnilleen kaikille tavaroille. Tai osa tavaroistahan laitettiin suoraan varaston kautta sinne vielä rakentamatta olevaan kotiin. Kuvia ei vielä tänne tule, koska nettiin pääsee ainoastaan Pojan koneella ja tällä ei pysty purkamaan kännykästä kuvia. Enkä viitsi asentaa ohjelmistoa. Verkko saadaan pystyyn ehkä ensi viikolla, tai seuraavalla. Sen jälkeen pääsen taas normaalisti läppärille.

Käsityöt ovat edenneet vähän nihkeänlaisesti. Tipulle olen tehnyt nilkkasukat pitsineuleella, polvisukat ovat työn alla. En ole paljon telkun edessä joutanut istuksimaan ilman Vauvaa. Neulomisaika on siis jäänyt minimiin. Tekisi mieli virkata jotain Virkkausringin kesätempaukseen. Että ehkä sitä seuraavaksi.