Veturit oli hienoja, muut paikat vähän niin ja näin. Tässä vielä sisältä. On se ollut kuljettajalla työergonomia kohdallaan. Poika ja Isäntä tutkivat näitä pelejä, minä vahdin Tipua, kun se juoksenteli lasten liukumäessä ja pomppupaikoissa. Vauva viihtyi vaunuissa istumassa tosi hyvin.
Tekele näyttää nyt tältä. Virkkasin nuo neliöt jo yhteen, sovittelin päälle, purin neliöt irti ja lisäsin jokaiseen vielä kerroksen. Jospa nyt tulisi sopivampi. Olisikohan kannattanut mittailla aikaisemmin...
Neulottu osa menee varmaankin purkuun. Se vaikuttaa liian pieneltä. Tein mallitilkun ja laskin silmukat. Parin sentin neulomisen jälkeen iski epäusko, kappale vaikutti niin isolta. Siispä purin sen ja tein uudelleen vähemmillä silmukoilla. Tosi fiksua, vai mitä! Noo... säästyypähän rahaa. Kun tekee samat langat moneen kertaan, niin ei tarvitse ostaa uusia.Tyhjennettiin aittaa siirtoa varten. Oli muuten sottainen homma! Siellä oli hiiret mellastaneet oikein urakalla. Papanoita ja sitä ruskeaa lillinkiä oli joka paikassa. Lattialla olevat matot olivat niin lahoja, että niistä karisi kappaleita, kun niitä kannettiin jätelavalle. Iso kasa tekstiilejä oli pilaantunut kokonaan, hiiret syöneet ja homeessa. Pelastin kuitenkin jätesäkillisen sellaista tavaraa joutumasta jätelavalle. Verhoja, muutama parempi takki, nimikoituja tyynyliinoja ja muutakin. Ensimmäiset pyörivät jo pyykinpesukoneessa, muut odottavat vielä sitä käsittelyä. Sitten selviää, miten kankaat ovat kestäneet aikaa. Laittelen niistä kuvia tänne, kunhan ehdin ne pestä ja silittää. Ennen sitä niitä ei kyllä viitsi käsitellä, on ne niin papanaisia.
Ja nyt ilosilmukka on tyytyväinen, jos tuo linkki toimii! Eka kokeilu linkittämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti