Nappeja ja narinaa

Lisäsin virkkausringin napit. Kiitos Amalle neuvoista!

Nyt tulee kuvaton postaus, kun en viitsi mennä tappelemaan Tipun kanssa tuosta läppäristä. Käsitöistä ei puhuta tällä kertaa yhtään mitään, naristaan vaan tätä elämän yleistä hankaluutta.

Tämä vauvavuosi on kyllä aika rankka. Univelkaa on jatkunut nyt 7 kuukautta. Sanat menevät hukkaan, joinakin päivinä olen niin pöhnässä, että autolla ajaminenkin hirvittää. Ja sitten tietysti Vauvakin on väsyksissä, jos se on nukkunut levottomasti, eikä viihdy omissa touhuissaan. Kumma juttu muuten, miten monesti olen kaikkein väsynein sellaisen yön jälkeen, kun olen saanut nukkua vähän paremmin. Jospa niinä muina päivinä pää on niin sekaisin, että väsymys ei edes tunnu. Sitten tahtoo tulla kaikenlaisia töllösiä. Tänä aamunakin tökkäsin silittäessäni käsivarren silitysrautaan. Toivottavasti ei tule rakkoa, palovamma on meinaan vähän hankalasti käsivarren sisäpuolella. Aamut ovat vaikeita, kun pitäisi laittaa Vauvalle puuroa, Tipulle aamupalaa ja vaihtaa lotomärkä yövaippa pois ennen kuin saan edes itse suuhuni mitään. Ei sillä, ei aamupuuro oikein Vauvaa kiinnosta, ei vissiin oikein ole nälkä yöllisen tankkauksen jälkeen.

Vauvahan alkaa olla jo niin iso, että yöimetykset voisi jättää pois, muttamutta... Äidin eväät ei tahdo kelvata muuta kuin nukkumaan mennessä ja tietysti yöllä. Vauva imee siis enemmän yöllä kuin päivällä. Jos nyt jätän yösyönnit pois, eikä Vauva huoli enemmän päivällä, maitomäärä jää kyllä liian pieneksi. En haluaisi korvikettakaan ruveta antamaan.

Viime talvi meni niin, että en ehtinyt edes harmitella talvikelin puutetta, vaikka talvesta muuten pidänkin. Kevät katosi jonnekin ja nyt on kesäkin menossa hyvää vauhtia. Sama hässäkkä vaan jatkuu. Nyt väsyttää ja särkee päätä. Kai sitä pitäisi lähteä etsimään Tipulle ja itselle suuhunpantavaa, Vauva meni onneksi päikkäreille.