Nuo tummat osat lattiassa ja seinähirsissä ovat siis kosteusvaurioita. Syyllinen on tiskikone, joka on vuotanut hiljalleen vettä alleen. Koneen alla oli muovimaton kappale, mutta jonain vuonna matto oli repeytynyt, kun tiskikonetta on siirrelty paikoilleen ja pois. Mökki on nimittäin talvet kylmillään, ja koneesta pitää tyhjentää vedet joka syksy. Olisikohan kannattanut vaihtaa koneen alle uusi matto, heti, kun vanha repesi... Viereinen alakaappi täytyy purkaa pois ja aukaista lattia, sitten rupeaa selviämään, kuinka isosta hommasta tässä on kyse. Olisi tässä nyt ollut muutakin tekemistä, kuin rempata mökkiä. Tässäpä taas äidin apulainen. Minä tykkään levitellä kamojani lattialle, riittää ainakin tila isommillekin kankaille. Nyt taisi kyllä tilkkujen leikkaaminen siirtyä pöydälle. Vauvan konttaaminen on vielä aika työlästä, mutta kyllä se tälle työmaalle ehti. Hyvähän se on nuorena nämäkin hommat aloittaa! Leikkuri on kyllä syytä pitää kaukana tästä.
Ylöspäin se vetää ihmisen mieli. Vauva on konttaillut vajaan kaksi viikkoa ja nykyään harrastetaan tällaista. Alastulo vaatii kyllä vielä harjoitusta. Yleensä tämä touhu päättyy siihen, että Vauva muksahtaa selälleen tai lyö nenänsä seinään. Ja minähän en ehdi sitä joka hetki vahtia. Eiköhän se opi, kun vähän kopistelee.
Kliivia kukkii! Kukka on ollut meidän hellässä hoidossa jotain 13 vuotta ja kukkii jo nyt! Tänä kesänä se sai vissiin tarpeeksi tehokkaan kuivakäsittelyn, kuten lehdistä huomaa. Muuttotohinoissa pääsi vähän kukkien kastelu unohtumaan.
Työmaallakin tapahtuu. Tämä...
...pitäisi siirtää. Ehjänä. (Voihan sitä yrittää...) Aitta on nyt tyhjä ja ruostunut peltikatto on purettu pois. Uusi pohjahan valettiin viime viikolla. Aitalla on armon aikaa vielä siihen asti, että saadaan Åke pitämään öljyä. Valmetillahan tuota on ihan turha yrittää mihinkään siirtää, mutta kyllä se kaivurilla lähtee. Jos ei ehjänä, niin sitten kappaleina. Tästä aiheesta vielä lisää, kunhan täällä taas jotain tapahtuu.
Tuon kuvan näppäsin viime viikon lopulla. Tässä taitaa olla suunnilleen kaikki, mitä on vanhasta talosta jäi jäljelle. Kasa tiiliä ja läjä peltiä. (Evakuoitiin me siitä jotain muutakin ennen purkua.) Toisaalta surullista, tämäkin on kuitenkin joskus ollut Koti. Historiasta tiedän sen verran, että sotien jälkeen, pula-aikaan, vanha talo paloi ja tämä tehtiin tilalle. Perheen on täytynyt olla tyytyväinen ja helpottunut, kun pääsivät Kotiin asumaan. Myöhemmin Kodilla ei ollut sen vertaa arvoa, että kukaan olisi viitsinyt pitää sitä kunnossa ja niin se pääsi rapistumaan korjauskelvottomaksi. Siitä, mistä toinen on joskus ollut ylpeä ja iloinen, tulee toiselle täysin arvoton roskaläjä. Niinhän se menee. Toisaalta tämä on merkitsee uutta elämää, tuleehan tontille kuitenkin uusi Koti. Toivottavasti se ei ole puolen vuosisadan päästä tässä jamassa... Talo pitäisi muuten rakentaa samalle suunnalle tonttia, kun alkuperäinen asuintalo on ollut.
Vielä vähän rallista. Tänään on erikoiskokeeseen tutustumispäivä. Normaalisti tästä menee ohi pari autoa päivässä, tänään oli mennyt jo yhdeksään mennessä kymmeniä. Onneksi tie on nyt vähän rauhoittunut. Meillä on naapurissa kaikkea mielenkiintoista perjantaina!
Käsityöt jäi vähän vähälle tällä kertaa. Syy on siinä, että pakerran edelleen sen saman virkkuu-kutileen parissa. Neulottu osa piti todellakin purkaa, nyt neulon sitä uudelleen. Näyttää vähän siltä, että homma ei valmistu tämän kuun loppuun, ei siis luultavasti ehdi Virkkausringin tempaukseen mukaan. Nyyh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti