Ja tässä tulossa sukkanen. (Fiksua tehdä villasukkia nyt, kun kesä on alkamassa ja ulkolämpötila on kahdenkymmenen korvilla.) Tähän kirjoneuleeseen meinaa jäädä koukkuun. Aina tekee mieli tehdä vielä tämä mallikerta loppuun. Ja sitten vielä seuraavan puoliväliin. Ja niin edelleen. Ihanaa!
Kesä tuli... ja paljaat varpaat! Nämä tosin tänään vielä vaunun suojassa. Ja päikkäreiden nukkumisesta ei sitten tällä reissulla mitään tullutkaan. Oli vissiin liian kiva heilutella noita paljata kinttuja.
Mollamaija esittelee Vauvan uutta ponchoa portailla iltapäiväauringossa. Tähän en viitsinyt tehdä kirjoneuletta kuin alareunaan. Tämän neuleen tiimoilta käytiin meillä tällainen keskustelu:
Minä: Katso, Poika, miten pikkuinen poncho!
Poika: Miksi sä Vauvalle ponchoa teet?
Minä: Koska se voi kohta sitä pitää, kun se oppii istumaan.
Poika: Mikä syy se on! Samalla perusteella isä voisi ostaa kuorma-auton, kun se voi sillä ajaa.
Jokainen käsityöihminen ymmärtää, että kuorma-auto on tietenkin ihan eri juttu. Poncho on vauvalle tietenkin ihan välttämätön, kun sillä ei sellaista vielä ole ja langatkin oli varastossa ja isosiskolla on samanlainen ja pieniä neuleita on niin mukava tehdä ja onhan se niin söpö, kun se istuu vaunuissa tuo päällä...
Tässä kuvat Tipun tunikasta. Malli kevät-Novitasta seuraavin muutoksin:
Vielä toinen kuva takaapäin ja huivi hartiolla. Oikeasti huivi on tarkoitettu päähän, mutta henkarilla kun on niin pieni pää...
Huivin kahdella reunalla sama pitsi kuin tunikassakin. Kulmiin laitoin nyörit, jotta huivi on helppo solmia päähän. Näillä kyllä kehtaa lähteä vaikka kesäisiin juhliin!
Sitten vähän lapsiasiaa, jota ei kiinnosta lopettakoon lukemisen tähän. Vauvalla on (taas) joku ihme kausi menossa. Lattialla olo ei maistu, syliin sitä pitää päästä. (Se joka on yrittänyt neuloa viisikuinen vauva sylissä ymmärtää asian hankaluuden.) Päivällä tisu ei meinaa kelvata, yöllä taas kelpaa liiankin hyvin. Viime yönä olin puoleen yöhön mennessä syöttänyt Vauvan kahdesti, hyssyttänyt kahdesti muuten sänkyynsä, käynyt purkamassa unissaan itkevältä Tipulta liiat peitot pois ympäriltä ja kahdesti töykkinyt vieressä kuorsaavaa Isäntää olemaan hiljaa. Onneksi sen jälkeen oli vähän rauhallisempaa. Ja aamulla nahkavekkari herätti taas ennen seitsemää. Vauva on ollut nyt pari päivää ilman kolmansia päikkäreitä ja illat on olleet aika hankalia. Ei meinaa uni tulla. Voisi kuvitella, että se vaikuttaisi päin vastoin, mutta kun ei. Muutaman tämmöisen yön jälkeen se alkaa pinna kummasti kiristyä. Tähän kun lisätään tuommoinen temperamentikas viisivuotias pikkuprinsessa, niin hohhoijaa. Semmoisia ne on: ihania mokomia.
Ensin oli tämä. Uuden kodin vanhasta aitasta löytynyt paita. Konepesun jälkeen kangas oli kyynärpäitä lukuunottamatta suunnilleen ehjä. Ompeleet olivat ratkeilleet useammastakin kohdasta.
Ompelutuokin jälkeen paidasta oli tullut tämä. Vanhasta on hyödynnetty helmapäärme ja napitus. Pituutta ja helman leveyttä on niin paljon kuin paidasta riitti ja hihojen ehjistä osista tein alavarat pääntielle ja kädenteihin. Helppo juttu: ensin ratkoin muotolaskokset auki. Leikatessa käytin mallina Tipun vanhaa liivihametta. Ommella tarvitsi vain sivu- ja olkasaumat sekä huolitella pään- ja kädentiet.
Tässä tielä toinen kuva. Paikkataskuthan tähän vielä sopisivat. Täytyypäs katsoa, vieläkö kangasta jäi. Tämähän toimii kesällä ihan vaan pöksyjen päällä. Kangas on tosi vanhaa, katsotaan nyt, kuinka kauan tämä käyttöä ja pesua kestää. 
Tässä Tipu ahertaa. Oli taas niin kiire piirtämään, että ei malttanut päälleen pukea, saati tukkaa harjata.
Ja jotta tärkein - eli käsityöt - ei ihan unohtuisi, tässä kuva viime kesänä valmistuneesta mansikkapöytäliinasta. Tämän koko on 130 x 130 cm. Mansikat löytyivät verhojen muodossa kirpputorilta. Ne huusivat jo kirpparilla, että haluavat tilkkupöytäliinaksi. Tällaisista kankaista tulee liina nopeasti, koska tilkut kannattaa jättää reilun kokoisiksi. Kesää kohti näissä tunnelmissa!
Tillipioni joutui aitaukseen. Viime syksynä revin vanhan tuen pois, viisi vuotta palvelleena se näytti jo joutavan eläkkeelle. Tämä on tällainen hätäratkaisu, kunhan vaan tökin pajuja molemmista päistä maahan tuolla lailla kaareksi. Pajut kävin hakemassa eilen. Nythän on tietysti ihan väärä aika ottaa pajuja, ja huonostihan nämä taivuttamista kestivätkin. Katkaisin kolme pajua jo tässä vääntelyssä. Eiköhän tuo tuki kuitenkin aja asiansa, tarkoitushan on, että pioni pysyy suunnilleen pystyssä.
Rentukat kukkivat ojassa pihan perällä. Aurinko on kyllä maalannut kukkaset tässä kuvassa kovin vaaleiksi... kyllä ne oikeasti ihan keltaisia ovat.
Tipun tunikasta on miehusta melkein valmis. Teen siihen vielä lyhyet hihat ja pitsit reunoihin. Vauva sai tänään neuvolassa 5 kk rokotuksen. Olo on ihan hyvä, ei kuumetta eikä huutoa, vähän kitinää vain. Jospa tällä kertaa päästäisiin vähemmällä kuin viimeksi.
Nämä tossut Tipulle antoi yli 85-vuotias mummoni. Tällä mallilla kuulemma tehtiin tossuja ennen koulussa. Vanhasta mallista siis on kyse. Nämä on tehty suorakaiteen muotoisesta aina oikein neulotusta kappaleesta. Jalan päälle koristeeksi tulevat lärpäkkeet on kiinnitetty parilla pistolla tuolla tavalla auki. Näissä on tuommoinen pieni tupsu, siihen passaisi kuulemma vaihtaa pyöreä tupsu. Nämä ovat vielä vähän isot, mutta eiköhän se viisivuotiaan jalka vielä kasva. Reunus näihin on tehty virkkaamalla, sukkapuikkojen käyttö kun ei oikein enää tahdo mummolta onnistua. Huono näkö haittaa käsitöiden tekoa. Neulomallakin noihin siis voisi reunuksen tehdä.
Pienempi poncho menee lahjaksi pikkuiselle sukulaistytölle. Koko on varmaan jotain parivuotiaalle. Taitaa olla vielä iso. Pysyypähän ainakin kädet lämpimässä liepeen alla. Alempi on jo aikaisemmin täällä esitelty Tipun poncho. Vauvalle voisin vielä tällaisen väsätä, kohtahan se oppii istumaan. Voisi sitten sunnuntaikävelyllä istuskella vaunuissa ponchossaan. Niin ja lankana tässäkin on Florica ja Bambino (vaaleanpunainen). Puikot 3½ ja alareunan reiät on noin 8 silmukan välein.
Tämä muutti parvekkeelle. Onkohan tuo sitten enemmän rumistusta vai koristusta... Jotain krumeluuria se kaipaisi, saa nyt nähdä tuleeko mitään mieleen. Tässä siis vuosikertapajuja köytetty narulla yhteen kukkaruukussa. Nämä on kerätty punottavaksi, mutta sitten jotenkin unohtuivat tänne kotiin. Punontatyömaa on yleensä mökillä. Tätä kukkaa ei ainakaan tarvitse kastella!
Ja tässä vielä vauva. Jokohan neidillä on urasuunnitelmat selvillä? Tuo tietokone ainakin oli hurjan kiinnostava. Harmi, kun ei ihan yletä koskettelemaan, eikä eteenpäinmenovaihdetta ole vielä vaihdelaatikosta löytynyt. Pakki vain.
Kivoja, ystävällisä eläimiä päästiin hoitamaan kerhon kevätretkellä kotieläintilalle. Poniratsastus ja ponin kärrykyyti tuli kokeiltua, lisäksi rapsuteltiin paitsi lampaat, myös vuohet, kukko, kanit ja koira. Kissa ei tullut rapsuteltavaksi. Keli oli kylmä, muuten hyvä. Pari pientä lumikuuroa saatiin, onneksi myös aurinkoa.
Koneisto on vähän jäykkä, mutta kukapa ei olisi vuosikymmenien seisonnan jälkeen. Eiköhän se öljyllä taas siitä norjistu. Ja kaunishan tämä on, toimi eli ei. 
Samaa laitetta ovat myös nämä.
Toisesta aitasta tein lisää löytöjä.
Tässä Tipun viisivuotiaan kärsivällisyydellä keräämä vuokkokimppu. Eikö ole suloinen? Toivottavasti saan äitienpäivänä uuden, nämä alkavat jo pudottaa terälehtiään.
Tänä iltana mennään varmaankin käymään rakennuspaikalla. Saisikohan noita vuokkoja siirrettyä sinne? En vielä tiedä, kasvaako siellä valkovuokkoja. Tällä reissulla pitäisi ainakin pelastaa vanha raparperi sieltä kusiaispesän vierestä, siirrellä vanhoja kukkia turvapaikkaan omenapuun alle työmaan tieltä. Lisäksi pitäisi etsiä se paljonpuhuttu köynnösruusu ja siirtää sekin turvaan ennen vanhan talon purkua. Siitä se ei kyllä selviä nykyisellä kasvupaikallaan.
Mariskooli auttaa hahmottamaan kirstun kokoa. Ja ihan itselle muistiin, että maalina oli Helmi-kalustemaali, sävy 144X perinnevärikartasta. Värien alkuperäluettelon mukaan tätä sävyä on käytetty sekä sisä- että ulkomaalauksessa 1800-luvulla ja sisämaalauksessa 1900-luvun alussa.
Tällä kelillä varmasti riittää lämpö. Puuvillapipo nyt on tarpeen! Pipossa on korvalaput ja solmimisnarut leuan alla. Eihän se muuten tällaisella pötkötysvauvalla pysyisi päässä. Silmukoita 80, koko on ihan sopiva nelikuiselle. Syksyllä saa taas tehdä uuden...
