Kukkasia

Viime päivinä olen pessyt ikkunoita, ulko-ovea, terassin lattiaa, portaiden alustaa ja tietysti vauvan peppua ja paljon pyykkiä. Ja pakannut pahvilaatikoihin kirjoja, tauluja, valokuvia, lehtiä, mammavaatteita ja koriste-esineitä. Tarkoituksena on saada talo myyntikuntoon. Eteisessä seisoo pari pinoa pahvilaatikoita odottamassa siirtoa varastoon. Kuinka paljon sitä ihminen ehtii seitsemän vuoden aikana varastoida kaikkea sellaista, mitä ilman pärjää oikein hyvin talon rakennusajan? Paljon. Ja kaikki on sellaista, mitä ei ihan kuitenkaan viitsisi hävittää. Uuteen kotiin muuten tarvitsee sitten enemmän kirjahyllytilaa. Mieluummin sellaista, jossa on umpiovi edessä.





Käsitöiden teko on jäänyt aika vähälle näinä päivinä. Mitään ei ole tullut valmiiksi asti. Paria kerrosta vailla valmiina on Virkkausringin tempauksen puitteissa pitsiliina. Enpä ole pitkään aikaan tuollaista virkannutkaan. Ihan kivaa vaihteeksi! Siitä kuva sitten, kun se valmistuu.





Kevät pääsi yllättämään. Alapihalla käydessäni huomasin, että valkovuokot kukkivat jo täysillä. Tottahan niiden pitäisikin jo kukkia, äitienpäivä tulossa ja narsissitkin kukkivat kukkapenkissä. Minä vain olin keskittynyt niin tähän myyntisiivoukseen, että kevään eteneminen oli päässyt unohtumaan kokonaan.

Tässä Tipun viisivuotiaan kärsivällisyydellä keräämä vuokkokimppu. Eikö ole suloinen? Toivottavasti saan äitienpäivänä uuden, nämä alkavat jo pudottaa terälehtiään.

Tänä iltana mennään varmaankin käymään rakennuspaikalla. Saisikohan noita vuokkoja siirrettyä sinne? En vielä tiedä, kasvaako siellä valkovuokkoja. Tällä reissulla pitäisi ainakin pelastaa vanha raparperi sieltä kusiaispesän vierestä, siirrellä vanhoja kukkia turvapaikkaan omenapuun alle työmaan tieltä. Lisäksi pitäisi etsiä se paljonpuhuttu köynnösruusu ja siirtää sekin turvaan ennen vanhan talon purkua. Siitä se ei kyllä selviä nykyisellä kasvupaikallaan.