Joulua kohti

Kissaneiti on odotelut silmiä itselleen jo parin viikon ajan. Sain lopulta ommeltua ne paikoilleen ja neiti pääsi kuvaan. Neiti menee pukinkonttiin ja taitaa olla nyt tältä erää viimeinen tätä lajia.

 Kissaneidin liilat osat on virkattu puuvillalangasta ja ruskeat neulottu samettilangasta. Hamonen on röyhelöhuivilankaa.

Toinen sarja virkattuja sydämiä on tärkätty.

 Tällä kertaa kiinnitin kulkusen sydämen kärkeen jo reunusta virkatessani ja tein ripustuslenkin reunuslangan hännästä. Näin on parempi: helpompi tehdä ja siistimpi lopputulos kuin edellisessä satsissa.

 Vielä lähikuva yhdestä sydämestä. Saas nähdä, vieläkö näitä joutuu tekemään lisää, vaikka ajattelin jo lopettaa.

 Eteisen peili lakkasi olemasta peili joskus viime syksynä. Se oli hypännyt yllättäen työpäivän aikana lattialle. Peili oli kappaleina lattialla, kun tulin kotiin. Sen jälkeen kehyksissä on riippunut milloin mikin koriste, vähän vuodenajan mukaan. Nyt ripustin kehyksiin pajusydämen, jonka tein aikaisemmin syksyllä.

Kieputin sydämeen vähän punaista rautalankaa. En malttanut olla yhtään koristelematta. Ajattelin, että tuohon alareunaan voisin laittaa jonkun jutun, joka peittäisi ruskean rautalangan, jolla olen sitonut sydämen kiinni, mutta toisaalta tykkään tästä näin koruttomanakin. Taidan antaa olla näin.

Pajukoreja

Joulukuun alussa käyntiin polkaistu harrastepiiri tuossa kylätalona toimivalla koululla kokoontui tammikuussa toista kertaa. Aiheena oli pajutyöt, mihin liittyen vääntelin vielä pari mallityötä. Käsi-ihottuma vaivaa sen verran, että enempää uusia töitä en tullut tehneeksi. Onneksi vanhoja töitä löytyy nurkista aika monta.

 Riippumaan ripustettava kori on helpompi tehdä kuin perinteinen. Ei tarvitse tehdä pohjaa, selviää pelkällä laidalla ja päättelyllä.

 Tässä kuva vielä toisesta suunnasta. Paria päivää ennen kuvaamista tuoreesta pajusta tehty kori kiiltelee vielä uutuuttaan. Näitä on ollut joskus parikin riippumassa ulkona kesäkukkineen, mihin lie olen taas vanhat laittanut... Jonnekin hyvään talteen ilmeisesti!

 Kaaospunontaakin tuli kokeiltua, sitä en ole ennen tehnytkään. Korin muodon aikaan saaminen oli vaikeaa, pari ensimmäistä yritelmää purin jo alkuvaiheessa kokonaan. Kunhan sain muodon esille parilla ensimmäisellä pajulla, niin homma alkoi sujua.

Tässä kaaoskori vielä ylhäältä päin. Ei taida olla oikein mun juttu, tämä kaaospunonta. Pidän enemmän sellaisesta punoksesta joka selkeästi alkaa jostain ja loppuu johonkin. Kaaospunontaa kun voi jatkaa siihen asti, kunnes vain tuumaa, että nyt tämä on valmis. Kannatti kyllä kokeilla, enkä mene laittamaan päätäni pantiksi, ettenkö tee joskus lisääkin samalla tekniikalla.

Mitä harrastepiiriin taas tulee, olen vallan hämmästynyt sen suosiosta. Jouluaskarteluissa oli kymmenkunta emäntää, pajutöissä meitä oli jo toistakymmentä. Minä olin ajatellut, että jos sinne nyt pari kolme tekijää sattuisi tulemaan... Hyvä näin! Helmikuussa aiheena on risutyöt, osa varmaan jatkaa vielä pajutöillä. Ohjausvastuu ei olekaan sillä kertaa minulla, sillä risutyöt on Ilosilmukalle ihan uusi aihe.

Omia ja muiden käsitöitä

Anopilla on ollut pari ryijyä, joista toinen on ollut tulossa meille jo jonkin aikaa. Viikonloppuna appiukko sitten kiikutti ryijyt meille sovitettavaksi. Molemmissa on paperilappu takapuolella, jonka mukaan nämä ovat Neoviuksen malleja, ryijyn ja taiteilijan nimi löytyy ja toisesta myös tekijä ja valmistusaika. Tässä nämä nyt roikkuvat, tuvan seinällä.

 Sinisävyinen on nimeltään "Kuutamo".

 Punainen taas "Loitsu". Sininen vai punainen? Punainen kävisi, koska vastapäätä olevalla seinällä on leivinuuni ja puuhella, jotka on molemmat maalattu punaisiksi. Sininen taas saa kaverin tuosta tuvan vihreästä. Mitä mieltä olet? Minä kallistuin sinisen puoleen.

 Tämän verran sain harrastettua kirjoneuletta puuvillahanskat kädessä. Yhdessä sukassa on peräti 9 krs kirjoneuletta. Nyt iho on vähän paremmassa kunnossa, ei vuoda mistään mitään tai muuta sellaista. Hanskat on välillä huilimassa.

 Kaulaliina oli parin illan urakka. Oranssinkirjavaa lankaa oli yksi vyötteetön kerä, saattoipa olla vajaakin. Kaulaliina jäi tietysti ihan liian lyhyeksi. Jatkoin sitä virkkaamalla sävyyn sopivista Nalle-langoista ruudut ja ompelin ne molempiin päihin. Ja tietenkin tummanpunainen loppui kesken, jatkoin oranssilla. (Tämä ilmiö tuntuu vaivaavan Ilosilmukan neuleita vähän päästä.) Lisää mittaa tulee vielä hapsuista. Nyt kaulaliina on sen mittainen, että se saattaisi jollekin kelvatakin. Minä tykkään, että kaulaliinan pitää ulottua kaulasta ympäri ja takaisin, joten minulle tämä on liian lyhyt.

 Pajutöitäkin on tullut harrastettua, kun sain aikaiseksi lähteä rämpimään risukossa pajuja hakemassa. Vielä ei paljon lumi kulkemista haittaa. Tämä kehikko, vai miksi tätä nyt kutsuisi on tehty tuoreista pajuista, joten parin viikon sisällä olemisen jälkeen se mahtaa olla vähän erinäköinen.

 Tässä vielä yksityiskohta pohjasta ja laidasta. Harrastepiirin jouluaskartelupäivässä oli yllättävän paljon porukkaa. Seuraavalla kerralla aiheena on pajutyöt, joten Ilosilmukka yrittää nyt kuumeisesti keksiä sellaisia pajutöitä, jotka saa kivasti tehtyä parissa tunnissa, vaikka ei olisi ennen punonutkaan. Tämä malli on hyvä!

 Sitten joulupalloja! Menin antamaan aikaisemmin tekemäni pallot pois, ja nythän on jo reilusti joulukuu, joten tein lisää palloja. Nämä on kivoja tehdä ja hauskan näköisiä. Voi olla, että annan nämäkin pois, saan sitten tehdä vielä lisää. Vielä löytyy kortteja jemmasta.

Tästä tekeleestä onkin sitten vastuussa Isäntä, ja vähän Poikakin. Vanhat maitokärryt ovat saaneet uuden maalin ja uudet renkaat. Uusi väritys on ihan täydellinen näin itsenäisyyspäivän jälkimaininkeihin. Pitäähän talossa nyt maitokärryt olla! Vielä toinenkin kärryjen raato ait astalöytyy, senkin saisi joku kunnostaa... kukahan ehtisi...

Leluja lapsille

Palataan ensin vielä hetkeksi juhannustunnelmiin. Juhannusaatto kului mökkiä siivotessa viime talven jäljiltä. (Loppujuhannus kuluikin sitten vatsatautisen Tipun kanssa kotona. Kahdeksanvuotias osaa onneksi oksentaa yleensä sankoon...) Juu, siis ei oltu vielä ehditty mökille asti. Tai oikeastaan kotona on - paitsi tietysti niin paljon töitä - myös niin mukava olla, että mökille ei juuri edes tee mieli. Viime kesänä tehdyn savusaunan löylyissä on toivomisen varaa. Juhannuksena koitettiin kikkaa nro 1: lämmitys luukku auki, jotta tuli saa varmasti tarpeeksi happea. Yksikseen ei tällaista valkeaa uskaltanut jättää, vaan isännän kanssa päivystimme savusaunalla vuorotellen. Minä tietysti kutileen kanssa. Tuijottelin vuoron perään tätä savusaunan pesää...

...ja tätä järvimaisemaa. Pöllömpiäkin hommia olen joutunut tekemään! Uimatta kyllä jäi, paitsi Tipulta. Ei kuulemma ollut edes kylmää. Jostain syystä en usko.

Sitten niitä leluja. Yhden projektin ylijäämätilkuista ompelin tytöille leikkiin nukenpeiton. Peiton koko on kuutisenkymmentä senttiä kantti. Niin ja se projekti on vielä niin vaiheessa, että ei siitä vielä sen enempää.

Tipu halusi kokeilla ompelemista ja pienellä avustuksella tyttö valitsi kankaat, leikkasi, ompeli ja täytti itse tuon oikeanpuoleisen leikkiomenan. Ja kun nyt sitten tähän teemaan päästiin, niin ompelin tytöille vielä muutaman hernepussin leikkeihin.

Raksalla homma etenee koko ajan. Neljästä makkarista yksi on vielä pahasti vaiheessa, toinen on listoja vaille valmiina, kolmannesta puuttuu listojen lisäksi lattian lakkaus ja neljännestä näiden lisäksi reilu puolet katon paneloinnista. Aulassa on lattia, sekin lakkaamatta, seinien tasoitus on kesken ja katto paneloimatta. Kohta alkaa ehkä tuntua siltä, että tämä saattaa jonain päivänä valmistuakin!

Joulurauhaa

Viime viikon sairastelut näyttävät nyt olevan onneksi ohi. Ehdin käydä parina päivänä töissä ja muutenkin hoidella kylällä asioita. Niiden asioiden joukossa oli arvontapalkinnon lähettämminen TiiQ:lle. Palkinto meni perille, ja nyt on aika julkaista kuva siitä täälläkin. Varsin sydämellinen paketti täältä lähti.
Rasia, pannulappu ja askartelumassasydämet on postattu jo täällä blogissa. Lisäksi laitoin yhden tyttöjen kanssa tehdyn piparin - sydämenmuotoisen tietenkin - ja pari virkattua sydänkoristetta. Onnea vielä kerran TiiQ:lle!

Flora-täti oli hukannut mekkonsa. Tipua nauratti, kun täti joutui kulkemaan kadulla pakkasella pelkässä takissa, peppu paljaana. Pitihän Flora-tädille tehdä uusi mekko. Lanka on Tico ticoa. Flora-täti ei ole täysikokoinen barbinukke, vaan pituutta hänellä on viitisentoista senttiä. Tipun mielestä juuri sopivasti nukkien lapsenvahdiksi.

Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi saivat kodikseen pajuista kasatun tallin. Kovin hatara rakennus on, ei taida paljon tuulta ja vettä pitää. Onneksi oikeasti heillä taisi olla tukevampi ja lämpimämpi majapaikka.

Nyt alkaa olla jouluvalmistelut tehtynä, vielä huomenna muutama homma. Sitten on aika laskeutua seimen äärelle. Tämän kuvan myötä haluan toivottaa oikein rauhallista, siunattua joulua kaikille lukijoilleni.

Kransseja

Pidettiin naapurin emännän kanssa kranssi-ilta. Lapset kaitsivat toisiaan alakerrassa ja me mammat teimme kransseja tuvan pöydällä. Minun osaltani saldo oli tällainen:
Viime syksynä sain äidiltä kauniin ruusunmarjakranssin, joka on palvellut pihasaunan ovessa siitä asti. Nyt alkoi olla aika uusia koriste. Yläkuvan kranssissa on pajupohja, koristeena on rautalankaan pujoteltuja satsumankuorenkappaleita (juu, meillä on syöty satsumia) ja kuivattuja omenarenkaita. Yläreunaan liimasin punaisen rusetin tuomaan vähän väriä. Toivottavasti linnut eivät syö kaikkia koristeita!

Tämä valokranssi on menossa kuistin seinään ulko-oven viereen. Pohja on letitetty pitkistä heinistä.

Tässä vielä lähikuva koristeesta. Muovisia pikkuomenoita, katajanoksia ja ohueen rautalankaan pujotettuja helmiä.

No sitten. Olen ripustanut pihan vanhaan omenapuuhun kaksi lintulautaa. Puussa pyörii nykyään parikymmenpäinen tiaisparvi, puolen tusinaa punatulkkua sekä muutama närhi. Hömötiaiset ovat kiitollisia kuvauskohteita, ovat niin kesyjä. Kranssi-illan jämistä pyöritin vielä linnuille pari pikkukranssia.

Niitä satsumankuoria. Saavat linnut syödä, jos maistuu. Ja ei, en ole pessyt kuoria, lintuparat joutuvat nyt syömään ne pesemättöminä.

Loput kuivatut omenarenkaatkin pujotin rautalankaan. Ainakin syksyllä omenat kelpasivat linnuille, saa nähdä, miten on näin talvella.

Kävin hakemassa puskasta muutaman pajukepin ja tein talipalloillekin telineen. Pajut eivät kyllä kestä oravanhampaita, toivottavasti pallot säästyvät linnuille.

Nyt on pihalinnuilla evästä!

Mollia ja pyörittelyä

Mollamaijan sisko sai oman mekkonsa. Tässä mollat juoruavat tuvan nurkassa. Mitähän mahtavat puhella?
Viikonlopun pakkoulkoilulla tyttöjen kanssa oli outoja seurauksia. Aikani kuluksi kuljin oksasaksien kanssa pitkin pihan laitoja ja etsin kranssimateriaaleja.

Tuvan ikkunassa roikkuu nyt tällainen. Ja ei, en todellakaan ole aloittanut vielä joulukoristelua. Kranssi liittyy ihan toiseen projektiin, jossa tupaan piti saada tilapäisesti leipuritontuille sopiva ympäristö. Kranssin puran vielä pois, kunhan viitsin. Korjasin myös toissa kesänä istutetuista koripajuista sadon, mikä muutama keppi niistä tuli. Koripajun väriero "maatiaispajuun" näkyy kranssissa hyvin. Koripaju on tuota vaalean vihreää. Laatuerokin on huomattava. Tämä tahtoo lisää koripajua!

Seuraavat kranssit ovat vielä kylppärin lattialla kuivumassa. Kokoa voi mallata vaikka 10x10 sentin lattialaattaan. Kranssit ovat vasta pohjia, näitä täytynee vielä koristella.

Sydän-muotoa olen yrittänyt kesyttää jo useamman kerran pajutöissä. Tämänkertainen versio näyttää jo siltä, että taitaa päästä käyttöön. Sydän on vielä sidottu rautalangalla muotoonsa, uskon, että kuivuttuaan se pitää muotonsa ilman tukeakin. Kunhan saan rautalangat pois, leikkaan ylimääräiset hännätkin poikki.

Pyöreä kranssipohja pajusta.

Löysin pitkää heinikkoa pihasta. Heinät ovat leikattunakin 120-150 senttisiä. Laitoin heinät varttitunniksi likoon lämpimään veteen ja palmikoin ne sitten. Heinäkranssitkin pitää vielä siistiä ja koristella.

Sydämenmuotoisen lisäksi tein pari pyöreää. Vähän aikaa piti funtsia, ennen kuin keksin, millainen ote pitää olla, että saan ilman apukäsiä jäykät heinät palmikoitua näin mutkalle. Helppoa loppujen lopuksi.

Kun nyt pääsin vauhtiin, aioin hakea aitasta vielä nipun pellavia, jonka olen saanut äidiltä. Pellavat oli kääritty sanomalehtipaperitötteröön. Pellavat olivat ilmeisesti olleet jollekin mieleen, nippuun oli nimittäin jyrsitty kolo. Varsien tyvi ja latvapää olivat paikoillaan, väliltä puuttui kymmenen sentin pätkä. Lisäksi suurin osa siemenkodista oli irroitettu ja viety kolon kohdalle. Eipä tullut kranssia niistä pellavista, ei.

Roskakori

Halusin saada WC:hen kannellisen roskakorin. Kaupoista löysin kuitenkin vain niitä rumia keinukannellisia muovisia tai kannettomia punottuja tai sitten pyykkikoreja, jotka ovat tietenkin aivan liian suuria. Lopulta sain aikaan lähteä rämpimään umpihankeen oksasaksien kanssa ja hain parisataa pajukeppiä.
Ajattelin ensin tökkiä loimet styroks-levyn kappaleeseen, mutta sellaista ei sitten löytynyt mistään. (Kummaa. Yleensä niitä aina jossain kuljeksii.) Mitäs sitten? Lopulta keksin teipata loimet maalarinteipillä 10 litran sangon kylkiin kiinni. Tämännäköinen viritys siitä tuli:
Ensin punoin pari kerrosta tukipunosta. Tukipunos pitää loimet paikallaan ja on tarpeen varsinkin tällaisessa mallissa, johon ei ensin tehdä pohjaa.

Tässä nousee laitaa. Punoksena on ranskalainen laitapunos. (Muistaakseni, nämä nimet eivät ole minulla pajunpunonnan vahvuuksia...) Hirmuinen hässäkkä tämä tekele tässä vaiheessa on, kun kudepajut sojottavat metrin joka suuntaan sivulle ja loimet ylöspäin.

Ensimmäinen kerros laitapunosta on valmis ja sen päällä taas pari kerrosta tukipunosta. Laitaa pitää vielä nostaa! Ensimmäisenä päivänä pääsin tähän asti.

Parin päivän päästä homma jatkui. Tukipunoksen päälle tein vielä toisen laitapunoksen ja vielä kerran tukipunokset päälle.

Nyt korkeutta olikin jo riittävästi. Seuraavaksi vuorossa oli laidan päättely. Sitä pitikin jo luntata kirjasta, kun edellisestä laidan päättelystä on jo aikaa.

Sitten saksilla ylimääräiset päät poikki ja kori irti sangosta. Teipit irtosivat helposti ja kuorikin pysyi pajuissa kiinni. Seuraavaksi oli vuorossa ristikkopohjan taittelu. Ja tässä valmis kori sivusta:

10 litran sangosta näkee suunnilleen korin koon. Pohja näyttää tältä:

Korissa on tarkoitus pitää muovipussia, joten ristikkopohja riittää hyvin. Ristikkopohjan varaan ei kannata laittaa uhkapaljon painoa, pohja voi muuten aueta, kun koria nostetaan.

Tässä kori vielä sisältä.

Kanneksi tein hieman korin kehää suuremman pohjan. Pohjan päättelin tyvellä aloitetulla tukipunoksella, jonka latvat työnsin tiukasti punoksen väliin. Kai tähänkin olisi joku oikea päättelykin ollut, mutta päättyi se näinkin. Lopuksi kiersin yhden taipuisan pajun rivaksi kannen keskelle. Tässä valmis kori jo paikallaan vessassa.

Roskakoria on nyt käytetty melkein viikko ja hyvin tuntuu toimivan. Roskapussi ylttää juuri sopivasti korin laidan ympäri pysyäkseen hyvin paikallaan. Tämä korihan on punottu tuoreesta pajusta ja tähän aikaan vuodesta kuori ei ole enää niin tiukasti pajussa kiinni. Lyöntirautaa en juurikaan uskaltanut käyttää, koska kuori tahtoi lähteä, vaikka pidin suojakeppejä raudan alla. Tuore paju myös kutistuu melko paljon kuivuessaan, joten punos käy harvemmaksi kuivuessaan. Sanko toimi hyvin punonnan tukena. Loimet pysyivät teipin avulla hienosti paikoillaan ja loimien alapäihin jäi juuri riittävästi ristikkopohjan tekoon. Sentin pari ylimääräistä leikkasin jokaisesta loimesta pois pohjan teon jälkeen.

Kiva oli vaihteeksi punoa! Paju on kyllä kauneimmillaan näin tuoreena. Ja nöyrimmillään.

Liivi

Punaisen, purkutuomion saaneen liivin jälkeen olen väkerrellyt tällaista:
Tässä vielä pingottumassa. Kirjoneule tasoittuu kummasti, kun sen kostuttaa ja pingottaa. Liivin ohje on Suuren Käsityölehden lokakuun numerosta, vähän muokkasin, ja lankakin on sitä, mitä varastoista löytyi, siis Nallea. Kirjoneule oli hauskaa tehdä niin kauan, kuin sai tehdä pyörönä, siis kainaloihin. Nurjat kerrokset aiheuttivatkin sitten hiukan päänvaivaa. Onneksi mitään isoja kämmejä ei tullut, muutaman kerran piti purkaa kerros. Lankoja jäi vielä, niistä voisi tulla vaikka säärystimet samalla kirjoneuleella. Jos vielä viitsin.

Tyttöjen kanssa ollaan kierrelty potkurilla lähiteitä pajusaaliin toivossa. Ja löytyyhän niitä. Tänä vuonna pajut näyttäisivät olevan hyvälaatuisiakin, toisin kuin edellisen kesän jäljiltä. Toissakesä olikin sateinen, viime kesä sen sijaan kuivempi. Lunta on tosin viime viikkojen sateiden jälkeen niin paljon, että tyvipäitä joutuu kaivelemaan hankien alta. Mitäs en lähtenyt aikaisemmin. En oikeastaan aikonut punoa tuoreista pajuista mitään nyt, mutta ovat ne niin houkuttelevan kauniita. Sileitä ja kiiltäviä. Saa nähdä, kuinka tässä käy.

Koristeita

Askartelin tuvan kaikkiin viiteen ikkunaan sydäkoristeet. Pohjana on ylijäämäsisustuslevyä jonka maalasin vaalealla seinämaalilla. Sitten vain mustaa leimasinväriä reunoihin ja enkelikiiltokuva decoupagelakalla kiinni. Tykkään kovasti!
Sydämet ovat kolmisenkymmentä senttiä korkeita ja jokaisessa on erilainen kuva. Kivoja ja helppoja tehdä! Tämäntyyppisiä koristeita tulee melko varmasti vielä lisää ennen joulua.

Itsenäisyyspäivän ja toisen adventin kunniaksi pujottelin vuosi sitten syksyllä tekemäänin pajukehikkoon havuja ja viritin valot. Tämä taitaa jäädä pajukehikon viimeiseksi palvelukseksi. Sen verran kehikko on jo kärsinyt.

Tässä vielä toinen otos ilman salamaa, niin näkyy johto vähemmän ja valot enemmän, niin kuin oikeastikin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!