Leluja lapsille

Palataan ensin vielä hetkeksi juhannustunnelmiin. Juhannusaatto kului mökkiä siivotessa viime talven jäljiltä. (Loppujuhannus kuluikin sitten vatsatautisen Tipun kanssa kotona. Kahdeksanvuotias osaa onneksi oksentaa yleensä sankoon...) Juu, siis ei oltu vielä ehditty mökille asti. Tai oikeastaan kotona on - paitsi tietysti niin paljon töitä - myös niin mukava olla, että mökille ei juuri edes tee mieli. Viime kesänä tehdyn savusaunan löylyissä on toivomisen varaa. Juhannuksena koitettiin kikkaa nro 1: lämmitys luukku auki, jotta tuli saa varmasti tarpeeksi happea. Yksikseen ei tällaista valkeaa uskaltanut jättää, vaan isännän kanssa päivystimme savusaunalla vuorotellen. Minä tietysti kutileen kanssa. Tuijottelin vuoron perään tätä savusaunan pesää...

...ja tätä järvimaisemaa. Pöllömpiäkin hommia olen joutunut tekemään! Uimatta kyllä jäi, paitsi Tipulta. Ei kuulemma ollut edes kylmää. Jostain syystä en usko.

Sitten niitä leluja. Yhden projektin ylijäämätilkuista ompelin tytöille leikkiin nukenpeiton. Peiton koko on kuutisenkymmentä senttiä kantti. Niin ja se projekti on vielä niin vaiheessa, että ei siitä vielä sen enempää.

Tipu halusi kokeilla ompelemista ja pienellä avustuksella tyttö valitsi kankaat, leikkasi, ompeli ja täytti itse tuon oikeanpuoleisen leikkiomenan. Ja kun nyt sitten tähän teemaan päästiin, niin ompelin tytöille vielä muutaman hernepussin leikkeihin.

Raksalla homma etenee koko ajan. Neljästä makkarista yksi on vielä pahasti vaiheessa, toinen on listoja vaille valmiina, kolmannesta puuttuu listojen lisäksi lattian lakkaus ja neljännestä näiden lisäksi reilu puolet katon paneloinnista. Aulassa on lattia, sekin lakkaamatta, seinien tasoitus on kesken ja katto paneloimatta. Kohta alkaa ehkä tuntua siltä, että tämä saattaa jonain päivänä valmistuakin!