Tässä vielä viimeiset pyyhepitsit. Sininen lanka riitti kahteen pyyhkeeseen ja pikkuisen jäi vielä ylikin. Vihreä taas ei riittänyt kuin vähän yli kolmeen ja puoleen pitsiin. Joko mun käsiala vaihteli aivan hillittömästi tai lankakerissä oli melko suuria eroja. Itsetietoisesti veikkaisin jälkimmäistä.

Loppulangoista virkkasin koristeita pihasaunan uuteen ovikoristeeseen. Sydänpohja ei tosin ole uusi, sen tein jo viime syksynä. Edellinen ovikoriste oli menettänyt rusettinsa talven tuiskuissa ja linnut olivat pistelleen omenarenkaat parempiin suihin. Oli siis jo korkea aika uusia koriste.

 Tässä vielä lähikuva perhosista. Tämä on vanha malli, näitähän on nähty. Jonkinlainen ohje löytyy varmasti googlettamalla virkattu perhonen. Kuumaliimalla tälläsin perhoset kiinni heinäsydämeen. Saa nähdä nyt sitten, kuinka tämä ulkoilmassa kestää.





Kun nyt kerran pihalle päästiin, niin jatketaan samaa rataa. Pihassa on keväästä asti pyörinyt jäniksenpoika. Mokoma pihapupu ei vaan tajua, että jänisten lempiruokaa ovat nurmikon apilat eivätkä kukkapenkin perennat! Täällä se päivystää ja kuvittelee varmasti olevansa hyvässäkin piilossa. Siitä on hyvä sitten huilitauon päälle nappaista vähän keijunkukkaa nassuun.

Ihan kaikkea pihapupukaan ei sentään saa syötyä. Pihan vuosikymmeniä vanhat sireenit kärsivät niin paljon rakennusaikaisista pihan kaivuista, että ne leikattiin alas reilut kolme vuotta sitten keväällä. Tänä kesänä niihin saadaan ensimmäisen kerran sireeninkukkia!

Myös vanhat juhannusruusut menettivät maanpäälliset osansa rakennusaikana. Tänä kesänä niihinkin saadaan ensimmäistä kertaa kunnollinen kukinta.

 Tämän ruusunkuvan myötä toivotankin oikein hyvää juhannusta tänne eksyneille!
Muistakaa pitää järki päässä vesillä.