Kaitaliina

Tässä syksyllä Ilosilmukan piti saada pikaisesti napattua joku käsityö mukaan. Silloin oli työn alla näitä sydämiä, ja ne eivät oikein sovellu reissuneuleeksi. Ensimmäisenä käteen osui kerä punaista virkkauslankaa ja virkkuukoukku. Eikä tietenkään ollut aikaa etsiä ohjetta. Äidiltä perittyä pyyhepitsiä osaan tehdä ilman ohjettakin. Sillä tavalla punainen pitsiliina sai alkunsa.

 Päädyin lopulta tekemään kaksi reunapitsiä ja mallia soveltaen kaksi välipitsiä. Seuraavaksi piti keksiä punaisiin pitseihin sopiva kangas. Tämän verran kangasta täytyy löytyä tilkkuilijan varastosta, kauppaan en tämän takia lähtenyt. Aikani tilkkukankaita pengottuani meinasin jo luopua toivosta. Sitten muistin, että minulla on läjä vanhoja kirjailtuja tyynyliinoja jossain jemmassa. Minä jopa muistin, mihin olin tyynyliinat tallettanut. Tyynyliinakasasta löysin kaksi punaisilla kirjailuilla koristeltua. Sopii täydellisesti!

 Kahdesta tyynyliinasta tuli tietysti neljä kappaletta, joten jouduin tekemään vielä yhden välipitsin, jotta sain kaikki tyynyliinankappaleet menemään. Nimikoidut kappaleet laitoin keskelle ja nimikoimattomat päähän.

 Liinasta tuli lopulta reilusti kaksi metriä pitkä. Tällä mitalla käy tällaiselle normaalikokoiselle pöydälle mutta ei ole liian lyhyt meidän pitkälle tuvan pöydällekään. Sillä liinan päät eivät jää roikkumaan.

Välipitsin sovelsin tällaiseksi. Hyvin yksinkertainen malli, eikä täysin vastaa reunapitsiä, mutta en osannut parempaakaan keksiä. Liina pääsee koekäyttöön viikonloppuna, kun juhlitaan Pupun 5-vuotissyntymäpäiviä. Onnea Pupu!