Joulumieltä etsimässä

Ilosilmukan jouluvalmistelut alkavat viimeistään alkusyksystä. Silloin alkaa joululahjoja kertyä pikkuhiljaa jemmaan. Samalla alkaa yleensä myös hidas ja pitkä laskeutuminen joulua kohti. Mieli rauhoittuu ja ajatus alkaa hapuilla hiljaa kohti joulun ydintä, hakeutuu pikkuista hämärää tallia kohti, kohti vaatimatonta seimeä, johon kerran syntyi maailman pelastus.

 

Tänä vuonna joulumieli on antanut odottaa itseään. Johtuuko lienee pitkästä ja märästä syksystä vai siitä, että lasten kasvamisen myötä elämä on käynyt kovin kiireiseksi, en osaa arvata. Koko ajan pitää olla menossa jonnekin, joku pitää hakea jostain ja toinen viedä. Joulukuun alkamisen myötä on onneksi saatu lunta ja pakkasta, lasten harrastukset alkavat jäädä joulutauolle ja ensimmäinen adventtikynttilä on poltettu. Ja jouluseimi on etsitty kaapista tupaan. Mieli alkaa kääntyä kohti joulun lämpöä ja rauhaa.

Joulukoristeita on sentään tuvan pöydällä kulhollinen, joulupalloja nimittäin.

Tämä läjä taitaa mennä pikkujoululahjoiksi, jotenkin en itse ole näistä niin innoissani. Hauska näitä palleroita on tosin tehdä. Parin pallon ajan kokeilin, ennen kuin löysin sopivan langan ja levennys- ja kavennustahdin. Kirjoneulemallit on omasta päästä ja Eeva Haaviston "Sata kansanomaista kuviokudinmallia"-kirjasta.

Sain syksyllä äidiltä nipun pellavia. Edellisenä vuonna minulla oli pellavanippu aitassa käärittynä sanomalehtipaperiin. Kun availin paketti ottaakseni pellavat käyttöön, huomasin, että pellavat olivatkin jo käytössä: hiiret olivat nakerrelleet kaikki pellavien pompulat rikki.Tällä kertaa pellavat olivat ulkoeteisessä ja säästyivät tuholta.   

Maalasin pellavat spraymaalilla valkoisiksi ja ripottelin päälle vähän kimalletta. Tykkään!