Pujotin kokeeksi syksyllä, omena-aikaan, omenaliuttuja rautalankaan kuivumaan. Omenapötkö kuivui huoneenlämmössä hitaasti, kokonaan kuivuminen kesti pari viikkoa. Sen jälkeenkin pötkö sai roikkua paikoillaan, taisi vähän unohtua.
Tällaiselta pötkö näytti joulun alla, kun lopulta otin sen pois kuivumasta. Juu, on varmasti ehtinyt kuivua tarpeeksi kauan.
Kiepautin pötkön rautalangallaan kiepiksi ja vein sen roikkumaan vanhaan omenapuuhun lintulautojen ja lyhteiden viereen. Viime talvena tällainen omenakranssi päätyi muutamassa viikossa parempiin suihin. Pihapiirissä pyöriville närhille tuntui ainakin kelpaavan.
Närhien lisäksi lintupuussa viihtyvät erilaiset tiaiset, keltasirkut ja punatulkut. Punatulkuista tykkään! Ne tuntuvat tänä vuonna olevan vähemmän arkoja kuin aikaisemmin. Viitsivät lennähtää maasta vain omenapuun oksille, kun pihassa kuljetaan. Ilosilmukan joululinnut.
Joulun aikaan pihapiirissä nähtiin harvinaisempiakin vieraita, kun pihakoivuihin pelmahti teeriparvi. Isäntä jo haikaili asetta, mutta sellaista ei meiltä löydy.
Ilosilmukan mummu nukkui pois elokuussa. Äiti otti talteen mummun jäämistöstä tilkkutöihin sopivat vaatteet ja muut tekstiilit. Niistä leikattiin urakalla suikaleita, jotka ommeltiin pitkiksi kaistaleiksi ja edelleen blokeiksi. Minulle jäi blokkeja yhden torkkupeiton verran. Joulunpyhinä oli aikaa yhdistää blokit peitoksi ja ommella peitto muutenkin valmiiksi.
Peitossa on käytetty ainakin vaatteita, lakanoita, pöytäliinoja ja nenäliinoja. Äiti ompeli peittoja useampia, tilkkuja taisi riittää yhteensä kuuteen peittoon.
Ruskearuudullinen kangas on leikattu flanellilakanasta ja sitä on myös peiton vuorina. Laitoin peiton täytteeksi fleecepeiton. Muistopeitosta tuli mukavan lämmin ja notkea. Yhden blokin koko on 20x20 cm ja koko peiton 150x130 cm.
Nämä hassut kirjoneulesukat tein ihan omaksi ilokseni. Kaikki kirjoneulemallit ovat Eeva Haaviston kirjasta.
Varren takapuolelle tein tuollaisen viiden silmukan levyisen "sauman". Sauman ansiosta pystyin kaventamaan sukan vartta välittämättä kirjoneuleen mallikerran silmukkamäärästä. Kirjoneule loppuu aina symmetrisesti sauman molempiin laitoihin. Ja tykkään, että tällainen sauma on kivan näköinen.
Kirjoneuleita on tulossa lisää, nyt tuntuu olevan niiden aika. Mitään välttämätöntä tarvista ei nyt ole, saan tehdä vaihteeksi ihan sitä, mitä huvittaa!
3 kommenttia:
Hieno idea tuo muistopeitto! Ja sukat ovat upeat, todella taidokkaat.
Mukava tapa laittaa vaatteet kiertoon :) Tuo on vähän kuin räsymatto...niissäkin näkyy elämän koko kirjo :)
Aivan ihanat sukat!
Hei! Tosi hienot sukat ja muutenkin on kaikkea kivaa täällä blogissasi.
Lähetä kommentti